Taisi olla Norjan reissun jälkeen, kun päätin tehdä päiväretken Viipuriin koiranäyttelyyn. Passini oli juuri uusittu, joten se kelpasi sellaisenaan (Venäjälle mennessä passin pitää olla matkan jälkeen vähintään puoli vuotta voimassa) ja ei muuta kuin viisumin hakuun. Viisumia varten tarvitsee todistuksen matkavakuutuksesta ja passikuvan. Minulla on jatkuva matkavakuutus eli pyysin vain vakuutusyhtiöltä todistuksen voimassaolosta ja kun passin hankkimisesta oli jäänyt ylimääräisiä kuvia, sekään ei teettänyt ylimääräistä hommaa. Dokumenttien kanssa marssin paikalliseen matkatoimistoon ja virkailijan opastuksella täyttelimme viisumin anomuskaavakkeen, tämän jälkeen viisumi saapui noin 10 päivässä. Omalla autolla kun oli tarkoitus matkustaa, niin samalla yhteydenotolla vakuutusyhtiöön pyysin myös ns. vihreän kortin eli todistuksen liikennevakuutuksesta. Ja jos auto, jolla menee rajan yli ei ole omissa nimissä, niin tarvitsee olla tietenkin lupa auton poisviemiseksi maasta. Lisäksi tulliselvityslomake pitää olla täytettynä, siinä kysytään mm. auton arvoa ja sarjanumeroa ynnä muuta merkillistä. Autossa pitää olla mukana mm. vaahtosammutin, ensiapulaukku, heijastinliivit jne. 

Koirien osalta piti tarkistaa, etteivät rokotukset olleet vuotta vanhempia. En muista nyt, onko tämä sääntö maahantulo- vai näyttelysäännöissä, mutta joka tapauksessa jossain säännössä tämä aikaraja on - Hildalle piti antaa uusi kolmoisrokote. Molemmilla oli vaadittu leptospiroosirokotus jo olemassa, kun ne laitettiin koirille Euroopan reissua varten viime kesänä. Leptospiroosi on aina vain vuoden voimassa ja minun koirillani se riitti juuri Venäjän reissua varten. Hildalla meinasin sen pitää voimassa jatkossakin, ettei tarvitse aloittaa rokotusohjelmaa alusta jos tulee joskus menoa riskimaihin. 

Suomi taasen vaatii ekinokokkoosilääkityksen eli madotuksen heisimatoja vastaan. Tämän päätin toteuttaa ensimmäistä kertaa käyttäen ns. 28 vuorokauden sääntöä, koska suunnitelmissa oli alle 24 h oleskelu ulkomailla. Yleensä olen siis madottanut koirat reissussa yli vuorokausi (mutta alle 5 vrk) ennen Suomeen paluuta, nyt vein ne kaksi kertaa ennen matkaa kunnaneläinlääkärille madotukseen. Jälkimmäisellä madotuskerralla eläinlääkäri teki myös Venäjälle tarvittavan terveystarkastuksen ja merkitsi sen passiin. Näin koirien osalta myös oli paperit kunnossa. 

Olin mielestäni hyvissä ajoin liikkeellä, nimittäin rajalla olin puoli yhdeksältä ja ensimmäinen kehä oli merkitty alkamaan klo 12. Niin vaan oli jonoa muutama kymmenen autoa, että rajamuodollisuuksiin tuhraantui Venäjän tullissa neljä tuntia! Pääsin vuorollani sitten kiikuttamaan papereita ja hakemaan leimoja luukulta toiselle auttamattomasti myöhässä. Toinen kehä oli aikataulutettu meille klo 13.20 ja kun suuntasin tullista Viipuria kohti puoli yhdeltä ajoajan näyttäessä 45 minuuttia totesin, että enpä taida ehtiä siihenkään. Mutta kaiken odottelun jälkeen aioin kuitenkin mennä näyttelyyn katsomaan, voisiko koirani vielä arvostella, kun tiesin niiden olevan ainoita rotunsa edustajia. 

Kerrankin venäläisestä suurpiirteisyydestä oli hyötyä, sillä parkkipaikat olivat näyttelypaikalla täynnä ja autoja oli jätetty vähän sinne sun tänne. Kiireessä toimin itse samalla tavalla ja puolijuoksua talutin koirat urheilukentälle. Näyttelymaksut maksettiin vasta paikan päällä ja kuulin infosta, että klo 13.20 merkitty arvostelu oli myöhässä - ennätin siis tähän ajoissa ihme kyllä! Olin yksin liikenteessä kahden koiran kanssa enkä kiireen vuoksi ottanut häkkiä kannettavakseni autolla, joten kysyin apua muilta suomalaisilta koiranomistajilta. Eräs imatralainen vinttikoirien kanssa paikalle tullut nainen piti vuorotellen koiriani, kun menin toisen kanssa arvosteluun. Hän lupautui myös esittämään toisen tarvittaessa, mutta Elina Haapaniemen tuomaroinnilla ei ollut sellaiselle tarvetta: Hilda sai EH:n ja Helvi sai sileän ERI:n... Kirjallisia arvosteluja ei saanut tästä näyttelystä, paperissa luki ainoastaan arvosana. Helvin iän kerrottuani tuomari tokaisi, että pitääkö sitä vielä tuossa iässä lähteä ulkomaille?! 

Tämän kehän jälkeen menin toisen näyttelyn toimistolle anelemaan, jos tuomari voisi katsoa koirat jossain välissä myöhästymisestä huolimatta. Näin luvattiin tehdä klo 16! Pari tuntia tuli siis odotteluaikaa, ehdin hakea koirien häkin autosta ja asettua aloilleni, syödä yms. Puoli neljältä landseeria huudeltiin kehään ja menin ensin Hildan kanssa Helvin odottaessa häkissä. Täällä oli bulgarialainen tuomarismies Antoan Hlebarov ja arvostelut olivat kirjallisina, Ingrid käänsi Venäjästä minulle englanniksi ja tässä suomeksi sen mitä saimme selvää Hildasta: Rodunomainen pää, oikea purenta, vahva lyhyt niska, oikea rungon muoto, kaunis luusto, hyvä liikunta, kinnerahdas. Helvin arvostelussa ainakin tyypillinen nartun pää, kallo voisi olla voimakkaampi, hyvä liikunta ikään nähden, hyvä kunto. Molemmat saivat ERI ja SA :) Yhtäaikaa tuomari ei pyytänyt koiria kehään, vaan sanoi Hildan olevan ROP. Hienoa, että sain tämän toisen mahdollisuuden osallistua ja että tuomari palkitsi molemmat tytöt! Hilda siis sai Venäjän sertin ja Helvi sai veteraanisertin ollen PN2 & ROP-VET, molemmista lähetän valionarvojen anomukset Venäjän kennelliittoon, mutta tuo veteraanisertti on vähän vielä arvoitus, että vahvistetaanko yhdellä vet-sertillä valionarvoa koiralle, joka ei ole oman maansa vet-muotovalio. Suomessa siis ei ole käytössä veteraanimuotovalion titteli, mutta Helvi on Viron, Latvian, Liettuan ja Slovenian veteraanimuotovalio. 

Kotimatkalla ei onneksi tullissa mennyt kuin noin 45 minuuttia. Viipurin linna tuli nähtyä ohiajaessa, en jaksanut enää turisteilla, vaikka olisi mieli vähän tehnyt.