...Oli pisteiden valossa kauden huonoin esitys Hildalta. Koepaikkana oli upea soramonttu Porvoossa, vesi oli turkoosia ja hyvin kirkasta. Syyskuun puolessa välissä nyt ei enää lämmin ollut ja sattui vieläpä tuuli käymään niinkin suojaiselta kuulostavaan paikkaan kuin soramonttu, mutta onneksi odotteluaikaa ei paljoa ollut, kun kyseessä oli kahdeksan koiran koe. Lähtöalue oli sikäli oikein kiva, että kahlausmatkaa ei ollut, mutta sitä ei todellakaan ollut ollenkaan, vaan heti ensiaskeleella oli syvää. Tämä ei sitten Hildaa miellyttänyt - varmaan tottumiskysymys - koska pelastusrenkaan vienti jäi tekemättä. Rantatörmä oli jyrkkä, joten landseerin kokoisella koiralla oli vielä takapää kuivalla maalla, kun etupään olisi pitänyt alkaa uida :D Lähtöasento oli siis hassu, mutta en osannut etukäteen ajatella, että se olisi Hildalle mikään ongelma. Luultavasti se olisi lähtenyt, jos olisin ennen koetta heittänyt jotain lelua sille (koerannan vieressä siis; koerannassa ei saa koiraa uittaa) niin että tämä ei olisi tullut yllätyksenä. Mutta enpä tajunnut. Ne koirat, jotka tunsivat rannan entuudestaan, lähtivät ns. hyppäämällä. 

Hilda ei lähtenyt 30 sekunnin kuluessa myöskään ohjatussa veneen noudossa. Sitten kun tuomari oli puhaltanut pelin poikki, kosketin koiraa kevyesti perästä, että etkö tosiaankaan meinaa lähteä tässä rannasta ollenkaan uimaan - sitten Hilda meni hienosti sinne veneelle mihin pitikin ja toi köyden hienosti minulle käteen saakka. Palkkasin kyllä tästä, koska ennenaikainen kamojen suusta tiputtelu on ollut niin iso synti Hildalla. 

Veneestä lähtevät liikkeet Hilda teki hyvin, paitsi maalista ohi veneen haussa hitusen ja hukkuvan pelastamisessa 8 metriä. Näin ollen pisteitä jäi vaivaiset 40/100. Kisakauden lisäksi myös porukkamme VEPE-treenit jäivät tuon kokeen jälkeen talvitauolle eikä yhtään liian aikaisin, sillä iltaisin alkoi jo olla pimeää ja veden äärellä tuulista sekä kylmää. Olisipa ollut kiva päättää vepeilyt tältä vuodelta vähän tuloksekkaammissa merkeissä, mutta tästä jatketaan sitten joskus ensi vuonna.

Seuraavana päivänä menin takaisin Porvooseen, mutta tällä kertaa näyttelyyn. Koko ajan satoi. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki, uusi tuomari minulle. Oli oikein miellyttävä persoona, vaikka tulos olikin sellainen "haistapaska-ERI" ;) Tarkoitan tällä sitä, että tuomari sanoi minulle koiran olevan oikein hyvä ja kaikin puolin erinomainen, MUTTA kun silmät ovat niin vaaleat hänen makuunsa, niin ei SA. Totta, ovat ne liian vaaleat, ei siinä mitään. Onneksi silmien väri ei vaikuta koiran terveyteen millään tavalla. Näkee niitä korkealle palkittuja, joilla selkeitä anatomisia vikoja, että painotuksensa kullakin. En siis tarkoita tätä tuomaria tosiaankaan! Syö vaan näyttelyjen uskottavuutta minussa, kun niin haluaisin uskoa että ne vielä palvelevat jalostusta eivätkä ole pelkkiä show-tapahtumia. Mutta siis se arvostelu: Hyvin narttumainen erittäin hyvät mittasuhteet & raajakorkeuden omaava narttu, jolla hyvä tasapainoinen rakenne. Liian vaaleat silmät pilaavat ilmeen, muuten hyvä narttumainen pää. Erittäin hyvä ylälinja, hieman suora olkavarsi, eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvä takaosa & häntä, hyvänlaatuinen karvapeite, hyvä väri. Liikkuu edestä hieman epävakaasti tassut sisäänpäin kääntyen, muuten hyvin. Ystävällinen käytös. Tästä arvostelusta olisin hyväksynyt ihan muitta mutkitta SA:n poisjättämisen jos sen olisi perustellut vaikkapa etuosan huonoilla puolilla. Olenpa nyt kriittiinen tuomarointia kohtaan :D 

Sitten Hildalla alkoi juoksu, jota odottelin neljä viikkoa. Eli kuukaudella se pidensi juoksujen väliä, tällä kertaa se oli 7 kk. Seuraavasta juoksusta on pentusuunnitelmia! Näistä kuitenkin lisää myöhemmin :)