Kuuden progesteronin mittauksen ja yhden spermantutkimuksen jälkeen lopputulema on se, että Hilda on astutettu Leonilla. Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin...

Ensimmäinen progetesti otettiin kahdeksantena juoksupäivänä, tulos oli 1,2 nanomoolia eli ei mitään. Seuraava otettiin kymmenentenä juoksupäivänä tuloksella 0,8. Sitten taas viikonlopun jälkeen 13. juoksupäivä arvo oli edelleen hieman yli yhden. Neljäs testi juoksupäivänä nro 15 oli jo hieman kohonnut ollen 5,2. Viides testi pari päivää edellisestä antoi selvästi kohonneen lukeman 15,4 ja näin ollen perjantaina sovittiin Hildan ja Hulin vierailu Reprovetin klinikalle maanantaipäivälle, tarkoituksena tehdä tuorespermasiemennys. Käytin kuitenkin lauantainakin Hildan progetestissä ja lukema oli noussut raketin lailla 37,7 eli saimme ovulaation kiinni (juoksupäivä nro 18). Informoin tuloksesta Reprovetia ja eläinlääkäri päätti aikaistaa ajanvarausta sunnuntaille. Reprovetissa koirat saivat ensin tavata pihalla, haistella toisiaan ja sitten mentiin sperman keruuseen sisälle. Se kävi helposti, Hulilla oli vietit tallella - mutta ikä varmaan oli tehnyt tepposensa ja sperma ei ollut enää käyttökelpoista. Toisena urosvaihtoehtona minulla on ollut suunnitelmissa mukana Hulin lapsenlapsi Fuerza Real Leon ja nyt tilanne oli sellainen, että päädyin siihen.  

Fuerza Real Leon on lähes 5-vuotias Virosta Helsinkiin muuttanut uros, joka on luonteeltaan vakaa ja suht rauhallinen. Leon on erittäin ihmisystävällinen ja se onkin hyväksytty Kennelliiton viralliseksi Kaverikoiraksi. Hyväksynnän saamiseksi koira testataan ja sen tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, se ei saa häkeltyä liukkaista lattioista eikä yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Koiran tulee myös kyetä toimimaan vieraiden koirien kanssa ryhmässä eli minkäänlaista aggressiivisuutta ei saa esiintyä ja koiran tulee olla omistajansa hallinnassa. 

Lisäksi Leon viettää paljon aikaa omistajansa työpaikalla saunaravintolassa tavaten paljon turisteja ja muita vierailijoita. Leonin kaverina Helsingin keskustassa asustelee parivuotias landseeruros. Normaalin landseerin tavoin Leon tykkää vedestä ja uimisesta. Ihastuttavan luonteinen jätkä kaiken kaikkiaan! 

Leonille on tehty terveystutkimuksia laajasti, enemmän kuin vain pakolliset, ja tulokset ovat hyvät. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä SP0, LTV0, VA0 ja geenitestien tulokset DM, MD, CTP, cystinuria ja hyperuricosuria kaikki normaalit N/N eli Leon ei kanna mitään näistä sairauksista perimässään. Myös perusterveys on kunnossa.

Näyttelyihin omistajansa ei ole Leonia vienyt, mutta ulkomuodon jalostustarkastuksen Leon on läpäissyt arvosanalla EH = erittäin hyvä. Hildallahan on tuo sama arvosana jalostustarkastuksesta eli mitään hylkääviä virheitä ei kummassakaan koirassa ole. Vähän kevyehköjä ja koon alarajoilla ovat kumpainenkin, mutta rotumääritelmän sisällä kuitenkin. Molemmat ovat käyneet jalostustarkastuksessa aika nuorina ja etenkin Leon on kyllä sen jälkeen vielä kehittynyt selvästi. Sillä on hyvä raajakorkeus, suorat eturaajat ja leveä eturinta. Takakulmaukset voisivat olla minun makuuni voimakkaammat, mutta onneksi Hildalla on hyvät. Lisäksi molempien koirien sukutaulussa taustalla on kyllä luustokkaita lansuja, että ehkä sieltä voisi jopa tulla jämeryyttä. 

Leon jalostustarkastuksessa 2,5-vuotiaana v. 2018 (kuva: Anna Nygård)

Yhdistelmä on käsitelty ja hyväksytty Suomen Landseeryhdistyksen jalostustoimikunnassa; yhdistelmä täyttää kaikki jalostusvaatimukset ja -suositukset.

Vaikka molemmat koirat ovat Virosta kotoisin, ne eivät ole läheistä sukua toisilleen ja sukusiitos-% on neljällä sukupolvella laskettuna 0. Viidennessä sukupolvessa sekä Hildan että Leonin takaa tulee Hitchcock Nuo Ozo Kalvu & Fauna Grafika - ja Hitchcockin isä taasen on Ängelmäen Teddy Terrorist, ihanteeni kun kysytään, minkä näköinen landseeruroksen kuuluu olla. Yhtäläisyyksiä myös Helviin löytyy tätä kautta sekä lisäksi Ingridin kantanarttu Tridetten kautta, joka on Leonin ieee ja Helvin iee. No mutta, ei sukuselvitystä sen enempää, vaikka kiehtova aihe onkin! 

Sunnuntaina koirat treffasivat Leonin omistajan kesämökillä. Yhteinen sävel löytyi heti ja pienten kosiomenojen jälkeen alkoi tapahtua. Uusimme deitit myös seuraavana päivänä, koska Hilda oli vielä suosiollinen. Molemmat koirat olivat ensikertalaisia, joten pieni jännityselementti oli olemassa Leonin astumistaitojen suhteen, mutta alun hapuilusta huolimatta vierailumme kesti kaikkiaan vain noin tunnin verran. Toisella tapaamisella koirat menivät suoraan asiaan ja vajaan viiden minuutin kuluttua ne olivat nalkissa. Sen jälkeen joutikin viettää vähän aikaa kuvia ottaen: 

(Leonin kuvat ja yllä olevat kaksi kuvaa ovat Tuomo Raition ottamia)