Kuukausi takaperin vietin viikonlopun ystävien kanssa ja koirien treenaus oli läheisesti kuvioissa mukana. Teimme pääasiassa vepen kuivaharjoituksia, lisäksi hieman rally-tokoa. Pentuesisarukset Hertta ja Kantti saivat leikkiä keskenään ja myös poseerauskuva saatiin aikaiseksi illan jo alettua hämärtää.

(kuva: Disa Leppä)

Hilda kävi hammaskiven poistossa, kun sitä oli kertynyt vasempaan M1-alahampaaseen. Muissa hampaissa ei ollut hammaskiveä, tähän yhteen kertyy pentuaikaisen leukamurtuman aiheuttaman ylähammaspuutosten takia, kun ei tule mekaanista puhdistusta. Taidan nyt ihan oikeasti alkaa harjata sitä hammasta ja katsotaan riittääkö se pitämään hammaskiven poissa. Painoa oli 51,5 kg eli pari kiloa liikaa! Laitoinkin Hildan heti laihikselle. Lisäksi eläinlääkäri teki mielenkiintoisen havainnon huomatessaan, että Hildalla on toisella puolella ylimääräinen hammas. Viimeisiä, pieniä poskihampaita M3 on kaksi kappaletta. Aiempien hampaiden putsauksen yhteydessä toiset eläinlääkärit eivät ole tästä sanoneet enkä itsekään ole hampaita laskenut, kun leukamurtuman viimeisestä kontrollista Anidentistä sain todistuksen Hildan normaalista hampaistosta. M3 kanssa on ilmeisesti käynyt niin, että ylimääräinen hammas on puhjennut vasta Anident-kontrollin jälkeen. Ne muutenkin tulevat viimeisenä, yleensä 6 - 10 kk ikäiselle koiralle.  

Hertallakin oli hammasasioita, kun hätäpäissäni vein sen marraskuun lopussa Anidentiin purennan arvioon. Katselin nimittäin, että sen oikean puoleinen pysyvä alakulmahammas olisi tulossa hieman väärässä asennossa ja jos se jatkaisi nousemistaan samassa kulmassa, se voisi painua yläikeneen. Maitokulmahampaat olivat jo lähteneet pois tieltä. Anidentista sain ohjeet kotona tehtävään pallon pureskeluun ja sormilla ulospäin painamiseen, mutta arkielämän realiteettien takia en pystynyt tekemään niitä niin paljon kuin olisi pitänyt. Ensinnäkin olin 8-9 h pois kotoa töiden takia. Kotiin tultua Hertta oli virtaa täynnä eikä ollut oikein yhteistyöhaluinen nätisti paikallaan pysymiseen mun kädet sen suussa. Iltaisin sitten lenkkien ym. jälkeen saatoin jonkun aikaa hampaita levitellä ulospäin. Toki yllytin Herttaa puremaan palloa mahdollisimman paljon, mutta se ei ole sillä tavalla kova pureskelmaan leluja kuin äitinsä. Annoin hirvennahkaisia puruluita joka päivä, ne ovat sitkeitä pureskeltavia. Lopputuloksena kuitenkin - onneksi - alakulmahampaat asettuivat ihan oikeille paikoilleen! 

Tässä ensin vasen puoli, joka oli alun alkaen ok. Kuvien ottamisella on pari viikkoa väliä:

Oikea puoli, ensimmäinen kuva otettu 27.11. ja sen jälkeen 4.12. Viimeinen kuva on otettu 10.12.

Nyt kun katselen näitä peräjälkeen, niin ei tuo ensimmäinen kuvakaan niin huonolta näytä. Ehkä oli hätävarjelun liioittelua, mutta olen luonteeltani sellainen, että herkästi haluan asiantuntijan mielipiteen varsinkin näin tärkeissä asioissa. Jos kulmahammas painuisi ikeneen, se pitäisi katkaista eli tehdä pulpa-amputaatio. Hammas pitäisi tarkastaa anestesiassa vähintään kerran vuodessa. Lisäksi näyttelyihin ei olisi mitään asiaa eikä sitä myöten mihinkään muihinkaan valionarvoihin kun ei olisi edes sitä H:ta näyttelystä. Arvoitukseksi jää, olisiko kulmahammas asettunut oikein joka tapauksessa ilman näitä vähäisiäkään oikomishoitoja. Anidentissä kuitenkin todettiin, että Hertalla on alaleuka ihan suora suhteessa yläleukaan (usein vino leuka aiheuttaa kulmurien painamisen ikeneen) ja että Hertalla on kaikki hampaat jo puhjenneet paitsi M3-hampaat, jotka normaalistikin puhkeavat vasta vanhemmalle pennulle. 

Marraskuun lopussa kävimme kyläilemässä Hansun tiluksilla, josta muutama kuva:

kaikki kolme eli 3H-kerho - Hilda, Hertta, Hansu

Sisarukset Hansu & Hertta

Hansu söpöilee

äitee intoilee

Hilda pääsi hierojalle, kun juoksu loppui ja vihdoin Kaisa totesi jumien olevan poissa! Muutama hieronta ja yksi osteopatia siihen vaadittiin, että lihaksisto palautui pennuista näin 5 kk synnytyksen jälkeen.

EK-treeneissä jäljestettiin ja lisäksi Kaisan kanssa Hildalle kulmien jäljestyksen täsmätreeniä, koska siihen on suuri tarve. Kun olisi vielä se viisasten kivi, miten Hildalle menisi jakeluun kulmien huolellinen jäljestys... EK-treeneissä myös haku oli yhden treenikerran aiheena ja Hertalle kyseessä oli ensimmäinen kerta. Maalimiesmotivaation luomisesta lähdimme liikkeelle, mutta ilmaisuharjoitukset täytyy ottaa kiireesti työn alle heti alusta alkaen. Olen vahvasti sitä mieltä, että Hertasta tulee rullalla ilmaiseva kuten emonsakin. Emon harjoitus oli lähinnä tilannekatsaus siihen, missä mennään, koska olemme uudessa treeniryhmässä. Ihan mahtavaa muuten, että Hansu aloitti samassa EK-ryhmässä :)

Työnantajani antoi meille pikkujoulujen peruuntumisen lohdutuksena vapaapäivän yhdelle perjantaille ja kävin sitten koiratyttöjen kanssa Eeliksen päiväkodissa lapsia ajeluttamassa. Hilda veti vankkureita tunnin verran päiväkodin pihalla ja annoin lasten myös taluttaa sitä vetohommissa. Hertta oli lopuksi mukana rapsuteltavana ja voi vitsi miten hienosti olivat molemmat <3 Ei mikään maailman leppoisin tilanne, kun parikymmentä muksua kiljuvat innosta ja piirittävät koirat taputellen niitä joka paikkaan. Nämä kuvat nappasin Taikametsän päiväkodin sivuilta: