Olen viimeksi ollut vepe-kokeessa syyskuussa 2019 ja se tuntuu ihan toiselta ajalta - Helvi oli osa perhettä hyvissä voimissa, Hertasta ei ollut vielä aavistustakaan ja Eelis oli vuoden ikäinen pikkulapsi... Viime kesä meni meillä ilman treenejäkin, pentuhommissa, eikä kokeita lajissa voinut koronaohjeiden takia järjestääkään. Tänä kesänä kokeita sai järjestää heinäkuun alusta lähtien ja heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Landseeryhdistyksellä oli neljän kokeen viikonloppu Kouvolan Verlassa, johon sain Hildalle koepaikan kolmeen kokeeseen ja talkoilin yhdessä kokeessa.
Perjantain iltakokeessa Hilda aloitti ihan hyvin. Hyppäsi minun luotani veneestä ja suuntasi hakemaan toista venettä. Ehti vetää venettä hetken, kunnes jostain syystä päästi irti köydestä. Ainut, mitä havaitsin, oli jonkun koiran haukahdus rannassa. Käskystäni Hilda kuitenkin otti uudelleen veneen hinaukseen ja kainalon alta kulkeneesta köydestä huolimatta veti veneen maaliin ilman virhepisteitä. Loput liikkeet eivät sitten pisteitä tuottaneetkaan, vaan niin viennistä, ohjatusta veneen hausta kuin hukkuvan pelastuksesta, tuomittiin lähtöajan ylitys eli Hilda ei lähtenyt suorittamaan tehtäviä 30 s kuluessa. Viennissä se lähti viemään sitten kun tuomari oli puhaltanut pelin poikki ja veneeltä kutsuttiin. Samoin ohjatussa veneen noudossa ja hukkuvan pelastuksessa Hilda teki liikkeet, kun sai apuja toisesta päästä. Hukkuvan pelastuksessa tosin avut olivat tosi voimakkaita, vasta dummyn heittely ilmaan sai Hildan lähtemään veneestä.
Lauantaina osallistuin koiran kanssa aamukokeeseen ja talkoilin iltakokeessa. Tässä kokeessa Hilda ei tehnyt sitäkään vähää kuin perjantaina; kaikissa liikkeissä lähtöajan ylitys eikä yritetty edes apujen kanssa. Hassu Hilda oli joka kerta rannasta lähtiessämme suuntaamassa palkalle kovalla höökällä - miten se voi kuvitella saavansa palkkaa, kun ei ole tehnyt mitä pyydetään :D Talkoiluhommani oli soutaminen ja se oli oikein kivaa.
Sunnuntaille vein jääräpäisesti Hildan edelleen ja lisäksi ilmoitin Hertan ihan ex temporee junioriluokkaan. Hilda ei tehnyt edelleenkään mitään 30 s puitteissa, mutta lisämotivoituna kyllä. Sitä siis vaivasi valeraskaus, jota tällaisella voimalla ei ole ennen ilmennyt. En ollut tajunnut kokeita edeltävällä viikolla koko valeraskautta, sillä sen laiskuus (mökillä vain makaili) ja kuopan kaivaminen meni helteen piikkiin. Mutta tosiaan juoksusta oli se pari kuukautta, joten ajankohta osui juuri "synnytykseen".
Hertta yllätti minut totaalisesti suorittaessaan 1-tuloksen arvoisesti! Se hyppäsi epäröimättä veneestä, vaikka sillä ei treeneissä todellakaan ole ollut täyttä 30 m matkaa eikä se myöskään ole lähtenyt noin varmasti ja nopeasti. Veneen haussa menin itse veneeseen kutsumaan Herttaa ja se ui veneelle, otti köyden mutta jäi hieman pyörimään veneelle, jolloin apuohjaaja käytti muutaman ylimääräisen käskyn kutsuessaan Herttaa rantaan. Hienosti Hertta jaksoi vetää veneen maaliin :) Lopputulemana 48,5/50 pistettä! Kaiken kukkuraksi myös Hertan velipoika Hansu osallistui JUN-luokkaan ja teki täydet pisteet! Kasvattajan sydäntä suuresti lämmittää tällaiset keskenkasvuiset vepe-intoilijat <3
(kuva: Jukka Lehtinen)
Tästä parin viikon päästä sain koepaikan Hildalle rally-tokokisoista Kouvolassa. Jäi vähän herkistelyt tekemättä sietämättömän kuumuuden ja muiden kiireiden takia. Rehellisyyden nimissä se olin minä, joka radalla mokaili: Liian voimakasta kumartumista ja epäselvää ohjausta muutenkin. Rata olisi ollut ihan tehtävissä, harmillisesti jäimme pisterajan alapuolelle (65/100) ja Hildan muutoin niin komea kisakirja sai nollan.
Kaksi kymppivirhettäkin tuli: Peruutus ohjaajasta poispäin meni muuten hyvin, mutta koiran olisi pitänyt palata oikealle puolelle, niin Hilda ehti käydä vasemmalla puolella - otan omaan piikkiini, kun en tajunnut ohjata Hildaa kiertämään takakauttani oikealle puolelle. Sarjahypyssä Hilda ehti pyörähtää toisen ja kolmannen hypyn välissä. Ihan en ymmärrä, miksi ja miten noin iso koira ehtiikin tehdä tuollaisia ylimääräisiä liikkeitä tuossa kohtaa :D Tuomari kommentoi liiallisesta kumartamisesta ja kehui kaunista yhteistyötä. Kentällä oli vielä illalla 27 astetta lämpöä, mutta se ei liikaa latistanut Hildaa. Häiriötä siellä oli kylliksi sikäli, että moni koira kiinnitti kovasti huomiota leppeässä tuulenvireessä läpättäviin kehänauhoihin, etenkin niiden häntiin, jotka kutsuvasti heiluivat ja voittajaluokassa tapahtuikin useita kehästä karkaamisia.
Viiman ja Arunin pennut täyttivät tänään 3 kk ja kaikki laittoivat kasvattajalle kuvan :)
tässä Elma eli Rairai Rankkasade "siskonsa" kanssa
Helle eli Suitsait Superhelle
Hile eli Huihai Hallayö
Huuru eli Hiphei Hurrikaani
Kimi eli Tiktak Tornado
Mauri eli Puhpah Pyörremyrsky
Mimmi eli Tuitui Taifuuni
Pyry eli Hiiohoi Hyökyaalto
Sera eli Piupau Pallosalama
Uuno eli Uijui Ukkospuuska
Pennut saivat 12-viikkoisrokotukset ja pojilta löytyi edelleen pallit, tosin Huurulla ne olivat liikkuvaiset. Kimiltä kuului vielä sivuääni, Maurilta ja Pyryltä ei enää kuulunut. Olen nähnyt useamman kerran Uunoa, Huurua ja Helleä sekä Mimmin vepeilyn merkeissä. Osa pennuista ui jo "kuin vanhat tekijät", osa vielä totuttelee vesielementtiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.