Pentuluokat jäivät koronan takia koluamatta kasvateiltani, mutta elokuun alkajaisiksi saimme tämänkin lajin avattua kahden juniorin voimin. Ilmoitin molemmat omat koirani Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn ja sain houkuteltua myös Kantin & Kaisan osallistumaan :)  Eniten jännitti etukäteen Hertan käyttäytyminen uudessa tilanteessa, kun missään näyttelyharjoituksissa tai mätsäreissä en ollut sen kanssa käynyt. Onneksi luokassa ei ollut siskon lisäksi muita koiria, niin juokseminen sujui ongelmitta ja yksilöesiintyminen meni myös hyvin. Pari kertaa Hertta haukahteli toisille koirille vuoroamme odotellessa, kun jotain "vääränrotuisia" kulki ohitse. Muita lansuja se ei noteerannut, ihme roturasisti :D Toinen jännityksen aihe oli Hertan pysyminen kevythäkissä sen aikaa, kun olen Hildan kanssa kehässä. Kaisa piti sitä silmällä eikä se yrittänyt rikkoa oviverkkoa tms. joten hyvin meni sekin. 

Kehässä tuomari Annukka Paloheimo Segersven mittasi Hertan ja totesi kasvun olevan hyvällä mallilla. Arvosteluun hän saneli "Sopusuhtainen, sivusta hyvin liikkuva, takaa hieman ahtaasti. Erittäin kaunis pää, hyvä luusto, riittävät kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu." Tuloksena ERI1 on parempi kuin mitä odotin karvansa pudottaneelle ja hyvin laihalle Hertalle! Kantti-siskon arvostelussa sanottiin "Tässä vaiheessa hieman etumatala. Voimakas pää, tasapurenta, hyvä luusto, saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa. Liikkeessä häntä nousee jo lähes kierteelle. Terve liikerata, mutta kaipaa voimaa erityisesti takaa." Kantille EH2 ja näistä on hyvä jatkaa :) Tuo hännän kanto on kyllä tainnut kertautua molemmilta vanhemmilta oikein urakalla, koska monilla pentueesta on varsin korkea häntä... Hildan arvostelu kuului "Aivan koon alarajalla. Voimakas pää, hyvin vaaleat silmät, voimakas luusto, voimakas pitkähkö runko, hyvä matala kinner. Valkoinen runkoväri saisi olla puhtaampi. Mittasuhteiltaan saisi olla parempi." Päivän sana oli siis voimakas - on se hassua, miten Hilda on ollut nuorempana liian kevytrakenteiseksi sanottu, mutta varmaan sitten jotenkin kehittynyt vielä myöhemmällä iällä, vasta 4-5 vuoden ikäisenä?! Mitään kehäkuvia ei tullut otettua, onneksi edes tämän sain muistoksi:

(kuva: Petra Frondelius)

Piti ihan käydä lukemassa Hildan näyttelyarvostelut tuon luuston vahvuuden osalta. Suurimmassa osassa sanotaan kyllä, että sopiva luuston vahvuus ja ihan parissa sanotaan, että keskivahva tai voisi olla vahvempi. Näin se mielikuva vääristyy itselläkin ;) Tämä luuston vahvuus on itselleni hieman vaikea arvioitava jos ei kyse ole aivan ääripäistä eli todella hentoisesta raajaluustosta tai toisaalta erittäin järeästä. 

Näyttelyä edeltäneenä päivänä kävin Hildan kanssa VEPE-kokeessa Ruokolahdella. Ensimmäisessä liikkeessä eli veneestä lähtevässä toisen veneen noudossa Hilda pudotti köyden suustaan juuri ennen maalitolppia, josta -3 pistettä. Toisena liikkeenä oli pelastusrenkaan vienti ja Hilda lähti, mutta kääntyi takaisin. Minusta näytti siltä, että se kävi maalin ulkopuolella, joten en pitänyt kiirettä uudelleen lähetykseen, vaan hain pelastusrenkaan vedestä ja kutsuin Hildan sivulle. Juuri kun olin lähettämässä uudestaan, puhalsi tuomari pilliin lähtöajan ylittymisen merkiksi. Eli ei se sitten mennyt tarpeeksi maalitolppien ohitse... Ohjatussa veneen noudossa Hilda katsoi haettavaa venettä, lähti sinne päin, mutta päättikin vaihtaa suuntaa. Se kävi väärällä veneellä, mutta meni käskystä toiselle veneelle ja toi sen maaliin. Yksi piste vähennettiin ylimääräisestä käskystäni (kolme on sallittu). Hukkuvan pelastamisessa Hilda ei sitten lähtenytkään veneestä. Meinasi lähteä, mutta peruutti takaisin, kun airo tuli suoraan hyppylinjalle eteen. Tosi myöhään kyllä tuomari antoi hukkuvalle merkin pudota ja soutaja souti varsin reipasta tahtia, koska Hildan suunta oli tosiaan aivan airon yli takaviistoon. Näin ollen emme saaneet tulosta, kun pisteitä jäi 46. 

Muutamaan kuvaan oli Hildakin tarttunut, jotka julkaistiin järjestävän yhdistyksen sivuilla:

Minulla oli tuona viikonloppuna hoidossa Helle ja sehän sitten reissasi mukana vepessä ja näyttelyssä. Vepessä mukana olivat myös Uuno-pentunen ja Riikka sekä Eelis. Riikka ei ollut ennen vesipelastuskoetta nähnyt, mutta eipä tainnut paljoa nähdä nytkään, kun kummipoikansa perässä joutui juoksemaan :D Eelis jaksoi kyllä sinänsä tosi hienosti pitkän koepäivän ja tällä kertaa päivä venyi jotenkin vielä poikkeuksellisen pitkäksi, sillä pääsimme lähtemään kotiin vasta klo 18 ja näin ollen reissu venyi 12 h mittaiseksi. Tosi mukavaa, kun koepaikalle meitä tulivat tervehtimään Hile ja Kimi, joita kumpaakaan en ollut nähnyt luovutuksen jälkeen. Mitään hienoa poseerauskuvaa oli aivan turha kuvitella ottavansa näistä huligaaneista, tässä kuitenkin kasa mustavalkoista (kuva: Riikka Tolvanen); Kuuluisa Suitsait Superhelle, Kuuluisa Huihai Hallayö makkurissa, Kuuluisa Tiktak Tornado ja Kuuluisa Uijui Ukkospuuska siis tapasivat toisensa jälleen.