Viime vuonna ei vepe-leiriä järjestetty koronatilanteesta johtuen, enkä olisi sinne viime vuonna päässytkään, kun oli pentuja Hildalla kotona. Tänä vuonna kuitenkin leiri pystyttiin järjestämään ja toki suuntasin sinne Hildan & Hertan kanssa. Matkan varrella kävin katsomassa Seraa ja kaikki oli siellä hyvin :) Minkään varsinaisen kuvaussession pitämiseen emme käyttäneet aikaa, mutta nopsasti räpsäisty kuva Serasta kuitenkin: 

Ahvenlammen leirintäalueella oli perjantaina saapuessani edessä vepe-koe. Hertta junioriluokassa ja Hilda avoimessa luokassa. Hertan junnukoe meni kivasti, veneestä hyppy täysin pistein ja veneen noutaminen 23/25 p. eli JUN1-tulos luokkavoitolla. Virhepisteet veneen noutamisessa aiheutuivat siitä, että Hertta pyöri veneen edessä muutamaan kertaan ja köysi kietoutui kaulan ympärille sen verran ikävän näköisesti, että käskin irroittamaan ja annoin köyden uudelleen. Hilda ei saanut tulosta. Itse asiassa Hilda ei saanut yhden yhtäkään pistettä, koska keskeytin itse kaksi liikettä (viennin ja hukkuvan pelastamisen) ja toisen veneen noudossa Hilda ei lähtenyt veneestä 30 s kuluessa ja ohjatussa veneen noudossa se meni väärälle veneelle tullen sen jälkeen takaisin rantaan. 

Lauantaina aloitimme leirin ja ensimmäisellä rastilla harjoittelin Hildan kanssa tuota toisen veneen hakemista motivointitreeninä eli Hilda sai pallon toiselta veneeltä. Hertta haki veneestä palkkarasiaa ja lelua maista lähtien. Toisella rastilla Hilda teki vientiharjoituksia, jossa pari toistoa meni hyvin, mutta sitten kolmas toisto alkoi tökkiä. Ranta oli sama kuin edellisillan koeranta ja pidimme myös koematkan, koska olen ehkä harjoitellut hieman liian lyhyellä matkalla. Tökkimiseen auttoi yksi pieni kutsu veneeltä. Hertta hyppeli veneestä tällä rastilla. Lauantain päätti ns. klinikkarasti, johon kerääntyi saman aihealueen varanneita koirakoita eri ryhmistä (muut rastit kierretään aina yhdellä ja samalla ryhmällä rastilta toiselle liikkuen). Meillä klinikkarasti oli hukkuvan pelastaminen ja Hildalle taas motivointitreeniä, jossa se sai hukkuvalta ruokaa ja/tai pallon. Hertta haki hukkuvalta palkkarasioita.

Lauantaina illalla mökkimme liepeillä oli pentupainit ja -uinnit, kun leirillä maskottina mukana olevat Huuru ja Hile saivat kolmanneksi pyöräksi Seran visiitille. 

Sunnuntaina aloitimme siitä mihin lauantaina lopetimme eli hukkuvarastilta. Toistimme samalla tyylillä treenit. Toisella rastilla taas vientiharjoituksia, ylipitkällä matkalla mutta motivoimalla voimakkaasti. Hertalle taas kivoja veneelle menoja. Leiri päättyi klinikkarastilla, jossa Hilda haki pelastusrenkaan toiselta veneeltä ja Hertta harjoitteli veneestä lähtöä minun luotani. Tämä on syytä ottaa Hertalle säännölliseen ohjelmistoon, koska ounastelen sen olevan sille(kin) vaikeaa. Mukava ja hyödyllinen leiri tälläkin kertaa :) Etenkin Hertalle, jolla on hyvin rajallinen kokemusmaailma vielä ylipäätään. Sen oli tosi hyvä opetella odottelemaan muiden koirien tehdessä ja ollessa lähettyvillä. (kuva: Katja Heinonen)

Kauaa ei laakereilla lepäilty, koska yhden huilipäivän jälkeen suuntana oli Porvoo ja rally-tokokisat. Kirsi Petäjä oli suunnitellut kivan radan MES-luokkaan: 

Hildan suoritus oli täsmällistä tekemistä virheettömästi kyltille 9 saakka. Itse keskityin olemaan kumartelematta ja ohjaamaan selkeästi, luottaen koiran osaamiseen ja tekemiseen kyttäämättä sitä sen kummemmin. 9-kyltillä eteen istuminen oli vino, josta -1 piste. Seuraavaa kylttiä (istu-askel vasemmalle-istu koira oikealla puolella) mietiskelin eniten etukäteen, ettei välttämättä onnistu, kun ollut harjoitellessa vähän tahmeaa oikean rintamasuunnan säilyminen eli ns. pohkeenväistö. Mutta se ja kolme seuraavaakin kylttiä sujuivat ihan oikein. Merkille lähettäminen oli meidän kompastuskivemme, sillä Hilda ei löytänyt merkkiä (vaikka se oli ihan selkeästi erillisenä tötterönään). Yritin muutaman käskyn verran korjata liikettä, mutta sitten otin uusinnan. Hilda meinasi uusista käskyistä sinkoilla vähän mihin sattuu, muun muassa kiertämään tuomaria. Uusinnassa tein ohjaajavirheen, kun kumarruin osoittamaan kädellä Hildalle suuntaa. Sitten merkki onnistui ihan OK. Olisi pitänyt heti aluksi istua pieni hetki pidempään ennen lähettämistä, jotta Hilda olisi rauhassa bongannut merkin. Lisäksi olisi pitänyt uusia suosiolla ilman uudelleen ohjaamisia, koska sääntöjen mukaan tietyt virheet jäävät voimaan uusimisesta huolimatta ja niitä meille tuli juuri kontrollin puutteesta -3 ja puutteellisesta yhteistyöstä -3. Merkkisekoilun jälkeen pari kylttiä meni taas hyvin ja hieman yllättäen liikkeestä maahanmenossa tuli virheellisyyttä epätarkasti suoritetun tehtävän muodossa -3 pistettä kun Hilda jätti kyynärpäät ilmaan. Viimeisen tehtävän käännös olisi pitänyt tehdä tarkemmin ja napakammin, siitä vähennettiin vielä yksi piste. Kaiken kaikkiaan 85 pistettä ja hyväksytty tulos, joten ei huono, mutta ei myöskään valiotulos. 

Eelis oli mukana kisoissa, kun Tommilla olikin töitä illalla. Oli sen verran stressaavaa, että en mielelläni ota lasta mukaan ellei ole toista aikuista apunani. Juuri ja juuri pysyi Eelis autossa odottamassa Hildan ratasuorituksen ajan lahjottuna karkilla ja piirrettyjen katsomisella puhelimesta ettei aivan kisakentälle juossut... 

Puhelimesta tuli vastaan vielä pari kuvaa kolmikosta, kun Helle oli meillä hoidossa heinäkuun lopussa. Söpö trio <3 Kyllähän näitä enemmänkin pitelisi, jos olisi aikaa ja tilaa autossa :D