Viime vuonna erkkari peruuntui koronan takia, mutta tänä vuonna se pystyttiin järjestämään keväältä syksyyn siirrettynä. Osallistujamäärä oli Suomen ja varmasti myös maailman ennätys, sillä ilmoitettuja koiria oli 85! Ihan uskomattoman hieno edustus oli myös omilla kasvateillani, joita oli ilmoitettu 18/21! Uuno joutui jäämään pikkupentuluokasta pois silmätulehduksen takia, joten loppupeleissä 17 Kuuluisaa landseeria osallistui erkkariin. Tuomarina toimi tällä kertaa Satu Ylä-Mononen, joka on muuten tuomaroinut erkkarin myös 2008. Matkustin Kuopioon perjantaina iltapäivällä ja kyytiin tulivat myös Kaisa ja Päivi koirineen. Lisäksi haimme Mimmi-pennun matkalta mukaan, jotta Mimmikin pääsi näyttelyyn, vaikka omistajansa eivät pystyneet reissuun lähtemään. 

Lauantaina aamusta näyttelypaikalle, teltta pystyyn ja muita valmisteluja sekä ehkä hieman jännittämistä :D Onneksi meillä on niin älyttömän hyvä porukka, että kaikki sujui oikeastaan kuin tanssi, koirille löytyi esittäjät ja näyttelyvermeet päälle niille, joilla ei sellaisia vielä ollut jne. Näyttelyn aloittivat epäviralliset pentuluokat ja 5-7 kk ikäisissä urospennuissa oli kolme Viiman & Arunin pentua kaikkiaan luokan yhdeksästä koirasta. Sijoituspoikani Huuru (Kuuluisa Hiphei Hurrikaani) ei mahtunut tällä kertaa neljän parhaan joukkoon, mutta arvostelu oli hyvä: Lupaava koko, erinomaiset mittasuhteet, tällä hetkellä hieman väljä saksipurenta, mutta hyvät leveät leuat, silmäluomet saisivat olla tiiviimmät, vilkkuluomet näkyvissä, hyvä raajaluusto, litteät käpälät, lupaava rungon vahvuus, niukasti kulmautuneet raajat, hyväasentoinen häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, erinomaisesti takaa ja edestä, hyvälaatuinen turkki, hyvät värimerkit, hieman täplikkyyttä valkoisessa värissä. 

(toinen ja kolmas kuva Huurusta: Kaisa Heikkerö)

Luokan kolmanneksi kunniapalkinnolla sijoittui Pyry (Kuuluisa Hiiohoi Hyökyaalto), jota en ollutkaan nähnyt sitten luovutusiän. Pyryn arvostelu: 5 kk, ikään sopiva koko, lupaavat mittasuhteet, oikea purenta, hyvä vahva kuono-osa, leveät leuat, hyväasentoiset korvat, hyvän malliset silmät, erinomainen raajaluusto, lupaava eturinta ja rungon vahvuus, hieman pitkä lanneosa, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa, hyväasentoinen häntä, käpälät saisivat olla tiiviimmät, liikkuu hyvällä askelpituudella, yhdensuuntaisesti edestä ja takaa, hyvälaatuinen karva, hyvät värimerkit, puhdas valkoinen väri, esiintyy hyvin. 

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Myös pienten urospentujen voittaja löytyi omasta porukasta, kun Kimi (Kuuluisa Tiktak Tornado) veti homman himaan <3 Kimin KP-arvostelu tässä: Lupaava vahva pentu, jolla hyvät mittasuhteet, vahva uroksen pää, hyvä purenta, turhan kookkaat silmät, hyvät korvat, hyvä raajaluusto, riittävä kaula, lupaava rungon vahvuus, oikea-asentoinen häntä, hännän kärki hieman taittuu, liikkuu erinomaisella askelpituudella, hyvin kulmautunut takaa, hieman lyhyt olkavarsi, erinomainen turkinlaatu, hyvät värimerkit. 

(kuva: Kaisa Heikkerö)

ROP-pentu tuomarin kanssa

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Kaikki viisi Viiman ja Arunin tyttöä osallistuivat erkkariin, yhteensä pienten narttupentujen luokassa oli 11 osallistujaa - ja jestas, miten hienosti kävi, kun tytöt veivät kaikki neljä podiumia! Tuomari vielä ennen sijoitusten jakoa puhui yleisölle siitä, miten joillakin pikkupentuluokkalaisilla on eturaajat kääntyneet ja että hän ison rodun kasvattajana olisi jopa hieman huolissaan asiasta, mutta että näillä kaikilla kehässä edelleen olevilla on terveet suorat eturaajat. Miten hienoa, että tuomari nosti asian esille, itsehän kyttään lähes neuroottisena juuri eturaajojen suoruutta, kun se vaan sattuu minua silmiin niin kovin, jos ne ovat jotain muuta kuin suorat. 

Hile (Kuuluisa Huihai Hallayö) ei mahtunut neljän parhaan joukkoon ja tämä kenguru tarvitsee runsaasti kehäharjoittelua kaiken kaikkiaan :D (kuva: Kaisa Heikkerö)

Hilen arvostelu: 5 kk, lupaava koko ja mittasuhteet, oikea purenta, hyvät tummat silmät, lupaava pää, hyvä kaula ja ylälinja, riittävä raajaluusto, hyvä rungon vahvuus, riittävästi kulmautuneet raajat, hieman litteät käpälät, liikkuu hieman vallattomasti, hieman kinnerahdas takaa, hyväasentoinen häntä, hyvä karvanlaatu, mutta vielä kovin lyhyt turkki, hieman täplitystä rungon valkoisessa. 

(liikekuva: Kaisa Heikkerö)

Luokan neljänneksi kunniapalkinnolla sijoittui Sera eli Kuuluisa Piupau Pallosalama: 5 kk, lupaava koko, riittävä raajakorkeus, hyvä purenta, keskiruskeat silmät, hyvän mallinen, lupaava pää, hieman matalalle kiinnittyneet korvat, hyvä kaula ja ylälinja, lupaava vahva runko, hyvä raajaluusto, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyväasentoinen häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, vielä hieman ahdas takaa, liikkuu hyvin edestä, hyvä karvanlaatu, erinomaiset värimerkit. 

(liikekuva: Kaisa Heikkerö)

Kolmanneksi luokassaan sijoittui Helle (Kuuluisa Suitsait Superhelle) myös kunniapalkinnon kera: 5 kk, lupaava koko ja mittasuhteet ja raajakorkeus, oikea purenta, lupaava hyväilmeinen pää, keskiruskeat silmät, riittävä kaula, hyvä vahva selkä, niukasti mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat, hyvät tiiviit käpälät, lupaava rungon vahvuus, lupaava eturinta, liikkuu erinomaisella askelpituudella, hyväasentoinen häntä, liikkuu erinomaisesti takaa, vielä hieman varvasahtaasti edestä, hyvä turkinlaatu, runsaasti pilkutusta rungon valkoisessa, esiintyy erinomaisesti. 

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Luokan toiseksi sijoittui Elma (Kuuluisa Rairai Rankkasade) kunniapalkinnolla ja Elmakin kaipaa kieltämättä rutkasti lisää näyttelyharjoitusta ;) Niin kiva oli nähdä Elmaa, jota en ollut nähnyt kesäkuun jälkeen - Elma oli se pentu, joka oli meillä pisimpään ja josta en meinannut raaskia enää luopua, mutta onneksi Elma oli Tainalle ja Annalle luvattu. Arvostelu: 5 kk, lupaava koko, hyvä raajakorkeus ja mittasuhteet, oikea purenta, lupaava hyvänmallinen pää, pyöreähköt silmät, hyvä silmien väri, hyvä kaula ja ylälinja, kokoon sopiva luusto, hyvä vahva runko, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa, hyväasentoinen häntä, liikkuu halutessaan hyvällä askelpituudella, liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja takaa, hyvä karvanlaatu, hyvät värimerkit, vallaton käytös. 

(kuva: Taina Nygård)

(kuva: Kaisa Heikkerö)

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Mimmillä (Kuuluisa Tuitui Taifuuni) olikin sitten tuliaisia kotona odottelevalle perheelle, kun tuomari valitsi Mimmin luokan voittajaksi :) 5 kk, erinomainen purenta, lupaava kaunisilmeinen pää, kookkaat korvat, kauniit tummat silmät, riittävä raajaluusto, lyhyt kaula, hyvä vahva selkä, lupaava vahva runko, niukasti kulmautuneet raajat, hieman litteät käpälät, hyvä raajakorkeus, liikkuu erinomaisella askelpituudella, liikkuu hyvin edestä ja takaa, hyvälaatuinen turkki, hyvät värimerkit, ranteissa kasvupatteja. 

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Pikkupentujen narttujen kolme parasta mahtui samaan kuvaan

Narttupennuissa ei ollut 7-9 kk ikäisiä yhtään, joten Mimmi oli paras narttupentu. Uroksissa Kimi kisasi vanhempien pentujen parasta urospentua vastaan ja voitti - rodun parhaan pennun valinta oli siis kahden Kuuluisan kauppa ja tällä kertaa uros oli ROP-pentu ja narttu VSP-pentu. Ihanan pitkät ja perusteelliset arvostelut tuomari pennuille antoi.

Sitten alkoivat viralliset luokat ja Hildan seitsemästä pojasta viisi osallistui junioriluokkaan. Kaiken kaikkiaan urosten junioriluokassa oli 9 koiraa. Ensio oli ihan sitä mieltä, että näyttelyssä on aivan typerää esiintyä ja meinasi heittää täysin lekkeriksi. Arvostelu saatiin kuitenkin tehtyä ja Ensiolle (Kuuluisa Jukolan Väkivahva Tuomas) tuli T: Erinomainen koko ja mittasuhteet, hyvin voimakas uroksen pää, alapurenta, liian vaaleat kookkaat silmät, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä raajaluusto, melko voimakkaasti nouseva alalinja, riittävästi kulmautuneet raajat, liikkeessä häntä kääntyy lähes kokonaan selän päälle rullalle ja makaa selän päällä, liikkuu hyvällä askelpituudella, hyvä karvanlaatu ja riittävä mitta. Ension häntää olemme ihmetelleet alusta alkaen, se tosiaan kantaa sitä kuin mikäkin tiibetinmastiffi. Ensio kuitenkin pystyy oikaisemaan hännän ihan normaaliin asentoon, joten mitään rakenteellista vikaa hännässä ei ole. Alapurenta tuli minulle yllätyksenä, kuin myös Ension omistajalle, koska alkukesästä viimeksi katsottuna purenta oli OK. Harmillisia nämä virheet ulkomuodossa, koska muuten Ensio on varsin kookas ja raamikas poika jo näin 15 kk ikäisenä, etenkin pää on tosi vahva.

(kuvat: Kaisa Heikkerö)

Sitten Kossi. Suoraan sanottuna en ihan ole samaa mieltä, että Kossi (Kuuluisa Jukolan Tiuskea Rakki) olisi H:n koira. Mutta näin tällä kertaa, arvostelu: Hyvä koko ja raajakorkeus, epäsäännöllinen purenta, liian vaaleat kookkaat silmät, hyvä kaula ja ylälinja, kevyt luusto, hyvä rungon vahvuus, tasapainoisesti kulmautunut, kapea eturinta, korkealla, lähes selän päällä kannettu häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta peitsaa helposti, hyvä karvanlaatu, hyvät värimerkit. 

(kuvat: Kaisa Heikkerö)

Hansu, Kuuluisa Jukolan Alati Iloinen Timo, sai EH: Hyvä koko ja mittasuhteet, oikea purenta, pienet hampaat, riittävän vahva uroksen pää, löysät huulet, keskiruskeat silmät, hyvä kaula ja ylälinja, kevyt luusto ja kovin kapea eturinta, niukat kulmaukset edessä ja takana, tällä hetkellä voimakkaasti nouseva alalinja, liikkeessä häntä nousee korkealle lähes rullalle, liikkuu hyvällä askelpituudella, hyvä karvanlaatu, hyvät värimerkit.

(kuvat: Kaisa Heikkerö)

Rölli (Kuuluisa Jukolan Omalaatuinen Lauri) sai myös EH ja sijoittui luokan neljänneksi: Keskikokoinen uros, joka saisi olla rungoltaan lyhyempi ja korkearaajaisempi, oikea purenta, vahva pää, suuret pyöreät silmät, silmät saisivat olla tummemmat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen eturinta ja etukulmaukset, pitkä lanneosa, niukasti kulmautunut takaa, löysässä kunnossa, häntä kaartuu liikkeessä liiaksi selän päälle, liikkuu hyvällä askelpituudella, hyvä turkin laatu ja värimerkit, liikkuu kinnerahtaasti takaa.

(kuvat: Kaisa Heikkerö)

Kauko (Kuuluisa Jukolan Salomon Suuri) oli tuomarin mielestä tässä näyttelyssä Hildan pojista eniten rotumääritelmän mukainen, Kauko sai ERI:n ja oli junnu-urosten toinen. Pienikokoinen uros, epäsäännöllinen purenta, pienet hampaat, urosmainen hyvänmallinen pää, vaaleat silmät, hyvä raajaluusto, hyväasentoiset raajat, hyvä rungon vahvuus, niukat kulmaukset takana, hyväasentoinen häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, erinomainen karvanlaatu, liikkuu kapeasti takaa ja hyvin edestä. Tuomari mittasi Kaukon ja sen korkeus oli 71 cm, uroksen alaraja on 72 cm, mutta rotumääritelmässä sanotaan, että pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.

(kuvat: Kaisa Heikkerö)

Junioriurosten kehä sujui oikeastaan tosi hyvin, mitään pörinöitä tai muuta sellaista nuorten miesten machoilua ei näkynyt eikä kuulunut. Juokseminen ryhmässä oli hieman kaahaamisen yrittämistä, haasteellista varmaankin harjoituksen puutteen ja etenkin nurmikon liukkauden takia.

Seuraavaksi kasvattejani esiintyi juniorinartuissa, kaikki neljä Hildan tyttöä olivat paikalla ja yhteensä juniorinarttuja oli näyttelyssä 13. Kuuluisa Risti-Akka eli Kantti sai EH: 15 kk, pienikokoinen ja kevytluustoinen narttu, saisi olla raajakkaampi, vahva hyvälinjainen nartun pää, liian vaaleat silmät, tasapurenta, riittävä kaula, hyvä rungon vahvuus, riittävästi kulmautuneet raajat, liikkuu hyvällä askelpituudella, liikkeessä hieman korkea-asentoinen häntä, liikkuu kinnerahtaasti takaa ja hyvin edestä, hyvä karvanlaatu ja värimerkit. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Oma Herttani eli Kuuluisa Hertta-Akka sai myös EH: 15 kk, pienehkö, matalaraajaisen vaikutelman antava narttu, vahva pää, hyvä purenta, mutta pienet hampaat, vaaleat silmät, hyvä kaula, kevyt raajaluusto, niukka eturinta, pitkä lanneosa, niukasti kulmautunut, liikkuu hyvällä askeleella, hieman luisu lantio, liikkeessä korkeahko häntä, hyvälaatuinen karva, pohjavillaa puuttuu.

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Myös Kuuluisa Ruutu-Akka eli Kerttu sai EH: 15 kk, riittävä koko, hyvä purenta, kookkaat pyöreät silmät, niukka otsapenger, raajakorkeutta saisi olla enemmän, pehmeä ylälinja, riittävä luustovahvuus, hyvä runko, niukasti kulmautuneet raajat, liikkeessä korkealla kannettu häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, hyvä karvanlaatu, valkoisessa pohjavärissä runsaasti pilkutusta. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Parhaiten erkkarissa menestyi junnunartuissa Kielo (Kuuluisa Pata-Akka), joka sai ERI ja luokassa sijoittui toiseksi: 15 kk, erinomainen koko, riittävä raajakorkeus, pitkä lanneosa, hyvä pään vahvuus, silmät saisivat olla huomattavasti tummemmat, löysää kaulanalusnahkaa, riittävä raajaluusto, löysässä kunnossa, selkä pyörii voimakkaasti liikkeessä, liikkuu riittävällä askelpituudella, hieman kapeasti edestä ja takaa, lyhyessä karvassa, valkoinen pohjaväri saisi olla puhtaampi. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Hildan vuoro oli lähestulkoon viimeisenä. Se sai ERI, ei sijoittunut luokan neljän parhaan joukkoon, vaikka pitkään "karsinnoissa" mukana olikin. Valionarttuja oli 9 koiran verran. Arvostelu Hildalle: Pienikokoinen narttu, jolla riittävä raajakorkeus, oikea purenta, vahva pää, kookkaat vaaleat silmät, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä luuston vahvuus, hieman luisu lantio, hyväasentoinen häntä, liikkuu hyvällä askelpituudella, liikkuu kapeasti takaa, erinomainen karvanlaatu. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Päivän päätteeksi oli kasvattaja- ja jälkeläisluokkien vuoro. Sain molemmat kasaan, vaikka suurin osa kasvateistani ei pystynyt jäämään koko päiväksi paikalle odottamaan. Sekä kasvattaja- että jälkeläisluokassa olivat samat koirat Hansu, Hertta, Kantti ja Kielo. Paljon kiitoksia osallistumisesta <3 Kasvattajaluokasta tuomari kirjoitti, että yksi yhdistelmä, tyypiltään hyvin samankaltaisia koiria, kaikilla vaaleat silmät ja korkea-asentoiset hännät, hyvät rungot, liikkeet, turkit. Saimme kunniapalkinnon ja kolmossijoituksen. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Jälkeläisluokassa esitettiin lisäksi Hilda. Jälkeläisluokasta saimme myös KP:n ja kolmossijan: Emä jättänyt pennuilleen hyvää rakennetta, hieman korkeaa häntää ja vaaleita silmiä, kaikki liikkuvat erinomaisesti, hyvät rakenteet, hieman lyhyet karvat. 

(kuvat: Kaisa Sormunen)

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen, kuinka moni kasvattini erkkariin tuli. Osallistuminen on tärkeää ja vaikka toki itse tiedän koirieni ja kasvattieni hyvät ja huonot puolet, on hyvä saada kirjallinen arviointi ulkopuoliselta. Kaikkien on kuitenkin syytä muistaa, että koirat ovat nuoria ja kesken kehityksen sekä se, että vaikka kaikkien ulkomuototuomarien arvostelu perustuu rotumääritelmään, on kullakin tuomarilla aina omat painotuksensa. Satu Ylä-Monosen sanoisin pitävän kookkaamman puoleisista landseereista. 

Pennut olivat tähän saakka terveesti kasvaneita ja lupaavia. Juniorit ovat terverakenteisia ja hyvin liikkuvia sekä kaikilla erinomaiset suorat eturaajat, mutta harmillisesti useammalla on purenta siinä ja siinä - mistä lie sekin tupsahtanut, kun vanhemmilla on normaalit saksipurennat... Hännän korkea kanto on vahvasti periytynyt Leonilta, toki ei Hildankaan häntä mitenkään matala ole. Osa pennuista on myös perinyt Hildan vaaleat silmät. Nämä ovat kuitenkin niin sanotusti pikkuseikkoja, koska niillä ei ole vaikutusta koiran terveyteen. 

Vielä kerran suuri kiitos kasvattieni omistajille koirien näytille tuomisesta ja kaikesta muusta avusta!