... Laulaa Oasis, eikä minulla varsinaisesti ole syytä vihoissapäin taakse katsella, mutta sapettaahan tämä jo pari vuotta kestänyt virusvitsaus. Koiraharrastusteni kannalta puhuttaessa vuosi 2021: Näyttelyitä ei ollut puoleen vuoteen ollenkaan, rally-TOKO ja TOKO neljä kuukautta koetauolla, vesipelastuksessa koekausi pääsi alkamaan normaalin toukokuun lopun sijaan vasta heinäkuussa - mutta pääsi kuitenkin, toisin kuin kesällä 2020! 

Merkittävintä tässä vuodessa oli toisen pentueeni kasvattaminen huhti-kesäkuussa. Pennut saivat erinomaiset omat kodit ja ovat vuoden 2021 aikana kasvaneet ongelmitta 8 kk ikäisiksi vesseleiksi.

Elma (alimmassa kuvassa) oli meillä 10-viikkoiseksi saakka ja se teki niin suuren vaikutuksen, että jos en olisi luvannut sitä Tainalle ja hyvään sijoituskotiin, niin Elma olisi taatusti jäänyt meille <3  Onneksi näistä pennuista useampi asustelee suht lähellä ja saan nähdä niitä usein. Helle on ollut pariin otteeseen meillä yökylässä ja sopeutuu laumaan loistavasti. Muutaman kanssa nähdään säännöllisesti treenien merkeissä ja Hertta pääsee juoksuttamaan hoitolapsiaan.

Hildan pentujen juniorivuosi sujui myös hyvin. Kolme kävi sydänkuuntelussa ja kaksi silmätutkimuksessa, kaikki tervein tuloksin. Näyttelyssä kävivät kahta lukuunottamatta kaikki junioriluokassa, muutama useammankin kerran. Yksi juniorimuotovalion titteli ehti kennelnimelleni tänä vuonna tulla. VEPE-kisauransa aloitti kolme pennuista. Tuleva vuosi on varmasti vilkkaampi näyttely- ja koerintamalla sekä jännittävämpi kun varmaan moni tulee käymään virallisissa röntgenkuvissa!

Hertta oli tänä vuonna 6 - 18 kk ikäinen. Tuohon ikähaarukkaan mahtuu valtavan paljon kasvua ja kehitystä, mutta valmiiksi Hertta ei tullut niin fyysisesti kuin henkisestikään. Eeliksen kanssa ne ovat kasvaneet yhdessä ja Hertan kunniaksi voi sanoa, että se on oikein lapsiystävällinen koira huolimatta omasta nuoresta iästään. 

Näyttelyiden pentuluokkiin Hertta ei päässyt, koska korona. Junioriluokassa ehdittiin käydä seitsemän kertaa täällä kotimaassa ja lisäksi Liettuassa ja Virossa, kun koronatilanne antoi juuri siinä kohdin myöten matkustelulle. Kokonaissaldo siis 11 näyttelyä ja LT JMVA -titteli ja yksi sertti Suomesta. Arvosteluista voisin yhteenvetona sanoa, että Hertan pienestä koosta ei ole tullut juurikaan noottia. Yksi maininta "pienehkö" ja yksi "keskikokoinen". Muuten ei ole kokoon otettu kantaa arvosteluissa. Takuuvarmaa säkäkorkeutta en osaa sanoa, mutta alarajalla se on. Tyyppiä/mittasuhteita ovat tuomarit sanoneet erittäin hyväksi, sopusuhtaiseksi ja oikearaamiseksi. Yksi tuomari oli sitä mieltä, että antaa matalaraajaisen vaikutelman. Luuston vahvuus on jakanut mielipiteitä: Hyvä luusto, hyvä luusto, keskivahva, kevyt raajaluusto, riittävä raajaluusto, voisi olla enemmän luustoa, saisi olla vahvempi luusto. Luuston vahvuus on minunkin mielestäni ehkä vaikein yksittäinen arvioitava asia landseerissa. Mitään absoluuttista määrettä sille ei ole eikä rotumääritelmässä eturaajojen kohdassa mainita raajaluuston vahvuudesta mitään. Takajalkojen kohdassa mainitaan, että takaraajojen luusto vahva (ja lihaksikas). Yleisvaikutelman tulee olla vahva, joten sillä tarkoitetaan nimenomaan luuston vahvuutta. Jos ääripäät unohdetaan, on siihen välille asettuvien koirien yksittäinen arviointi haastavaa. Yksittäisarvioinnilla tarkoitan, että koiria ei verrata keskenään, koska kyllähän sen näkee helposti, millä koiralla on vahvin luusto, mutta miten mitataan, onko jollakin yksilöllä tarpeeksi vahva luusto?! Onko oma koura validi mittari: Jos sormet eivät yletä jalan ympärille, luuston vahvuus on riittävä? Minun koura ei ainakaan, koska siihen sisälle mahtuu vain varsinaisia tikkujalkoja :D Toinen asia on vahvuuden yleisvaikutelma ylipäätään; sisältyyhän siihen muutakin kuin raajaluusto. Vahvan yleisvaikutelman antavalla landseerilla on myös riittävän vahva pää ja runko. Landseer voi myös olla liian vahva, jolloin se vaikuttaa jo raskaalta ja sekin on virhe. Raajaluustosta vielä se juttu, että vaikutelmaan raajaluuston vahvuudesta vaikuttavat myös lihakset. Oman kokemuksen mukaan aikaisemmin kevyehkön puoleinen luusto on muuttunut voimakkaaksi (Hilda!). No tulipa analysoitua luuston vahvuusasiaa. Hildan & Leonin pennuille en olettanutkaan mitään todella voimakasta luustoa tulevan, kun vanhemmat eivät mörssäreitä ole, vaan ennemmin keskivahvoja. 

Hertan pää on omasta mielestäni hyvä. Toki keskeneräinen. Tuomareiden kommentteja: Erittäin kaunis pää, hyvänmallinen pää joka saa täyttyä, kiva pää, vahva pää, vielä kovin kapealinjainen pää, riittävä otsapenger, oikeanlainen pää, narttumainen pää, hyvä kallo. Silmät nyt saisivat aina olla tummemmat, jos eivät aivan mustat (tummanruskeat) ole, mutta on Hertalla tummemmat silmät kuin emällään. Etuhampaat Hertalla ovat pienet, harmi vaan. Ne varmaan tulevat painumaan ikeniin suht varhaisella iällä. Purentahan sillä on hyvä ja kaikki hampaat puhjenneet. Kuono on minun silmääni hyvän mallinen ja pituinen ja huomionarvoista on se, että Hertta ei kuolaa! Harvinainen lansu! Eturaajat ovat suorat, mutta tätä ei ole mainittu yhdessäkään arvostelussa - tai no yhdessä lukee, että yhdensuuntainen etuosa. Rotumääritelmässä eturaajojen osalta mainitaan nimenomaan suoruus, joten luulisi siihen kiinnitettävän enemmän huomiota. Omaan silmään ainakin sattuu, jos eturaajat eivät ole suorat ja valitettavasti sellaisia lansuja on ihan reippaasti. Kysymyksessä ei ole pelkästään ulkonäöllinen seikka, sillä kääntyneiden etujalkojen aiheuttajana on usein kyynär- ja värttinäluiden epätasainen kasvu, joka taas puolestaan aiheuttaa kyynärnivelen inkongruenssia (epäyhdenmukaisuutta, joka usein johtaa nivelrikkoon) ja mahdollisesti OCD:tä (irtopala olkanivelessä) eli kyseessä on vakava kasvuhäiriö.

Etujalkojen välissä on leveyttä ja rungossa on syvyyttä, mutta muutoin runko saa vielä vahvistua/rintakehä pyöristyä. Arvosteluissa mainittu: Saa vielä täyttyä ja vahvistua, hyvin kehittynyt eturinta, niukka eturinta, tarvitsee lisää rungon tilavuutta, hyvä eturinta, tarvitsee syvemmän rintakehän ja leveämmän eturinnan, vielä kovin rungoton narttu. Etukulmaukset Hertalla on ihan OK, mutta takakulmauksia toivoisin voimakkaammiksi. Niukka polvikulmaus kun altistaa ristisidevammoille. Toivon, että polvikulmaus voimistuu iän, kehityksen ja lihaksiston kasvun myötä - näin on käynyt Hildalle. Lantio on luisu eli turhan jyrkässä kulmassa laskeva. Lantio ei myöskään ole mitenkään leveä tällä hetkellä. Lanneosa Hertalla ei ole niin pitkä kuin emällään, mikä on hyvä mittasuhteiden kannalta, ja lanne on hyvin kapea kun Hertta on hyvin hoikka. Lanne on kuitenkin jäntevä, vaikka lihaksisto ei ole vielä valmiiksi kehittynyt. Häntää Hertta kantaa liian korkealla liikkeessä. Liikkeet ovat vielä vähän holtittomat, mutta kun sen liikkumista arjessa katselen, askellus on tosi vaivatonta ja kepeää, sujuvaa ja pitkäaskelista sekä aika yhdensuuntaista. Tulipa ruodittua ensimmäisen itselle jääneen kasvatin puolitoistavuotinen kehitys perin pohjin :D 

Hertta on ollut terve lukuun ottamatta alkuvuodesta paikattua etuhampaan katkeamista ja syksyllä hoidettua silmätulehdusta, joka todennäköisesti oli tartuntana saatu. Terveystutkimuksista tuli sydämen ja silmien osalta terveen paperit. 

Junioriluokan VEPE-kokeissa kävimme neljästi päättyen rotumestaruuskisojen hopeasijaan ja jokaisesta JUN-kokeesta Hertta teki ykköstuloksen. Se on jännä harrastuskaveri, vepessä tai haussa hetsatessa ei välttämättä tule mitään reaktiota, mutta kun päästät pannasta irti, niin ampaisee matkaan :D  Hertta ei ole niin rohkean rempseä yleisolemukseltaan kuin Hilda, mikä on tosi harmi, koska rakastan Hildassa sitä piirrettä yli kaiken! Hertassa taitaa olla terävyyttä, koska se haukkuu/murisee/puhisee monille asioille (tai sitten joku myöhäinen mörköikä). Taistelutahtoa sillä on paljonkin, enemmän kuin saalisviettiä. Paljon on vielä minulla opeteltavaa tämän tyyppisen koiran kouluttamisessa.

Hilda kävi samat näyttelyt vuoden aikana kuin Hertta lukuun ottamatta Liettuaa eli Hildalle kertyi yhdeksän kehävisiittiä. Kolme kertaa Hilda oli ROP = rodun paras koira, kerran PN2 = toiseksi paras narttu ja kaksi kertaa PN4 = neljänneksi paras narttu. VEPE:ä tahkottiin 7 koetta Suomessa ja 2 Virossa. Tuntui jo, ettei AVO-luokasta tule ikinä valmista, mutta vihdoin ja viimein Hilda teki ykköstuloksen ja se tulikin sitten rotumestaruuden kera :) Kyllä se kolmas ykköstulos ensi kesänä tulee ja Viroon on tarkoitus suunnata jatkossakin, kun Hilda läpäisi siellä avoimen luokan ja suoritti yhden voittajaluokan kokeenkin ensikertalaiseksi oikein lupaavasti. Syksyllä koulutustunnus avoimesta luokasta viimeisteltiin TOKO-kentällä ja siirtyminen voittajaluokkaan tuli eteen. Rallya saimme kisattua seitsemän radan verran, mutta valiopisteitä ei vielä tullut lisää. Hilda on todella hyvä rally-tokokoira kaiken kaikkiaan, mutta tietysti parannettavaa on aina. Toisinaan olen itse mokannut ohjauksen kanssa ja toisinaan Hilda on ollut liian innoissaan, jolloin se ei ole kuunnellut ohjeita tarpeeksi tarkasti. Mutta kyllä se siitä! Yksi MEJÄ-koe mahtui vielä vuoteen, kun Landseeryhdistys järjesti kokeen Kouvolassa, Hildalle yhdellä hukalla VOI2-tulos. Loppuvuodesta tapahtui kamalia, kun Hilda lähti omille teilleen kotipihasta ja oli kateissa lähes vuorokauden löytyen lopulta supiloukusta :( Säikäytti minut kovasti, itse ei henkisiä kolhuja mahtavan luonteensa vuoksi tapauksesta kärsinyt. 

Muutamia satunnaisia kännykästä löytyneitä kuvia vuoden varrelta lopuksi - ja hyvän tulevan vuoden 2022 toivotus!

^ koirien hakeuduttua Eeliksen vaahtomuovimatolle nukkumaan, hankin niille oman patjan, joka onkin kelvannut mieluusti.

Hertalla on monia kavereita, kuten esimerkiksi Jokke

ja toinen Hertta

Viron-reissulla kävimme upealla vesiputouksella!

Hilda oli toista kertaa elämässään hoidossa, kun meidän perhe oli Liettuassa. Kaisalle raaskin muruseni hoitoon antaa ;)

Hilda kävi sulhasmiehelle näyttämässä kevättalvella, että mitä sitä tuli tehtyä :D 

Vuoden viimeisinä päivinä Hertta aloitteli vetokoirahommia