... Onneksi vain täytetyn ;) Petotestiporukka saapui helmikuun alussa Pyhtäälle, niin pitihän se käydä katsomassa, miten pikkulikka suhtautuu. Valitsin karhun, kun se oli suositeltu aloituspeto eikä kukaan koiristani ollut ennen petotestissä sitä kohdannut (Helvi on käynyt sudella ja Hilda villisialla). Hertta ei lähtenyt karkuun, mutta ei asettanut itseään myöskään pedolle alttiiksi. Haukkui, vaan ei haastanut. Video kertoo parhaiten, kuvannut Päivi Lehtinen: https://youtu.be/Uf2AadUAAvk

Koiran toiminnan kuvauksen lomakkeessa sanotaan, että koiran reaktio hajujälkeen on voimakas ja koira lähtee jäljelle. Koiran reaktio pedon nähdessään on se, että koira siirtyy omistajan sivulle mutta on tarkkaavainen ja koira käy omistajan takana siirtyen uudelleen eteen. Haukkutyöskentelyn koira aloittaa viiveellä ja haukkuu ohi. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa on pieni, samoin rohkeus, sillä se katsoo pedon ohi. Myös taistelutahto on pieni, väistöliikkeet ja ketteryys ovat keskitasoa. Koira pitää sopivan turvaetäisyyden. Työskentelykestävyys on pieni ja viettitaso on keskitasoa. Palautuminen vaatii aikaa. 

Alkuhämmästys, mikäs mikäs tuo on?!

karhutesti2.jpg

Perskeles, sehän tulee kohti!

karhutesti3.jpg

Sulava väistöliike

karhutesti5.jpg

Koettelemuksen jälkeen piti saada hieman lohdutusta

karhutesti6.jpg

yllä olevat kuvat: Heidi Rantanen, tässä vielä järjestäjän puolesta kuvia, kuvaaja H-M Rajaniemi:

Hertta1.jpg

Hertta2.jpg

Hertta3.jpg

Hertta4.jpg

Hertta6.jpg

Hertta7.jpg

Hansu, Uuno ja Helle kävivät myös Pyhtään petotestissä susitestissä. Kukaan ei mennyt toimintakyvyttömäksi, mikä on hyvä juttu. Uuno valitsi turvallisimman paikan emäntänsä vierestä (siis oikeasti, koska susi ei tule lähelle ihmistä) ja Helle oli sitä mieltä, että kyyyyllä hän voisi vähän puolustautua. Hansu sai erityiskehuja voimakkaasta karkottavasta työskentelystä ja tältä se siis näyttää: https://youtu.be/vXBCIue36HQ (video: Onni Lehtinen)

Ennen petotestiä olin jo ehtinyt käydä "kotikisoissa" Strömforsin hallilla vetämässä Hildan kanssa rally-radan. Aamulla oli ihan ookoo ajaa hallille, kun aura-autot olivat vastikään ajaneet ja ajoin keskellä tietä toivoen, ettei ketään tule vastaan :D Reunojen lumipenkat imaisivat siis todella helposti ja rally-tuomarille oli käynyt juuri näin - kisan alku viivästyi noin 1 h 15 min, kunnes tuomarin auto oli hinattu irti penkasta ja tuomari pääsi paikalle.

Odottelua kaverien Tiinan & Kanelin kanssa (kuva: Panu Vainio)

1.jpg

Tämä on varmaan puolenvaihto edestä lämmittelyliikkeenä :D (kuva: Panu Vainio) 

1.jpg

Kommellukset eivät suinkaan päättyneet siihen, vaan seuraava episodi oli, kun hallista meni sähköt! Meidän kisanumeromme oli 3 ja koira nro 2 oli juuri suorittamassa rataa, kun pimeni. Ja pimeni todella, koska hallissa ei ole kuin yksi pienehkö ikkuna päätyseinällä. Olin jo valmistellut Hildaa siten, että ihan kohta mennään radalle - no ei sitä pimeys häirinnyt, mutta odottelu ehkä jonkun verran häiritsi. En voinut kuitenkaan viedä sitä poiskaan, kun ei yhtään tiennyt milloin sähköt palaavat ja homma jatkuu. Silloin olisi tullut taas liian kiire hakea autosta ja juosta lähestulkoon suoraan radalle. Katkos kesti noin 10 minuuttia ja koira nro 2 sai uusia radan alusta saakka. Hannele Pirttimaan suunnittelema rata:

rt%205.2.22.jpg

Heti ensimmäisellä kyltillä jouduin korottamaan ääntä, kun Hilda oli menossa merkin sijaan moikkaamaan tuomaria, joka oli sijoittautunut merkin taakse. Liikkeestä seisomisessa tein -1 ohjaajavirheen (ei tarkempaa tietoa). Valkovuokko ei onnistunut edes uusinnalla, Hilda ei vaan kääntynyt vasemmalle... Tässä Panu Vainio on ottanut juuri epäonnistumisen jälkeen kuvan :D 

1.jpg

Sitten seuraavallakin kyltillä (2 x oikea täyskäännös) tuntui, ettei onnistu ja käskytin sen verran napakasti sitten, että kovasta komentamisesta toiseen kertaan kolme pistettä pois. Viisi kylttiä kunnolla, mutta sitten sarjahypyn jälkeen pieni huomion herpaantuminen/kontaktin menetys ja puolenvaihto edestä meni väärin Hildan kääntyessä minua kohti. Uusinnalla onneksi tästä saatiin onnistunut tehtävä. Peruutus vieressä oli vähällä mennä pieleen, mutta Hilda korjasi todella hienosti oman asentonsa! Sitten kun Hilda oli päässyt juoksemaan putken, se tuli oikeasti kuulolle. Harmi vaan, että putki oli niin loppupäässä rataa ;) Pois päin peruutuksessa tuli "perinteinen" -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Tästä minun täytyy joskus kysyä viisaammilta, koska nyt nähdäkseni Hilda peruutti yhtäjaksoisesti ilman välipysähdystä. Teenkö itse sitten jotain väärin liikkeen lopussa, koiran tullessa takaisin sivulle...? Molempien kääntyessä oikealle tuli kosketus, joten kontrollivirheestä -1. Lopputulemana nippa nappa tulos, 75 p. Ei ollut kotikisat meidän onni, tietty treeneissä on ollut niin kivaa, että Hilda oli asennoitunut ilmeisesti riehakkaampaan ilonpitoon tutussa hallissa :) Videon radasta kuvasi Eija Saimanen: https://youtu.be/gKchk17_TOM