Tämän kuun alussa Hilda vietti 6-vuotissyntymäpäiväänsä. Ei voi taas muuta sanoa kuin huh huh, miten aika rientää! Hildan vuodet ovat olleet tosi terveitä ja toivotaan, että ovat jatkossakin. Hieronnan tarpeessa se on toisinaan, mutta kukapa ei olisi. Eläinlääkärin ovea ei ole tarvinut juuri kolkutella; pari tapaturmaa on sattunut, mutta siinäpä se. Hildan yltiöpäisellä luonteella olisi voinut sattua tapaturmiakin paljon enemmän... Hyvä tuuri jatkukoon! Muutama päivä synttäreiden jälkeen Suomen Landseeryhdistys jakoi palkintoja Vuoden Landseereille koronan takia kaksi viimeisintä vuotta yhdistettyinä ja Hilda palkittiin Vuoden Harrastuskaverina kolmatta kertaa perätysten <3 

Allround-palkinnon lisäksi Hilda sijoittui toiseksi Vuoden Vesipelastaja -kategoriassa ja neljänneksi Vuoden Kaunein Narttu -listalla. Tällä koiralla on kyllä ominaisuuksia vaikka mihin.

Maaliskuussa meidän perhe matkusti Lappiin, Pyhätunturille. Menomatka sisälsi pysähdyksen Hildan pennun Kaukon luona, jonka olin viimeksi nähnyt erikoisnäyttelyssä syyskuussa. Kauko oli miehistynyt taas lisää, ikää nyt siis 20 kk. 

Yhden yön olimme matkalla Vuokatissa leirintäalueella mökissä ja seuraavana päivänä Katinkullan kylpylän kautta jatkoimme matkaa Pelkosenniemelle. Pyhän Asteli -majoitus oli tosi hyvä meille ja koirillekin sallitut ladut lähtivät ihan vierestä. Niitä kävin pari kertaa kicksparkin kanssa kiitämässä.

Muuta puuhaa koirien kanssa olivat patikoinnit kansallispuistoissa. Luoston kansallispuisto oli tunturissa, nousu palkitsi hienoilla näkymillä. Hertta veti pulkkaa, niin lapsikin jaksoi matkassa mukana. 

Pyhän kansallispuisto sijoittui metsään ja suolle tunturien juureen ja maisemat olivat näkemisen arvoiset sielläkin. Koirat oli vapautettu juhdan hommista tällä kertaa ;) Täältä löysimme reissun toisen lintutornin, johon kiivetä koirien kanssa, ensimmäinen oli Vuokatissa.

Takaisin kotiin taas yhden yön välietapilla, tällä kertaa Jyväskylässä. Koirat olivat helppoja reissukavereita, jotka asettuivat taloksi missä vaan eivätkä valittaneet mistään :) Vielä viimeisenä ennen kotiin menoa poikkesimme Lahdessa koiranäyttelyssä. Tuomarina siellä toimi ruotsalainen Martin Johansson. Hertan arvostelussa sanottiin, että sillä on hyvä pää, hieman vaaleat silmät, hyvät olat, rintakehän tarvitsee kehittyä, lantio on hieman jyrkkä, oikein kulmautunut takaa, liikkuu riittävällä askelpituudella, mutta underställd takaa (ei auennut minulle, mitä tarkoittaa) ja mukava luonne. Hertta sai EH ja nuorten luokan 2. Hildan arvostelussa sanottiin, että 6-vuotias valio, hyvä pää, hieman vaaleat silmät, hyvät olat, hyvä rintakehä, esitetään hieman tuhdissa kunnossa, aavistuksen jyrkkä lantio, oikein kulmautunut takaa, liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta hieman raskaasti, ei parhaassa karvassa. Hilda oli PN3. Kasvattini Kimi oli ensimmäistä kertaa virallisissa luokissa ja sai heti sertin ja jun-sertin ja oli ROP! Eka ROP-Kuuluisa :)