Roturace on kaikille roduille suunnattu leikkimielinen koirien juoksukilpailu, jossa neljä samanrotuista koiraa muodostaa joukkueen. Periaatteessa kisoissa on viisi eri kokoluokkaa; minit, midit, maksit, jättirodut ja vinttikoirat, mutta tänä vuonna esimerkiksi jättiluokkaa ei ollut osallistujien puutteen vuoksi ja toisaalta amerikanbulldogit olivat jostain syystä oma luokkansa. Osallistuimme kahden landseer-joukkueen voimin - jättiluokkaa varten jonkun joukkueen koiran olisi pitänyt painaa 60 kg eikä meillä sellaisia ollut, joten maksijoukkueisiin ilmoittauduimme. Alun perin tarkoitus oli, että toisen joukkueen olisi muodostanut Hilda ja sen jälkeläiset ja toisen joukkueen olisi muodostanut Viiman jälkeläiset, mutta Hildalle tuli juoksu eikä osallistuminen ollut sallittua, joten Hildan sijaiseksi nimettiin "Kuuluisa lapsenvahti" Junnu :D Näin veteraani-ikäinen Junnu sai tuntea itsensä tärkeäksi ja joukkue pääsi osallistumaan! 

Juostavan matkan pituus on 80 m ja tyyli vapaa. Koira voi juosta vieheen perässä, matkan voi tehdä luoksetulona tai vaikka omistajan rinnalla juosten. Joukkueen kilpailuaikaan lasketaan kahden keskimmäisen koiran tulokset eli nopein aika ja hitain aika pudotetaan pois. Joukkueen "Kuuluisat Viimeiset Sanat" muodosti Ohped Dal Åmg So Long Time Jr eli Junnu, Kuuluisa Hertta-Akka eli Hertta, Kuuluisa Risti-Akka eli Kantti ja Kuuluisa Jukolan Alati Iloinen Timo eli Hansu. Toinen joukkue oli nimetty Kuuluisaksi Loppukiriksi ja siinä juoksivat Kuuluisa Uijui Ukkospuuska eli Uuno, Kuuluisa Suitsait Superhelle eli Helle, Kuuluisa Huihai Hallayö eli Hile ja Kuuluisa Hiphei Hurrikaani eli Huuru. Uunolla ja Hansulla ei ollut minkäänlaista etukäteiskokemusta vieheestä -  Hansu hoksasi heti homman nimen, mutta Uunolla huomio suuntautui ensin maan haisteluun. Junnu veti oman osuutensa vanhan herran arvokkuudella yleisönsä ottaen. Tytöt olivat kaikki ihan liekeissä vieheestä. 

Tässä odottelemme vuoroa, kuvan taisi ottaa Lehtisen Onni. Tilasimme kasvattien omistajien kanssa tiimipaitoja, joissa selässä Kuuluisan logo ja edessä koiran & ohjaajan nimi :) Roturacea varten tilattiin nämä siniset, lisäksi sitten muita värejä kuka halusi.

Hildan jälkeläisten joukkue sijoittui mielestäni oikein hienosti 10/34 kun ottaa huomioon, että edelle meni bordercollieiden, malinoisien, rhodesiankoirien, labradorinnoutajien ja hollanninpaimenkoirien tyyppisiä joukkueita. Olimme kuitenkin nopeampia kuin esim. dobermannijoukkue, hoffit, tervubelgit ja aussiet :) Viiman jälkeläisten joukkueen sijoitus oli 30/34, mutta ne ovatkin vielä junioreja, joiden fysiikka ei ole niin kehittynyt. 

Hertta oli sisäisten skabojen nopein ajalla 7,52. Sillä ajalla oli rankingin sijoitus kaikkien maksien joukossa 24/136 - on se vikkelä likka! Paikalla oli myös kuvaaja, nämä pari kuvaa otti Nina Metsätähti:

Videolla Hertan osuus, innostus vieheen perään oli huomattavaa, kun se alkoi jo kun viehettä tuotiin lähtöpaikalle. Ja hauskaa, miten Hertta ehti bongaamaan lähettäjän lipun heilautuksenkin ja sitten kiireesti vieheen perään :D Vieheen sai ottaa kiinni, mutta aika nopeasti järjestäjät ottivat sen pois koiralta repimisen välttämiseksi (videon kuvaus: Onni Lehtinen) https://youtu.be/uLabcf6JkGQ

Hildan kanssa olimme Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n rally-tokonäytöksessä Haminassa, kun kaupungissa järjestettiin "Hevoset Bastionissa" -tapahtuma ja sinne oli buukattu rally-tokoa ja agilityä täytenumeroiksi heppalajien väleihin. Rally-rata oli sijoitettu cityravien hiekkabaanalle, jossa ihanasti hevonkakkaa ;) Sitä piti vähän yrittää maistella vuoroa odotellessa, ei onneksi sitten enää ratasuorituksen aikana. Kovaäänisistä tullut selostus, musiikit ym. eivät Hildaa hetkauttaneet, mutta kuuma keli vei parhaan terän. Tässä iloinen rally-joukkiomme:

Hildan juoksun loputtua pääsimme katsomaan, mikä on koekunto näin vepe-kauden alussa. Koe oli Sipoossa meren rannalla, en ollut koskaan aiemmin kyseisessä paikassa ollut. Uinti ja veneen nouto teki pienet tepposet :D Laitoin Hildan yksin veneeseen ja jäin itse rantaan. Annoin soutumatkan aikana yhden tiukan odotuskäskyn, kun Hilda jotain rupesi liikkumaan veneessä. No sitten varsinaisella lähtöluvalla Hilda ei "uskaltanut" lähteä, en tiedä kuuliko se kunnolla, kun alueella oli aika kovia tuulen puuskia ja etäisyys on sen 50 m. Annoin siis uuden käskyn ja varmuudeksi vielä yhden kutsun, vihdoin hyppäsi. Tässä kuvassa (kuvaaja Raija Theocharous) sitä arvotaan veneen reunalla, että saako täältä nyt tulla vai ei.

Varmuuden vuoksi vielä erikseen käsky köyden hakemiseen ja lopuksi maalitolpan väärältä puolelta rantaan eli 23/25 pistettä liikkeestä. Pelastusrenkaan vienti täysin pistein hienosti, ei mitään hämminkejä missään kohtaa. Kuva luovutustilanteesta (kuvaaja Raija Theocharous).

Ohjatussa veneen noudossa piti hakea oikean puoleinen vene. Hilda meni ensin vasemmalle, mutta ohjauskäskyllä kuitenkin oikealle. On se niin hiton itsepäinen tämän kanssa, mutta onneksi sentään tuli lopuksi halutun veneen kanssa maaliin ja suoritusaikaakin jäi yli minuutti jäljelle. Tilanne oli siis se, että hukkuvan pelastamisessa oli varaa menettää seitsemän pistettä, jotta saisi vielä 1-tuloksen. Valitsin pelastusvälineeksi valjaat, jotta ei ainakaan tulisi virhepisteitä liian aikaisesta hukkuvan kädenjatkeesta irroittamisesta. Korvat höröllä Hilda kyttäsi hukkuvaa soutumatkan ajan, mutta ei lähtenyt veneestä 30 sekunnin kuluessa! Voe hyvä tavaton... 

AVO3-tulos siis. No ei siinä auta kuin harjoitella nimenomaan liikkuvasta veneestä hyppäämistä ja lisämotivaatiota hukkuvaa kohtaan.