Hilda on harrastellut henkilöetsintää (haku ja jälki) oikeastaan koko ikänsä, mutta varsin epäsäännöllisesti. Jonkin aikaa olemme olleet parissakin eri treeniryhmässä Kaakon Käyttökoirissa, mutta toinen ryhmä lopetti toimintansa ja toisesta jättäydyin itse pois kun treenimatka ja -aika venyi minulle liian pitkäksi. Alun perin tarkoitus oli suuntautua EK:n puolelle eli etsintäkokeeseen (entinen yleiskoe), jossa on sekä jäljestys että haku plus tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto tottiksen ja esineruudun lisäksi, mutta EK-treeniryhmiä saati kokeita ei vain oikein ole saavutettavissani. Jos pitäisi valita jälki vai haku, niin Hilda on parempi haussa. "Hakukokeen tarkoitus on selvittää koiran suorituskyky etsiä ja ilmaista etsintäalueella olevat henkilöt vaihtelevissa ja vaativissa maasto-olosuhteissa. Kokeessa selvitetään koiran koulutustaso ja hallittavuus luokkavaatimusten mukaan." (Palveluskoiraliiton koeohje)

Hakukoira liikkuu vapaana etsintäalueella ohjaajan ohjauksen mukaisesti ja ilmaisee löytämänsä henkilöt joko jäämällä henkilön lähelle haukkumaan tai tuomalla ohjaajalle koiran kaulassa roikkuvan ilmaisurullan. Hilda ilmaisee rullan tuomalla, koska se ei ole haukkuvaa tyyppiä ja koska se tykkää juosta. Rullan tuomisen jälkeen koira kytketään ja sen pitää johdattaa ohjaaja löydetyn henkilön luokse. Aktiivisesta treeniryhmästä pois jäämisen jälkeen olemme tehneet maastotreenejä muutaman kerran kasvattieni kanssa, viimeksi keväällä. Esine-etsintää olen tehnyt aina koirieni kanssa, koska se on helposti toteutettavaa aktivointia.

Landseereilla on oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin, vaikka se ei perinteinen palveluskoirarotu olekaan. Käyttäytymiskoe eli BH-koulutustunnus on edellytys osallistumisoikeudelle ja Hilda on suorittanut BH-kokeen 2019, mutta jotenkin olen jänistänyt sitten varsinaiseen pk-kokeeseen osallistumista. Tänä vuonna olin keväällä ilmoittautunut hakukokeeseen, mutta se peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Kesällä koko asia jäi taas taka-alalle, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ajatuksella "nyt tai ei koskaan" sillä Hilda on kuitenkin jo yli 6-vuotias ja tottiksessa on hyppy sekä kiipeämistä, johon en vanhuskoiraa enää laittaisi. Niinpä tiedustelin koepaikkaa Saksanpaimenkoiraliiton alaosaston kokeesta ja mahduinkin mukaan! Koetta edeltävällä viikolla tein esineruudun motivaatio- ja mieleenpalautusharjoituksia muutaman kerran ja yhden umpipiilon ilmaisutreenin, koska tajusin, että hakukokeessa on 1-luokassakin maalimies umpipiilossa (EK-kokeessa ei ole kuin vasta 3-luokassa). 

Tiistaina iltapäivällä suuntasimme Nurmijärvelle. Ensiksi suoritettiin maasto-osuudet, aluksi hakurata ja sitten esine-etsintä. Hilda sai arvonnassa suoritusnumeron 1. Hakualue on tässä luokassa 100 x 100 metriä ja ohjaaja kulkee alueen keskellä kulkevaa keskilinjaa lähettäen koiraa etsimään vasemmalle ja oikealle puolelleen. Alueella on kolme henkilöä, joista kaksi osittain peitettyä ja yksi kokonaan peitetty = umpipiilossa. Aikaa etsinnän suorittamiseen on 8 minuuttia. Arvosteluohjeessa sanotaan, että koiran työskentelyhalukkuudessa, teknisessä osaamisessa ja ohjattavuudessa arvioidaan koiran lähtöä halukkaasti etsintään, ilmaisujen aloittamista nopeasti, viettikestävyyden osoittamista suorituksen loppuun asti, järjestelmällisyyttä alueen etsimisessä hyvää vainutyöskentelyä osoittaen, etsintätekniikan sopeuttamista maastokohtaisiin vaatimuksiin, rullakoiran kyseessä ollessa ohjaajan näytölle vientiä määrätietoisesti ja suorinta reittiä, ohjaajan käskyjen noudattamista, ohjaajan osoittamaan suuntaan lähtemistä, viivyttelemättä takaisin tuloa kutsuttaessa ja koiran hallinnassa olemista niin etsinnän kuin ilmaisutilanteidenkin aikana. 

Lähetin Hildan ensin oikealle puolelle myötätuuleen, kun se olisi varmaan reagoinut vasemmassa etukulmassa olevaan maalimieheen jo matkalla alueelle tai aloituspaikalla. Hakualue oli normaalia metsäpohjaa, aika selkeä näkyvyys suurimmaksi osaksi. Oikeassa etukulmassa oli nuorta tuuheaa koivikkoa, johon Hilda hävisi näkyvistä ja tuli hetken kuluttua takaisin rulla suussa. Se toi rullan hienosti minulle saakka, irrotti vasta käskystä. Sanoin sille odottamiskäskyn kytkiessäni sitä näyttöliinaan ja tästä vähennettiin työskentelypisteitä - en tiennyt, ettei pidä sanoa mitään. Näytölle meno sujui ihan hyvin, jarrutin Hildaa liinalla, kun se on tottunut juoksemaan näytölle ja ajattelin, että kokeessa ei juosta. Maalimies löytyi suuren kuusen oksien katveesta makaamasta. Irroitin näyttöliinan, käskin Hildan sivulle ja maalimies pääsi rauhassa pois piilosta. Keskilinjalle Hilda palasi hyvässä hallinnassa vierellä kulkien. Lähetin muodon vuoksi Hildan myös vasempaan etukulmaan, mutta kuten arvasin, se ei mennyt alueen perälle saakka kun tiesi, ettei siellä ole ketään. Tämä vähentää työskentelypisteitä. Kutsuin koiraa ja lähetin samasta vauhdista ns. yliheitolla oikealle puolelle ja sieltä tulikin taas löytö. Ilmaisu oli nätti. Sanoin taas "odota" kytkiessäni näyttöliinaa... Näytölle Hilda ei mennyt niin reippaasti kuin ekalla kerralla, ehkä jarruttamiseni viestitti sille, että kävellään rauhallisemmin. Ihan lopussa se myös kaartoi hieman, ikään kuin ei olisi tarkkaan muistanut maalimiehen sijaintia. Minä huomasin henkilön vasta kun olin ihan vieressä, sillä hän makasi hyvin maastoutuneena pienessä painaumassa. Hallintaan ottamisessa ja keskilinjalle palaamisessa ei ollut moitittavaa. Neljännen piston Hilda teki vasemmalle ja se oli tyhjä pisto, josta Hilda palasi hyvin kutsusta. Yliheitolla lähetin viidennelle pistolle ja kun näin 100 metrin merkin, totesin oikean puolen olevan nyt tarkastettu. Pysäytin Hildan tällä kertaa keskilinjalle, vedin henkeä ja lähetin kuudetta kertaa koiran metsään. Jos ei se nyt löytäisi viimeistä maalimiestä, olisi se jäänyt johonkin radan varrelle. Odottavan aika tuntui pitkältä, mutta sieltä se Hiltsu tuli rulla suussa :) Iloisena kehuin koiraa osaamatta sääntöjä niin hyvin, että ilmaisun aikana ei saa puhua koiralle mitään! Näytölle mentiin taas kävelyvauhtia ja viimeinen maalimies löytyi umpipiilosta, vanerista tehdystä tiipiin mallisesta rakennelmasta. Tässä hallintaanotto vaati pari käskyä, Hilda oli joko niin kiinnostunut mitä sieltä umpparista löytyykään tai kovasti jo palkan odotuksessa - molempia luultavasti :D Arvostelussa tuomari sanoi, että näytölle menot saisivat olla määrätietoisempia ja kertoi nuo minun ohjaajavirheet, mutta kiitti kauniista koiran ohjauksesta. Pisteitä henkilöetsinnästä kertyi 152/170. Suurin haaste on ollut Hildan viipyily ja hössöttäminen maalimiehen luona ennen ilmaisurullan suuhun ottamista ja minun luokseni palaamista, tässä olemme tasapainoilleet maalimieheltä tulevan palkan ja ohjaajalta tulevan palkan välillä. Ilmeisesti tällaista ei nyt kokeessa tapahtunut ainakaan niin vakavassa määrin, että maalimiehet olisivat siitä raportoineet tuomarille. Olisi pitänyt kysyä heiltä osuuden päätteeksi, mutta en hoksannut.

Kauaa ei tarvinut odotella esineruutua, sillä meitä osallistujia oli vain kolme. Esine-etsinnässä alue on kooltaan 50 x 50 metriä ja esineitä on laitettu alueelle neljä kappaletta. 1-luokassa esineistä tulee löytää kaksi ja etsintäaika on viisi minuuttia. Tuomari osoittaa ohjaajalle yhden ruudun sivuista, jossa ohjaajan tulee ohjata koiraa. Olennaisinta on varsinaisen etsinnän tekeminen, hajuaistin käyttö sekä hallittu ja tehokas liikkuminen alueella. Lähetin Hildan etsimään, siirryin itse etsintälinjalla reilu 10 metriä eteenpäin, kutsuin koiraa takaisinpäin kun se ei löytänyt esineitä. Toisella lähetyksellä Hilda löysi takalinjalta mustan nahkahanskan. Tuominen oli muuten hyvä (ei pureskelua/esineellä leikkimistä) mutta pudotus jalkojeni juureen. Siirryimme yhdessä hieman eteenpäin etsintälinjalla ennen kuin lähetin taas koiran ruutuun. Sitten se bongasikin lähellä olleen lasten Reiska-tohvelin. Tässä luovutus oli hyvä. Näin oli kaksi esinettä löydetty ja kuolattu seuraavien osallistujien "iloksi" - pardon! Tuomari sanoi, että koira saisi liikkua intensiivisemmin, mutta kun se haistaa esineen, se reagoi siihen heti ja paikallistaa ja tuo hyvin. Ohjaaja otti pienen miinuksen tiedostamattomalla askeleen vastaan menolla ekalla esineellä. Pisteitä esine-etsinnästä 25/30. 

Siirryimme tottelevaisuusosuutta varten SPL-Röykän nurmikentälle. Pariton numero tarkoitti meille aloittamista varsinaisilla liikesuorituksilla parina olleen saksanpaimenkoiran suorittaessa ensin paikalla makaamisen. Hilda oli tyypilliseen tapaansa välinpitämätön toisen koiran suhteen, mutta moodi tottikseen ei muuten vaan ollut paras mahdollinen; se oli vähän omissa maailmoissaan, kentän hajut kiinnostivat myös. Seuraamiskaavio ei mennyt oman tason mukaan kuin hetkittäin, Hilda piti oikean seuraamispaikan ihan hyvin, mutta henkisesti se ei ollut kovinkaan keskittynyt tekemiseen ja katse harhaili. Ensimmäisellä suoralla tapahtuu ampumiset eli kaksi laukausta ammutaan koirakon takana. Näitä Hilda vähän säpsähti, vilkuili pari kertaa taakseen. Ampuminen on taas yksi asia, mitä olisi voinut harjoitella enemmän seuraamisen aikana, jotta ei tulisi yllätyksenä... Rytmin muutokset ja täyskäännökset olivat siistit, mutta perusasento kaavion J-osuudessa jäi ottamatta. Henkilöryhmä sujui OK, ihmiset eivät vaikuttaneet Hildan seuraamiseen. 

Liikkeestä istumisessa tuli väärä asento, kun Hilda jäi seisomaan. Mikähän hitto siinä on, että treeneissä asentojen erottelussa ei ole ongelmia, mutta kokeissa on?! Odotti kuitenkin paikallaan hyvin. Liikkeestä maahanmeno + luoksetulo sujui hyvin, maahanmeno oli nopea ja luoksetulo reipasta laukkaa, mutta suoraan sivulle eikä eteen istumaan ensin, kuten pk:ssa pitäisi tehdä. Nouto oli erinomainen. Sitten oli vuorossa ah niin korkean tuntuinen metrin korkuinen hyppyeste, jonka yli pitäisi noutaa. Korkealta se taisi Hildastakin tuntua, koska se ei hypännyt kumpaakaan suuntaan. Heittoni oli vielä sen verran vino, että noutokapula näkyi koiralle ja lisähoukutteli sitä vielä kiertämään esteen. Vinoeste eli A-este suoritetaan kiipeämällä se toiseen suuntaan ja tähän ei liity noutoa 1-luokassa. Hilda on tykännyt A:n tekemisestä ja on kiivennyt sitä ongelmitta monta vuotta, joten yllätys oli aikamoinen, kun se kiersi tämänkin esteen. Tajusin kyllä jälkeenpäin, kun kisakaverit sanoivat sen nostaneen etutassut esteen reunalle, että minun olisi pitänyt jättää se kauemmaksi esteestä, jotta se olisi saanut hyvän vauhdin otettua. Lisäksi Kaisa kävi hieromassa koirat pari viikkoa kokeen jälkeen ja Hilda oli aivan jumissa, joten en ihmettele enää, ettei esteiden ylitykset onnistuneet. 

Viimeisenä aktiivisena liikesuorituksena oli eteen lähettäminen & maahanmeno. Hilda lähti reippaalla vauhdilla, mutta kaarsi vinoon kohti paikalla makaamisen merkkipaaluja, jotka hohtivat ilmeisen kiinnostavina kentän reunalla (parina ollut koirakko ei ole enää tässä vaiheessa paikkamakuussa). Tuomarin luvalla annoin maahanmenokäskyn, jonka johdosta Hilda pysähtyi, mutta ei käynyt maahan, joten annoin toisen käskyn. Tästä siirryimme paikalla oloon, jossa ei muuten huomautettavaa, kuin että Hilda oli hieman haistellut maata jossain kohtaa. Laukauksiin ei reagoinut mitenkään. Ohjaaja on selkä koiraan päin 30 askeleen päässä, joten itse ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Kahdesta liikkeestä ei meille tullut ollenkaan pisteitä ja liikkeestä istumisesta väärän asennon johdosta korkeintaan puolet pisteistä, joten menetykset olivat 35 pistettä. Liikekohtaisia pisteitä en tiedä, kun osallistujat eivät saa sellaista kaavaketta, mutta koska tottiksesta yhteispisteet olivat 59 niin mun matematiikalla menetimme tehdyistä liikkeistä vain kuusi pojoa - tähän voi sinänsä olla oikein tyytyväinen, siis ei tarvitse ajatella, etteikö landseer pystyisi esittämään kelpoista pk-tottista. Harmi kuitenkin, että tottispisteiden takia emme yltäneet koulutustunnukseen, koska tottelevaisuudesta pitää saada 70% kokonaispisteistä (70/100). Maaston puolesta pisteet olisivat riittäneet komeasti, koska sieltä pitää saada 75% kokonaispisteistä (150/200). Olen tosi iloinen, että rohkaistuin osallistumaan kokeeseen! Tuomari, maalimiehet, toiset osallistujat olivat kaikki todella ystävällisiä ja mukavia ja kokeessa vallitsi hyvä henki.