Kun jäi koronan takia matkustelut vähemmälle, niin tänä vuonna on reissattu senkin edestä :D Norjan, Viron ja Ruotsin jatkoksi mahtui vielä lokakuinen Latvia. Sinne paikalliseen landseerien erikoisnäyttelyyn ja kahteen tavalliseen näyttelyyn meitä suuntasi viisi ihmistä ja viisi koiraa ja mahduimme Lehtisten Sprinteriin mainiosti. Perjantaina aamupäivällä ajelimme Vuosaaren satamaan, josta Finbo Cargo kuljetti meidät Muugaan. Rauhakseen matka sujui ja illalla olimme perillä Latviassa paikassa nimeltä Avoti. Majoittauduimme air b'n'b -talossa, jossa oli useampi makuuhuone ja näin taattiin jokaiselle yörauha. Tai niin olisi voinut kuvitella, mutta Hilda, Hertta & Hile samassa huoneessa aiheutti kuitenkin viimeksi mainittujen välille liikaa leikkimistä öiseen aikaan ja seuraavana yönä heidät julmasti erotettiin toisistaan aitauksen avulla rakennetun väliseinän eri puolille. Talossa oli upea valtava kokonaan aidattu tontti, mutta ei koiria uskaltanut vapaana päästää pihalle, koska sieltä sijaitsi myös pari lampea - se olisi tiennyt kaiken näyttelypuunauksen hukkaan heittämistä.

Tämän kuvan Hilpasta, Hertasta ja Hansusta (erkkarin kasvattajaluokka) otti pihalla Riikka Tolvanen:

Lauantaina heti aamusta yhdeksän aikaan alkoi erikoisnäyttely. Ilmoitettuna oli tusinan verran lansuja, mikä oli kuulemma Latvian ennätys (!) Vain yksi paikallinen koira, loput olimme me sekä Viron sukulaiset. Landseeryhdistys on siellä yhdistetty nöffiyhdistykseen, muutoin ei varmasti erkkariakaan järjestettäisi. Kasvattajaluokasta en saanut mitään arvostelua, mutta ryhmämme oli toinen White'n Blackin voittaessa. Hertta oli avoimessa luokassa ja sai sileän ERI2 latvialaiselta Sabina Ivanovalta. Hilda oli valioluokassa, ERI3 SA PN4. Arvostelut olivat latviaksi ja oli tosi kiva, että Hildan kasvattaja Ingrid sai ne käännettyä tuttavallaan. Hertan arvostelussa sanottiin vapaasti suomennettuna, että 2-vuotias, tyypiltään hyvä narttu, oikea malli, narttumainen hienostunut pää, kuluneet alahampaat, silmien pitäisi olla tummemmat, vahva niska, suora ylälinja, hyvät kulmaukset, täyteläinen syvä rinta, takaa ahdas liikkeessä, liikkeet ovat tasapainoiset, ujo käytös. Ja Hildan arvostelussa sanottiin, että 6,5-vuotias rotutyypillinen, vahvaluustoinen narttu, oikea malli, tyypillinen pää, purenta ok, silmien pitäisi olla tummemmat, vahva niska, suora ylälinja, hyvät kulmaukset, täyteläinen syvä rinta, takaa ahdas liikkeessä, liikkeet ovat tasapainoiset. Pariin kuvaan oli Hilda tallentunut valokuvaajan kameraan, Hertasta ei kuvia erkkarista. Onhan tuo todella karvaton :D 

valioluokan kilpailuluokasta

paras narttu -kehästä

Pari tuntia oli aikaa erkkarin jälkeen ennen kr-näyttelyä, joten vaihdoimme paikkakuntaa (noin 40 km) ja kävimme lounaalla. Kaikkien rotujen näyttely oli todella ahtaassa urheiluhallissa. Onneksi meillä on sosiaalisia koiria, muuten olisi ollut to-del-la vaikeaa. Tuomarina toimi itävaltalainen Monika Blaha, Hertta sai avoimessa luokassa EH: On the smaller size, head OK, strong neck, tailset very low, enough ribcage, angulation OK, but in movement shoulders should be more tight, no drive from behind. Hilda ei paljoa paremmaksi pistänyt, sille sileä ERI1: On lower size, good head, brown eyes, neck long enough, good substance, angulation OK, nice coat, move OK. Näyttelyiden jälkeen lenkkeilimme ihan talomme vierestä alkavassa luonnonpuistossa, joka johdatti meidät loppujen lopuksi yllättäen johonkin paikallisiin myyjäisiin. Ryhmäkuvan sieltä otti Jukka Lehtinen:

Sunnuntaina lansujen kehä oli noin puolilta päivin. Hertalle kolmas kerta toden sanoi ja se sai Latvian sertin! Puolalaisen Anna Kochanin antama arvostelu: Very good bones, very good body, female head, excellent neck and topline, excellent chest and forechest, excellent angulation, in movement a bit loose up front, movement is sound and free. AVO ERI1 SA PN3 SERT

Yhdessä näyttelykuvassa on Herttakin (kolmas vasemmalta), kuvan sain Karoliine Karulta:

Herttaa en ole vielä ehtinyt opettaa seisomaan käskystä paikallaan :D joten vaikea saada seisomakuva siitä yksinään, mutta tässä yksi yritelmä, jonka otti Miia Hänninen:

Hildan arvostelulla VAL ERI2 SA PN4: A bit long body, strong bones, excellent female head, nice topline, excellent chest and forechest, very good angulation, excellent movement but loose up front.

Näyttelystä lähdimme ajelemaan kohti Tallinnan satamaa, kotiinpaluu päivän viimeisellä laivalla. Ei ollut kiirettä, bongasimme kivan kuuloisen paikan "White Dunes" matkalta ja kävimme siellä kävelemässä, hieno ranta.

(kuva: Jukka Lehtinen)

Olipa muuten taas hyvä säkä reissussa kelien kannalta, ei sadetta! Seuraavaksi stoppi ruokapaikkaan, johon koiratkin olisivat olleet tervetulleita kun niille oli menussa omat annoksetkin laitettu, mutta ei me nyt tällä kertaa otettu niitä ravintolaan ;) Jotenkin kummasti se aika taas riensi ja meinasi tulla hätä laivaan ehtimisen kanssa - miten mulle aina voi käydä niin?! No ehdittiin ja takaisin lahden yli tultiin Tallinkilla. Helsingistä reilu tunti kotiin ja aamuyöllä perillä väsyneenä mutta onnellisena :)