Joitakin kuukausia takaperin aloin harjoitella Hildan kanssa rally-tokoa Ruotsin tyyliin. Kävin parissa koulutuspäivässä varmistamassa, että olen ymmärtänyt suoritustavat oikein ja kuuntelemassa muutenkin, miten laji eroaa Suomen ja Ruotsin välillä. Onhan niitä eroja paljonkin alkaen ihan siitä, että Ruotsissa kehään mennään ns. ratavalmiina, koira taluttimetta seuruussa (oikealla tai vasemmalla, miten tuomari on päättänyt radan alkavan) ja lähtö-kyltti on itse asiassa vain istumistehtävä, jossa ei enää erikseen anneta lähtölupaa ja arvostelu on alkanut jo siitä hetkestä, kun koirakko ylittää kehänauhan. Kyltit suoritetaan tehtäväkuvausten mukaan, osa kylteistä on samoja kuin Suomessa ja suoritetaan samalla tavoin, osa kylteistä on samoja kuin Suomessa, mutta suoritetaan eri tavoin ja osa kylteistä on sellaisia, joita Suomessa ei ole. Uusimisen mahdollisuutta Ruotsissa ei ole ja virheet ovat suurin piirtein samoja kuin meillä. Joitakin asioita Ruotsissa ei pidetä virheenä (esim. kumartelu) ja joistakin rangaistaan enemmän kuin Suomessa (esim. hitaanpuoleinen asennon ottaminen). Radan jälkeen kehästä poistutaan seuruussa ja koira kytketään vasta kehänauhan ulkopuolella. Seuruumatka saattaa olla pitkäkin, jos rata loppuu vaikkapa ihan toiseen päähän kenttää kuin mistä poistutaan.
Muita mieleen tulevia eroavaisuuksia ovat esimerkiksi se, että kaikki kyltit voidaan tehdä joko koira oikealla tai vasemmalla, kummalla puolella se nyt sattuu milloinkin olemaan. Kylttien välit voidaan tehdä juoksemalla vaikka koko radan ajan ja sitten vain pitää jarruttaa tehtäväalueelle tultaessa ja ns. vauhdista tehdä tehtävä - onneksi tällaista ei meille osunut kohdalle... Tai että kylttivälit juostaan, kunnes on tehtävä, joka muuttaa vauhdin mutta sitä ei kyltissä mainita vaan se pitää vain muistaa, mitkä kyltit sellaisia ovat. Ja on puolenvaihtokylttejä, joissa ei sanota puolenvaihdosta, mutta se pitää vain muistaa, että tämä ja tämä kyltti "återgår till vänsterhandling". No tuossa sentään oli logiikka eli aina kun koira ja ohjaaja ovat nenät vastakkain, tulee koira edestä vasemmalle puolelle. Ja oli vauhdin muutoksissakin se logiikka, että aina jos koira jätetään odottamaan ja kutsutaan luokse, matka jatkuu kävelyvauhtia koiran saavuttua vierelle. Lisäksi Ruotsissa on paljon enemmän käännöksiä, joita voidaan suorittaa juosten, kuten tulppaani, valkovuokko, 360 asteen ympyrä, täyskäännökset ym. Mutta sitten taas esim. pujottelu tehdään aina kävelyvauhtia. Ja jokainen kyltti voi esiintyä radalla rajoittamattoman monta kertaa.
Ohjaamistani en alkanut muuttaa, aika ja energia meni uusien tehtävien harjoittelemiseen ja omaan opiskeluun, miten mikäkin kyltti kuuluu suorittaa. Lerum Brukshundklubben toivotti meidät tervetulleiksi kahteen iltakisaan, joten Turusta Tukholmaan matka vei. Harmillisesti Hilda aloitti juoksun viikkoa ennen koetta, mutta onneksi se ei kuitenkaan ollut osallistumisen este. Se joutui kuitenkin eristyksiin eli ulkoilutusalue oli tarkkaan määritelty ja koepaikalle se sai tulla ihan viimeisenä suoraan radalle kun kaikki muut koirat olivat suorittaneet. Koe oli ulkokentällä, kahdella vierekkäisellä kentällä samaan aikaan pyörivät A-rata ja B-rata. Ensin menimme A-radalle, jonka ratapiirros tässä:
Lähtö tapahtui tuttuun tapaan koira vasemmalla. Ensimmäinen tehtävä oli heti uusi, oikea koiratanssitehtävä, jossa sekä koira että ohjaaja pyörähtävät paikallaan itsensä ympäri yhtäaikaa ja tässä versiossa vasemman kautta. Onnistui :) Toisena tehtävänä oli kahdeksikko, jossa tehdään puolenvaihto takakautta. Tästä virhepisteitä tuli -2, kun Hilda nuuhki maata ja yhteistyö oli sitä myöten puutteellista. Nyt koira oli siis oikealla ja kolmas kyltti oli tuttu istu-käännös vasemmalle-istu. Tästäkin yksi virhepiste puutteellisesta yhteistyöstä, kun yhdenaikaisuus puuttui. Tuplahyppy sujui ilman virheitä. Seuraava kyltti tuotti suurimmat pistemenetykset, kun Hilda ei ollut hereillä ja itsekin tein kolmen pisteen ohjaajavirheen. Tehtävä oli ihan tuttu peruuttaen kolme askelta taaksepäin (koira oikealla) mutta kymppivirhe tuli koska Hilda ei peruuttanut ja sitten se kaiken lisäksi tulkitsi käsimerkkini niin, että meinasi hypätä hyppyesteen vielä uudelleen... Ei sentään sitä ehtinyt tehdä.
Sitten vuorossa oli kyltti, jossa koira jätetään istumaan, poistutaan sen luota kävelyvauhtia ja merkin kohdalla kutsutaan seuruuseen puolta vaihtaen. Ei virhepisteitä, mutta tiukkaa teki seuraavaan tehtävään ehtiminen ja se tulikin tehtyä ihan roiskaisten - ihmeen hyvin meni tämä kartion kierto, mutta Hilda otti kaksi virhepistettä nuuskaisemisesta ja kartioon osumisesta. Itselläni kesti kauan aikaa, että sisäistin kahden tällaisen kartion kierron suoritustavan, mutta peukalosääntö "oikealla-oikealta-oikealle" ja "vasemmalla-vasemmalta-vasemmalle" auttoi. Eli jos koira on ennen tehtävää oikealla puolella, se kiertää kartion oikealta puolelta ja ohjaaja kääntyy samaan aikaan oikealle. Kyltti on puolenvaihtotehtävä eli lopuksi koira tulee vasemmalle. Ja päinvastoin jos koira on aluksi vasemmalla, se kiertää kartion vasemmalta ja ohjaaja kääntyy vasemmalle, jolloin koira tulee ohjaajan oikealle puolelle. Ei ole helppoa :D
Kahdeksas tehtävä oli erinäköisestä kyltistä huolimatta Suomesta tuttu istu-jätä koira-askel-kutsu koira. Se meni ok. Yhdeksäs kyltti oli etukäteinen "pliis ei tätä" -kylttini, mutta ei siitä tullut kuin yksi virhepiste vinoudesta. Askeleet koiraa kohti, ei monimutkaiselta kuulosta, mutta en koulutuksistakaan saanut varmaa vastausta, pitääkö koiran pitää rintamasuunta kuten Suomessa. Meillähän ei tehdä sivuaskelia koiraa kohti, vaan poispäin, enkä oikein ehtinyt saada opetettua Hildalle, että rintamasuunnan tulisi pysyä jos tehtävä tehdäänkin ns. ohjaajan alta pois menevänä. Sivuaskelista selvittyämme tehtiin kaksi peräkkäistä täyskäännöstä, ensin molemmat oikeaan ja sitten molemmat vasempaan. Nämä ja niitä seurannut 270 asteen käännös sujuivat hyvin. Käännös, jossa istuminen, käännös siten, että koira tulee mukana yhden askeleen ja taas istuminen tuotti yhden virhepisteen puuttellisesta yhteistyöstä.
Merkille lähettäminen ei sujunut, Hilda ei ensin mennyt tarpeeksi lähelle (Ruotsissa pitää olla puolen metrin etäisyydellä maksimissaan) jonka vuoksi lisäohjausta ja lisäksi tuomittiin vielä virhepisteitä Hildan osumisesta kartioon. Istu-käännös oikealle-istu meni hyvin ja näytti jo hieman Hildan tyyliseltä. Sitten kierrettiin kartio toiselta puolelta kuin aiemmin ja tässä itse pysähdyin, josta -3 ohjaajavirheestä. Puolenvaihtoon edestä opetin toisenlaisen suoritustavan kuin Suomessa, koska Ruotsissa liike pitää tehdä vauhdissa kun meillä ohjaaja saa pysähtyä. Ruotsissa taas koiran rintamasuunnan ei tarvitse pysyä eli ilmeisesti kaikki ruotsalaiset tekevät puolenvaihdon edessä koiran "heittämällä perä edellä". Radan toiseksi viimeinen kyltti oli liikkeestä istuminen ja koiran kiertäminen, joka sujui virheittä. Piti vain muistaa, että Suomesta poiketen Ruotsissa kaikissa näissä jäävissä liikkeissä ohjaaja pysähtyy koiran vierelle kierrettyään koiran. Viimeisenä kylttinä oli seisominen. Harmi, että Hildan suoritusta leimasi läpi radan omissa maailmoissaan oleminen, jolloin suoritus oli "sinnepäin" ja pisteitä jäi vain 71. Tässä A-radastamme video: https://youtu.be/HwKZbNVRLCY
A-radan jälkeen menimme suoraan B-radalle toiselle kentälle juoksujalkaa ja se siirtymä jotenkin herätti Hildan. B-ratapiirros:
Tämä rata alkoi koiran oikealla puolella olemisella. Ensimmäinen kylttitehtävä oli jättää koira istumaan ja sitten kutsua luokse. Siitä sitten pikaisesti seuraavan kyltin tullessa vastaan ohjaajan ympäri kiertäminen ohjaajan liikkuessa. Kolmantena täyskäännös molemmat oikean kautta eli seuraamispuoli vaihtui vasemmalle. Tämän jälkeen merkille lähetys ja Ruotsissa se pitää tehdä vauhdista toisin kuin meillä Suomessa, täällä otetaan koira ensin istumaan ja sitä voi suunnata ennen lähetyskäskyä. B-radan ensimmäinen merkille lähetys sujui hyvin. Silmukan kautta kulkulinja muuttui ja sitten oli vuorossa peruuttaminen ohjaajasta poispäin. Ruotsissa riittää, että koira peruuttaa oman rungonmittansa verran ja lopuksi koiraa ei kutsuta luokse, vaan ohjaaja poimii koiran matkalta seuraamaan. Sitten suoritettiin taas koiratanssi-liikehdintää eli molemmat tekivät täydet ympyrät paikallaan. Hyvä, että pyörimiset olivat molemmilla radoilla niin, että koira kääntyy poispäin ohjaajasta. Ne olisivat voineet olla myös niin päin, että koira pyörähtää ohjaajaa kohti ja sen harjoittelussa olimme Hildan kanssa kyllä lahjakkaasti solmussa monet kerrat :D Mutta siihenkin tuli oivallus ja kun osasin ajatella, että liike koostuu kahdesta peräkkäin suoritetusta "täyskäännös molemmat oikealle" (jos koira seuraa vasemmalla) tai "täyskäännös molemmat vasemmalle" (jos koira seuraa oikealla) -liikkeestä, helpottui tekeminen ja sain liikkeistä sujuvammat. Tämän jälkeen koiraa pyöritettiin vielä lisää, eli pyörähdys ohjaajaan päin tehtynä.
Yhdeksänneltä kyltiltä tulivat ensimmäiset virhepisteet, kun Hilda osui kartion kierrossa tötsään. Miinus kolme. Kymppikylttinä 2 x saksalainen täyskäännös ja erona Suomen suoritustapaan on se, että täyskäännösten välissä pitää ottaa 2-3 askelta. Meillä sen saa tehdä myös ilman väliaskelia. Taas oli vuorossa merkille lähettäminen ja tämä liike maksoi meille valionarvon. Hilda nimittäin peruutti suurimman osan matkasta, josta vähennettiin 10 pistettä. En itse asiassa tiennyt sen olevan niin suuri virhe. Seuraava kyltti oli tuttu istu-jätä koira-askel-kutsu perusasentoon. Samoin sitä seuraava, joka oli liikkeestä maahanmeno. Tässä vähennettiin kolme pistettä hitaasta maahanmenosta, kun Hilda piti kyynärpäitä ilmassa hetken aikaa. Kyltti 14 oli peruutustehtävä askeltaen 1-2-3. Astuin tässä Hildan varpaille, onneksi se ei pienistä välitä :D Seuraavaksi saksalainen täyskäännös, 270 astetta käännös vasemmalle ja liikkeestä istuminen. Liikkeestä istumisessa vähennettiin yksi piste liikkumisesta, joka on kyllä aikamoista nillittämistä, kun Hilda siis hieman liikautti jalkaansa istuessaan. Kartion kierrosta itse otin ohjaajavirheestä virhepisteen. Viimeisenä kylttinä nro 19 istu-käännös vasempaan-istu ja maalin ohi seuraten pois radalta. Tuloksena 82 pistettä ja hyvä suoritusfiilis. Valionarvon eli sertifikaatin raja on 90 pistettä, joten ilman sitä jäimme. Video B-radasta: https://youtu.be/0xDXQG-H5cw
Samalla reissulla vein Hertan kahteen näyttelyyn Norjassa. Ensimmäisessä tuomarina oli latvialainen Beata Petkevica, jonka arvostelu oli: Young female, could have better condition of teeth for her young age, enough dark brown eyes, correct bones, correct length of legs, good feet, love to see a little bit more temper, correct color. Tuloksena valioluokan ykkönen, SA ja PN2 sekä varasertit kansallinen ja Nord. Osallistujia oli viisi, kaikki narttuja. Toisen näyttelyn tuomaroi hollantilainen John L. Williams: 2,5 years old. Nice type. With sufficient length of leg. Nice scull, well set ears. Eyes could be darker. Good muzzle and jaw. Nice front. Good topline. Nice ribs and angulation in rear. Well set tail. Movement behind a little narrow. Taas valioluokassa ensimmäinen sija, SA, PN2 ja ilman Norjan serttiä jäätiin, mutta CACIB kuitenkin koska PN1 oli juniorinarttu. Osallistujia oli neljä narttua. Eli tämä CACIB (= kansainvälinen sertifikaatti) jää talteen myöhempää käyttöä varten. Kansainvälisen muotovalion arvoon tarvitsee neljä CACIB:ia kolmesta eri maasta ja kaikki eri tuomareilta.
Lisäksi Hertta on osallistunut kolmeen muuhunkin näyttelyyn ja Hilda yhteen. En ilmoittanut Hildaa muihin, koska suunnitelmana oli viedä se steriloitavaksi ja sen oli tarkoitus toipua operaatiosta, mutta juoksun yllättävän alkamisen takia sterkkaus siirtyi. Kimmo Mustonen antoi Hertalle sileän ERI: Oikea tyyppi, raajakorkeus voisi olla enemmän. Oikea pään malli ja vahvuus. Pienet hampaat, purenta ok. Vaaleat silmät. Hyvä ylälinja, hieman luisu lantio. Riittävästi kulmautunut. Tänään kevyt runko, riittävä luusto. Hyvä karvanlaatu ja väritys. Hyvä askelpituus, kapea takaa, häntä kaartuu ajoittain turhan korkealle. Miellyttävä käytös. Kimmo Mustosella Hertta kävi junioriluokassa, jolloin EH, joten pykälän paremmaksi oli hänen mielestään kehittynyt :) Ruotsalainen Jens Myrman arvosteli näin, vapaasti suomennettuna: 2,5-vuotias. Mukava kokonaisuus, hienot mittasuhteet. Hyvin muodostunut pää, hieno ilme. Hyvä kaula, ylälinja, risti ja takaosa. Hieno runko, hyvä luusto ja tassut. Hyvä turkki ja väri. Erinomainen sivuliike, hieman löysä edestä. Hän sijoitti Hertan paras narttu 3. Viimeisimpänä osallistuin molempien kanssa pk-erkkariin, jossa tuomaroi slovenialainen Cvetka Kurent-Serjak: Correct size. Enough strong bones. Correct head with little bit lighter eyes. Good ears. Correct bite. Good neck and back. Should be a little bit stronger in forechest. The coat is changing. Correct tail. Good angulations and movement. Sileä ERI täältäkin. Samoin Hildalle, jonka arvostelu tällainen: Strong bones. Correct head. Good pigmentation but very light eyes. Strong neck. Excellent front. Good shoulders. Enough strong back. Good angulations and movement. Tässä näyttelyssä pääsimme esittämään myös kasvattajaluokan Hertan, Hellen, Hilen ja Kimin voimin. Tuomari antoi kunniapalkinnon (arvostelu: Very nice group of four. Very similar in type with good coat condition. Enough dark eyes and good pigmentations. I wish more forechest for all of them. The bones are strong enough, the body has correct length. The movement is OK.) ja ROP-kasvattajana jäimme edustamaan rotua myös isoon kehään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.