Järjestin Landseeryhdistyksen nimissä heti lumien lähdettyä huhtikuun lopussa jäljestyskokeen omalla kotikylällä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koe näissä maastoissa oli, joten koeviikonloppua edelsi useammat suoritetut maastokatselmukset vastaavan koetoimitsijan kanssa, suunnittelu kylän metsästysseuran jahtipäällikön kanssa ja lupien kysely metsänomistajilta sekä tieosakkailta. Näiden perusteella koetoimitsija piirsi meille koejäljet karttoihin ja tuomari sanoi kokeen jälkeen, että jäljet oli niin hyvin sijoitettu kun tämän alueen maastoihin ylipäätään pystyy, joten tehty työ kannatti ja kyseisiä jälkiä voi käyttää tulevaisuudessakin hyvillä mielin. 

Meillä oli yhden tuomarin koe, johon mahtuivat kaikki halukkaat lansut (yksi tuomari voi arvostella kuusi koiraa). Puolet koirista osallistui avoimeen luokkaan ja puolet voittajaluokkaan. Osallistujat olivat kaikki Kuuluisia paitsi Hilda :) Kaikki koirat läpäisivät haulikolla ammutun laukauksensietotestin, huom. myös sijoituspoikani Huuru, jolle merkittiin MH-kuvauksessa pelkoreaktio laukauksiin. 

Jäljet tehtiin lauantaina ja klo 10 aloitettiin, klo 19 suunnilleen viimeisetkin jäljet tehty. Laskeskelin, että itse tallasin viikonlopun aikana suunnilleen 16 km metsässä plus siirtymät jäljen lopusta takaisin autolle. Mutta sää suosi, kun ei ollut kylmä eikä kuuma, ei saatu vettä niskaan eikä vielä niitä samperin hyttysiäkään. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä oli yövieraina Huuru ja Hile - on kyllä niin kiva, kun omat koirat ovat niin sosiaalisia, että on mahdollista pitää yhdessä toisten koirien kanssa (toki omiahan nämä ovat ja tavanneet säännöllisesti koko elämänsä ajan).

vasemmalta: Hile, Hilda, Hertta ja Huuru (Hertan tuleva poikaystävä)

Hertan ei ollut alun perin tarkoitus osallistua, koska luokkanousun jälkeen se ei ole harjoitellut ollenkaan vielä VOI-jälkiä tai edes ylipäätään jäljestänyt sitten lokakuun. Siskonsa tilalle se nyt sitten kuitenkin tuli siskon ollessa juoksullaan. Minkäänlaisia odotuksia ei minulla ollut, lähinnä treenin kannalta otin kokeen, sillä VOI-jälki on pidempi, vanhempi, vähäverisempi, makuut suorilla osuuksilla ja kulmat pitäisi osata sellaisinaan, lisäksi vielä vaikeimpana uutena asiana katkokulma eli veretön osuus, jossa koiran pitäisi löytää jälki uudelleen. 

Tässä tuomarin koeselostus Hertan jäljestyksestä: Koiralle osoitetaan alkumakuu, mikä tutkitaan huolellisesti ja kehuen lyhyellä liinalla ohjaten matkaan. Jälkiuralla edetään pääsääntöisesti maavainulla. Ensimmäisellä osuudella yksi laaja tarkistelu jäljen sivulla. Ensimmäinen kulma lähes kulman mukaisesti. Toinen osuus yhdellä tarkistelulenkillä mistä palataan kehotuksella. Toinen kulma, jolla katko, oikaistaan reilusti sisäkautta. Kolmas osuus hyvin ja kolmas kulma oikaistaan jälleen sisäkautta. Neljännen osuuden alkupuolella harhapoluille ja laajalta lenkiltä kehottamalla takaisin työhön. Osuuden lopulla vielä yksi pidempi sivupisto. Makuut osoitetaan kaikki riittävästi, mutta hiukan saisi viivähtää kauemmin. Kaadolle suoraan sille jääden ja sen hyvin tutkien. Tänään pisteisiin ja palkintosijaan vaikuttaa kulmien oikaisut ja laajat tarkistelut. Osaava jäljestäjä ensimmäisen VOI-luokan kokeessa, joka kaipaa harjoitusta varmuuden lisäämiseksi. 

Eli katsoin parhaimmaksi antaa muutaman kerran jäljestyskäskyn, kun huomasin Hertan poistuvan jäljeltä. Katkon se tosiaan oikaisi siten, että ei mennyt veretyksen loppuun saakka ja sitten ruvennut haarukoimaan, mistä jälki jatkuisi, vaan otti seuraavan osuuden hajun jo aikaisemmin ja suuntasi sinne. Kävi varmaan tuuli sopivasti sieltä päin. Tuuli kävi muuten viimeisellä osuudella viereisen ison hakkuuaukean läpi ja toi jotain mielenkiintoisia tuoksuja, koska Hertta pysähtyi nuuhkimaan tuulta pää ylhäällä joksikin aikaa. Onneksi ei yrittänyt sen tarkemmin ottaa selvää siitä asiasta. Tuoreita hirven jälkiä näkyi koejäljen vierellä ainakin. Lopputulos oli iloinen yllätys, 34/50 p. eli hukaton kakkostulos! Se on pääasia, että Hertta suoriutui ja jaksoi jäljen loppuun ilman jäljen hukkaamista.

Hilda ei osallistunut lokakuiseen kokeeseen sterilointia seuranneen doping-varoajan takia, mutta nyt sekin pääsi mukaan. Hilda oli siis jäljestänyt verijälkeä viimeksi heinäkuussa, mutta olen huomannut harvemman tahdin sopivan sille paremmin kuin tiiviimmän, sillä sen mielenkiinto verijälkeä kohtaan on näin suurempi ja jälkiuskollisuus parempi. Hilda pysyikin jäljellä tosi hyvin, katkokulman suoritus oli omaan silmääni sekavaa, mutta niin se on aina ollut paitsi Helvillä, joka seurasi jäljen tekijöiden jalanjälkiä :D Ylimääräisen jännitysnäytelmän Hilda tarjosi aivan lopuksi, kun se meni kaadosta ohi! Tuuli painoi ilmeisesti hajua, koska näin selvästi kun se otti ilmavainun kaadosta hyvissä ajoin. Hermostuksissani, ettei Hilda olisi lähtenyt kaadolta hukkaan asti kun tiekin oli suht lähellä, käskytin sitä etsimään jäljen ja onneksi käsky meni perille ja Hilda etsi kaadon! Huh, kuinka riipaisevaa olisi ollut jos sorkka olisi jäänyt löytämättä. Se olisi nimittäin ollut nolla sitten. Nyt Hilda sai parhaat tähänastiset pisteensä voittajaluokasta eli 44/50 p. ja sehän on siis yhtä ykköstä vailla valio :)

Tuomarin koeselostus Hildan suorituksesta: Koiralle osoitetaan alkumakuu mikä tutkitaan, vaikka hieman pikaisesti. Sitten hyvin kannustaen lyhyellä liinalla matkaan. Uralla edetään maa- ja ilmavainulla mukavaa kävelyvauhtia aivan jälkiuralla tai sen läheisyydessä tuulen painaessa hajua jäljen sivulle. Ensimmäisellä osuudella pari pientä poikkeamaa. Samoin mennään loputkin osuudet. Kaadosta ajaudutaan hieman sivulle kun sen tuoksu napataan ilmavainulla hyvissä ajoin. Kierretään kaadon taakse missä oikea-aikainen kehotus palauttaa koiran sorkan etsintään ja se löytyy ja osoitetaan hyvin. Ensimmäinen kulma lähes kulman mukaisesti, toinen kulma jolla katko, veretyksen loppuun ja taustaa ja sivustaa haarukoiden löytyy kolmas osuus kaukaa sivusta tullen. Kolmas kulma laajahkolla takalenkillä. Makuista kaksi osoitetaan riittävästi ja kaksi hieman hätäisesti. Hyvä rauhallinen suoritus, josta pistevähennyksiä makuista ja kulmatyöskentelystä. 

Lisämausteen kokeeseen toi paikalle ilmestyneet Kennelliiton doping-testaajat. En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että resursseja uhrataan näin pieniin perämetsän kokeisiin... 4/6 koiraa antoi pissanäytteensä testausta varten, kuka helpommin ja kuka vaikeammin ;) Hertan suoritus oli hauska, sillä heti jäljestyksen jälkeen testaaja tuli kauhan kanssa kulkemaan sen perässä, annoin pissaamiskäskyn, niin Hertta lorotti kauhan täyteen :D Käskystä pissaaminen osoittautui siis hyödylliseksi tässäkin tilanteessa! Tulokset tulevat noin kuukauden kuluttua ja vaikka tiesin, ettei koiraa ole lääkitty, niin sellainen epärationaalinen pelko tuli kuitenkin, että mitäs jos vaikka 5-vuotias lapseni on antanut niille jotain kielletyiksi aineiksi luokiteltuja... No sillehän ei sitten voi minkään jos tällainen vahinko on käynyt, mutta toivottavasti nyt ei kuitenkaan.

Ylemmässä kuvassa 1-tuloksen saaneet Helle (Kuuluisa Suitsait Superhelle, siirto voittajaluokkaan) ja Hilda

Alemmassa kuvassa 2-tuloksen saaneet sisarukset Hertta ja Hansu (Kuuluisa Jukolan Alati Iloinen Timo, AVO2)

kuvat otti Disa Leppä