Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuin perinteikkäästi Landseeryhdistyksen vesipelastuskokeisiin Verlassa. Hilda on tehnyt treeneissä oikein hyvin liikkeet, joten ajattelin, että kokeissakin voisi sujua - vaan toisin kävi :( Lauantain kokeen keskeytin kahden keskeyttämäni liikkeen jälkeen, ideana oli säästellä koiraa seuraavalle päivälle, kun tulosmahdollisuutta ei enää ollut. Toisen veneen noutamisessa Hilda ui veneen perästä toiselle puolelle eikä ehtinyt enää saada venettä kiinni.

Seuraavana päivänä se meni aivan köyden vierestä, mutta ei ottanut siitä kiinni. Lauantain viennissä Hilda kääntyi vähän matkan päästä takaisin eikä lähtenyt enää uusintalähetyksen jälkeenkään. Sunnuntaina vientiin ei taaskaan lähtenyt, pudotti vientiköyden suustaan ja näytti vaivaantuneelta kahlaillen rantavedessä... Tämä kummastuttaa, koska viennit ovat olleet vepessä Hildan vahvinta osaamisaluetta. Pelastusrenkaan noudossa Hilda ei lähtenyt 30 sek kuluessa ja hukkuvan se kävi kiertämässä ilman pelastusrengasta. Eli pisteitä ei herunut voittajaluokasta meille ollenkaan ja mietintämyssy on ollut päässä, että mikä vei motivaation. Sen havaitsin, että Hildaa inhotti todella paljon koealueella autoissa rähjäävät koirat eikä se meinannut suostua kävellä autojen ohi. Tätä on näkynyt jo aiemmin näyttelyissä, että Hilda ei yhtään tykkää kulkea ohi häkeissä olevista tai hihnassa olevista koirista/koirajoukoista liian läheltä tai tungoksessa. Mutta sitten hallikisoissa tms. se ei välitä... Tosin ei siellä kukaan rähjää kenellekään eli ehkä se on oppinut yhdistämään vieraiden koirien uhittelun tiettyihin tilanteisiin. Niin monta kertaa on sitä kohti hyökätty joko häkin tai autohäkin seinää vasten, että en toisaalta ihmettele, että Hiltsu haluaa tarpeeksi suuren turvavälin ihan varmuuden vuoksi. Epäilin myös, olisiko hampaissa jotain sanomista, kun Hilda ei halunnut ottaa mitään suuhunsa, mutta kokeiden jälkeen ei ole ollut siinä ongelmia eikä suussa päällisin puolin näy mitään. Paitsi pikkurillin pään kokoinen kasvain ikenessä toisen yläkulmahampaan kohdalla. Se on vuoden verran ikenessä ollut eikä onneksi ole kasvanut, sillä on vaikeassa paikassa poistamisen kannalta, jonka vuoksi eläinlääkäri suositteli tässä kohtaa vain tarkkailemaan tilannetta. Muutama kuva vielä kokeesta, kuvaajana Suvi Ruotsalainen:

Heinäkuun puolivälissä kävimme parin vuoden tauon jälkeen hakukokeessa. Tauko tarkoittaa tässä tapauksessa koetauon lisäksi myös treenitaukoa... No, kai se on vähän kuin pyörällä ajo, mihinkäs se unohtuisi :D En tiedä oliko mitään järkeä mennä kokeeseen, mutta halusin kokeilla uusien palveluskoirakoesääntöjen mukaista B-tottista. Se vaikuttaa niin helpolta verrattuna vanhaan (nykyiseen A-tottikseen), kun ei ole ampumista, ei eteenlähetystä, ei hyppynoutoa, ei tasamaanoutoakaan eikä vinoestettä. Toivottavasti muutos on ajanut asiansa ja saanut palveluskoiralajit taas uuteen nousuun kiinnostamaan ihmisiä! 

Pahaksi onneksi keli oli aivan hirveä, iltakoe oli kyseessä ja silti lämpötila 28 astetta kentällä! Hilda aloitti omassa parissaan liikesuorituksilla. Kytkettynä seuraaminen saman kaavion mukaan, kuin BH-kokeessa tehdään, sujui ihan OK, pari kertaa kontakti tipahti ja hihna kiristyi. Sitten vapaana seuraaminen samalla kaaviolla ja se sujui paremmin kuin kytkettynä, etenkin rytminmuutokset olivat nätit. Niin tiivistä seuraamista Hilda ei esitä kuin mitä kenties pk-puolella arvostettaisiin, mutta kelvollista kumminkin. Henkilöryhmän läpi kuljettaessa Hilda hieman jäi taakse yhdessä kohdassa, mutta muuten olin tosi tyytyväinen ja etenkin ilman lämpötila huomioiden - etukäteen hirvitti, kuinka perässä vedettäväksi koira tulee, mutta ei tullut ja vire oli kiva! Seuraamisten jälkeen liikkeestä istuminen, joka meni hyvin. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo meni vääräksi asennoksi, kun Hilda teki toiseen kertaan istumisen. Kehuja tuli kuitenkin ripeästä luoksetulosta. Paikalla makaaminen toisen koiran suorittaessa liikkeitä oli erinomainen. Loppujen lopuksi tottelevaisuusosuudesta saimme 75/100 p. ja hieman röyhistin rintaani, kun tuloslistassa Hildalla oli toiseksi korkeimmat tottispisteet :) Muut osallistujat olivat bordercollieita, dobermann, australiankelpie ja amstaffi ja tuo kelpie sai parhaat pisteet, 79 p. 

Maasto-osuudessa kuumuus sitten ilmeisesti iski Hildaan, koska se ei löytänyt etsintäajan puitteissa (8 min) kuin yhden maalimiehen. Se löytyi toisella pistolla ja rullailmaisu oli hyvä sekä maalimiehen sijainnin näyttäminen. Tämän jälkeen Hilda ei kuitenkaan enää irronnut tarpeeksi syvälle ja liikkui muutenkin tosi hitaasti. Osiosta ei siis jäänyt käteen kuin 37 pistettä. Esine-etsinnän aikaan satoi jo vettä ja ilma oli viilentynyt muutaman asteen. Liikkuminen oli siinäkin liian tehotonta eikä viiden minuutin sallitussa työskentelyajassa löytynyt esineitä, aika loppui juuri kun Hilda paikallisti yhden esineen ja sai toki löytää sen ja tuoda minulle, vaikkei pisteitä siitä enää tullutkaan. Jäi kuitenkin koiralle onnistumisen fiilis. Näin ollen tästä hakukokeesta kisakirjaan merkittiin 112 pistettä, ei tulosta. Harmi sinänsä, kun tottispisteillä olisimme olleet koulutustunnuksessa kiinni ja aiemmassa kokeessa Hilda teki tosi hyvät maasto-osiot saaden esineruudusta 25/30 ja henkilöetsinnästä 152/170, mutta silloin ei taasen tottis onnistunut tarpeeksi hyvin... 

Huuru oli vajaan viikon hoidossa heinäkuussa ja kaikki meni tosi hyvin. Niillä oli Hertan kanssa oikein kivat leikit pihalla ja sisällä olivat rauhakseen.