torstai, 9. elokuu 2018

Kouvolan VEPE-kokeet

Heti seuraavana päivänä reissusta palattuamme alkoi Landseeryhdistyksen "vepe-superviikonloppu" Kouvolassa. Eli järjestimme neljä koetta: perjantaina 8 koiran iltakokeen, lauantaina 8 koiran aamukokeen ja 8 koiran iltakokeen ja sunnuntaina perinteisen 14 koiran päiväkokeen. Käytäntö toimi hyvin, vuorotellen talkoiltiin ja osallistuttiin omien koirien kanssa. Perjantaina olin yleisenä avustajana ja lauantaina jälkimmäisessä kokeessa soutajana. Lauantain ekaan kokeeseen ja sunnuntaina osallistuin itse Hildan kanssa. Laura oli Hildan apuohjaajana molemmissa kokeissa.

Lauantaina muut liikkeet menivät täysin pistein, paitsi viennin keskeytin. Lähetin itse ja Hilda jäi maalin paikkeille leikkimään vientiesineellä... Pistin sitten muutaman käsky-yrityksen jälkeen poikki ja laitoin koiran viemään. Tuloksena ALO3, 75 p. Sunnuntaina vaihdoimme kuviota niin, että olin itse veneessä vientiliikkeessä ja tämä toimi. Muut liikkeet myös täysin pistein ja tuloksena hieno ALO1, 100 p! Ja sen kerran, kun koirani saa täydet pisteet kokeesta, ei niillä edes sijoitu palkinnoille :D (Kokeessa oli siis kolme nopeampaakin sadan pisteen koiraa)

kuvat hypystä, veneen noudosta ja hukkuvan pelastuksesta: Ari Lehtonen

12.jpg

27.jpg

39.jpg

keskiviikko, 1. elokuu 2018

Eksoottisin näyttelymaa

Tanskasta matkamme jatkui siis Saksan, Tsekin ja Itävallan yhden yön taktiikoilla Sloveniaan, jossa viivyimme yhteensä viisi vuorokautta. Ensin olimme kolme päivää Slovenian rannikolla Portorozin kaupungissa, joka kävi ihan etelän matkakohteesta lämpötiloineen ja biitseineen & palmuineen. Majoituimme huoneistohotellissa, jossa oli toimiva ja tehokas ilmastointi - muutoin matkan aikana lämpötilat pysyttelivät hyväksi onneksi varsin maltillisina, jotta koirat pärjäsivät hienosti automatkoilla ja ulkoillessa. Portorozissakin oli hyvä säkä, että hiostavana päivänä pidemmän päivälenkin aikaan sattui juuri kohdalle vilvoittava sade-/ukkoskuuro. Slovenian rannikolta siirryimme viikonlopuksi Slovenian vuoristoon, josta olin bongannut kansainvälisen kaksipäiväisen koiranäyttelyn! Matkalla kävimme upeassa tippukiviluolassa maan syvyyksissä, jossa oli vain 8 astetta lämmintä.

Enpä olisi ihan ensimmäiseksi ajatellut lähteväni Sloveniaan näyttelyyn, mutta loppujen lopuksi näyttely oli ihan samanlainen kuin missä tahansa FCI-maassa. Näyttelypaikka oli todella kiva; vuorella sijaitseva laskettelukeskus, jossa oli jopa ajoittain hieman kylmä. Lauantaina Helvi ja Hilda olivat ainoat landseerit ja tuomarina toimi italialainen Salvatore Tripoli. Hän on arvostellut lansuja Suomessakin, mutta itse en ollut tätä aiemmin hänen kehässään ollut. Ensin esiintyi Hilda, jonka olin ilmoittanut avoimeen luokkaan, koska ilmoittautuessa Hilda ei vielä ollut valioitunut. Eikä muutenkaan olisi ollut järkeä ilmoittaa koiria samaan luokkaan, koska valioitumissääntöjen mukaan Suomen muotovaliolle riittää luokkasertti. Jos Hilda ei olisi tällä välillä tullut Suomen muotovalioksi, olisi mahdollinen Slovenian sertti ns. jäänyt roikkumaan eli sen olisi saanut hyödynnettyä myös myöhemmin. Hildan arvostelu oli tällainen: 2 years. Typical feminine expression. Good scull. Good head. A little light eyes. Good side proportions. Good proportions set neck. Good withers and legs. Good top line. Good under line. Good croup. Good moving.

Helvin ilmoitin lauantaille valioluokkaan ja sunnuntaille veteraaneihin tavoitteena siis tietysti kaksi valionarvoa :) Lauantain arvostelu: 9 and half years. Congratulations for good conditions. Good head. Good proportions. Good croup. Good coat and spots. Molemmat koirat saivat siis ERI:t ja sertit omissa luokissaan, mutta tuomari ei pyytänyt niitä yhtäaikaa kehään, vaan kertoi Helvin arvosteltuaan, että Helvi oli ROP ja saa CACIB:n ja Hilda saa vara-CACIB:n. Tulos oli siis just eikä melkein - molemmat ansaitsivat Slovenian muotovalion arvot ja Helvin saama CACIB tullaan vahvistamaan Hildalle kun Helvi on jo kansainvälinen muotovalio :) Jäimme ryhmäkilpailuihin, kun ei ollut kiire mihinkään ja loppukilpailujen alku oli jo lähellä. Ei ryhmästä menestystä tullut, mutta rotua tunnetuksi tuli tehtyä sen yhden kierroksen verran.

Sunnuntain tuomari oli sitten täysin vieras nimi: serbialainen Vojislav Al Daghistani, nuorehko ja hyvin englantia osaava. Tällä kertaa ilmoitettu oli tyttöjen lisäksi myös yksi slovenialainen landseer, joka oli kookas ja hyväraaminen, mutta hieman vallattomasti käyttäytyvä nuori uros - nimeä en valitettavasti muista, mutta taisi olla Saksasta tuotu. Hildan arvostelussa sanottiin: 2 years old female, correct bite, good size and proportions, correct front, good angulations, lighter pigmented eyes, in movement correct, well balanced. Helvin arvostelu vetskuissa kuului sitten näin: 9,5 years old female, correct scissor bite, strong construction, well formed chest, in good condition according to the age, well pigmented eyes, well angulated, good endurance, good push. Tämä tuomari otti kaikki kolme lansua samaan aikaan kehään lopuksi, joten Tommi joutui tulemaan Hildan kanssa :D Uros oli ROP ja Hilda päihitti Helvin ollen VSP ja sai CACIB:n suoraan itselleen. Helvi oli ROP-VET, jolla se tulee saamaan Slovenian veteraanimuotovalion arvon, joten jälleen loistavat tulokset meille näyttelystä! Täytyy muuten sanoa, että kyllä Suomessa on näyttelyissä hyvät palkinnot sinällään eikä pidä kenenkään niistä marmattaa - esim. Helvin & Hildan tuloksilla olisi Suomesta saanut 8 ruusuketta & 8 pokaalia, Sloveniasta sai yhden ruusukkeen ROP:sta :D 

Veteraanien loppukilpailun jätimme sikseen ja madotusten hoitamisen jälkeen matkamme jatkui Slovakiaan. Seuraavana päivänä ajoimme Puolan halki pysähdyksellä Auschwitzin keskitysleirissä ja perillä Gdyniassa olimme vasta myöhään illalla. Gdyniassa vietimme shoppailupäivän valtavassa kauppakeskuksessa ja auto täynnä edullisia tavaroita ja juomia lähdimme illalla Stena Linen laivalla Puolasta Ruotsiin. Laivan sääntöjen mukaan koirilla piti olla yleisissä tiloissa kuonokopat ja olin pari kertaa kotona epätoivoisesti yrittänyt totuttaa koiria niihin hyvin huonolla menestyksellä... En sitten pukenut kuonokoppia autokannella, vaan ajattelin koittaa livahtaa hyttiin vaivihkaa, mutta totta kai reittimme kulki läpi pääaulan ja siellä heti joku virkaintoinen nuorimies tarttui asiaan ja käski heti pukea kopat koirille puhuen jostain hyttikäytävällä olevasta isosta koirasta, joka varmasti haluaa tapella minun koirieni kanssa. Onneksi koirat eivät yllättäen rimpuilleet kuonokopissaan kuten kotona, vaan sain ne ripeästi talutettua aulasta hyttiin. Eikä siellä mitään riitaa haastavaa isoa koiraa näkynyt. Ruotsissa ajoimme rantareittiä Tukholmaan ja kävimme samalla Öölannin saarella. Yölaiva vei meidät Turkuun ja kahden viikon poissaolon jälkeen olimme takaisin kotona. Koirat olivat superhelppoja matkustajia, joiden kanssa saattoi liikkua missä vaan ihan huoletta. Liikunnasta ne joutuivat tinkimään, kun ovat kotona saaneet juosta vapaana metsässä ja nyt olivat pari viikkoa pelkästään hihnalenkeillä (olin sentään lainannut kavereilta flexit) mutta henkinen rasitus varmaan osittain korvasi fyysisen rasituksen, koska onhan matkustaminen rankkaa puuhaa. Olin ennen reissua ottanut Helville viiden kerran akupunktion ja molemmat koirat myös hierottiin ennen matkan alkamista eikä niille mitään ongelmia paljosta autoilusta ym. tullut. Hieno kesälomamatka, jossa yhdistyi rakas koiraharrastus ja perinteiset turistijutut!

Roglan rinteessä napatut "valiokuvat"

20180630_170655.jpg

20180630_170339.jpg

 

 

perjantai, 27. heinäkuu 2018

Taas Tanskassa

Pääsin vielä toistamiseen tavoittelemaan Helvin kanssa VEPE-valionarvoa Tanskasta, kun siellä sattui olemaan koe kesäloman alkajaisiksi ja Tanska sijoittui suunnittelemamme lomareissun matkan varrelle sopivasti. Lähdimme siis Tommin ja koirien kanssa Turun satamasta laivalla Tukholmaan ja ajoimme seuraavana päivänä Sjellannin saarelle Slagelsen kuntaan Tanskaan yöksi. Koe oli Fynin saarella eli seuraavalla saarella Nyborgissa, heti Iso-Beltin sillan jälkeen ja olosuhteet olivat kuten Suomessakin juhannuksen aikaan hyvin tuuliset. Koepaikka oli siis aavan meren rannalla vanhan telakan alueella ja aallot olivat isoja meriaaltoja, jotka löivät rantaan niin kovasti, että esitin epäilykseni josko Helvi menee edes veteen... Kuva ei koko totuutta näytä, mutta koskaan ei meillä ole ollut sellaisia aaltoja!

IMG-20180627-WA0005.jpg

Koesuoritus alkoi ryhmäliikkeellä, eli kolmen minuutin paikalla makaamisella koirat rannalla ja ohjaajat vesirajassa - en meinannut pystyssä pysyä, kun aallot löivät jalkoihin. Muuten Helvi suoritti liikkeen hyvin, mutta meni vasta toisesta käskystä maahan ja arvosanaksi tästä johtuen 9,5 (liikkeen kerroin on 2). Yksilösuorituksen ensimmäinen liike oli noutokapulan hakeminen sillalta lähtien. Koepaikalla kun ei ollut siltaa, niin liike toteutettiin veneestä lähtien - silta olisi tuulesta johtuen ollut varmaan helpompi lähtöpaikka tukevamman alustan takia, varsinkin kun Tanskassa veneen perään on tehty laveri, jolta koira hyppää (ei siis veneen pohjalta, johon suomalaiset koirat ovat tottuneet). Yksi avustaja piti venettä vedessä paikoillaan, kun tässä ei ole mitään määriteltyä matkaa rannasta. Helvi epäröi veneestä hyppäämistä ja annoin hätäpäissäni useamman lähtökäskyn, kun en tiedä kuinka herkästi Tanskassa tuomari keskeyttää (vrt. meillä 30 s. lähtöajan ylitys). Puukapulan Helvi haki hyvin ja minut oli viety sillä välin rantaan vastaanottamaan koiraa. Ohjaajan paikka määritellään kumimatolla ja siinä ympärillä saa liikkua noin metrin suuntaansa. Valitettavasti Helvi pudotti noutokapulan kahdesti ennen perusasennossa tapahtuvaa luovutusta ja kaiken kaikkiaan saimme tästä liikkeestä 7,5 ja kerroin on 3. 

Sitten siirryimme suorittamaan kokeen toiseksi tärkeintä liikettä eli 4-kertoimista veneen vetämistä. Aallokon takia vedessä oli yksi ylimääräinen toimitsija pitämässä venettä paikoillaan - Tanskassa ei siis käytetä mitään poijuja, josta soutaja pitäisi kiinni ja rannan mataluudesta johtuen toteutus onnistui näin. Helviä ei ylimääräinen tyyppi vedessä seisomassa häirinnyt, mutta veneestä hyppääminen vaati taas muutaman käskyn. Viime syksynä liike meni meiltä nollille, kun Helvi irrotti köydestä liian aikaisin ja nyt alkukesän olinkin harjoitellut ahkerasti sitä, että venettä vedetään tosiaan niin kauan kuin se suostuu liikkumaan. Ja jes, kun onnistui hienosti! Helvi veti köydestä niin kauan, että soutaja nosti käden ylös merkiksi veneen karahtamisesta pohjaan. Arvosanaksi 9 :) 

IMG-20180627-WA0006.jpg

36063650_749896992067678_409383209203767

IMG-20180627-WA0007.jpg

Ohjatussa noudossa mokasin vähän itse. Helvi lähti hyvin hakemaan ensimmäiseksi määrättyä oikeanpuoleista dummya, mutta luovutuksessa pudotti sen maahan ja menin itse poimimaan sen maasta - virhe! Olisi mieluummin pitänyt antaa uusi käsky, jolla koira itse nostaisi dummyn minulle käteen.

IMG-20180627-WA0032.jpg

IMG-20180627-WA0031.jpg

Sitten vasemmalla olevaa dummyn hakua Helvi hidasteli lähdössä sen verran, että annoin useamman käskyn taas hätäpäissäni, mutta luovutus perusasennossa oli oikein korrekti. Tanskassa arvostelu on siinä mielessä tiukempi kuin Suomessa, että jos ajatellaan jonkun liikkeen maksimipisteiden olevan vaikkapa 30, niin ylimääräisistä käskyistä Suomessa vähennetään yksi piste per käsky, mutta Tanskassa suhteessa enemmän (vaikka säännöissä ei ole täsmällisesti vähennystä määritettykään). 

IMG-20180627-WA0030.jpg

IMG-20180627-WA0009.jpg

Arvosanaksi liikkeestä 7,5 ja liikkeen kerroin on 3. Sukellusnoutoa ei kukaan koira tehnyt, koska aaltojen vuoksi esine ei olisi pysynyt pohjassa paikoillaan vaan olisi huuhtoutunut ties minne. Säännöt mahdollistavat, että tällaisessa tapauksessa kaikki saavat liikkeestä 8 (kerroin 3). 

Toiseksi viimeisenä liikkeenä ohjelmassa oli tärkein liike, koska ohjatussa hukkuvan pelastuksessa kerroin on 5. Olemme päässeet Helvin kanssa harjoittelemaan tätä täydestä matkasta tänä vuonna ainoastaan kerran, koska kahta hukkuvaa ei ole ollut saatavilla. Treenit ovat siis olleet hukkuvien kiertämistä kahluusyvyydellä ja minun pähkäilyäni siitä, miten pelastusrenkaan köysi kannattaa asettaa, ettei koira sotkeentuisi siihen... Hukkuvat kahlasivat paikoilleen, minulle ojennettiin pelastusrengas, asettelin renkaan vähän vinoon, koska rannalla oli hiekasta muodostunut kumpu, johon pelkäsin suoraan asetellun renkaan tyssäävän ja sitten liikkeenohjaaja kertoi, että oikean puoleinen hukkuva on haettava ensin. Helvi noudatti hyvin suuntakäskyä ja poimi köyden hiekalta, mutta jostain syystä pudotti sen suustaan pari kertaa ennen kuin sai renkaan veteen saakka. Ensimmäisen hukkuvan kierto meni hyvin, mutta toiselle menoa Helvi (taas) epäröi ja annoin lisäkäskyjä varmistellen koiran menon myös toiselle hukkuvalle. Sitten matkaan päästyään Helvi kiersi toisenkin hukkuvan hyvin, arvosanaksi tuomari antoi 7. 

IMG-20180627-WA0008.jpg

IMG-20180627-WA0016.jpg

IMG-20180627-WA0015.jpg

IMG-20180627-WA0019.jpg

36187995_749898702067507_473653464893331

Viimeisenä liikkeenä oli elottoman hukkuvan pelastaminen, jonka kerroin on 2. Meiltä liike sujui oikein hyvin, tosin Helvi teki kaksi kierrosta minun ja hukkuvan ympärillä ennen kuin suuntasi rantaan, josta tuomari vähensi puoli pistettä eli arvosanaksi jäi 9,5. Vesi oli kylmää, mutta oli kiva, että ranta oli matala, joten pystyin potkimaan itselleni pohjasta vauhtia miltei hukkuvalle saakka.

IMG-20180627-WA0010.jpg

En katsonut kesken koetta, että mitä pisteitä tuomari antoi mistäkin liikkeestä. Kokonaisvaikutuksen pisteet annetaan suorituksen jälkeen ja siinä näin, että saimme 7,5 (kerroin 3). Hieman ihmettelin, koska itse olin tosi tyytyväinen Helvin suoritukseen sinällään. Palkintojen jaossa sitten en ollut uskoa silmiäni, kun näin arvostelulomakkeesta Helvin jääneen yhtä pistettä vaille valionarvoa! Vepe-sertin raja siis on 200 pistettä (kokeen maksimipisteet ovat 250) ja Helvi sai 199 pistettä :( Eli esimerkiksi puoli pistettä enemmän kokonaisvaikutuksesta, joka on täysin tuomarin subjektiivinen mielipide koirakon työskentelystä, olisi riittänyt siihen, että Helvistä olisi tullut Tanskan ja Pohjoismaiden vesipelastusvalio. En voi olla ajattelematta, että tuomari jostain syystä halusi evätä Helviltä valionarvon, koska kokonaisvaikutuksen arviointia antaessaan tuomari on sihteerin teltassa kirjoituttamassa arvostelua ja varmasti tietää siinä samalla missä mennään yhteispisteiden kanssa. 

Kokonaisvaikutuksen arvostelussa luki, että "Ohjaaja, joka tukee koiraansa hyvin, mutta voisi mielellään olla avuliaampi liikkeiden aikana, esimerkiksi liikkua koiran mukana. Koira ei ole kovin innokas." En muista olenko ikinä valittanut arvostelusta, mutta tämä on mielestäni ihan vääryyttä! Joo, Helvi ei ole sinänsä innokas, se on ns. hallinnassa ja temperamentiltaan matalavireinen ja kenties 9,5-vuotiaana ikäkin jo vähän verottaa ylenpalttista energisyyttä. Mutta se, että minulta vähennetään pisteitä syystä, etten auttanut koiraa, vaikka säännöissä sallitaan ohjaajan liikkuminen ainakin ohjatun noudon ensimmäisen esineen vastaanottamisessa - yksinkertaisesti tuntuu niin epäreilulta! Olisin siis saanut mennä koiraa vastaan, kun se tuo ekaa dummya, mutta en mennyt ja Helvi toi dummyn minun luokseni; omasta mielestäni tuollainen liikkuminen on koiran tehtävän helpottamista ja siitä pitäisi päin vastoin palkita, ettei ohjaajan tarvitse mennä koiraa vastaan... Ja jos säännöissä sanotaan, että ohjaaja SAA MENNÄ koiraa vastaan ei käsittääkseni tarkoita, että ohjaajan PITÄÄ MENNÄ koiraa vastaan. Muuten kehuin ja kiitin Helviä liikkeen lopuksi ja liikkeiden välillä kannustin ja sitten otin hallintaan odottamaan & keskittymään seuraavaan liikkeeseen. Tämä ei ilmeisesti kelvannut Tanskassa, sillä Tommi katsoi muidenkin koirakoiden suorituksia ja siellä oli kuulemma ollut kunnon show-meininki, jossa ohjaajat juoksivat, kiljuivat, pusuttelivat ja päästelivät vaikka minkälaisia ääniä rannalla liikkeiden välissä koiriaan innostaakseen. No, toisaalta voi ajatella, että olisi pitänyt saada reippaasti enemmän pisteitä liikkeistä, niin ei olisi mitään jossiteltavaa. Jäi kyllä niin paska fiilis tuosta kokonaisvaikutuksen arvostelusta, ettei ikinä! 

Hildan ilmoitin alokasluokkaan ihan vain sen takia, että sekin saisi jotain tehdä. Koe meni oikein hyvin - niin hyvin, että Hilda siirrettiin avoimeen luokkaan ja se pätee myös Ruotsissa, kun Ruotsi ja Tanska hyväksyvät toistensa tulokset. Tuomari oli eri tuomari kuin voittajaluokassa. Noutokapulan noudosta Hilda sai 8,5 (kerroin 2) ja pisteistä vähennettiin varaslähtö ja yksi kapulan pudottaminen. Dummyn noudosta, ns. etsintänoudosta, jossa koira ei näe, kun esine heitetään, Hilda suoriutui yllättävän hyvin, koska aalloista johtuen se ei varmastikaan kuullut ollenkaan dummyn loiskahdusta veteen eikä sillä näin ollen ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Niin vaan se bongasi oranssin dummyn aalloista ja lähti innolla sitä hakemaan. Arvosanaksi tuli 8 (kerroin 3) dummylla leikkimisestä johtuen eli Hilda pureskeli sitä ja pudotti useamman kerran poimien aina uudelleen ennen kuin luovutti sen minulle. 

IMG-20180627-WA0013.jpg

Hukkuvan pelastaminen meni hienosti, siitä täydet 10 pistettä (kerroin 4). Ja valjaiden kanssa, hukkuva ei käytä dummya ärsykkeenä! :) 

IMG-20180627-WA0012.jpg

IMG-20180627-WA0018.jpg

Jostain syystä veneen vetäminen on alokasluokassa suurikertoimisin eli kerroin on 5. Hilda pudotti köyden jalkojen osuessa pohjaan, mutta otti sen uudelleen ja veti vielä vähän lisää. Arvosanaksi tästä sille annettiin 9. Viimeisenä liikkeenä teimme yhteisuinnin, eli ulapalle päin mentäessä ohjaaja ja koira uivat rinnakkain ja sitten matkan tultua täyteen, koiran pitää vetää ohjaaja takaisin rantaan. Tästäkin arvosanaksi 9, kun Hilda takaisin kääntymisen jälkeen jotenkin vilkuili minua ja se tulkittiin epävarmuudeksi (kerroin 3). Kokonaisvaikutuksen arvosana meille oli 10 (kerroin 3) eli tämä tuomari tykkäsi ohjaustyylistäni ja koiran toiminnan intensiteetistä.

35295919_1960754550614953_36445910799503

Hilda oli alokasluokan paras koira yhteispisteillä 183/200. Helvi sijoittui voittajaluokassa toiseksi yhteispistein 199/250. Minua jaksaa hämmästyttää, miten koirani (etenkin nuori Hilda) viitsii suorittaa monta liikettä putkeen ilman muuta palkkaa kuin kehut ja taputukset - kai niillä molemmilla sitten sykkiin sydän sen verran paljon vesityöskentelylle, että myös toiminta itsessään on palkitsevaa :) Tanskasta matkamme jatkui eteenpäin, mutta jääköön se seuraavaan kirjoituskertaan.

 

 

 

 

 

maanantai, 16. heinäkuu 2018

Helteinen TOKO-koe

Ilmoitin molemmat tytsyt oman seuran tottelevaisuuskokeeseen, mutta Helvin osalta keskeytin suorituksen muutaman liikkeen jälkeen. Koepäiväksi sattui siis ihan tolkuton helle ja Helvin iällä & turkilla lämpö oli aivan liikaa. En tietenkään halua sille aiheuttaa lämpöhalvausta ja sen uhka alkoi näyttää ihan todelliselta! Paikalla makaaminen suoritettiin ensin, siinä Helvi meni toisella käskyllä maahan ja ennakoi perusasentoon nousemisen, joten arvosana 6. Yksilösuoritusten liikejärjestys oli sotkettu enkä enää muista mikä se oli, mutta ruudusta, tunnarista ja kaukokäskyistä nollaavat virheet ja jäävistä liikkeistä 5 ja koira oli aivan perässä vedettävä, joten luoksetuloa ennen totesin, että antaa olla tällainen koiran kiusaaminen.

Hildaan ei kuumuudella ollut vaikutusta - nuoruuden lisäksi se on pudottanut kaiken karvansa - joten Hilda starttasi ensimmäisessä virallisessa TOKO-kokeessa Karjalan Palveluskoiraharrastajien nurmikentällä. Suorituksesta näkyi hieman, että olemme harjoitelleet koko talven lähinnä halliolosuhteissa, mutta ei Hilda sentään onneksi sännännyt kentällä olleiden pikkulintujen perään ;) Kyllähän minua vähän jännitti, eniten paikalla makaaminen, ettei vaan nouse ja mene toisten koirien luokse. Ei Hilda sellaista ole tehnyt, mutta silti... Etenkin kun vierustoverina oli leikkikaveri Yedi. Minuutin makaaminen meni muutoin oikein hyvin, mutta Hilda heitti itsensä niin vinoon maahan mennessään, että tuomarin täytyi vähentää rintamasuunnasta yksi piste. Mutta arvosanaksi siis hienosti 9 tästä alokasluokan tärkeimmästä liikkeestä.

Seuraamisella aloitettiin yksilösuoritus ja kummallisesti Hildalta oli johonkin unohtuneet perusasennot?! Jouduin antamaan niissä lisäkäskyjä eikä seuraaminen muutenkaan ollut niin hyvää kuin voisi olla, arvosanaksi 8. Liikkeestä maahanmenossa annoin tahattomasti jonkun aavistuksenomaisen vartaloavun ja muistaakseni Hilda ei noussut ensimmäisestä käskystä perusasentoon (tästä en ole ihan varma, mutta jäi mielikuva, että perusasennot tökkivät läpi kokeen) ja arvosanaksi liikkeestä 9. Luoksetulossa Hilda tarvitsi kaksi luoksetulokäskyä, jonka vuoksi arvosana laski 7. Ensimmäisestä käskystä likka vain tönötti paikoillaan, olisivatko ajatukset olleet jossain muualla... Mutta muistaakseni siinä ei muuta ollut, perusasento kyllä saattoi olla vähän vino, kun olin vasta hiljattain vaihtanut edessä istumisen suoraan sivulle tuloksi. 

Noutoesineen pitäminen sujui hyvin, siitä Hilda sai 10. Olin miettinyt, vaihdanko luovutuspaikkaa edestä sivulle, mutta päädyin edessä tehtävään pitämiseen kun se oli koiralle tutumpi. Hyvä ohjaaja, kun rupeaa viime hetkillä muuttelemaan kuvioita :D Puolustuksekseni voin sanoa vain, että harkitsin pk- ja toko-hommien erottelemista, jotta toko-puolella olisi se yksi virhemahdollisuus vähemmän koiran siirtyessä suoraan sivulle versus ensin edessä, sitten sivulle... Enhän ole vielä lopullisesti edes päättänyt, miten haluan Hildan tekevän seuraamisen täyskäännöksen! Rallyn takia olen pitänyt ohjelmistossa kaikki kolme versiota.

Kauko-ohjausta olin etukäteen pitänyt Hildan heikoimpana liikkeenä. Kokeessa se nousi hyvällä tekniikalla ja nopeasti ensimmäisellä käskyllä maasta istumaan, mutta ei pitänyt asentoa tarpeeksi kauan, vaan valui takaisin maahan ennen aikojaan. Näin ollen toinen vaihto jäi tekemättä ja perusasentoon nousemiseenkin tarvittiin ylimääräinen käsky. Näistä virheistä johtuen arvosanaksi tuli 6. Estehyppy meni ihan häröilyksi: Hilda odotti hyvin, hyppäsi hyvin, mutta sivulle tulemisen sijaan kurvasi minun takaani tutkimaan vieressä kehän laidalla olleita kokeen tarvikelaatikoita...! Annoin sitten pari hyvin napakkaa käskyä, jotta sain sen perusasentoon ja arvosanaksi 5. Kokonaisvaikutelmaksi saimme 8,5 tuomarin saatesanoin, että hyvän näköistä ja iloista työskentelyä ja pienellä hiomisella hyvä tulee :) Yhteensä pisteitä kertyi 158, joka oikeuttaa 2-tulokseen. Raja ALO1-tulokseen on 160 pistettä eli harmittavasti pari pistettä vajaaksi jäimme tuosta, mutta oppirahoja on makseltava ;)

tiistai, 10. heinäkuu 2018

Vesipelastuskausi alkoi :)

Toukokuun puolivälissä aloitimme VEPE-kauden 2018. Hilda harjoittelee alokasluokan liikkeitä ja Helvillä alkukaudesta työstön alla oli vaihtelevasti erilaisia sovelluksia, kuten ohjattua hukkuvien kiertämistä kahluusyvyydestä ja veneen vetämistä rantaan saakka. Niin se vaan on, että VEPE tekee kesän :) 

Kävin Hildan kanssa viiden treenikerran TOKO-kurssin meille uudessa hallissa. Harmillisesti vaan kurssin vetäjä oli erinäisistä syistä estynyt tulemasta paikalle pari kertaa, joten kurssi meni pitkälti omatoimiseksi harjoitteluksi. No saatiinpa kokemusta uudesta paikasta ja uusista koirista häiriöinä. 

Sitten toukokuun ohjelmaan kuului vielä yksi näyttely, kun olin ilmoittanut ainoastaan Hildan Haminan näyttelyyn. Nykyään koira osallistuu siihen luokkaan, johon se on ilmoitettu, vaikka se valioituisi ilmoittautumisen ja näyttelypäivän välisenä aikana. Täten Hilda oli vielä Haminassa avoimessa luokassa. Tuomarina toimi ruotsalainen Petra Junehall ja lansuja osallistui vain Hilda ja yksi uros - kumpikaan ei tuomaria tarpeeksi miellyttänyt eikä sertejä, Nord-sertejä tai ROP:ia jaettu. Hildan arvostelu suunnilleen suomennettuna oli tällainen: Keskisuuri, erinomainen tyyppi. Hieman pitkä narttumainen pää, jossa hyvät rodun yksityiskohdat ja oikea purenta. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Riittävät kulmaukset. Sopiva luuston vahvuus. Hyvän muotoinen rintakehä. Pitkä selkä. Hyvä risti ja häntä. Liikkuu hyvin sivulta ja edestä, ahtaasti takaa. Turkki lähdössä, mutta erittäin hyvän laatuinen ja värinen. Rotutyypillinen temperamentti. Tällä arvostelulla tulos AVO ERI1 eli ns. sileä ERI.