torstai, 16. marraskuu 2017

Helvi hammasta köyhempi

Huomasin päivänä eräänä, että Helvillä on värjäytynyt yksi hammas voimakkaasti ruskeaksi. Varasin ajan tarkastukseen/hampaiden puhdistukseen ja tarkemman tutkimuksen myötä selvisi, että hammas on lohjennut niin, että se pitää poistaa. No tällä klinikalla ei voinut tehdä hampaan poistoa välineiden puuttuessa, joten meidät ohjattiin eteenpäin. Viikon päähän sain ajan ja vähän harmitti, etten alun perin varannut aikaa "täyden palvelun" klinikalle, koska nyt Helvi piti rauhoittaa kahdesti ja maksoin tietysti saman vaivan hoitamisesta kahteen paikkaan... M1-hammas vasemmalta ylhäältä poistettiin ja odottelen nyt Kennelliitosta uutta hammastodistusta edellisen poistetun P4:n lisäksi. Rauhoituksesta palautuminen oli molemmilla kerroilla mielestäni hitaampaa kuin mitä se on joskus aiemmin ollut, mutta tämä on varmaan ihan tavallista kun koira on iäkkäämpi. Helvi oli loppupäivän aika kuuppa jumissa eikä osannut levätä, vaan seisoi tai istui enimmän osan ajasta. Piti ihan komentaa se makuulle, jolloin aina hetken verran malttoi maata, mutta sitten taas nousi. Yöhön mennessä kuitenkin palautui ja nukkui hyvin ollen seuraavana aamuna ihan normaali. Nyt suu on hyvin parantunut ja tikit ovat jo sulaneet.

Hampaan poistoa edeltäneenä päivänä Hilda sai Helviltä hammasta. Olin lenkillä metsätiellä, jonka varressa on loukku ja loukkuun oli laitettu tuoretta lihaa syötiksi. Tätä en tietenkään tiennyt. Helvi meni loukun luokse ja Hilda kun meni myös, niin Helvi oli sitä mieltä, että se on hänen omaisuuttaan ja tikkasi Hildaa jalkaan. En nähnyt mitä tarkkaan ottaen tapahtui, koska oli pimeää ja loukku on hieman sivussa tien reunasta, mutta kuului rähähdys ja kuului vinkaisu. Helvistä en löytänyt mitään jälkiä ja Hildasta kaksi reikää ranteesta. Näytin sitten vammaa eläinlääkärille Helvin käynnin yhteydessä ja Hildalle annettiin antibioottikuuri + ohjeet suihkutella haavaa ja putsata päivittäin. Lisäksi Hiltsu on joutunut pitämään kauluria nuolemisen estämiseksi. Pari kertaa olen lenkkeillyt tämän jälkeen metsätiellä ja vahingosta viisastuneena etukäteen kieltänyt koiria jos ne ovat osoittaneet elkeitä suunnata loukulle. 

EK-ryhmän treeneihin olen osallistunut ja olemme olleet raunioilla pari kertaa, Helvi on todella hyvä raunioilla! Hilda kun ei osaa vielä ilmaista, niin se on palkattu suoraan löydöstä ja harjoittelun alla on ollut raunioilla lähinnä koiran ohjaaminen. Kokeilimme, toisiko Hilda irtorullan minulle, jos maalimies jättää sen törröttämään piilosta, mutta meni niin leikkimiseksi ja sähläämiseksi, että tuonti pitää opettaa erikseen. 

23157148_10212792197818255_4329505291026

Hildan "kertova ilmaisu" maalimiehen löytämisestä kaivosta, kuva: Jarno Kallio

23213105_10212792196818230_3769767693575

Helvi tarkastaa onkaloa, kuva: Jarno Kallio

23157427_10212792197698252_2503307522894

Haukkuilmaisu, maalimies oven takana piilossa (kuva: Jarno Kallio)

23213461_10212792196698227_6760347978901

toinen Helvin haukkuilmaisu, maalimies kasan sisällä putkessa (kuva: Jarno Kallio)

Hakumetsässä kävimme myös EK-porukan kanssa ja esineruutua treenaamassa. Haussa Hilda harjoittelee ihan peruspistoja, viimeksi maalimiehet näyttäytyivät haamuina. Motivaatiota ja irtoamista löytyy, hallintaa ei niinkään ;) Ja se ilmaisu pitää oikeasti työstää alulle pian. Helvi on myös saanut juosta hakuradalla, viimeksi se omavaltaisesti lähti etukulmalle lähetyksestä takakulmassa olevalle maalimiehelle... Minkäs sille voi, jos tuuli tuoksun tuo - mutta kun siellä etukulmassa olisi ollut myös maalimies. Esineruudussa Hilda yllätti positiivisesti, koska viime harjoituksesta on aika kauan eikä yleensäkään olla harjoiteltu montaa kertaa. Hildalle siis tietenkin näytetään vielä esineiden vieminen, nyt sille vietiin kaksi esinettä ja molemmat näytettiin ensin, jonka jälkeen lähetys ekalle esineelle. Iloinen yllätys oli siis se, että Hilda toi esineet minulle ihan kivasti ilman mitään pelaamista. Helvi on hyvä esineruudussa, kun sillä on malttia etsiä ja löydettyjen esineiden tuonti + luovutus on erinomainen. Tässä treenissä nostatin sillä kolme valmiiksi vietyä esinettä.

PK-tottiksen treenissä harjoittelin Hildan kanssa pääasiassa A-estettä. Marianne houkutteli lelun kanssa koiran kiipeämään minusta pois päin ja heitti lelun pienen matkan päähän esteestä. Sitten kapusin estettä pitkin niin, että sain kontaktin koiraan ja kutsuttua sen kiipeämään myös takaisin päin. Havainnollistava kuvasarja ;) takaisin tulemisesta Jenni Hautamäen ottamana

22713493_10212689099720867_2895452119788

22553190_10212689099680866_2228669156514

22712476_10212689099520862_4373505771942

Vietimme Ykän kanssa mukavan treenipäivän lokakuisena sunnuntaina - tai en tiedä oliko Ykällä mukavaa, mutta minulla ainakin oli :D Varsinainen syy Ykän vierailuun oli siis muutaman koirakirjan lainaaminen, mutta pienellä painostuksella sain myös hänet tallaamaan jäljen Hildalle (toki minä tein vastaavasti Arielille jäljen, enhän nyt niin törkeä ole). Molemmat menivät hienosti! Hildalla erityisen harjoituksen alla kulmatyöskentely ja tuuria tai taitoa, mutta kulmat menivät hyvin. Esineilmaisu sillä on vielä ihan levällään, nyt palkkapurkkien ollessa keppien alla Hilda pysähtyy ja käy maate, mutta kepeillä ei varsinaisesti varmastikaan ole sille vielä mitään merkitystä. 

Muutama viikko sitten olin Helvin kanssa jännän tehtävän äärellä: Kylämme metsästysporukka kysyi koiraa jäljittämään haavakkoa. Lauantain jahdissa joku oli ampunut huonon osuman hirveen ja sunnuntaina aamun valjettua menin Helvin kanssa sitä etsimään. Pyssymies tuli mukaan ja Helville laitettiin gps-panta tallentamaan kulkua, meille osoitettiin paikka, josta hirvi oli mennyt metsätien yli ja siinä olikin selvä veriläikkä. Helvi otti jäljen saman tien ja jäljesti ihan määrätietoisesti, mutta kovasti suheroiden; tosin eihän sitä tiedä, miten hirvi on liikkunut. Verta ei juurikaan maastossa näkynyt, metsäpohja oli paikoitellen hyvin märkää. Jonkun matkaa jäljestettyämme ryteiköstä kuului erikoinen ääni ja pyssymies käski meidät odottamaan mennen tarkistamaan alueen. Mitään ei löytynyt ja jatkoimme jäljestystä, valitettavasti tuloksetta. Kaiken kaikkiaan tunnin verran Helvi jäljesti ja matkaa kertyi 1,7 km. Sitten metsästysporukka arveli, että äänen kuuluessa olimme karkoittaneet hirven liikkeelle ja jäljestävä koira päätettiin vaihtaa hirvikoiraan, mutta sekään ei löytänyt haavakkoa. Sain juuri tiedon, että hirven raato löytyi nyt melkein kuukausi myöhemmin noin 600 metrin päässä äänen kuulumispaikalta. Se oli haavoittunut vatsastaan ja se oli vuotanut sisäänpäin, sen takia verta ei ollut jäljellä enempää. Ikävä juttu, ettei sitä löytynyt aikanaan ja pystytty päästämään kärsimyksistään.

Sokerina pohjalla kerron Helvin viimeisimmästä TOKO-kokeesta: Olen niin iloinen, kun se sai 3-tuloksen! Onneksi lähdin Valkealaan, vaikka autossa oli kesärenkaat ja yöllä oli tullut lunta. Entisen kasvihuoneen katolta tuli monta kertaa lunta rytinällä alas ja joitakin koiria se säpsäytteli, onneksi Helvi ei säikkynyt. Paikalla makaaminen suoritettiin aluksi, Helville siitä 8, koska meni toisella käskyllä vasta maahan ja nousi istumaan vieruskaverille osoitetusta käskystä... Kuuntelutreenit lienee paikallaan. Muuten 2 minuuttia ohjaaja piilossa sujui moitteettomasti. Yksilösuoritus alkoi tunnistusnoudolla. Ensin Helvi noukki hätäisesti väärän, mutta vaihtoi oikeaan ja loppuosa liikeestä hyvin, arvosana 7,5. Siitä ruutuun, joka meni harmillisesti nollille: Helvi lähti hyvin ja eteni suoraviivaisesti, mutta toinen etujalka pahalainen jäi ruudun nauhan ulkopuolelle. Yritin korjata, mutta tämä aiheutti närkästystä muorissa eli purnaus-haukun ja toisesta korjauskäskystä hän päätti käydä maahan niille sijoilleen. Koira ei siis ollut kokonaan ruudussa. 

Seuraavana vuorossa oli niin sanottu ällä eli kaksi jäävää liikettä. Tuomari oli valinnut asennoiksi ensin maahanmenon ja sitten istumisen. Maahan-käsky aiheutti yhden haukun ja istumisessa en voinut itselleni mitään, olin kuulemma hieman hidastanut kävelyäni käskyn antaessani ja katsoin varmistukseksi taaksepäin = arvosana 8. Ohjatusta noudosta myös 8, en muista mistä pistevähennykset, varmaan valmistelevasta osuudesta, koska seuraaminen ei ole ollut tyypillisesti hyvää ja pysähdys merkille voisi olla napakampi. Voi olla myös, että tuo-käskyn yhteydessä on Helviltä päässyt haukahdus. Seuraaminen alkoi huonosti, mutta onneksi tavallista suoraan etenevää kävelyä oli tosi vähän, koska Helvi tsemppasi heti kun tuli askelsiirtymiä. Peruutuksen ekat askeleet pieleen, mutta koira korjasi ja loppuosa OK. Juoksuosuudet hyvät ja hitaan käynnin osuudet parhaat osuudet Helvin seuraamisessa. Tuomari antoi seuraamisesta 8 :) 

Luoksetulon pysäytystä en ole harjoitellut kuin tosi harvakseltaan, koska ennakointi on Helvillä ihan saakelin helposti tulevaa. Ihan tyytyväinen olen suoritukseen ja saimme siitä 7. Toki pysähtyminen voisi olla nopeampi, mutta en osaa kouluttaa. Tämä liike on muutenkin sellaista tasapainoilua; milloin koira tulee liian hitaasti ja ennakoi pysähdystä, milloin tulee liian kovalla vauhdilla eikä pysähdy kunnolla, milloin se tulee pysähdyksen jälkeen luokse turhan hitaasti tai ainakin eri askellajilla kuin ekan osuuden... Kaukokäskyistä tuli 5, koska Helvi teki pari vaihtoa vasta toisella käskyllä ja eteni vähän. Olen helpottunut, että eteneminen oli vain vähäistä, koska se on ollut nollaavaa tasoa aiemmin. Kaukokäskyt ovat kaikissa kokeissamme tainneet olla ihan loppupäässä, jolloin turhautuminen palkattomuuteen on kasvanut ja napanuora kun on muutenkin lyhyt, niin koe-etäisyydeltä on tietyissä vaihdoissa tullut tekniikkavirheitä. Täytyy jatkossa harjoitella ripeää käskyjen noudattamista ja vaikeita vaihtopareja. Kokeessa asentojen järjestys oli seiso-istu-maahan-istu-seiso-maahan. Metalliesineen hyppynouto on Helville helppo ja nytkin saimme siitä 10. Kokonaisvaikutuksesta 8 eli yhteensä 212 pistettä. 

Kuvia TOKO-kokeesta sain Yrjö Mäkelältä:

22906360_10155904328507884_1559035397_o.

tunnistusnoudon kapuloiden haistelua

22882460_10155904328412884_1991285065_o.

tunnarin luovutus ohjaajan harottaviin sormiin :D 

22906307_10155904328477884_954810705_o.j

liikkeestä maahanmenon koiran takaa kiertäminen

22906315_10155904338802884_1699676156_o.

liikkeestä istuminen, pakko oli kurkata ja kyllähän se istui

22883930_10155904338807884_560675663_o.j

seuraamisen juoksuosuudesta

22883381_10155904348422884_1420996956_n.

metalliesineen nouto esteen yli hypäten

22883271_10155904348662884_1213452277_n.

paluuhyppy

22855688_10155904356272884_1739012887_n.

ja noutoesineen luovutus

 

torstai, 26. lokakuu 2017

Terveystutkimuksia, Hildan eka ja toinenkin sertti ja vaikka mitä muuta

Vein Hildan silmätutkimukseen ja sydänkuunteluun, kun joukkotarkastus sattui sopivaan ajankohtaan lähistölle. Kummassakaan tutkimuksessa ei löytynyt mitään vikoja eli Hildan sydän on terve ja silmät samoin :) Ja Hilda käyttäytyi hyvin, vähän jännitti onko se tarpeeksi rauhallisesti silmätarkastusta ajatellen... Puntarissakin käytin Hildan samalla ja painoa oli 45 kg.

Osallistuin joutessani kahteen mätsäriin, joissa Hilda ei sijoittunut, mutta Helvin kehäkarisma riitti toisessa match show'ssa hienosti suuren veteraanijoukon neljänteen sijaan (vetskut arvosteltiin kaikki kerralla) ja toisessa match show'ssa isojen punaisten koirien kolmanneksi (tässä mätsärissä ei ollut veteraaniluokkaa). Virallisissa missimittelöissä kävin molempien kanssa lokakuussa kolme kertaa ja meni ihan uskomattoman hyvin! Hämeenlinnassa oli lokakuun alussa viikonloppuna tuplanäyttely, jossa lansuja tuomaroi lauantaina Aire-Piret Pärn Virosta ja sunnuntaina Ernestas Balsiukas Liettuasta. Molemmat tuomarit olivat entuudestaan tuttuja, sillä Pärn oli Viron lansuerkkarin tuomarina kesäkuussa ja Balsiukas arvosteli Helvin v. 2013 Latviassa. Hildan laatuarvostelu vähän laski, kun Virossa se sai SA:n ja nyt ei saanut, vaan oli ERI2. Ensimmäinen nuorten luokan arvostelu oli tällainen: 18 kk, narttumainen pää & ilme, pitäisin tummemmista silmistä. Hyvä kaula & ylälinja, rintakehä & eturinta pitää vielä kehittyä. Hyvä ylälinja, mutta vähän korkealle kiinnittynyt häntä, liikunta vähän ahdas takaa. Ei enää vissiin ollut liian laiha tai lihasköyhä ;) Helvi oli toinen seitsemästä nartusta, joka sai SA:n ja oli PN2 & VSP-VET: 9 v. Hyvässä kunnossa vanha rouva. Kaunis pää & ilme, ikä näkyy hampaissa. Hyvä kaula & ylälinja, riittävä eturinta & rintakehä. Liikkuu ikäisekseen hyvin, mutta vähän takaa ahtaasti. 

ROP- & VSP-VET kuvassa vasemmalla Raigomillin Exodus, joka oli myös VSP (kuva: Disa Leppä)

22291531_10212578565237574_6751999486616

Olin Lauralla yötä Levannolla, niin ei tarvinut ajella ees sun taas kotiin saakka molempina päivinä. Kävimme katsomassa Katjan & Arton rakennustyömaata ja Lahden keskustassa ravintolassa, ei sitä illan aikana sen kummempaa ehtinyt eikä tarvinutkaan ehtiä :) Sunnuntaina kaikki lansut saivat SA:n, joten parhaan nartun valinnassa oli jopa tungosta :D Disa auttoi minua viemällä Helvin kehään ja vähän me olimme uunoja, kun tuomari osoitti ensin Hildan jonosta sivuun ja sitten Helvin jonon hänniltä samaten; seisoimme kehän keskellä hoo moilasina hetken epätietoisina, että oliko se niin kuin kiitos hei, mutta sitten kehäsihteeri selvensi, että jatkossa ollaan. Aika käsittämätön tunne oli, kun tuomari valitsi Hildan parhaaksi nartuksi ja Helvin toiseksi parhaaksi! Kirsikkana kakun päällä Hilda oli vieläpä ROP! 

22290039_10212578569317676_2657004756912

Oikealla VSP & ROP-VET Raigomillin Exodus, kuva: Disa Leppä

Helvin arvostelu: 9 years old. Good substance for age. Nice head. Good topline & neck. Good chest. Good angulations front & back. Free movement. Good croup. VET ERI1 SA PN2 VSP-VET

Hildan arvostelu: 18 months old. Good proportions, compact. Good size. Nice head. Good topline & chest. Good angulations front & back. Good coat. Excellent temperament. NUO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Seuraavana viikonloppuna ajelin sitten ekaa kertaa Jyväskylään näyttelyyn. Matkaseurasta kiitos Jaanalle & Mikolle, saimme siinä samalla tehokkaasti suunniteltua monenlaisia asioita. Tuomari oli sveitsiläinen Elisabeth Feuz ja yhtään urosta ei ollut ilmoitettu, kaikki viisi osallistujaa narttuja. Kaikki saivat SA:n, joten tarvitsin taas Helville esittäjän paras narttu -kehään ja onneksi lansukehää turistina katsomaan tullut Paula suostui, ettei minun tarvinut pakottaa Jaanaa tai Mikkoa hommaan :D Paula handlasikin Helvin sitten rodun parhaaksi koiraksi! 9 years old. Typical bitch in good condition. Excellent head with typical expression. Very sound & correct in body. Typical movement. Typical coat & colour. Nice temperament. Helvin olen sen takia antanut mieluummin toisten kanssa kehään, kun se ei vedä hihnassa ja on muutenkin helpompi - tällä kertaa Hilda saa kehut käytöksestään, sen kanssa oli jopa mukavaa juosta, kun se ei yrittänyt kaahata minne sattuu. Ja kyllä oli taas pää pyörällä, kun tuomari valitsi Hildan toiseksi parhaaksi nartuksi! Hilda on siis serttiä vaille muotovalio, ihan tajutonta! Kaiken lisäksi kyseessä oli kv-näyttely ja Hilda sai CACIB:n! 18 months old. Typical female. Typical head with nice expression. Eyes dark enough. Very sound in body. Correct angulated. Typical in colour & coat. Sound movement. Nice temperament. 

22550088_10212665918701356_1849745471879

H & H pistivät sitten kehän jälkeen kyllä ranttaliksi ja oli haasteellista ryhmittäytyä kuvattavaksi, kuvan otti Jaana Vikman. Vasemmalla nätisti seisomisen mallia näyttää Sallan Cama (Rhouth Phtha us Arsnouphis), jolle olisin kyllä suonut Hildan sijasta sertin, niin Camasta olisi tullut muotovalio. 

Toko-treenit kuuluvat taas säännölliseen viikko-ohjelmaan kesätauon jälkeen. Jaan ryhmäpaikkani Helvin ja Hildan kesken puoli tuntia kummallekin, hyvin riittää eikä tule ns. tyhjiä hetkiä. Helvin kanssa hiotaan VOI-luokan liikkeitä aina muutamaa per treenikerta ja Hildan kanssa harjoittelen perusjuttuja, kuten seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, noutoa, hyppyä ja ihan vaan häiriön alla toimimista. Hilda tarvitsee paljon malttia lisää, se on niin nopea ja kärsimätön, mutta toisaalta innokas ja aktiivinen sekä myös nopea oppimaan! Helvin kanssa jatkan puuhaamista ihan seniorin mielen virkeyden takia, vaikka olen hekä jo vähän luovuttanut tulostavoitteiden osalta. Se voi olla ylitsepääsemätön fakta, että minun kouluttajan taitoni yhdistettynä Helvin ominaisuuksiin tyssäsivät avoimen luokan suorittamiseen eikä voittajaluokan liikkeistä välttämättä tule ykköstuloksen tasoista koevalmista kokonaisuutta. Ja tämä on ihan OK, enhän päässyt Pekun kanssa edes sinne avoimeen luokkaan.

perjantai, 6. lokakuu 2017

VEPE-reissu Tanskaan

Mistä näitä ideoita oikein tulee?! No, kai osansa oli sillä, että Helvi on täysin kisakuntoinen edelleen ja Tanskan koesäännöissä on paljon samaa kuin Ruotsissa, joten liikkeet ovat pääpiirteissään suht tuttuja Helville. Lisäksi oli pitämättömiä kesälomapäiviä ja Tommi näytti vihreää valoa mukaan lähtemiselleen, joten matkaan siis :) Keskiviikkona seilasimme Turusta Tukholmaan yölaivalla ja torstain aikana ajelimme Tukholmasta Helsingborgiin. Siellä majoituimme oikein sopivaan huoneistomaiseen hotelliin, jossa meillä oli oma sisäänkäynti ja mikäs sen kätevämpää. Perjantaina oli vuorossa Ruotsin ja Tanskan välisen rajan ylittäminen suurten siltojen kautta, ajoimme siis Juutinrauman siltaa pitkin Tanskaan ja saarien läpi ihan manner-Tanskaan saakka. Vejle on lääninsä pääkaupunki, mutta ei mitenkään suurkaupungin oloinen ollenkaan. Liikenne sen sijaan oli Tanskan puolella huomattavasti ruuhakaisampaa kuin Ruotsissa, mutta ei ehkä ihme, kun Tanskassa on kuitenkin saman verran porukkaa kuin Suomessa, mutta pakkautuneena huomattavasti pienempään tilaan kuin me ;) 

Olin sopinut perjantai-illaksi Hildalle mahdollisuuden yrittää tanskalaista soveltuvuuskoetta, joka pitää läpäistä ennen varsinaisia koeluokkia ja suuntasimme Vejleen tultuamme oikeastaan suoraan rantaan. Ainoastaan eläinlääkärissä piipahdimme ensin syöttämässä koirille matolääkkeet ja Tommi jäi kirjautumaan hotelliin. Soveltuvuuskokeessa koiran pitää uida 50 metriä ja tämä toteutetaan joko soutamalla koira 50 m rannasta ja sen jälkeen veneestä hyppynä tai sitten ohjaaja ui koiran kanssa 25 m ulapalle ja takaisin. Olin itsekseni toivonut venettä, mutta sitä ei ollut, joten uimasilleen jouduin. Sitten koiran pitää noutaa ohjaajan heittämä esine, jota ei tarvitse tuoda ohjaajalle mihinkään tiettyyn asentoon, mutta vedestä se pitää tuoda kuivalle maalle. Kolmantena tehtävänä on ohjaajan pelastaminen, jossa toimitsija pitää koiraa pannasta sillä aikaa, kun ohjaaja ui noin 20 m rannasta. Sitten toimitsija päästää irti koirasta ja koiran pitää uida ohjaajan luokse ja kuljettaa ohjaaja rantaan. Tanskassa ei käytetä dummya tms. kädenjatketta hukkuvan pelastuksessa, vaan ohjaaja ottaa koirasta kiinni joko valjaista tai karvoista. Hilda suoritti nämä kolme liikettä putkeen ihan helposti ja läpäisi soveltuvuuskokeen :) 

Lauantaina päivä alkoi Tanskan mestaruuskokeella. Oli hyvä katsoa suorituksia ennen omaa vuoroa, vaikka arvosteluista en saanut juuri mitään tolkkua. Yritin seurata silmä kovana ohjaajien toimintaa ja tuomarin antamia arvosanoja. Ruotsin sääntöjen tuttuudesta oli tietysti kovasti hyötyä, sillä Tanskan malli oli hyvin paljon saman kaltainen; koira suorittaa liikkeet peräjälkeen, ohjattavuutta ja tottelevaisuutta arvostetaan ja liikkeiden yksityiskohdat ovat periaatteeltaan samoja, vaikka liikkeissä onkin jonkun verran variaatioita.

Mestaruuskokeen jälkeen oli sitten voittajaluokka, jossa ei Helvin lisäksi ollut kuin yksi osallistuja. Pieni hässäkkä sattui juuri ennen paikalla makaamista, kun tämä toinen osallistuja irroitti hihnan koiraltaan ja koira sinkosi Helvin luokse. Ei onneksi aggressiivisesti, vaan leikkimielellä, mutta kyllä se tietysti nosti Helvin kierroksia ja sain aika jämäkästi sanoa, että nyt rauhoitutaan paikkamakuuseen. Hyvin se loppujen lopuksi meni ja 10 tuli arvosanaksi. Kerroin tällä liikkeellä on 2 ja kestoa paikallaan ololla on 3 minuuttia toimitsijan kävellessä kerran häiriönä koirien edestä tai takaa.

21557736_10212428129396772_7227400835359

Tämän jälkeen alkoivat yksilösuoritukset, jotka tehtiin samoin kuin Ruotsissa eli koira suoritti kaikki liikkeet peräjälkeen ilman välipalkkauksia - kehua ja kiittää toki sai. Ensimmäinen liike on puisen noutokapulan nouto. Liike suoritetaan laiturilta lähtien, mikäli koepaikalta löytyy laituri, mutta sen voi suorittaa myös veneestä lähtien. Fårupissa ei ollut laituria, joten lähtöpaikkana käytettiin venettä. Tanskalaiset vepeilevät kumiveneillä, mutta koiraa ei lähetetä veneen pohjalta, vaan veneen perään rakennetulta laverilta. Koirasta ei saa pitää kiinni enää sen jälkeen, kun on vastannut olevansa valmis ja koiran tulee hypätä noutamaan kapulaa ja tuoda se ohjaajalle perusasentoon. Ohjaaja menee rantaan ohjausruutuun (täällä se oli merkattu kumimatolla) sen jälkeen, kun koira on tarttunut vedessä kelluvaan kapulaan. Helvi hyppäsi toisella käskyllä, loppuosa liikkeestä meni hyvin ja tosi hienoa on se, että Helvi osaa tulla nykyään noutoesineen kanssa perusasentoon ravistamatta turkkiaan välillä - ravistaminen kun aiheutti yleensä väistämättä esineen pudottamisen. Kerroin tälle liikkeelle on 3 ja Helville arvosana 9,5.

Toisena liikkeenä suoritetaan veneen hinaus. Liike toteutetaan noin 25 metriä rannasta, ohjaaja lähettää koiran veneestä laverin päältä ja antaa koiralle vetoköyden. Jotkut ohjaajat antoivat köyden veneen perästä, mutta itse valitsin suoritustavan, jossa siirryn keulaan antamaan köyden. Köysi ei siis ole kiinni veneessä, vaan ohjaaja pitelee toista päätä käsissään. Voi voi, kun Helvi päästi irti köydestä liian aikaisin! Nolla tuli siis tästä 4-kertoimisesta liikkeestä - venettä pitää vetää niin kauan, että se karahtaa joko pohjaan tai rantaan kiinni. En ollut erityisesti harjoitellut tätä, vaan ajattelin köyden pitämiseen tarkoitetun käskyn riittävän... Helvi veti niin kauan, että oli itse kokonaan kuivalla maalla, mutta sitten piti ravistella ja köysi putosi suusta. Alla olevasta kuvasta näkyy millainen lähtöpaikka veneessä on. 

21640984_10212428148757256_6286687615957

21587319_10212428170797807_3823706937017

21552069_10212428173957886_4747094939388

Pettymykseni näkyy naamasta :D Tuomarin kommenteissa luki, että oikein hieno suoritus muuten, mutta koira irroittaa köydestä viime hetkellä ennen kuin vene on rantautunut. Kolmantena liikkeenä on ohjattu nouto, jossa kaksi noudettavaa esinettä heitetään 15 m rannasta ja 15 m toisistaan. Koira on alussa perusasennossa ja kun ohjaaja on vastannut olevansa valmis, kerrotaan ohjaajalle, kumpi esine pitää noutaa ensin. Esineet pitää tietysti hakea oikeassa järjestyksessä, jotta liike tulee hyväksytysti suoritettua. Ensimmäisen esineen luovutusasento on vapaa, toinen esine pitää tuoda sivulle perusasentoon. Helvi oli tässä ihan suvereeni, arvosana 10 kommenteilla "täydellinen suoritus", liikkeen kerroin on 3. Olosuhteet olivat puolellamme, sillä keli oli tyyni ja esineenä käytetyt oranssit dummyt pysyivät sangen hyvin paikoillaan. 

Neljäntenä suorituksena on sukellusnouto. Helvi ei edelleenkään laita mielellään päätään kokonaan veden alle, joten olen panostanut matalalta tehtävien noutojen kautta motivaatioon ja Helvi innostui Tanskassakin kovasti nähdessään noutoesineenä käytettävän hiekkapussin. Ohjaaja jättää koiran istumaan lähtöpaikalle ja pudottaa esineen toimitsijan ohjeiden mukaiseen kohtaan noin 40 cm syvyyteen. Sitten ohjaaja palaa koiran vierelle ja antaa käskyn noutaa esine. Tässäkin liikkeessä esine pitää palauttaa perusasennossa tai ei tule pisteitä. Helvi etsi sitkeästi, mutta ei valitettavasti löytänyt esinettä etsintäajan (1 minuutti) puitteissa. Sukellusnoudon kerroin on 3 ja arvostelussa tuomari kommentoi, että koira ei löytänyt esinettä intensiivisestä etsimisestä huolimatta = 0.

Viides suoritus on ohjattu hukkuvan pelastus ja tämä on tärkein liike, sillä sen kerroin on 5. Kaksi hukkuvaa uivat paikoilleen koirakon odottaessa perusasennossa. Hukkuvien etäisyys rannasta ja toisistaan on noin 15 metriä. Ohjaajan vastatessa olevansa valmis, antaa toimitsija pelastusrenkaan ohjaajalle ja ilmoittaa, kumpi hukkuva noudetaan ensin. Noudettava hukkuva alkaa myös hieman läiskyttämään vettä kädellään. Ohjaaja asettelee pelastusrenkaan ja köyden haluamallaan tavalla, renkaan pitää kuitenkin olla kokonaan kuivalla maalla, ja koiran pitää ottaa köysi maasta itsenäisesti - tai saa köyden antaakin koiralle, mutta siitä lähtee heti 3 pistettä. Ohjaaja menee auttamaan ensimmäisen hukkuvan vedestä ylös, kun koira alkaa kahlata ja ohjaaja lähettää samalla koiran toiselle hukkuvalle. Ohjaaja avustaa myös toisen hukkuvan kahluusyvyydestä seisovilleen. Helvi otti köyden hyvin maasta ja lähti menemään kohti oikeaa hukkuvaa, mutta sen verran vinosti, että rengas juuttui rantakiviin...

21617836_10212428210358796_7590377144016

Nykäyksestä hämmästyneenä Helvi irroitti köydestä ja meinasi lähteä ilman rengasta hukkuvalle, mutta sain sen käskyillä takaisin ja ottamaan köydestä ja ihme kyllä vieläpä lähtemään renkaan kanssa hukkuvan luokse. Loppuosa liikkeestä meni todella hyvin; kävin auttamassa ekan hukkuvan ylös ja lähettämään Helvin toiselle, jonka se kävi myös kiertämässä ongelmitta. Tästä riemastuneena mokasin itse ihan totaalisesti. Kävin auttamassa jälkimmäisen hukkuvan ylös ja aloin taputtelemaan Helviä ennen kuin toimitsija sanoi liikkeen loppuneen! Tiesin varsin hyvin, ettei koiraan saa koskea kesken suorituksen! Näin tapahduttua, tuomari ei voinut muuta kuin nollata liikkeen :( 

Kuudes ja viimeinen yksilösuoritus on elottoman hukkuvan pelastaminen. Liikkeen kerroin on 2 ja koirakko lähtee perusasennosta, koiran seuraten ohjaajan vierellä, uimaan yhdessä kohti 20 metrin päässä sijaitsevaa, selällään kelluvaa uhria. Ohjaaja ottaa hukkuvasta otteen ja toisella kädellä koirasta kiinni, koiran tulee vetää molemmat rantaan. Kumpikaan hinauksessa oleva henkilö ei saa avustaa koiraa esim. uimalla itse. Helvi sai suorituksestaan täyden kympin ja kommenteissa tuomari totesi uinnin olleen täydellinen, etäisyyden ohjaajaan sopiva ja hinauksen moitteeton. 

21587122_10212428273760381_3802502474017

21752716_10212428295120915_1780125284655

Kokonaisvaikutus on myös arvosteltava asia, jonka kerroin on 3. Siinä painotetaan ohjaajan ja koiran yhteistyötä, koiran innokkuutta työskentelyyn ja työskentelyn intensiteettiä ja ohjaajan kykyä tukea ja rohkaista koiraa. Arvosanamme kokonaisvaikutuksesta oli 9: Taitava koira, jolle valitettavien vahinkojen vuoksi kaksi nollaa. Ohjaaja voisi kannustaa koiraa enemmän. Hyvää yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Kokonaisuudessaan Helville kertyi 125,5 pistettä eli hyväksytty tulos, mutta ei lähellekään vepe-sertin rajaa (200 p.) Tietysti hieman harmillista, kun Helvi teki niin hyvin ja nollaavat virheet olivat sukellusnouto pois luettuna todella pienestä kiinni - mutta niin pitää ylimmässä luokassa ollakin. Minä olen aiemminkin todennut, että joskus hyvistä tuloksista ei osaa iloita, jos itse ei ole ollut tyytyväinen (meille tällainen on ollut esim. yksi AVO-luokan toko-koe, josta Helvi sai 1-tuloksen) ja joskus huonommistakin tuloksista huolimatta kokeesta jää positiivinen fiilis. Tämä koe oli minulle onnistuminen, vaikka tittelit jäivät saamatta. Ainoa harmitus oli se oma jättiläismokani, mutta osaan nykyään olla armollinen itselleni ;) Suurempi harmitus olisi takuulla jäänyt, jos en olisi koskaan edes lähtenyt kokeilemaan! Tilaisuudet pitää käyttää hyväkseen, kun on osaava koira ja rotu, jolle osallistuminen Pohjoismaisiin VEPE-kokeisiin on mahdollista - Suomihan on ainoa Pohjoismaa, jossa osallistuminen on avointa muillekin roduille, kuin lansuille, nöffeille ja leonbergeille.

Voittajaluokan jälkeen oli avoin luokka ja viimeisenä alokasluokka, johon osallistuin Hildan kanssa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, koska Hildalla oli mennyt Suomen kokeet simppelisti sanottuna huonosti, Tanskan liikkeitä ei oltu harjoiteltu ja alun alkaen suunnitelmana oli ollut yrittää vain soveltuvuuskoetta. Mutta niin vaan tanskalainen yhteyshenkilöni Sanne sai minut ylipuhuttua osallistumaan myös alokasluokkaan. Se alkoi puisen noutokapulan noudolla, joka ohjaajan tulee heittää vähintään 10 m rannasta. Koiran pitää odottaa, kunnes kapula on vedessä ja sitten tuoda esine ohjaajalle. Luovutusasennolla ei ole merkitystä, mutta ohjaajan pitää saada noutoesine käteensä liikkumatta ohjausruudusta. Hilda sai liikkeestä 8,5 pistettä (kerroin 2) koska se otti varaslähdön ja pudotti kapulan kerran, mutta poimi sen itsenäisesti ja toi minulle. Hildalla kun on ollut pudottelun kanssa ongelmaa, eli kaikki on tippunut suusta, kun tassut osuvat pohjaan, niin siihen nähden olen tosi tyytyväinen, miten esineiden tuomisessa käteen saakka on edistystä tullut! Muistaakseni ohjaaja saa valita, missä asennossa koira on ennen tehtävään lähtemistä ja tämän asennon pitää sitten olla kaikissa liikkeissä sama. Valitsin Hildalle sivulla istumisen eli sen piti olla joka liikkeessä perusasennossa ennen kuin vastaan olevani valmis (jonka jälkeen koiraan ei enää saa koskea). Ennen varsinaista liikettä tehtävien valmistelujen ajan koirasta saa alo-luokassa kuitenkin pitää kiinni, eli esim. silloin kun hukkuva menee paikalleen.

21463350_10212428396083439_5607182408814

Toisena liikkeenä oli täysin uusi tuttavuus, jota en osaa paremmin suomeksi kääntää, kuin etsintänouto. Siinä toimitsija heittää dummyn 15 m päähän rannasta koiran huomaamatta. Tämä toteutettiin kääntämällä koira pois päin vedestä, joten Hilda kyllä kuuli dummyn molskahduksen veteen. Sitten piti ottaa aloitusasento ja päästää koirasta irti ennen lähetyskäskyä. Hilda lähti ennen käskyä, joten varaslähtö tästäkin liikkeestä ja lisäksi dummyn kanssa pelaamista rantavedessä ennen kuin toi sen minulle, annoin lisäkäskyjä. Kerroin liikkeelle on 3 ja Hildalle arvosana 6,5.

Hukkuvan pelastuksessa hukkuva menee noin 15 m päähän rannasta ja alkaa läiskyttää hillitysti vettä kädellään. Ohjaan ollessa valmis, päästetään koirasta irti ja toimitsijan luvalla koiran saa lähettää. Hukkuva tarttuu koiraa valjaista tai karvoista ja ohjaaja menee auttamaan hukkuvan ylös vedestä, kun koira alkaa kahlata. Hilda epäröi hetken aikaa lähdössä, mutta lähti sitten ja teki liikkeen ihan hyvin. En ruvennut varsinaisesti käskemään sitä, vaan rohkaisemaan, että hae vaan, voit mennä jne. Nämä luonnollisesti tulkittiin käskyiksi, mutta ei se haittaa :) Halusin nimen omaan rohkaista Hildaa ja tuntui toimivan. Ei se kiertänyt hukkuvaa, mutta kävi siinä luona kääntymässä ja hukkuva sai valjaan renkuloista kiinni. Kokonaisuudessaan Hilda sai tästä liikkeestä kuitenkin 8,5 (kerroin 4) eli alun epäröinnistä ei sakotettu kuin 1,5 p. 

21616353_10212428412643853_7472310128986

21551922_10212428423964136_8500103114525

Alokasluokan tärkein liike on veneen haku, jonka kerroin on 5. Vene soudetaan 15 m rannasta ja toimitsija pitää köyttä koko soutumatkan koiran nähtävillä köyttä kevyesti veden pinnalla heilutellen. Hilda lähti tikkana, otti köyden ja alkoi vetää venettä rantaan. Vaivalloisen näköistä on vielä Hildan veneen vetäminen, kun takapää vajoaa. Jotain tekniikkatreeniä talven aikana olisi välttämätöntä uintiin saada, jotta Hilda hoksaa myös takajalkojaan käyttää vedessä... Sääntöjen mukaan vene tulisi vetää niin pitkälle, että se ottaa pohjastaan maihin kiinni tai että koiran kaikki tassut ovat rannalla. Hilda päästi köydestä irti tassujen osuessa pohjaan eikä tarttunut köyteen uudelleen ennen kuin vene lipui itsekseen rantaan saakka, arvosana 5.

21762706_10212428429924285_7288992063124

Viimeisenä suorituksena teimme yhteisuinnin, jossa koirakon pitää mennä yhtä matkaa veteen ja uida 10 metriä ulapalle. Koiran pitää pysyä koko uinnin ajan metrin säteellä ohjaajan vasemmalla puolella häiritsemättä ohjaajan uintia. Matkan täytyttyä koirakko kääntyy rantaan päin ja ohjaaja tarttuu koiraan, joka vetää täysin passiivisen ohjaajan rantaan. Hilda teki tämän moitteettomasti ja sai 10 (kerroin 3). Lisäksi arvostellaan kertoimella 3 kokonaisvaikutus, josta saimme 8,5. Kommentteihin tuomari kirjoitti, että oikein hyvä koira, jonka työskentelyä on ilo seurata. Yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on hyvä, mutta ohjaaja voisi kannustaa koiraansa enemmän. Olen tosi onnellinen Hildan motivaatiosta - puolitoistavuotias murkku teki viisi liikettä putkeen palkkanaan vain kehut eikä karannut koealueelta poukamassa pyörivien sorsien, toisten koirien tai ihmisten luokse :D Keskittyminen tehtäviin ylitti odotukseni ja oletukseni koiran sen hetkisestä osaamistasosta huimasti! Hildan loppupisteet olivat 151 pistettä (hyväksytty tulos, vaan ei siirtoa avoimeen luokkaan) ja näillä pisteillä se oli alokasluokan paras koira.

 21559025_10212428439964536_6470595938738

Lähdimme suoraan kokeesta ajamaan Ruotsin puolelle Jönköpingiin, jonne saavuimme illalla. Seuraavana päivänä oli ihan paikallaan viettää hidas aamu ja hieman luppoaikaa. Sunnuntain iltalaiva Tukholmasta jäi sitten melkein saavuttamatta, kun oli käynyt vähän ajatusvirhettä tarvittavan ajoajan kanssa ja kaiken lisäksi juutuimme kahdesti ruuhkiin yhteensä noin puoleksi tunniksi. Matkalipussa pelotellaan, että ajoneuvojen lähtöselvitys sulkeutuu puoli tuntia ennen laivan lähtöä eikä sinne pääse tämän jälkeen - ajoimme lähtöselvitykseen 5 minuuttia myöhässä ja onneksi se oli vielä auki! Laivaan lastattiin siinä vaiheessa jo rekkoja, joten ajoimme sukkana sisään ja kahden tunnin hengityksen pidättely saattoi loppua ;) Seuraavana aamuna Turusta kotiin ja koirien & varusteiden huoltoa, kuorman purkamista ym. loppupäivä. Koirat jaksoivat vielä poseerata palkintojensa kanssa, tuomisina siis muutama ruusuke, kaksi muonasäkkiä, kaksi pussia herkkuja koirille, muki ja kolme juomapulloa.

21551812_10212428492165841_1272471231798

maanantai, 25. syyskuu 2017

Keski-Suomen keikka

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kilpailtiin Laukaalla vesipelastuksen SM-kisassa ja Landseeryhdistyksen ollessa järjestämisvuorossa, pääsin työntekijäksi kokeeseen. Olin yleisenä avustajana eli köyden heittäjänä veneen haussa, köyden vastaanottajana viennissä ja pelastusrenkaan antajana pelastusrengasta haettaessa. Hyvin meni; omasta mielestäni osasin olla tasapuolinen kaikille eikä osallistujiltakaan ole valituksia kuulunut. Kaiken kaikkiaan meillä oli erinomainen tiimi paikalla: Liina veneessä tuomaroimassa ja toisenkin veneen soutajana oli palkintotuomari-tasoinen soutaja Katja, sihteerinä Kaisa, hukkuvana nöffiyhdistyksestä lainattu Aune ja kuuluttajana/seremoniamestarina Disa. Kiitän omasta puolestani kaikkia - teidän kanssanne oli ilo työskennellä :) 

157.jpg

(kuva Ari Lehtonen)

Edellisenä päivänä Lansuyhdistys järjesti tavallisen VEPE-kokeen, johon osallistuin Hildan kanssa ja Hildaa apuohjasi Disa. Piti vielä kokeilla, että miten menee hyvin levänneenä jne... No ei mennyt. Veneestä hyppy täysillä pisteillä, vienti (minä vastaanottajana veneessä) kahdella virhepisteellä, kun Hilda pudotti vientiesineen veneen viereen, mutta veneen haussa ja hukkuvan pelastuksessa ylittyi lähtöaika. Johtopäätös: Hilda ei osaa vielä alokasluokan liikkeitä tarpeeksi hyvin. Se teki veneen haun ja hukkuvankin haki sitten avustettuna. Ensi kesänä siis harjoitellaan lisää. 

SM-viikonloppua edeltäneenä sunnuntaina olin likkojen kanssa Kaunisniemessä, Lammilla treenaamassa sekalaisessa seurassa. Katja siis järjesti yhteiset treenit tuttavilleen monesta eri treeniporukasta ja Kotkan viimeiset sesongin -17 vepeilyt suoritettiin mitalikahvien merkeissä SM-kisojen jälkeen keskiviikkona. Treeniporukastamme Jore teki upean työn voittaen hopeaa :) 

Kerran ollaan ehditty jäljestämään EK-porukan kanssa juuri kesälomani alkajaisiksi ja jestas mitä palvelua sainkaan - Jarno oli tallonut kaikki jäljet valmiiksi, joten ihan valmiiseen pöytään tuli päästyä. Hilda jäljesti pääosin ihan hyvin, pari haahuilua mahtui joukkoon, mutta esimerkiksi hirvien suolakivi ja sen ympärillä tapahtunut liikenne ei aiheuttanut päänvaivaa. Ilmaisustakin oli vähän hajua, mutta keppejä täytyy tehdä toki tärkeämmiksi. Meillä oli tuona viikonloppuna myös hoitokoira Pablo, mutta se ei kylläkään päässyt jäljestämään ;) EK-ryhmään löyhästi liittyy myös neitsyyden menetys, nimittäin täytin Kaakon Käyttökoirien tämän vuoden talkoovelvoitteeni loppuun toimimalla match show -tuomarina ensimmäistä kertaa elämässäni. Yritin löytää isoista koirista koirat, jotka olivat reippaita, nauttivat esiintymisestä ja joilla oli hyvä suhde esittäjänsä kanssa. Kahden muun tuomarin kanssa valitsimme lisäksi yhteistyössä parhaat veteraanit ja koko mätsärin parhaat esiintyjät. Minun suosikkeihin päätyi punaisen nauhan saaneissa flätti, dogo argentino, bracco italiano ja beauceron ja sinisen nauhan saaneissa malamuutti, kaksi aussia ja bokseri - varsin monenkirjavaa porukkaa siis ja oli tosi kivasti eri rotuja mukana mätsärissä ylipäätään. Tiina Suurosen ottamassa kuvassa olemme tuomarikollegoiden kanssa ja pääosassa ansaitusti paras veteraani ja BIS1 australianpaimenkoira Pupi omistajansa Sannan kanssa:

IMG_1775%5B1%5D.jpg

TOKO:n pariin palasin kesätauon jälkeen (kuinka laiska treenaaja voin olla?!) Helvin kanssa osallistumalla seuran järjestämään mölli-tokoon ja ehkä saattoi vähän näkyä, ettei olla harjoiteltu... Sinänsä hyvä treeni Helvin koejännitystä ajatellen, mutta liikkeistä tunnari meni nollille, kun Helvi toi väärän puupalikan ja ruutu nollille syystä, että Helvi ei pysynyt ruudussa... Siis kun maahan olisi pitänyt ruudussa mennä, niin Helvi tuli pois ruudusta - ja tämä toistui muutaman kerran. Muuten saimme liikkeet suoritettua; paikalla makuusta, jäävistä liikkeistä, luoksetulosta ja kokonaisvaikutuksesta 7, seuruusta 7,5 ja kaukokäskyistä 6, ohjatusta noudosta 8,5 ja parhaana suorituksena metalliesineen hyppynoudosta 10. Hyvä oli käydä tekemässä kokeenomainen suoritus!

Seuraavana päivänä sitten kävin Helvin kanssa Porvoossa näyttelyssä, jossa tuomari Hans Almgren (Ruotsista) oli minulle uusi kokemus. Osallistujina oli pelkkiä narttuja viisi kappaletta, hienosti Helvi oli toinen, joka sai SA:n ja paras narttu 2, ROP-VET. Arvostelu ymmärrykseni mukaan vapaasti käännettynä: Suuremman puoleinen narttu, voimakas, oikeanlainen pää, jonkun verran löysää kaulanahkaa, saksipurenta, kohtalainen otsapenger, hyvä luuston vahvuus, vahva selkä, hyvässä karvassa, hieman raskas runko, mutta kantaa itsensä hyvin, piilottaa ikänsä hyvällä tavalla, valkoinen pohjaväri harvoilla suuremmilla mustilla merkeillä, vähän nokipilkkuja.

 

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Rotumestis-vepet ja erikoisnäyttely

Tänä vuonna lansujen rotumestaruuksista kisattiin Savonlinnassa. Olin Hildan ilmoittanut toiveikkaasti molemmille päiville ja Helvin VOI-luokan rotumestaruuspäivälle sunnuntaille. Hildan tilanne oli vähän epämääräinen, nimittäin juoksun jälkeen sen into jotenkin lopahti, vaikka se oli ollut koko kesän ennen juoksua ihan todella hyvässä vireessä. Helviä vaivasi toisen takajalan pohje, joka oli jostain syystä mennyt ihan juntturaan. Sain onneksi hierojan sille perjantaille ja hoidosta oli selvästi apua, kun autoon hyppääminen alkoi heti sujua vanhaan malliin.

Lauantaina kuitenkin tehtiin Hildan Suomen vepe-uran ensimmäinen startti ja apuohjaajana toimi Viivi Salomäki. Vieraudestaan huolimatta Viivi oli ihan täysi kymppi apuohjaajana ja Hilda teki paremmin kuin olisin uskonut: 87 pistettä ALO2. Kaikki muut liikkeet täysillä pisteillä, mutta veneen hakemisessa monta erilaista virhettä - työvoitto, että Hilda ylipäätään haki veneen ;) Tarvittiin siis 7 ylimääräistä käskyä ja uudelleen lähettäminen, lisäksi Hilda meni maalista ohitse kaksi metriä ja pudotti vetoköyden metrin ennen maalia eli silloin kun jalat osuivat pohjaan... Veneestä hyppy tehtiin niin, että minä kutsuin maista ja Viivi piteli Hildaa veneessä, muissa liikkeissä minä lähetin ja Viivi oli veneessä. Vientiesineenä olen koko ajan käyttänyt 40 cm pituista köyden pätkää, mutta kokeessa jänistin ja kokeilin hukkuvan pelastusta valjaiden sijaan dummyn kanssa. Hilda lähti hukkuvalle tosi määrätietoisesti ja vauhdikkaasti, mutta sähläsi itsensä dummyn kanssa todella huonoon asentoon ja hukkuvan vetäminen rantaan oli hyvin vaikean näköistä ja jännitti ihan viimeiseen saakka, että päästääkö koira irti. Eipä päästänyt!

Yövyin koirien kanssa teltassa ihan mukavasti lukuun ottamatta pimeän laskeuduttua sinne ryömineitä hämähäkkejä. Ja aamulla heräsin Disan hämmästyneeseen huudahdukseen, kun Hilda oli karannut teltan ulkopuolelle ja oli kököttänyt ovella vähän hämillään. Missä lie seikkaillut, mutta väsynyt oli koiruus. Sunnuntaina meillä oli tuttu apuohjaaja, treenikaveri Jaana, mutta ei auttanut, kun Hildaa ei huvittanut tehdä oikeastaan mitään. No, hyppäsi se veneestä, mutta ei lähtenyt rannasta muissa liikkeissä. Helvi missasi mahdollisuutensa rotumestaruuteen heti ekassa liikkeessä; se lähti hyvin toisen veneen noutoon ja oli suunnilleen metrin päässä köydestä, mutta kääntyi sitten kuitenkin lähtöveneelle. Tummansininen köysi ei erottunut aallokossa oikeastaan ollenkaan, mutta en tiedä oliko se syy epäonnistumiselle... Loput liikkeet sujuivat muuten hyvin, mutta pitkän köyden viennissä Helvi tuli rantaan 7 metriä maalista sivuun ja hukkuvan pelastamisessa myös sivuun, tosin vain metrin. Pelastusrenkaan noudosta tuli täydet pisteet. Kaiken kaikkiaan 67 pistettä VOI3 - vaikka tänä kesänä ei Helville ykköstuloksia tullutkaan, niin ehti se kisata hyvin suorituksin uudetkin vepe-liikkeet. Ensi kesänä ei enää Helviä koerannoilla nähdä, joten todella haikeaa oli lähettää se viimeiseen liikkeeseen.

Seuraavana viikonloppuna matkasin tyttöjen kanssa Tervakoskelle Landseeryhdistyksen järjestämään erikoisnäyttelyyn. Myös Hildan kasvattaja oli tullut Hildan mutsin kanssa paikalle! Hilda kävi edellisenä iltana pesulla ammattilaisen käsittelyssä, koska en useasta jalkojen pesusta huolimatta ollut saanut suo-ojasta tullutta keltaisuutta pois. Kokeilin kahta eri koirien shampoota, mäntysuopaa ja astianpesuainetta... Karhulassa trimmaamo Coco Koira pääsi kuitenkin varmasti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja opinpa samalla, miten korvista nypitään ruskehtavat kuolleet karvat pois :) Erkkarissa tuomaroi Mervi Raisaari, josta minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta tai käsitystä. Hilda oli tosi hienosti junioriluokan kahdestatoista nartusta ERI4! Arvostelu: Erittäin hyväntyyppinen narttu, jolla kokoon sopiva luusto. Feminiininen pää, jonka ilmettä häiritsee vaaleat silmät. Tiiviit silmäluomet. Kuono voisi olla vahvempi. Hyvä eturinta ja rintakehä. Liikkuu kauttaaltaan yhdensuuntaisesti. Erinomainen karva ja väritys. Raajoissa pilkkuja. Hyvä häntä.

21150867_1951282791823962_1149431291_n.j

21175610_1951281915157383_1303272238_n.j

21175028_1951283498490558_1967420300_n.j21175995_1951281998490708_1253229673_n.j

(kuvat: Ingrid Pakats)

Helvi oli upeasti VSP-VET, tosi hienoa saada kokea tämä erikoisnäyttelyssä. Helvin arvostelu: Erinomaisessa kunnossa oleva 8-v. veteraani, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Feminiininen pää ja ilme. Hyvät huulet ja purenta. Hyvä eturinta ja rintakehä. Sopiva luusto. Liikkuu ikäisekseen sujuvasti. Erinomainen häntä seistessä ja liikkeessä. Hyvä karva ja väritys, joskin mustia pilkkuja rungoissa ja raajoissa. 

21208306_1951291438489764_601628918_n.jp

21208623_10212264670630405_471588129_n.j