lauantai, 22. tammikuu 2022

Valiokiinnitys nro 2!

Loppiaisena osallistuin Hildan kanssa rally-tokokisaan, joka sujui hienosti! Hannele Pirttimaa oli tuomari ja tässä ratapiirroksensa:

loppiaisrally.jpg

Etukäteen toivoin, että vierellä peruuttamista tai merkille lähetystä ei olisi, mutta kyllä vaan oli molemmat. Ja lisäksi poispäin ohjaajasta peruuttaminen kruunattuna istu-seiso-maahan -kyltillä. Näillä spekseillä minulla ei ollut suuria odotuksia tuloksen suhteen, sillä vierellä peruuttamisessa on viime aikoina Hildalla käynyt virheitä, merkille lähettämisessä meillä on aina pieni lapasesta lähtemisen riski ja ohjaajasta poispäin peruuttaminen on yleinen virhealtis liike pysähtelemisen ja vinoon menemisen vuoksi. Istu-seiso-maahan olen vasta vähän aikaa sitten opettanut uudella tekniikalla enkä ollut ollenkaan varma, että Hilda tekisi sen hyvin.

Lämmittelynä tein merkkiä, hyppyä ja spiraalia lukuun ottamatta kaikki tehtävät muutaman kyltin sarjoissa - joskus minulla on ollut merkkikartio mukana autossa, jotta olen voinut tehdä myös sen ennen radalle menoa, mutta tällä kertaa kartiota ei ollut mukana. Sitten halliin vuoroa odottamaan hetkeksi ja virettä vähän alaspäin koiralta. Radalla tein -1 virhepisteen ohjaajavirheen kyltillä nro 7 eli "liikkeessä kutsu koira". Se taisi olla aavistuksen omainen vauhdin hidastus liian aikaisin. Seuraava virhe sattui kyltillä 13, jossa Hilda osui kylttiin vaihtaessaan edessäni seuraamispuolta. En siis jättänyt tarpeeksi tilaa koiralle. Ohjaajasta poispäin peruuttamisesta tuli myös yksi virhepiste epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Olen tosi huono "tuomaroimaan" tätä lajia, mutta minusta Hilda ei pysähtynyt kesken peruuttamisen. Ehkä peruuttamismatka oli sitten hieman liian lyhyt tai ohjaamisessani oli joku pieni huomautettava asia. Toistin virheeni liian lähellä kylttiä olemisesta vielä viimeisessä tehtävässä. Liian lähellä kylttiä ja liian edessä, koska en meinannut mahtua kiertämään Hildaa sen ja kyltin välistä - tästä pisteen vähennys koodilla "epätarkasti suoritettu tehtävä". Hilda ei siis tainnut tehdä yhtään virhettä ja minä tein neljän virhepisteen edestä. Tämän kanssa pystyn elämään varsin hyvin, lopputuloksena siis 96/100 pistettä :) Tuomarin kommentit olivat, että hieno rauhallinen rata ja sijoituimme luokan kolmanneksi. 

Jaana Siltanen kuvasi suorituksemme videolle: https://youtu.be/JTByr_UXanA

271585097_10224760782905402_471795144252

(kuva: Tiina Sundgren)

Tammikuun alussa vein Hertan SmartDOG-testiin ihan mielenkiinnosta. Kaikki tieto sen luonteesta ulkopuolisen asiaa tuntevan ihmisen silmin on tarpeen koulutuksen kannalta ja muutenkin, itselläni on välillä hieman vaikeuksia ymmärtää Herttaa... Testipaketiksi valitsin tällä kertaa osion "Oppiminen, tunnetila ja muisti" ja testi kesti kaikkiaan noin tunnin. Testi alkoi muistin mittaamisella ja siinä käytettiin puolikaaren muodossa olevia astioita, joissa yhdessä oli vähän ruokaa, yhdessä paljon ruokaa, yhdessä joku koiralle merkityksetön esine ja yksi astia oli tyhjä. Paljon ruokaa sisältävälle astialle koiraa ei päästetty syömään, mutta se sai haikailla sitä. Sitten lähdimme Hertan kanssa testitilasta vajaaksi kymmeneksi minuutiksi pihalle. Sillä aikaa testaaja vaihtoi astiat uusiin, tyhjiin astioihin ja sisään palattuamme Hertta suuntasi suoraan sinne, mihin se muisti jääneen paljon syömätöntä ruokaa. Testiraportti: Koirasi muisti erittäin hyvin sen astian, joka on sille kannattavin, eli jonne ruoka jäi sen lähtiessä huoneesta. Koirasi pystyi palauttamaan aikaisemmin kohtaamasta tilanteesta asian, jota se ei todennäköisesti olettanut kohtaavansa uudelleen. 

Oppimista testattiin opettamalla koiralle kaksi astian sijaintia. Toisesta sai aina ruoan ja toisesta ei koskaan. Kriteerinä käytettiin astioille menoaikaa sekunteissa tai kahta tyhjälle menon kieltäytymistä. Oppimisen nopeutta mitattiin toistojen määrällä. Käänteisessä oppimisessa ruoan sijainti vaihdetaan eli aikaisempi tyhjä sijainti onkin nyt ruoan sijainti. Hertasta näki, että olemme viime aikoina harjoitelleet luopumista :D Se tarvitsi useimmiten "ole hyvä" -luvan minulta lähteäkseen astialle. Testiraportti: Koirasi oppi kahden astian sijainnit keskimääräisellä nopeudella - suurin osa koirista tarvitsee oppimiseen juurikin tämän verran toistoja. Hertta tarvitsi osion oppimiseen 20 toistoa, eli oli hyvin lähellä normaalia nopeampaa oppimista (10-19 toistoa). Käänteisessä oppimisessa koirasi oppi kahden astian sijainnit yhtä nopeasti kuin koirat keskimäärin ovat aikaisemmissa tutkimuksissa oppineet. Hertalla meni tämän osion oppimiseen 22 toistoa, eli siinäkin se oli keskimääräisen alarajalla, lähellä tavallista nopeampaa oppimista. 

Tunnetilasta on teoria, jonka mukaan ihmisten ja eläinten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Yksilöt, joilla on negatiivinen tunnetila ovat taipuvaisempia tekemään pessimistisempiä päätelmiä tilanteessa, jossa ärsyke on epämääräinen (ei siis selkeästi positiivinen tai negatiivinen). Eroahdistuneet ja ääniarat koirat ovat tyypillisesti pessimistisiä. Testissä katsotaan, olettaako koira keskelle asetetun astian (epäselvä ärsyke) sisältävän ruokaa. Testiraportti: Koirasi valinta on erittäin optimistinen tässä testissä! Koira menee tarkistamaan erittäin nopeasti epämääräisen keskiastian.

Kokonaisarvio testin perusteella: Hertta on avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Hertta on motivoitunut ruoasta koko testin ajan. Muistiosiossa Hertta muisti hyvin kannattavimman astian eli sen, johon jäi suuri määrä ruokaa. Hertan tunnetila testissä oli hyvin positiivinen ja koira meni myös erittäin nopeasti tarkistamaan epämääräisen keskiastian. Hertalle tulee kuitenkin testissä useita ns. kieltäytymisiä, eli koira ei lähde tyhjälle astialle lainkaan tai lähtee kehoituksen jälkeen todella hitaasti. Ensimmäinen kieltäytyminen tuli jo ensimmäisen osan 10. toistolla, eli sen valossa Hertta oli jo nopeasti hoksannut, ettei toisen puolen astiassa ole ikinä herkkua. Tätä voisi tulkita niin, että Hertta on yleisesti optimistinen, mutta jos se on jo oppinut, ettei jokin asia kannata, se äänestää selvästi jaloillaan eikä viitsi vaivautua turhaan. Virallisen kaavan mukaan Hertalla meni 20 toistoa oppiakseen ensimmäisen osion. Käänteisessä oppimisessa Hertalla meni 22 toistoa, eli se oppi molemmat osiot melkein yhtä nopeasti. Käänteinen oppiminen on yleensä vaikeampi oppimisosio koirille verrattuna ensimmäiseen oppimistehtävään.

Testin jälkeen suuntasin pitkästä, pitkästä aikaa rakennusetsintään Hansun navetan vintille. Oli kiva havainnoida koirien etsintää ja täytyypä ottaa uusiksi pian. Seuraavana viikonloppuna matkasin Kantin kotiin ja ohjelmassa oli käynti Hyvinkään koirauimalassa sekä nose work -harjoittelua. Nose work oli varsin mielenkiintoista! Ensin ehdollistimme koirat eucalyptuksen hajuun naksuttimen kanssa. Asia jätettiin muhimaan ja seuraavana päivänä hajupiiloja laitettiin vanhan koulun liikuntasaliin ja sinne vaan koirat etsimään lähtöhajun antamisen jälkeen - uskomattoman hyvät suoritukset näillä eväillä :) 

Hilda harkitsee, pitäisikö hypätä pöydälle hajun lähdettä tarkentamaan, hajupiilo on kuntopyörän satulan alla

Hilda%20nw1.jpg

Hertan löytö, hajupiilo oli metallisessa purkissa kiinnitettynä tikkaan alimman askelman alle

Hertta%20nw1.jpg

Toinen löytö Hertalta, hajupiilo taisi olla penkin selkänojan takana

Hertta%20nw2.jpg

Tässä Hertta ensin tarkentaa hajun lähdettä ja löytyihän se; piilo on köyteen kiinnitetty huopatassu

Hertta%20nw3.jpg

Hertta%20nw4.jpg

(nose work -kuvat: Kaisa Heikkerö)

Viikko sitten Hilda kävi osteopaatin käsittelyssä. Lapojen välissä oli vähän kireyttä, mutta ei muita löydöksiä. Se Hildan ontuminen marras-joulukuussa hävisi yhtäkkiä itsestään sikäli, että messarin jälkeen aloin rasittaa sitä kokeilumielessä vähän enemmän, ei ontumista. Sitten taas vähän enemmän, ei ontumista jne. Sitten palasimme ihan normaaliin elämään eikä onneksi mitään vaivaa ole enää ollut! Kuulostaa vähän erikoiselta, että sillä olisi ollut joku venähdys saati revähdys, joka olisi parantunut noin nopeasti muutaman viikon vähäisemmällä liikunnalla (lue: ei vapaata leikkiä tai lenkkiä Hertan kanssa samaan aikaan). Sen sijaan löysin Hildan tassun pohjasta karvapaakun, jonka alta iho oli ärtynyt. Olin omasta mielestäni jo aiemmin tutkinut tassut, mutta en sitten tarpeeksi huolella. Messaria varten leikkasin ja ajoin karvat anturoiden välistä pois ja silloin vasta paljastui tuo.

20211218_191517_resized.jpg

Toinen pentueeni tuli juniori-ikäiseksi pari päivää sitten ja hyvin ovat voineet :) Yhdeltä piti poistaa etuhammas, joka oli lohjennut. Tässä saamani junnukuvat:

Kuuluisa Suitsait Superhelle "Helle"

 Helle%209%20kk.jpg

Kuuluisa Huihai Hallayö "Hile"

Hile%209%20kk.jpg

sijoituspoikani Kuuluisa Hiphei Hurrikaani "Huuru"

Huuru%209%20kk.jpg

Kuuluisa Tiktak Tornado "Kimi"

Kimi%209%20kk.jpg

Kuuluisa Puhpah Pyörremyrsky "Mauri"

Mauri%209%20kk.jpg

Kuuluisa Hiiohoi Hyökyaalto "Pyry"

Pyry%209%20kk.jpg

Kuuluisa Piupau Pallosalama "Sera"

Sera%209%20kk.jpg

sijoituspoikani Kuuluisa Uijui Ukkospuuska "Uuno"

Uuno%209%20kk.jpg

 

 

 

 

perjantai, 31. joulukuu 2021

Don't look back in anger...

... Laulaa Oasis, eikä minulla varsinaisesti ole syytä vihoissapäin taakse katsella, mutta sapettaahan tämä jo pari vuotta kestänyt virusvitsaus. Koiraharrastusteni kannalta puhuttaessa vuosi 2021: Näyttelyitä ei ollut puoleen vuoteen ollenkaan, rally-TOKO ja TOKO neljä kuukautta koetauolla, vesipelastuksessa koekausi pääsi alkamaan normaalin toukokuun lopun sijaan vasta heinäkuussa - mutta pääsi kuitenkin, toisin kuin kesällä 2020! 

Merkittävintä tässä vuodessa oli toisen pentueeni kasvattaminen huhti-kesäkuussa. Pennut saivat erinomaiset omat kodit ja ovat vuoden 2021 aikana kasvaneet ongelmitta 8 kk ikäisiksi vesseleiksi.

20210428_142754.jpg

20210422_192624.jpg

20210514_144349.jpg

2021_1.jpg

2021_2.jpg

Elma (alimmassa kuvassa) oli meillä 10-viikkoiseksi saakka ja se teki niin suuren vaikutuksen, että jos en olisi luvannut sitä Tainalle ja hyvään sijoituskotiin, niin Elma olisi taatusti jäänyt meille <3  Onneksi näistä pennuista useampi asustelee suht lähellä ja saan nähdä niitä usein. Helle on ollut pariin otteeseen meillä yökylässä ja sopeutuu laumaan loistavasti. Muutaman kanssa nähdään säännöllisesti treenien merkeissä ja Hertta pääsee juoksuttamaan hoitolapsiaan.

2021_3.jpg

IMG-20211128-WA0001.jpg

IMG-20211128-WA0010%20%281%29.jpg

Hildan pentujen juniorivuosi sujui myös hyvin. Kolme kävi sydänkuuntelussa ja kaksi silmätutkimuksessa, kaikki tervein tuloksin. Näyttelyssä kävivät kahta lukuunottamatta kaikki junioriluokassa, muutama useammankin kerran. Yksi juniorimuotovalion titteli ehti kennelnimelleni tänä vuonna tulla. VEPE-kisauransa aloitti kolme pennuista. Tuleva vuosi on varmasti vilkkaampi näyttely- ja koerintamalla sekä jännittävämpi kun varmaan moni tulee käymään virallisissa röntgenkuvissa!

Hertta oli tänä vuonna 6 - 18 kk ikäinen. Tuohon ikähaarukkaan mahtuu valtavan paljon kasvua ja kehitystä, mutta valmiiksi Hertta ei tullut niin fyysisesti kuin henkisestikään. Eeliksen kanssa ne ovat kasvaneet yhdessä ja Hertan kunniaksi voi sanoa, että se on oikein lapsiystävällinen koira huolimatta omasta nuoresta iästään. 

EH1.jpg

EH2.jpg

EH3.jpg

Näyttelyiden pentuluokkiin Hertta ei päässyt, koska korona. Junioriluokassa ehdittiin käydä seitsemän kertaa täällä kotimaassa ja lisäksi Liettuassa ja Virossa, kun koronatilanne antoi juuri siinä kohdin myöten matkustelulle. Kokonaissaldo siis 11 näyttelyä ja LT JMVA -titteli ja yksi sertti Suomesta. Arvosteluista voisin yhteenvetona sanoa, että Hertan pienestä koosta ei ole tullut juurikaan noottia. Yksi maininta "pienehkö" ja yksi "keskikokoinen". Muuten ei ole kokoon otettu kantaa arvosteluissa. Takuuvarmaa säkäkorkeutta en osaa sanoa, mutta alarajalla se on. Tyyppiä/mittasuhteita ovat tuomarit sanoneet erittäin hyväksi, sopusuhtaiseksi ja oikearaamiseksi. Yksi tuomari oli sitä mieltä, että antaa matalaraajaisen vaikutelman. Luuston vahvuus on jakanut mielipiteitä: Hyvä luusto, hyvä luusto, keskivahva, kevyt raajaluusto, riittävä raajaluusto, voisi olla enemmän luustoa, saisi olla vahvempi luusto. Luuston vahvuus on minunkin mielestäni ehkä vaikein yksittäinen arvioitava asia landseerissa. Mitään absoluuttista määrettä sille ei ole eikä rotumääritelmässä eturaajojen kohdassa mainita raajaluuston vahvuudesta mitään. Takajalkojen kohdassa mainitaan, että takaraajojen luusto vahva (ja lihaksikas). Yleisvaikutelman tulee olla vahva, joten sillä tarkoitetaan nimenomaan luuston vahvuutta. Jos ääripäät unohdetaan, on siihen välille asettuvien koirien yksittäinen arviointi haastavaa. Yksittäisarvioinnilla tarkoitan, että koiria ei verrata keskenään, koska kyllähän sen näkee helposti, millä koiralla on vahvin luusto, mutta miten mitataan, onko jollakin yksilöllä tarpeeksi vahva luusto?! Onko oma koura validi mittari: Jos sormet eivät yletä jalan ympärille, luuston vahvuus on riittävä? Minun koura ei ainakaan, koska siihen sisälle mahtuu vain varsinaisia tikkujalkoja :D Toinen asia on vahvuuden yleisvaikutelma ylipäätään; sisältyyhän siihen muutakin kuin raajaluusto. Vahvan yleisvaikutelman antavalla landseerilla on myös riittävän vahva pää ja runko. Landseer voi myös olla liian vahva, jolloin se vaikuttaa jo raskaalta ja sekin on virhe. Raajaluustosta vielä se juttu, että vaikutelmaan raajaluuston vahvuudesta vaikuttavat myös lihakset. Oman kokemuksen mukaan aikaisemmin kevyehkön puoleinen luusto on muuttunut voimakkaaksi (Hilda!). No tulipa analysoitua luuston vahvuusasiaa. Hildan & Leonin pennuille en olettanutkaan mitään todella voimakasta luustoa tulevan, kun vanhemmat eivät mörssäreitä ole, vaan ennemmin keskivahvoja. 

Hertan pää on omasta mielestäni hyvä. Toki keskeneräinen. Tuomareiden kommentteja: Erittäin kaunis pää, hyvänmallinen pää joka saa täyttyä, kiva pää, vahva pää, vielä kovin kapealinjainen pää, riittävä otsapenger, oikeanlainen pää, narttumainen pää, hyvä kallo. Silmät nyt saisivat aina olla tummemmat, jos eivät aivan mustat (tummanruskeat) ole, mutta on Hertalla tummemmat silmät kuin emällään. Etuhampaat Hertalla ovat pienet, harmi vaan. Ne varmaan tulevat painumaan ikeniin suht varhaisella iällä. Purentahan sillä on hyvä ja kaikki hampaat puhjenneet. Kuono on minun silmääni hyvän mallinen ja pituinen ja huomionarvoista on se, että Hertta ei kuolaa! Harvinainen lansu! Eturaajat ovat suorat, mutta tätä ei ole mainittu yhdessäkään arvostelussa - tai no yhdessä lukee, että yhdensuuntainen etuosa. Rotumääritelmässä eturaajojen osalta mainitaan nimenomaan suoruus, joten luulisi siihen kiinnitettävän enemmän huomiota. Omaan silmään ainakin sattuu, jos eturaajat eivät ole suorat ja valitettavasti sellaisia lansuja on ihan reippaasti. Kysymyksessä ei ole pelkästään ulkonäöllinen seikka, sillä kääntyneiden etujalkojen aiheuttajana on usein kyynär- ja värttinäluiden epätasainen kasvu, joka taas puolestaan aiheuttaa kyynärnivelen inkongruenssia (epäyhdenmukaisuutta, joka usein johtaa nivelrikkoon) ja mahdollisesti OCD:tä (irtopala olkanivelessä) eli kyseessä on vakava kasvuhäiriö.

Etujalkojen välissä on leveyttä ja rungossa on syvyyttä, mutta muutoin runko saa vielä vahvistua/rintakehä pyöristyä. Arvosteluissa mainittu: Saa vielä täyttyä ja vahvistua, hyvin kehittynyt eturinta, niukka eturinta, tarvitsee lisää rungon tilavuutta, hyvä eturinta, tarvitsee syvemmän rintakehän ja leveämmän eturinnan, vielä kovin rungoton narttu. Etukulmaukset Hertalla on ihan OK, mutta takakulmauksia toivoisin voimakkaammiksi. Niukka polvikulmaus kun altistaa ristisidevammoille. Toivon, että polvikulmaus voimistuu iän, kehityksen ja lihaksiston kasvun myötä - näin on käynyt Hildalle. Lantio on luisu eli turhan jyrkässä kulmassa laskeva. Lantio ei myöskään ole mitenkään leveä tällä hetkellä. Lanneosa Hertalla ei ole niin pitkä kuin emällään, mikä on hyvä mittasuhteiden kannalta, ja lanne on hyvin kapea kun Hertta on hyvin hoikka. Lanne on kuitenkin jäntevä, vaikka lihaksisto ei ole vielä valmiiksi kehittynyt. Häntää Hertta kantaa liian korkealla liikkeessä. Liikkeet ovat vielä vähän holtittomat, mutta kun sen liikkumista arjessa katselen, askellus on tosi vaivatonta ja kepeää, sujuvaa ja pitkäaskelista sekä aika yhdensuuntaista. Tulipa ruodittua ensimmäisen itselle jääneen kasvatin puolitoistavuotinen kehitys perin pohjin :D 

Hertta on ollut terve lukuun ottamatta alkuvuodesta paikattua etuhampaan katkeamista ja syksyllä hoidettua silmätulehdusta, joka todennäköisesti oli tartuntana saatu. Terveystutkimuksista tuli sydämen ja silmien osalta terveen paperit. 

Junioriluokan VEPE-kokeissa kävimme neljästi päättyen rotumestaruuskisojen hopeasijaan ja jokaisesta JUN-kokeesta Hertta teki ykköstuloksen. Se on jännä harrastuskaveri, vepessä tai haussa hetsatessa ei välttämättä tule mitään reaktiota, mutta kun päästät pannasta irti, niin ampaisee matkaan :D  Hertta ei ole niin rohkean rempseä yleisolemukseltaan kuin Hilda, mikä on tosi harmi, koska rakastan Hildassa sitä piirrettä yli kaiken! Hertassa taitaa olla terävyyttä, koska se haukkuu/murisee/puhisee monille asioille (tai sitten joku myöhäinen mörköikä). Taistelutahtoa sillä on paljonkin, enemmän kuin saalisviettiä. Paljon on vielä minulla opeteltavaa tämän tyyppisen koiran kouluttamisessa.

Hilda kävi samat näyttelyt vuoden aikana kuin Hertta lukuun ottamatta Liettuaa eli Hildalle kertyi yhdeksän kehävisiittiä. Kolme kertaa Hilda oli ROP = rodun paras koira, kerran PN2 = toiseksi paras narttu ja kaksi kertaa PN4 = neljänneksi paras narttu. VEPE:ä tahkottiin 7 koetta Suomessa ja 2 Virossa. Tuntui jo, ettei AVO-luokasta tule ikinä valmista, mutta vihdoin ja viimein Hilda teki ykköstuloksen ja se tulikin sitten rotumestaruuden kera :) Kyllä se kolmas ykköstulos ensi kesänä tulee ja Viroon on tarkoitus suunnata jatkossakin, kun Hilda läpäisi siellä avoimen luokan ja suoritti yhden voittajaluokan kokeenkin ensikertalaiseksi oikein lupaavasti. Syksyllä koulutustunnus avoimesta luokasta viimeisteltiin TOKO-kentällä ja siirtyminen voittajaluokkaan tuli eteen. Rallya saimme kisattua seitsemän radan verran, mutta valiopisteitä ei vielä tullut lisää. Hilda on todella hyvä rally-tokokoira kaiken kaikkiaan, mutta tietysti parannettavaa on aina. Toisinaan olen itse mokannut ohjauksen kanssa ja toisinaan Hilda on ollut liian innoissaan, jolloin se ei ole kuunnellut ohjeita tarpeeksi tarkasti. Mutta kyllä se siitä! Yksi MEJÄ-koe mahtui vielä vuoteen, kun Landseeryhdistys järjesti kokeen Kouvolassa, Hildalle yhdellä hukalla VOI2-tulos. Loppuvuodesta tapahtui kamalia, kun Hilda lähti omille teilleen kotipihasta ja oli kateissa lähes vuorokauden löytyen lopulta supiloukusta :( Säikäytti minut kovasti, itse ei henkisiä kolhuja mahtavan luonteensa vuoksi tapauksesta kärsinyt. 

Muutamia satunnaisia kännykästä löytyneitä kuvia vuoden varrelta lopuksi - ja hyvän tulevan vuoden 2022 toivotus!

20210110_151930.jpg

20210110_223038.jpg

^ koirien hakeuduttua Eeliksen vaahtomuovimatolle nukkumaan, hankin niille oman patjan, joka onkin kelvannut mieluusti.

20210117_131358.jpg

Hertalla on monia kavereita, kuten esimerkiksi Jokke

20210313_121049.jpg

ja toinen Hertta

2021_4.jpg

20210402_130513.jpg

20210415_185843.jpg

20210504_183715.jpg

20210511_204358.jpg

20210710_222505.jpg

Viron-reissulla kävimme upealla vesiputouksella!

IMG-20210723-WA0022.jpg

IMG-20210822-WA0002.jpg

Hilda oli toista kertaa elämässään hoidossa, kun meidän perhe oli Liettuassa. Kaisalle raaskin muruseni hoitoon antaa ;)

IMG-20211002-WA0012.jpg

Hilda kävi sulhasmiehelle näyttämässä kevättalvella, että mitä sitä tuli tehtyä :D 

received_863496521048932.jpg

Vuoden viimeisinä päivinä Hertta aloitteli vetokoirahommia

IMG-20211226-WA0006.jpg

 

keskiviikko, 29. joulukuu 2021

Messari 2021

Kahden vuoden tauon jälkeen Koiramessut eli messari pystyttiin taas järjestämään. Valitettavasti pentunäyttelyn päätti Kennelliitto peruuttaa, kun korona nosti taas voimakkaasti päätään ja peruutuksella järjestäjät tavoittelivat lisää väljyyttä Messukeskukseen niin aikataulullisesti kuin fyysisestikin. Pentunäyttelyyn oli ilmoittautunut neljä kasvattiani ja oli todella harmi, etteivät ne päässeet arvosteltavaksi :( 

Lauantaina näyttely oli NORD-näyttely ja landseereja ilmoitettu 20, mutta pari narttua oli poissa, joten lopputulemana esitettiin 5 + 13. Tuomarina oli ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten ja hän palkitsi kuusi koiraa SA:lla (kaksi urosta, neljä narttua). Hertta ja siskonsa Kielo olivat junioriluokassa ja saivat EH, ei sijoitusta neljän parhaan joukkoon. Hertan arvostelu alkuperäisenä näin: 17 months, female who needs a little bit time to develop all over, feminine head with good scull, unpigmented eyelid destroys a bit of her expression, good muzzle and bite, a bit loose lipline, needs time to be deeper in her ribcage and broader in her front to stabilize her upper arm which is very wide especially in movements, could have more bone, moves with a short front step and very broad in rear, okay coat and markings. Eli Hertta tarvitsee aikaa kehittyäkseen kaikin puolin, pää on narttumainen ja kallo hyvä, pigmentittömät luomet pilaavat hieman ilmettä, kuono ja purenta on hyvä, huulet hieman löysät, turkki ja värimerkit ovat OK. Ja sitten perusteellinen selvitys siitä, miten Hertta tarvitsee aikaa, jotta sen rintakehä syvenee ja etuosa levenee, koska sen olkavarren tulee vakaantua sen ollessa tällä hetkellä hyvin löysä etenkin liikkeessä. Luusto voisi olla vahvempi, etuaskel on lyhyt ja takaliike leveä. 

Kyllähän Hertta oli junnunartuista selvästi laihoin ja karvattomin, nämä seikat muuttuvat toki iän myötä ja onkin mielenkiintoista nähdä, millainen Hertasta kasvaa.

Hertta4_IP.jpg

(kuva: Ingrid Pakats)

Kävimme myös kuvauskorokkeella, joten Hertasta pari kuvaa lisää ja se kun ei osaa vielä seisoa käskystä luotettavasti paikoillaan eikä myöskään asetu kauniisti seisomaan luonnostaan ainakaan vielä, niin handleri on kuvissa tarpeellinen. Lauantaina minä yritin asetella sen poseeraamaan, mutta sunnuntaina Ingridin kenneltyttö Elisabeth laittoi Hertan kuvaan ja kyllähän hän osasi paremmin :) 

Hertta2_KS.jpg

(kuva: Kaisa Sormunen)

Hertta5_IP.jpg

(kuva: Ingrid Pakats)

Hildalla meni lauantaina hienosti ja tuomari sijoitti sen sijalle PN4. Kaisa Sormusen ottamia kuvia kehästä:

Hilda1_KS.jpg

Hilda2_KS.jpg

Hilda3_KS.jpg

Hilda4_KS.jpg

Koirat vasemmalta lukien: Kenzira's Karma Chameleon (Virosta), Rowanstars Only Love, Wesitassun Elegantti Elsa, White'n Black Gemstone Gilda = Hilda.

Arvostelu: 5,5 years, feminine, good proportions, nice head but a little short scull, a bit round in scull, strong occiput, good bite, strong pigmentation in mouth, a bit round eyes which could be darker, good neck and back, excellent croup & ribcage, strong bone, a bit loose in pasterns, strong hock, bit short upper arm gives a little bit short front step, good quality in coat, could have less markings and also tickings. Tämä 5,5-vuotias on siis feminiininen, sillä on hyvät mittasuhteet, kiva pää, mutta hieman lyhyt ja pyöreä kallo, vahva niskakyhmy, hyvä purenta ja vahvasti pigmentoitunut suu, silmät ovat hieman pyöreät ja saisivat olla tummemmat, niska ja selkä on hyvä, lantio ja rintakehä ovat erinomaiset, luusto on vahva, välikämmenet hieman löysät ja kinner vahva. Hieman lyhyt olkavarsi aiheuttaa hieman lyhyen etuaskeleen, karvanlaatu on hyvä, mutta mustia värimerkkejä ja nokipilkkuja saisi olla vähemmän. 

Kaisa otti myös videon valionarttujen kilpailuluokasta, joka toimi samalla paras narttu -kehänä, kun valiot olivat ainoita SA:n saaneita: https://youtu.be/cK1peMIXPKE

Sunnuntain tuomari oli kotimainen Matti Tuominen, jonka kehässä en ollut koskaan ennen ollutkaan. Hertta sai edelleen EH, tällä kertaa sijoitus junioriluokassa neljäs:

Jun%20nartut_IP.jpg

Koirat vasemmalta lukien: Kuuluisa Hertta-Akka = Hertta, Ingrid Gyöngye Europa, White'n Black North Dream Angel (Virosta), Baroness Grafika (kuva: Ingrid Pakats) eli Hertta oli ainoa kotimaista tuotantoa edustava :D 

Matti Tuomisen arvostelu Hertalle: 17 kk vielä kovin rungoton narttu, jolla saisi olla vahvempi luusto. Hieman niukat kulmaukset, hieman jyrkkä lantio. Hyvä väritys. Toivoisin vahvemman kokonaisuuden. Miellyttävä kehäkäytös. 

Hildakaan ei saanut SA:ta, se oli valioissa ERI3: 5,5 v. narttu, jolla kokoon sopiva raajaluusto. Hieman litteä runko. Suuret, hieman vaaleat silmät pilaavat ilmettä. Sopivat kulmaukset. Lanneosa voisi olla hieman lyhyempi. Rauhallinen käytös. Valkoinen väri voisi olla puhtaampi. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Esitetään hyvin. 

VAL%20nartut_IP.jpg

Koirat vasemmalta lukien: White'n Black Gemstone Gilda = Hilda, Rowanstars Only Love, Wesitassun Elegantti Elsa (kuva: Ingrid Pakats)

Hilda osasi kauniisti seisoa korokkeella kuvan ottoa varten ja onhan se hyvän näköinen <3

Hilda5_IP.jpg

(kuva: Ingrid Pakats)

Kasvattini Kielo sai sunnuntaina H:n. Arvostelussa ei mitään tosi pahaa ollut, lähinnä lisää rungon vahvuutta tuomari olisi halunnut sillekin ja vaaleista silmistä sekä jyrkästä lantiosta tuli moitteita. Kielon hieno näyttelyposeeraus: 

Kielo_IP.jpg

(kuva: Ingrid Pakats)

Kielo2_Saana%20Kokko.jpg

(kuva: Saana Kokko)

Niukassa karvassa Kielokin on. Takakorkeutta hieman, saa nähdä tasoittuuko ylälinja. Ja toki kapean puoleinen vielä rungoltaan. Ihan terverakenteinen kuitenkin ja rodunomaisuudesta puhuttaessa mittasuhteet paremmat kuin äidillään.

Loppuun vielä molemmilta näyttelypäiviltä kimppakuvat, ekassa kuvassa kameran takana oli Kaisa Sormunen ja toisessa Ingrid Pakats.

 HH1_KS.jpg

HH2_IP.jpg

Hertan käytös toisia koiria kohtaan oli ihan jees sikäli, että siellä me odottelimme kehän laidoilla yhdessä siskon ja Nana-"serkun" kanssa ilman mitään ongelmia. Joillekin kauempana tapahtuville kohtauksille piti vähän haukuskella ja puetut koirat olivat hyvin epäilyttäviä. 

perjantai, 24. joulukuu 2021

Hyvän joulun toivotus

IMG_4397.jpg

20211224_182813_resized.jpg

torstai, 16. joulukuu 2021

Virallinen silmäpeilaus

Marraskuun loppupuolella sain vielä Hildalle kisapaikan rally-tokoon Lappeenrantaan. Kirsi Petäjän

tekemä rata tällainen:

rt%20lpr.jpg

Ekalta kyltiltä tuli -1 epätarkkuudesta, mutta en osaa sanoa, mikä oli epätarkkaa. Luultavasti joku pieni yhdenaikaisuusvirhe. Oikealla tehtävässä pyörähdyksessä hidastin kulkuani, josta -3 ohjaajavirhe. Tahaton sellainen. Seuraavassa peruutuksessa vinoudesta -1 ja kontrollin puutteesta (koiran osumisesta ohjaajaan) -1. Seuraava kyltti piti uusia, kun Hilda alkoi kääntyä väärinpäin. Siis saksalainen täyskäännös koira oikealla. Johtui varmaan epäselvästä ohjauksestani, huolimattomuutta... Vielä yksi -1 mahtui joukkoon, kun koiran peruutuksessa ohjaajasta poispäin Hilda pysähtyi kerran. Kaikkiaan 90 pistettä sadasta mahdollisesta ja kommenttina tuomarilta, että taitavaa menoa. On se taitava, oman toimintani kanssa minun pitäisi osata olla vielä tarkempi.

Pari kertaa jäljestimme marraskuussa ja Hilda teki todella hienot jäljen nostot janalta! Hertta harjoitteli ihan perusjuttuja, kulmia ym. Tässä Marja Kurkelan ottamassa vauhtikuvassa Hertta juoksuttaa jälkitreenien päätteeksi hoitolapsiaan eli Uunoa, Helleä ja Hileä.

IMG-20211128-WA0010.jpg

Taisi Hildalle sitten kuitenkin sattua karkureissulla, nimittäin reilun viikon kuluttua tapahtuneesta Hilda alkoi ontua toista etujalkaa. Kaisa hieroi sitä ja kovasti oli lihaksia jumissa, esim. hauislihas ja ylempi lapalihas. Nivelten taivutuksiin Hilda ei reagoinut eli lihasperäisenä pidämme vammaa tällä hetkellä. Liikunta on ollut hierontojen välillä rajoitettua eli ei vapaana lenkillä yhtäaikaa Hertan kanssa eikä muutenkaan riehumista Hertan kanssa vaikkapa kotipihalla. Yksi takapakki pääsi tulemaan, kun Hilda sitten kuitenkin revitteli itsekseen liikaa ennen kuin ehdin estää ja sen jälkeen se taas ontui vähän aikaa. Ties kuinka kauan kestää paraneminen jos lihas on revähtänyt :( Ja vaikeaa saada liikunnan rasittavuutta nostettua hiljakseen, kun koira kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja on muutenkin kova menijä. Juoksun se alkoi sinänsä sopivaan aikaan, että senkään takia emme voisi osallistua mihinkään rally-kisoihin. 

Tästä syystä minulla ei ollut vetokoiraa, kun Kotkan VEPE-lansut oli tilattu Eläintarvikeliike Tottakain joulutapahtumaan joulukuun alussa. Olin kuitenkin paikalla Hildan ja Hertan kanssa rapsutuskoirien roolissa ja Hertalle kokemus oli tosi hyväksi, kun siellä kävi paljon vieraita koiria. Hertan ensimmäinen reaktio näköpiiriin ilmestyvään koiraan kun on haukku. Tuolla se sai käydä tervehtimässä dalmatialaista, bernejä, tsekinpaimenkoiraa, collieta ja valkoistapaimenkoiraa ja kaikki ne menivät tosi hyvin. Hilda puolestaan toimi turvallisena ja neutraalina tutustumiskoirana leonbergin pennuille :)

Kasvattini saivat lisää terveystuloksia, kun Hertta ja Hansu kävivät silmäpeilauksessa. Molemmilla terveet silmät, Hertalle eläinlääkäri tosin mainitsi että makroblepharon (liian suuri luomirako) ei ole kaukana.

Hertta.jpg

Hansu.jpg

ylhäällä Hertta, alhaalla Hansu (kuva: Päivi Lehtinen)

pari treenivideota Ruukin hallilta; ensimmäisessä Hertta menee A-esteen ensimmäistä kertaa elämässään ja toisessa harjoitellaan hyppyä (videot: Kaisa Sormunen)

https://youtu.be/Vb02QkrjtJE

https://youtu.be/LXUuUMfiNas