lauantai, 1. joulukuu 2018

Hildalle TK1

Olin koirien kanssa marraskuun alussa TOKO-kokeissa Vantaalla, mutta koska ei tullut tuoreeltaan kirjoiteltua asioita ylös, niin nytpä olen unohtanut varmaan suurimman osan... Yritän jotain kaivaa muistin lokeroista ja Helvin suorituksesta voi aloittaa. Paikalla makaaminen kahden minuutin ajan ryhmässä meni niin, että Helvi haukkui pari kertaa kun annoin käskyn mennä maahan ja sitten se nousi liian aikaisin perusasentoon; arvosana 7. Yksilöliikkeet aloitti ruutu eli lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo. Helvi meni ruutuun vasemmasta sivusta, maahan meneminen vaati kaksi käskyä ja siihen tuli vielä haukahdus. Luulin, että ruutuun pitää mennä etureunasta ja kuvittelin liikkeen menneen nollille, mutta arvosteluun tuli 5,5. Tämän jälkeen tehtiin seuraaminen, joka minun mielestäni oli suurimmaksi osaksi ihan OK, mutta koska saimme siitä vain 6,5 niin jotain vikaa siellä on ollut. Ohjattu noutaminen tuotti pisteiksi 7, siinä olisi pitänyt olla parempi valmisteleva osuus eli seuruu + pysähdys merkille, mutta haukahdusta lukuun ottamatta itse noutaminen ja liikkeen loppuosa meni hyvin. Ensimmäisen osion viimeisenä olisi pitänyt tehdä kaukokäskyt (järjestys istu-seiso-maahan-istu-seiso-maahan), mutta Helvi nollasi sen liikkeen tehden liian vähän vaihtoja. Ensimmäistä kertaa kokeessa käytettiin elektronista taulua osoittamaan asennon vaihdot ja 3 sekuntia on vain liian vähän aikaa Helville!

Toinen osio alkoi jäävillä liikkeillä, joista L-kaavioon oli tuomari valinnut istumisen ja seisomisen. En ymmärrä miksi tämä on Helville niin vaikea, koska kyllä se on alemmissa luokissa tehnyt hyvin jäävät liikkeet... Nyt ei tullut pisteitä, mutta en muista mitä siellä kävi. Helvi ei ehkä istunut ja seisomisessa varmaan kääntyi mennessäni sen taakse. Metallisen noutokapulan noudosta esteen yli hypäten tuli 10. Luoksetulon pysäytyksessä Helvi pysähtyi valumisen jälkeen vasta toisella käskyllä. Viimeisessä liikkeessä eli tunnistusnoudossa Helvi muistaakseni tökki kuonollaan palikoita, kunnes toi oikean. Luoksetulosta arvosanaksi tuli 5 ja tunnistusnoudosta 6. Yhteensä pisteitä tuli 164,5 eli ei tulosta. Harmi sinänsä, että emme onnistu kokeissa, kun teknisesti Helvi osaa liikkeet, mutta vire/motivaatio ei kanna ja luonteenpiirteet vähän vaikeuttavat suorituksia. Tarkoitan tällä Helvin pehmeyttä (huonoja muistoja minun koejännittämisestäni) ja haukkumista, joka osittain johtuu epävarmuudesta, osittain jostain muusta ilmoittelun tarpeesta (Helvi ottaa aina vaan häiriötä liikkeenohjaajasta silloin kun liikkuri tulee minun lähelleni).

Helvi osallistui vain aamukokeen voittajaluokkaan, mutta Hildan olin ilmoittanut sekä aamu- että iltakokeeseen. Molemmissa kokeissa liikejärjestys oli sotkettu eli ei tehty samassa järjestyksessä kuin sääntökirjassa. Minuutin paikkamakuu kyllä aloitti kummatkin kokeet ja toisessa Hilda sekä meni maahan että nousi perusasentoon vieruskaverin käskyillä, toisessa nousi perusasentoon liian aikaisin ja maahan menoon piti antaa toinen käsky... Toisesta arvosana 6 ja toisesta 7. Molemmissa kokeissa yksilösuoritukset aloitettiin luoksetulolla ja aamulla siitä Hildalle 10, illalla 9,5. Taisi olla vino loppuperusasento jälkimmäisessä. Aamukokeessa tämän jälkeen ohjelmassa oli hyppy, iltakokeessa kauko-ohjaus. Hypystä Hilda sai 9,5 (vino loppuperusasento), kaukokäskyistä 10 - hienoa, koska tämä liike oli epäonnistunut kahdessa kokeessa! Sitten suoritettiin noutoesineen pito, josta kahdesti täysi 10. Aamukokeen liikkeestä maahanmenossa annoin taas tahtomattani vartaloavun ja arvosana laski 9. Iltakokeessa tässä kohden tehtiin seuraaminen ja siitä tuomari rokotti yhden pisteen pois, kun siinä oli yksi herpaantuminen, jossa Hilda nuuhki maata ja perusasento pysähdyksessä meni pieleen. Aamukokeessa seuraaminen meni oikein hyvin ja saimme siitä 10. Iltakokeessa keskityin liikkeestä maahanmenossa siihen, että en liikuta kroppaani mitenkään muuten kuin jatkamalla normaalisti kävelyä ja onnistuinkin, arvosana 10. Aamukokeen päätti kaukokäskyt ja iltakokeen estehyppy, molemmista Hildalle 10. 

Kokonaisvaikutuksesta saimme aamulla 10 ja illalla 9. Iltakokeen tuomari sanoi, että olin kovin totinen. Totesi hän myös, että tunnen itse koirani varmasti parhaiten ja tiedän, voiko sitä innostaa liikkeiden välillä kovinkaan paljoa. Niinpä, ei Hildaa voi tässä vaiheessa juuri nostattaa, kun se on jo valmiiksi siinä hilkulla, ettei mene sähläämiseksi. Loppupisteet molemmista kokeista lähes samat: 180 & 181,5 ja nämä oikeuttivat ALO1-tuloksiin kunniapalkinnoilla :) Aamukokeessa Hilda oli luokkansa paras, tuomari kehui niin kovasti siinä palkintojenjaossa, että alkoi melkein hävettää - hän sanoi muun muassa, että ne, jotka eivät nähneet tämän koiran suoritusta, menettivät paljon. Iltakokeessa Hildan sijoitus oli toinen ja sain sille koulutustunnuksen TK1. Videon iltakokeesta kuvasi joku järjestävän seuran (Hakunilan Seudun Koiraharrastajat) toimitsijoista: https://youtu.be/yH04OdWCGIY

perjantai, 19. lokakuu 2018

Hildan terveystutkimukset

Vihdoin oli sopiva aika viedä Hilda röntgenkuviin. Halusin odottaa kahden vuoden ikää, jotta virallisen selän spondyloosilausunnon saa samalla kerralla - no Hilda täytti kaksi jo huhtikuussa, mutta odotettavissa ollut neljän viikon doping-varoaika, juoksut ja vauva-arjen alkaminen vei kuvaukset näin puoli vuotta pidemmälle. Loppujen lopuksi doping-varoaika ei sitten ollutkaan kuin 7 vrk näillä käytetyillä rauhoitusaineilla... Mutta nyt on kuvattu ja tulokset olivat onneksi varsin hyvät! Kuvauksen suoritti ortopedi Esa Kesti Kouvolan Eläinsairaalassa ja hän katsoi samalla epävirallisesti olkanivelet ja polvet; näissä ei ollut muutoksia normaalista. Polvista siis otettiin röntgenkuvat lateraalisesti, tämä ei ole sama asia kuin polvilumpioluksaation tutkimus (sen tulokset ovat pysyviä vasta kolmevuotiaalla koiralla). Olkanivelten osteokondroosia ei Kennelliitto lausu landseereille eikä rodulla vaiva olekaan ollenkaan yleinen, mutta halusin sen samalla katsottavan, kun kyseessä on aktiivinen harrastuskoira ja siinä se samalla rauhoituksella tulee tsekattua pieneen lisähintaan. 

Lonkkanivelten ja kyynärnivelten dysplasialausunto tuli Kennelliitosta muutaman päivän kuluttua kuvauksesta ja lonkat olivat A/B (Kesti sanoi jo klinikalla, että toinen lonkkamalja on vähän matalampi kuin toinen) ja kyynärät olivat 0/0. Kyynärnivelistä tuli lisätieto Kennelliiton lausunnon antajalta, että molemmat kyynärät ovat rajatapauksia - sen tarkempaa tietoa lausunnossa ei lukenut ja Kesti sanoi, että kyynärät ovat aivan siistit, joten en tiedä mikä siellä aiheutti luokittelun rajatapaukseksi. Lopputuloksena kuitenkin siis 0/0 eli ei muutoksia, normaalit kyynärnivelet. Selkälausunto tuli myös nopeasti ja siellä oli kaikki normaalia kuten Kesti jo kuvista katsoikin. Ei spondyloosia, ei välimuotoisia selkänikamia eikä muitakaan epämuodostumia. Minulla on röntgenkuvat cd-levyllä ja lisään ne tänne, kun pääsen koneelle, jossa on cd-asema... Olen hyvin iloinen ja kasvattajalle kiitollinen tästä ensimmäisestä omat jalostuskriteerini täyttävästä landseeristani :) 

Helvi kävi pari päivää ennen Hildan tutkimuksia hammasten puhdistuksessa, joka tehtiin pintapuolisesti ultraäänilaitteella ja manuaalisesti raaputtamalla. Näitä hammashoitopäiviä järjestetään paikallisessa eläintarvikeliikkeessä eikä siinä koiraa tarvitse rauhoittaa, mutta siis toisaalta hampaita ei myöskään puhdisteta ientaskuista. Minun mielestäni Helvillä ei ollut varsinaisesti hammaskiveä ainakaan näkyvissä, mutta plakkia kylläkin, joten vein sen tällaiseen puhdistukseen. Hoitaja sanoi, että ikään nähden hyvät hampaat, kun joillain pienillä roduilla kulumaa voi olla saman verran jo vuoden iässä...! Puhdistuksen yhteydessä huomasimme Helvillä patin alakulmahampaan juuressa ja minähän huolestuin tietysti saman tien mielessä kauhukuvat syövästä suussa. Sain Helville ajan eläinlääkärille samalla käynnillä Hildan kanssa ja eläinlääkäri totesi kyseessä olevan ikenen hyperplasia eli ikenen liikakasvu. Sille ei tarvitse tehdä mitään jos ei kasva tai mene ihon pinta rikki - huh! Samalla tehtiin ns. senioritarkastus, jossa ei havaittu muuten poikkeavaa (sydän, korvat, hännän alunen, imusolmukkeet, vatsan palpointi). 

Vauva on ollut sen verran helppohoitoinen ja tukiverkosto hyvä, että energiaa ja aikaa on ollut myös koirien kanssa treenaamiseen ihan mukavasti. Olen ollut raunioilla sekä tottiskentällä ja -hallilla ja olemme myös jäljestäneet metsässä ja pellolla. Jäljestämisessä on vielä paljon tekemistä, mutta todennäköisesti huolellisuus paranee jos saan motivaatiota lisättyä palkkaamisen kautta. Raunioilla tuli todettua, että rullailmaisu teettää edelleen töitä lähinnä irtorullan minulle tuomisen kanssa, joten noutotreeniä enemmän vaan kehiin. Tottelevaisuudessa olen harjoitellut hieman BH-kokeessa tarvittavia juttuja ja yrittänyt hioa TOKO:n alokasluokan liikkeitä Hildan kanssa. Helvi on myös päässyt treenaamaan kaikkea edellä mainittua ja se on ollut jäljellä ja raunioilla oikein mainio, mutta tottiksessa sen haukkuminen on jotain aivan mahdotonta... Viimeksi hallilla se keuli muutenkin kuin mikäkin villivarsa, mutta enpä osannut juuri muuta kuin nauraa hupsulle muorille :D 

 

maanantai, 17. syyskuu 2018

Erkkari ja Mikkelin kansainvälinen

Heinäkuun lopussa kävin koirien kanssa Mikkelissä näyttelyssä ja elokuun lopussa Landseeryhdistyksen erikoisnäyttelyssä Turengissa - molemmat menivät hienosti! Kummassakin näyttelyssä ystäväni veivät koirat kehään; Disa meni Hildan kanssa ja Laura meni Helvin kanssa. Oma kasvanut vatsani kun ei oikein tykännyt juoksemisesta... Mahtavaa, että on näin hienoja, auttavaisia ihmisiä elämässä :) 

Mikkelissä tuomarina oli Paavo Mattila. Hän ei ollut aiemmin arvostellut koiriani, joten yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Kovasti oli poisjääntejä landseereissa, ilmoitettuna taisi olla 11 koiraa, mutta lopulta vain kuusi osallistui - 3 urosta ja 3 narttua. Hilda oli hienosti PN2 ja sai CACIB:n tällä arvostelulla: Hyvin rakentunut narttu. Silmät saisivat olla tummemmat. Sopusuhtainen runko ja hyvä runko. Erittäin hyvä luusto. Riittävät kulmaukset. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin, voisi liikkua takaa paremmin. Miellyttävä käytös. Helvi-muori päihitti edelleen Hildan ja oli PN1, ROP-VET ja VSP: Erinomainen veteraani, jolla on kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä runko ja luusto. Hyvä ylälinja. Sopivat kulmaukset. Karva vielä hyvässä kunnossa. Liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä käytös. 

37997834_10214851480659039_5978643099356

kuvassa ROP Metsätalon Adolf ja VSP, ROP-VET Neris Grafika

Erkkarin tuomarina oli mielenkiintoisesti Marianne Holm. Häneltä Helvi sai viimeisen serttinsä kuusi vuotta sitten eikä Helvi ole sen koommin hänen arvosteltavanaan käynyt. Sää suosi, teltta nousi pystyyn ja oli oikein mukavaa seurata arvosteluja hyvässä seurassa. Omat koirani olivat koko näyttelyn viimeiset arvosteltavat, kun Hilda oli valioluokan viimeinen aakkosissa ja Helvi ainoa veteraaninarttu. Viime vuonna Hilda oli junnuluokassa vielä ja sijoittui luokan neljänneksi - nyt sijoitus oli sama todella kovassa joukossa, 11 menestynyttä valionarttua ja Hilda luokan neljäs, enpä olisi uskonut! SA:ta ei tullut, mutta ne olivatkin todella tiukassa, kun koko näyttelyn yli 50 koirasta vain 11 sai SA:n. Helvi sitten kuului tähän SA:n saaneiden joukkoon ja oli rodun paras veteraani <3 Olen todella ilahtunut tuloksista, hienot tytöt :)

Hildasta muutama kehäkuva alla ja arvostelu tässä: Hyväntyyppinen narttu, hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Oikea silmien muoto, mutta väri voisi olla tummempi. Hyvä kaula ja rintakehä. Hyvät raajat, hieman litteät käpälät. Liikkuu vaivatta ja hyvässä ryhdissä, mutta takaa hieman kapeasti. Hyvä karva. 

40020433_10215065200361898_3697207891070

40094002_10215065198921862_2630771102065

40079689_10215065199161868_4685755199053

40019652_10215065200801909_7193503027418

39753064_10215065198561853_6466456770347

Hilda esiintyi Disan kanssa tosi nätisti, Helvi sen sijaan vähän keuli :D Mutta annettakoon se anteeksi näin lähes 10 vuoden kypsässä iässä olevalle vetskulle, tuomaria ei ainakaan haitannut ja arvostelu oli tällainen: Hurmaavan hyväntuulinen 10-vuotias erinomaista tyyppiä. Hyvä tilavuus. Riittävä raajakorkeus. Vahva pää. Ystävällinen ilme. Erinomainen kaula. Tasapainoisesti rakentunut. Liikkuu edelleen oikein hyvin.

40049757_10215065349605629_8069751719594

40064490_10215065345605529_4835888710052

40158433_10215065349205619_3238283505846

40100074_10215065343685481_2509882328327

Viimeisessä kuvassa vasemmalla on myös VSP-veteraani Raigomillin Exodus. Sitten kuusi päivää erkkarin jälkeen tarkalleen laskettuna aikana syntyi meille poikavauva, joten nyt opettelemme kaikki uudenlaista elämää. Koe- ja kisarintamalla seuraa nyt jonkin aikaa hiljaiseloa - ei yksinomaan vauvan takia, vaan pääosin sen vuoksi, että sain Hildan kanssa suoritettua oikeastaan joka lajissa sen tason, johon taidot tällä hetkellä riittävät. Ainoastaan toko-kokeissa voisimme vielä käydä alokasluokassa koulutustunnusta yrittämässä, mutta katsotaan onko lähistöllä sopivia kokeita. Muuten keskitymme nyt harjoittelemaan uusia juttuja ja luustokuvissa pitäisi käydä. 

 

 

maanantai, 10. syyskuu 2018

Toinen TOKO toden sanoo

Elokuun puolivälissä Karjalan Palveluskoiraharrastajat järjesti TOKO-kokeen samalla ruohokentällä, missä kävin Hildan kanssa kesäkuussa ensimmäisessä kokeessa. Tälläkin kertaa oli lämmin keli, mutta varsinaiseksi häiriötekijäksi olisi jollekin koiralle voinut muodostua matalalla ylitse lentävät pienkoneet, sillä viereisellä lentokentällä oli jonkinlainen näytöspäivä. Hildan kanssa en tästä huolestunut, koska se oli osoittanut piittaamattomuutensa lentokoneita kohtaan jo aiemmassa rally-kisassa. Lisäksi tuomari käytti kentällä rollaattorin tyyppistä apuvälinettä; Hildaan tämä ei vaikuttanut, en tiedä reagoiko kukaan muu koira erikoiseen kulkupeliin. Paikalla makaaminen ryhmäliikkeenä meni kympin arvoisesti ja oli mukava lähteä yksilösuoritukseen tältä pohjalta. 

Ensimmäisenä liikkeenä tehtiin maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Seuraaminen olisi voinut olla parempaa, kumarruin vähän koiran puoleen käskyä antaessani ja käskyn noudattaminen olisi voinut olla nopeampaa ja lisäksi perusasentoon nousemisessa jouduin antamaan kaksi käskyä - arvosana 8. Sitten oli vuorossa noutoesineen pitäminen, josta Hilda sai 10. Kaukokäskyt suoritettiin kolmantena ja se meni meiltä nollille, kun Hilda ei noussut kolmannellakaan käskyllä istumaan... Tuomari kehotti yrittämään lähempää ja pari askelta koiraa kohti auttoikin ja Hilda teki sitten hyvät vaihdot.

Luoksetulossa tuomari otti ihan oikein puoli pistettä pois vinosta loppuperusasennosta. Seuraamiseen olin aika tyytyväinen, siitä tuli 9. Vähän Hildalla oli sellaista rytmin seilaamista, mutta osa johtui varmasti minun omasta muuttuneesta liikkumisestani. Estehypyssä arvosana oli 9,5 ja siinäkin oli vino loppuperusasento. Kokonaisvaikutukseksi tuomari antoi 10 kehuen Hildan iloisuutta ja ehdottaen, että kehuisin sitä liikkeiden lopussa vielä enemmän, mutta sanoi näkevänsä myös, että koiralla saattaa ns. lähteä lapasesta jos kovin innostetaan ;) Lopputulemana pisteitä kertyi 170,5 joka tarkoittaa 1-tulosta! Jes, oli kiva saada nostettua alkukesän 2-tulos paremmaksi ja kaupan päälle tuli vielä palkintojakin sijoituksen ollessa kolmas luokassa.

Totesin ennen koetta kaverilleni, että koiralta on parina edellispäivänä hukkuneet suorat perusasennot ja kauko-ohjauksen istuminen ja niin se piti paikkansa kokeessakin. Kautta koko kokeen Hildan keskittymisen minua kohtaan olisi pitänyt olla paljon parempi, mutta silti se teki ihan OK annetut tehtävät - kuinka hyvä se onkaan työskennellessään täydellä teholla :D 

Videosta kiitos Mia Petroffille: https://www.youtube.com/watch?v=hhTX0MZi-yk&feature=youtu.be

maanantai, 27. elokuu 2018

VEPE:ä vielä vähän

Kausi 2018 alkaa vesipelastuksen osalta olla ohitse. Hildan kanssa kävin heinäkuun loppupuolella Raaseporissa kokeessa, josta saimme toisen ALO1-tuloksen ja siirron avoimeen luokkaan. Hilda on nyt siis avoimessa luokassa niin Suomessa, Virossa, Tanskassa kuin Ruotsissakin - ihan hassua, kun se on ulkomailla ollut kokeissa vaan huvin ja urheilun vuoksi :D Ruotsissa Hilda ei edes ole kisannut, mutta Tanska ja Ruotsi hyväksilukevat toistensa tulokset, joten se tuli kaupan päälle. Toisaalta on hienoa, miten Hilda on toiminut jo nyt ilman koulutusta muiden maiden erilaisilla koesäännöillä tehden Suomen liikkeistä vähän poikkeavia koeliikkeitä. 

Raaseporin ykkönen ei ollut mitenkään itsestään selvä, vaan jännää oli. Veneestä hyppy & uinti meni täysillä pisteillä, mutta esineen viennissä Hilda pudotti esineen veneellä siinä vaiheessa, kun ojensin käteni ja aloin ottaa esinettä. Virhepisteitä tästä siis -2. Veneen nouto oli se, mikä meinasi mennä kokonaan nollille, sillä lähtöaika 30 s. riitti juuri ja juuri! Hilda meni syömään jotain heinää siinä vuoroa odotellessa ja sitten kun lähetin sen hakemaan venettä, piti alkaa kakoa kurkussa ollutta ruohonkortta... Onneksi olimme käyneet apuohjaajana olleen Disan kanssa aika tarkasti läpi mitä tehdään missäkin tilanteessa, joten Disalla pysyi pää kylmänä eikä ylimääräisiä käskyjä tarvittu loppujen lopuksi kuin yksi. Mutta siis käskyjä lähtemiseen yhteensä 7, joista minä annoin rannalta sen viimeisen "köysi"-käskyn, jolla Hilda onneksi riensi matkaan. Takaisin tullessa tuli vielä maalin ohitusta 2 metriä eli 2 pistettä lähti siitä. Viimeiseen liikkeeseen lähdimme sillä tiedolla, että viisi pistettä on varaa menettää - hukkuva tuli kuitenkin pelastettua virheettömästi ja pisteitä jäi 95/100 :) 

VEPE-leirin osallistumisen kanssa olin viimeiseen saakka skeptinen, koska odotin Hildan juoksun alkavan juuri ennen leiriä. Ilokseni kuitenkin juoksu tuli loppujen lopuksi muutama viikko oletettua myöhemmin ja saimme osallistua leirille. Koulutukset rasteilla olivat hyödyllisiä kuten aina, mutta koska Hildalla on tiettyjä perustavanlaatuisia ongelmia, niin olen keskittynyt koko loppukauden työstämään ongelmakohtia enkä ole oikeastaan harjoitellut vielä avoimen luokan liikkeitä. Eli ongelma numero 1 on viennin irrotukset: Hilda pitää opettaa irrottamaan vain käskystä. Lähdimme tässä ihan alkeisharjoittelusta liikkeelle eli vene on maissa, lähetän koiran viemään ja jos se irrottaa ennen irti-käskyä, ei palkkaa tule vaan virhesana kertomaan, että pieleen meni ja uusi yritys. Turhautumisen välttämiseksi käytetään tarvittaessa apusanoja (Hildalla vahvistava käsky on "pidä") niin koiraa päästään palkitsemaan onnistumisesta tarpeeksi usein motivaation säilyttämiseksi. Vaikeutamme irrotustilannetta erilaisilla variaatioilla, jotta irrottamistapahtumasta tulisi luotettava; välillä annan luvan irrottaa nopeasti, välillä vastaanottaja pitää esineestä kauemmin kiinni tai jopa hieman liikuttelee esinettä ennen kuin Hilda saa irrottaa. Ja välillä vastaanottaja on hidas tai epävarma tai muuten vaan "mokailee" koska sellaisia toisinaan sattuu kokeissakin. Olemme edenneet vain kahlaamissyvyyteen tällä hetkellä - kärsivällisyyttä vaaditaan ;) 

Ongelma numero 2 liittyy myös irrottamiseen eli suu aukeaa, kun jalat osuvat pohjaan. Hildalla tähän liittyy vielä tarve ravistaa itseään, eli kun se tulee uimasta rantaan, on muka pakko ravistaa, kun jalat ottavat pohjaan ja ravistaessa on muka mahdotonta pitää tavaroita suussa... Veneen köysi putoaa suusta ja hukkuvan dummy putoaa suusta. Jos olisi hyvä säkä ja maali aina niin syvällä, että koira tulisi uiden maaliin, ei tämä ongelma välttämättä veisi pisteitä (Suomessa). Mutta minusta on parempi opettaa koiralle, ettei tässäkään hommassa saa irrottaa kuin käskystä. Olemme siis harjoitelleet ainoastaan ongelmakohtaa eli vene on niin lähellä, että koira käy siinä uiden, mutta lähes saman tien sen käännyttyä takaisin, osuvat jalat jo pohjaan. Jos suu aukeaa, köyden antaja vetää köyden takaisin veneeseen ja kerron koiralle, että pieleen meni. Sitten uutta yritystä ja Hildalla on ainakin riittänyt motivaatio, kun sitä innostetaan veneeltä ennen kuin lähetän sen ja sitten palkitaan kunnolla onnistumisista. Köyden takaisin vetämisellä ehkäisemme toimintatapaa, että koira pudottaisi, tarttuisi uudelleen, pudottaisi taas jne. Olen vaatinut köyden tuomisen käteeni saakka enkä siinäkään aina anna heti lupaa irrottaa. Varsinaista vetämistä emme ole vielä ottaneet tähän mukaan eli käytössä on irtoköysi. Taakan lisäämisen lisäksi pitää opetella toiminta myös siinä tapauksessa, että minä en ole rannalla vastaanottamassa koiraa. 

Sometimes it's the small things that count! :)