tiistai, 22. lokakuu 2019

Kesän viimeinen VEPE-koe

...Oli pisteiden valossa kauden huonoin esitys Hildalta. Koepaikkana oli upea soramonttu Porvoossa, vesi oli turkoosia ja hyvin kirkasta. Syyskuun puolessa välissä nyt ei enää lämmin ollut ja sattui vieläpä tuuli käymään niinkin suojaiselta kuulostavaan paikkaan kuin soramonttu, mutta onneksi odotteluaikaa ei paljoa ollut, kun kyseessä oli kahdeksan koiran koe. Lähtöalue oli sikäli oikein kiva, että kahlausmatkaa ei ollut, mutta sitä ei todellakaan ollut ollenkaan, vaan heti ensiaskeleella oli syvää. Tämä ei sitten Hildaa miellyttänyt - varmaan tottumiskysymys - koska pelastusrenkaan vienti jäi tekemättä. Rantatörmä oli jyrkkä, joten landseerin kokoisella koiralla oli vielä takapää kuivalla maalla, kun etupään olisi pitänyt alkaa uida :D Lähtöasento oli siis hassu, mutta en osannut etukäteen ajatella, että se olisi Hildalle mikään ongelma. Luultavasti se olisi lähtenyt, jos olisin ennen koetta heittänyt jotain lelua sille (koerannan vieressä siis; koerannassa ei saa koiraa uittaa) niin että tämä ei olisi tullut yllätyksenä. Mutta enpä tajunnut. Ne koirat, jotka tunsivat rannan entuudestaan, lähtivät ns. hyppäämällä. 

Hilda ei lähtenyt 30 sekunnin kuluessa myöskään ohjatussa veneen noudossa. Sitten kun tuomari oli puhaltanut pelin poikki, kosketin koiraa kevyesti perästä, että etkö tosiaankaan meinaa lähteä tässä rannasta ollenkaan uimaan - sitten Hilda meni hienosti sinne veneelle mihin pitikin ja toi köyden hienosti minulle käteen saakka. Palkkasin kyllä tästä, koska ennenaikainen kamojen suusta tiputtelu on ollut niin iso synti Hildalla. 

Veneestä lähtevät liikkeet Hilda teki hyvin, paitsi maalista ohi veneen haussa hitusen ja hukkuvan pelastamisessa 8 metriä. Näin ollen pisteitä jäi vaivaiset 40/100. Kisakauden lisäksi myös porukkamme VEPE-treenit jäivät tuon kokeen jälkeen talvitauolle eikä yhtään liian aikaisin, sillä iltaisin alkoi jo olla pimeää ja veden äärellä tuulista sekä kylmää. Olisipa ollut kiva päättää vepeilyt tältä vuodelta vähän tuloksekkaammissa merkeissä, mutta tästä jatketaan sitten joskus ensi vuonna.

Seuraavana päivänä menin takaisin Porvooseen, mutta tällä kertaa näyttelyyn. Koko ajan satoi. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki, uusi tuomari minulle. Oli oikein miellyttävä persoona, vaikka tulos olikin sellainen "haistapaska-ERI" ;) Tarkoitan tällä sitä, että tuomari sanoi minulle koiran olevan oikein hyvä ja kaikin puolin erinomainen, MUTTA kun silmät ovat niin vaaleat hänen makuunsa, niin ei SA. Totta, ovat ne liian vaaleat, ei siinä mitään. Onneksi silmien väri ei vaikuta koiran terveyteen millään tavalla. Näkee niitä korkealle palkittuja, joilla selkeitä anatomisia vikoja, että painotuksensa kullakin. En siis tarkoita tätä tuomaria tosiaankaan! Syö vaan näyttelyjen uskottavuutta minussa, kun niin haluaisin uskoa että ne vielä palvelevat jalostusta eivätkä ole pelkkiä show-tapahtumia. Mutta siis se arvostelu: Hyvin narttumainen erittäin hyvät mittasuhteet & raajakorkeuden omaava narttu, jolla hyvä tasapainoinen rakenne. Liian vaaleat silmät pilaavat ilmeen, muuten hyvä narttumainen pää. Erittäin hyvä ylälinja, hieman suora olkavarsi, eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvä takaosa & häntä, hyvänlaatuinen karvapeite, hyvä väri. Liikkuu edestä hieman epävakaasti tassut sisäänpäin kääntyen, muuten hyvin. Ystävällinen käytös. Tästä arvostelusta olisin hyväksynyt ihan muitta mutkitta SA:n poisjättämisen jos sen olisi perustellut vaikkapa etuosan huonoilla puolilla. Olenpa nyt kriittiinen tuomarointia kohtaan :D 

Sitten Hildalla alkoi juoksu, jota odottelin neljä viikkoa. Eli kuukaudella se pidensi juoksujen väliä, tällä kertaa se oli 7 kk. Seuraavasta juoksusta on pentusuunnitelmia! Näistä kuitenkin lisää myöhemmin :)

 

maanantai, 30. syyskuu 2019

Himoksen tapahtumaviikonloppu

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Landseeryhdistys järjesti sekä vesipelastuskokeen että erikoisnäyttelyn Jämsän Himoksella. Lähdimme Jaanan ja Kaisan kanssa karavaanina matkaan perjantaina iltasella. Lauantaina oli ohjelmassa vepe-koe, jossa olin Hildan kanssa osallistujana ja lisäksi Kaisan koiran apuohjaajana soveltuvuuskokeessa - ihan tarpeeksi jännitettävää siis :D Onneksi Perro-apuohjattava oli yhtä varma kuin treeneissä ja heidän sove-kokeensa meni läpi vain kahdella pistevähennyksellä, mutta ihan ilman yllätyksiä se ei sujunut ja jouduin improvisoimaan yhden kutsun verran hukkuvan pelastuksessa.

Hildan koetulos oli AVO3. Vienti meni täydellisesti, mutta ohjattu veneen nouto meni nollille, koska Hilda meni väärälle veneelle, oli menossa sieltä sitten sinne minne pitikin, mutta muutti mielensä ja tuli takaisin rantaan. Toisen veneen haku veneestä lähtien ja hukkuvan pelastaminen menivät liikesuorituksina ok, mutta molemmissa pieni maalin ohitus sekä juuri ennen maalia tapahtunut suun aukeaminen eli köyden sekä dummyn pudotus hieman ennen aikojaan. 

Sunnuntaina kokoontui hyvä määrä (muistaakseni 65) landseeria Himos Parkin puolelle juhlaerikoisnäyttelyyn, joka oli Landseeryhdistyksen 30. erikoisnäyttely. Juhlan kunniaksi tuomariksi oli kutsuttu Taina Nygård (kennel Washakie). Hilda sai valioluokassa ERI:n! Aiemmin Hilda on saanut Tainalta EH:n, joten olin tosi iloinen tästä tuloksesta :) Taina on tiukka tuomari - se tosin hieman ihmetyttää, miksi luustosta, takakulmauksista tai päästä ei ollut mitään arvostelussa.

White%27n%20Black%20Gemstone%20Gilda1%20

kuva: Anna Nygård

Hyvät nartun mittasuhteet. Tänään kesäturkissa. Hyvän mittainen kuono, mutta melko syvä. Erinomainen pigmentti. Hieman avoimet suupielet. Keskiruskeat silmät. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Riittävän tilava rintakehä. Saisi liikkua tehokkaammalla taka-askeleella ja edestä yhdensuuntaisemmin. Hieman pysty lantio ja lyhyehkö häntä. Hyvä värijakauma, mutta nokisuutta valkealla. 

Niin vaan Helvikin oli vielä kehässä, vaikka alkukesästä olin sitä mieltä, ettei se enää osallistu näyttelyihin. Sanotaan vaikka, että kerta kiellon päälle ;) Eihän sille menestystä tullut, kun veteraaneissa oli juuri veteraani-iän saavuttanut hyvin menestynyt narttu - 3 vuotta ikäeroa on aika iso tekijä veteraaneissa. Erinomainen kuitenkin, VET ERI2.

Helvi1.jpg

Helvi2.jpg

IMG_5286.jpg

IMG_5290.jpg

kuvat: Disa Leppä

11 v. Vankkarunkoinen, voimakasluustoinen, vielä hyvät mittasuhteet omaava veteraaninarttu. Pyöreät silmät. Kuluneet hampaat. Erinomainen pigmentti. Hyvät huulet. Liikkuu pitkällä askeleella. Selkä hieman elää liikkeessä. Ikä alkaa näkyä. Miellyttävä käytös. Koirakolla ihanaa yhteistyötä kehässä.

 

perjantai, 13. syyskuu 2019

Savonlinnan VEPE-kokeet

Elokuun puolivälissä Landseeryhdistys järjesti vesipelastuksen rotumestaruuskokeet Savonlinnassa. Sain Hildalle paikat sekä lauantaille että sunnuntaille, sunnuntain ollen avoimen luokan rotumestaruuspäivä ja lauantain tavallinen koe. Miia lähti minun kyydissäni talkoilemaan kokeisiin, mukavasti meni matka mukavassa seurassa. Eikä tarvinut edes kukonlaulun aikaan lähteä, kun lauantaina koe alkoi vasta klo 13. Koe järjestettiin Liinan & Arin kesäasunnolla Kesamonsaaressa, jonne päästäkseen pitää käyttää lossia. Siellä Hilda oli kaksi vuotta sitten ensimmäisessä vepe-kokeessaan, koealue on muuten loistava, mutta siihen käy aina sivutuuli. Niin oli tälläkin kertaa, muuten keli oli aivan upea ja lämmin. Tuuli tekee tepposia myös koevälineille eikä ilman lyhyitä keskeytyksiä päästy tälläkään kerralla, kun pari kertaa piti kalastaa uponnutta poijua (tuuli painaa poijuun kiinnittynyttä venettä -> pohjassa oleva paino liikkuu syvempään kohtaan pohjassa -> paino vetää pinnalla olevan poijun upoksiin) ja airon kiinnitykset pettivät niin että piti turvautua varaveneeseen. Onneksi sellainen oli varattu paikalle.

Neljästä liikkeestä kolme meni täysillä pisteillä :) Hukkuvan pelastamisessa Hilda meni maalista kolme metriä ohi ja myönnettävä on, että se myös irrotti veneköydestä (kuten hukkuvan dummysta) samalla hetkellä kun tuomari sanoi "aika" merkiksi liikkeen loppumisesta. Mutta koska tuomari oli jo alkanut sanoa, niin tuomitaan koiran eduksi. Pelastusrenkaan vienti ja ohjattu veneen nouto tehtiin molemmat vasemmanpuoleiselta poijulta ja hyvä niin, koska tuuli painoi voimakkaasti oikealle ja näin koirilla oli edes jonkunlainen mahdollisuus tulla maalitolppien väliin. Pistesaldo siis 97/100 pistettä eli ensimmäinen AVO1! Ja luokkavoitto siihen päälle.

Sunnuntaina Hilda ohitteli maalia enemmänkin. Toisen veneen noudossa vain yhden metrin, ohjatussa veneen noudossa kolme metriä ja hukkuvassa peräti kuusi metriä - olisiko jo alkanut väsy painaa... Tällä kertaa se piti hieman pidempään kiinni köydestä ja hukkuvan dummysta, mutta irrotti silti ennen kuin annoin luvan irrottaa. Jos vienti olisi mennyt täysillä pisteillä, olisivat pisteet juuri ja juuri riittäneet ykköstulokseen, mutta Hildapa ei vienyt. Muutaman uudelleen lähetyksen jälkeen pistin pillit pussiin ja keskeytin liikkeen. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt tehdä sille lauantaina niin sanottu korjaava treeni, jossa se olisi saanut palkan veneestä vientimotivaation säilyttämisen varmistamiseksi. Nyt kuitenkin AVO3-tulos eikä sillä rotumestaruutta saanut ;) 

Erittäin kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan ja isot kiitokset järjestelyporukalle, erityisesti tietysti isäntäväelle hienoista puitteista, mukavasta yöpymisestä ja maukkaista ruuista!

perjantai, 6. syyskuu 2019

Hilda käyttäytymiskokeessa

Elokuun puolivälissä eräänä maanantai-iltana suuntasin Hildan kanssa Karjalan Palveluskoiraharrastajien kentälle käyttäytymiskokeeseen eli puhekielellä BH-kokeeseen. BH on ollut suunnitteilla keväästä lähtien, mutta nyt löytyi sopiva ajankohta. Tuomarina toimi Vesa Häkkinen, joka oli mukavan rento ja leppoisa yrittäen lievittää osallistujien jännitystä. Minua ei itse asiassa juurikaan edes jännittänyt ja se pieni jännitys johtui vain siitä, että muistanko itse kaavion oikein - ja meinasihan tuo hidas käynti unohtua, josta johtuen rytminmuutokset eivät olleet kovinkaan sulavasti suoritettuja :D

BH-koe on muuttunut siitä, kun sen Helvin kanssa viimeksi kävin 7 vuotta sitten. Nykyään tehdään koko seuraamiskaavio vain kytkettynä, ja vapaana tehdään vain pitkä suora. Henkilöryhmässä mennään vain kerran ja sekin hihnassa. Jäävät liikkeet tehdään ohjaajan valinnan mukaan joko liikkeestä tai sitten pysähtyen. Tosin tuo saattoi olla voimassa jo Helvin kokeen aikaan... Mutta helpottunut on siis kokonaisuudessaan, kun on lyhentynyt.  

Mutta Hilda oli loistava! Arvosanat eri osuuksista olivat muut erinomaisia, luoksetulo erittäin hyvä, kun Hilda tuli niin sanotusti suoraan sivulle ja loikalla. Ai että miten nautin, kun Hildan vire oli todella sopiva ja miten hyvin se kantoi koko suorituksen ajan <3 Tuomari kehui kovasti, että oli ilo katsella ja tottis oli näyttävää ja vapautunutta. 

Parina meillä oli espanjanvesikoira, jonka ohjaaja on minulle tuttu toisen koiransa kautta ja oli mukavaa, kun saattoi luottaa siihen, ettei parina oleva koira tule ainakaan aggressiivisessa mielessä päälle paikkamakuusta yms. mitä ikäviä juttuja on BH-kokeissa joskus tapahtunut. Hilda oli ensin liikkeessä ja sitten paikallaolossa ja tämä sopi minulle oikein hyvin. 

Vikmanin Jaanalle kiitos videoiden kuvaamisesta, tässä kytkettynä seuraamista, joka katkeaa vahingossa kesken:

https://www.youtube.com/watch?v=lJpY9h1LQR0

Loput kytkettynä seuraamisesta sekä vapaana seuraaminen:

https://www.youtube.com/watch?v=VuWQE2vDMco

Liikkeestä istuminen sekä liikkeestä maahanmeno + luoksetulo. Nämä päätin tehdä varmuuden vuoksi helpotettuina, kun kerran saa valita, koska meitä ennen oli pari koirakkoa epäonnistunut yritettyään tehdä jäävät liikkeet vauhdista.

https://www.youtube.com/watch?v=NxsneSYUhuY

Paikalla makaamisesta ei ole videota, mutta se meni erinomaisesti. Harjoittelin eniten juuri sitä, ettei Hilda reagoi toisen koiran luoksetulokutsuun, mutta ei me varmaan koskaan harjoiteltu tätä niin, että olin selin koiraan täydellä matkalla ja näin kauan. Kaupunkiosuudestakaan ei ole videota, mutta siellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Kaupunkiosuus suoritettiin Karhulan keskustassa, jossa Hilda kohtasi lenkkeilijät, pyöräilijät, autoilijat ja toisen koiran ihan neutraalisti ja odotti seinään kytkettynä rauhallisesti istuen. Näin ollen käyttäytymiskoe oli hyväksytysti suoritettu ja koulutustunnus BH ansaittu.

20190812_204111.jpg

kuva: Katja Tilli

Kävimme myös Kotkan kv-näyttelyssä havittelemassa CACIB:ia, mutta kotiuduimme sileän ERI:n kanssa. Tuomari Satu Ylä-Mononen sanoi pitävänsä molemmista valioluokan nartuista paljon, että ne ovat oikean tyyppisiä ja terverakenteisia ja liikkuvat hyvin, mutta toinen oli liian lihava ja toinen täysin karvaton. Näin ollen ei herunut edes SA:ta. Erinomainen koko ja mittasuhteet, hyvä purenta, vaaleat silmät, hyvä luusto, eturinta ja luuston vahvuus, riittävästi kulmautunut, hyväasentoinen häntä, hyvä karvanlaatu, mutta tänään valitettavasti karvaton, liikkuu hyvällä askeleella, voimakkaasti pilkuttunut väri. 

 

tiistai, 20. elokuu 2019

VEPE-leiri vol 13

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koitti taas vuotuinen Suomen Landseeryhdistyksen vesipelastusleiri, joka kokoaa yhteen harrastajia ympäri Suomen eri rotuisten koiriensa kanssa. Leiri järjestettiin tänäkin vuonna hyväksi todetulla Ahvenlampi Campingin leirintäalueella Saarijärvellä. Perjantaina Hiace täyttyi koirista ja kamoista, kun otimme Miian kanssa suunnan Keski-Suomeen, valitettavasti keli oli kylmän puoleinen koko viikonlopun pieniä auringon pilkahduksia lukuun ottamatta. 

Leiri alkoi siis vasta lauantaina, mutta perjantaina Landseeryhdistys järjesti iltakokeen, johon olin Hildan ilmoittanut. Hyppy ja veneen nouto teki pienet tepposet, kun Hilda ei jostain syystä meinannut löytää vetoköyttä. Vesi siellä on tummaa ja pinta väreili tuulesta ja vetoköysi oli tummansininen, joten Hilda ei varmaan yksinkertaisesti nähnyt köyttä (ei ollut ainoa koira, jolla oli vähän vaikeuksia). Se pyöri edes takaisin köyden lähettyvillä ja käytin käskyjä, kun se näytti välillä siltä, että menee rantaan. Neljä käskyä kaiken kaikkiaan piti käyttää, joten yksi ylimääräinen teki virhepisteen. Lisäksi virhepisteitä tuli siitä, että Hilda otti köyden kolmannella yrittämällä. Tämä oli minulle yllätys ja mietin, missä menee raja aina uuden yrityksen kanssa?! Selvää olisi, jos koira tarttuisi köyteen ja päästäisi irti ja tarttuisi taas, mutta tässä tapauksessa koira käytti aikaa köyden etsiskelyyn. 

Pelastusrenkaan viennissä Hilda luuli aivan selvästi, että palkka on veneessä. Se ulisi veneen perään ja lähti ilman vientiesinettä. Uskoi kuitenkin, kun käskin sen takaisin! Toisella lähetyksellä Hilda otti pelastusrenkaan köydestä, mutta pudotti sen suustaan lähtiessään uimaan. Taas käskin takaisin ja kolmas kerta toden sanoi. Luovutus oli todella hyvä, ei irroittanut kuin luvan saatuaan ja olin tosi tyytyväinen. Kahdesta uudelleen lähettämisestä lähti pisteitä ja ylimääräisiä käskyjä tuli kolme. Nämä uudelleen lähetykset ehtii siis tehdä, kun koira on käynyt maalilinjan ulkopuolella, muuten ei varmaan ehtisi, koska silloin olisi kyseessä vielä lähtöajan laskeminen (lähtöaikaa on 30 sek.) Maalilinjan ulkopuolella käytyä aika katsotaan kokonaissuoritusajan mukaan, joka on neljä minuuttia - tosin tuomari kyllä keskeyttää, jos näyttää, että koira on haluton työskentelemään ts. ei tee mitään. Eikä koiraan saa koskea siitä kerran irti päästettyään, mutta onneksi Hilda kuuntelee ja tottelee sen verran, että tulee takaisin sivulle, koska uudelleen lähetys pitää tehdä kuivalta maalta lähtien. 

Ohjattu veneen haku ei onnistunut. Muistaakseni tarkoitus oli hakea oikealla ollut vene ja aluksi näytti, että Hilda menee juuri sinne, mutta jostain syystä muutti suuntaa ja meni vasemmalle. Siellä aikansa pyörittyään köyttä etsimässä luovutti ja tuli takaisin rantaan kuuntelematta yrityksiäni ohjata sitä oikealle veneelle. Hukkuvan pelastaminen meni täysillä pisteillä, siitä sain Jonna Räisäseltä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä ollaan matkalla suorituspaikalle hyvin tarkkaavaisena ja toisessa hukkuvaa tuomassa rantaan.

68608597_10220380148922153_3039174697519

68430102_10220380185643071_7807495733690

Pisteitä jäi 59 (ei oikeuta tulokseen)

Leirillä sain Hildalle todella hyviä harjoituksia ja sen motivaatio tuntui kasvavan ihan silmissä. Tein veneen haku -liikkeiden loppuosia eli köyden kiinnipitoharjoituksia ja vientiharjoituksia vaihdellen pitkän matkan harjoituksista luovutusharjoituksiin ja sitten toki ohjausharjoituksia vasemman ja oikean välillä. Myös pari hukkuvan kiertämisen alkeisharjoitusta mahtui viikonloppuun. Ihan huippu leiri taas kerran, niin seuran kuin treenien osalta!

Molemmat koirat saivat lihashuoltoa; Helvi ennen leiriä osteopaatilla ja Hilda leirin jälkeen hieronnan muodossa. Osteopaatti sanoi Helvin rangan olevan ihan hyvä, eikä suuria murheita ollut muuallakaan. Hildalla oli jumeja etupäässä etupäässä.