tiistai, 14. syyskuu 2021

Hildasta rotumestari!!

Kotkan VEPE-lansujen treenikausi päättyi elokuun lopussa rotumestaruuden kenraaliharjoituksiin. VEPE:n rotumestaruudet järjestettiin Himoksella ja olin ilmoittanut molemmat koirat molemmille päiville. Rotumestaruudesta miteltiin lauantaina JUN- ja ALO-luokissa ja sunnuntaina AVO- ja VOI-luokissa. Toki kokeet ovat ihan normaaleja kokeita kaikille luokille kumpanakin päivänä, rotumestaruudet vain jaetaan siihen päälle eri päivinä. 

Lauantaina Hertan veneestä hypyssä tuli pieni yllätys, kun Hertta ei lähtenyt heti. 

Hertta_hyppyyn%20l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4

Hertta_hyppy%C3%A4%20suunnitteilla1.jpg

Hertta_hyppy%C3%A4%20suunnitteilla2.jpg

Hertta_veneest%C3%A4%20hyppy.jpg

Hertta_hypp%C3%A4%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4.j

Hertta_matkalla.jpg

Hertta_rantaan%20tullut.jpg

(kuvat: Ari Lehtonen)

Tuomari taisi sanoa, että lähtöaikaa jäi 4 sekuntia. Hertan keskimääräinen suoritusaika liikkeessä on ollut 45 sekuntia, nyt kellotimme minuutin ja 9 sekuntia. Hyvä kuitenkin, että lähti ja tuli maaliin, niin täydet pisteet jäi liikkeestä tälläkin tyylillä. 

Juniorien toisena koeliikkeenä on veneen nouto ja tämän olemme tehneet kokeissa niin, että menen itse veneeseen kutsumaan Herttaa. Niin tälläkin kerralla. Hyvä, että tuli mainittua apuohjaajana toimineelle Kaisa H:lle, että Hertta saattaa yllättäen nykäistä odottaessa, vaikka se olisi näennäisesti rauhallisesti - niin kävi ja ilman ennakkovaroitusta olisi Hertta saattanut saada Kaisan kompastumaan veteen tai päästä ottamaan varaslähdön. 

Hertta_l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4%20venett%

Hertta_l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4%20venett%

Hertta_l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4%20venett%

Hertta_l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4%20venett%

Hertta_l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4%20venett%

Hertta_veneelle%20tulossa.jpg

Hertta_veneen%20nouto.jpg

Hertta_veneen%20vedon%20alku.jpg

Hertta_venett%C3%A4%20hinaamassa.jpg

Hertta_veneen%20nouto%20maaliin.jpg

(kuvat: Ari Lehtonen)

Veneen haku sujui myös täysillä pisteillä, tosin joka kerta Hertta vähän pyörii siinä minun luonani ennen rantaan lähtemistä. Näin kuitenkin se hakee veneen, sillä vieraan ihmisen ollessa veneessä se tuskin koematkaa 30 m vielä lähtisi venettä hakemaan ilman köyden heilutusta tms. apuja. 50/50 pisteen suorituksia tuli kokeessa muitakin, joten rotumestaruus jaettiin aikavertailulla, Hertalle hopeasija 2/7 <3 Hertan veikka Hansu osallistui myös JUN-luokkaan, mutta tällä kertaa nuoren uroksen mielenkiinnon vei muut asiat, harmi tosiaan kun Hansulla on jo näyttö täyden pisteen kokeesta ja olisi varmasti pärjännyt myös uintiajoilla! Hertan sisko Kantti osallistui sitten jo ALO-luokkaan ollen ensimmäinen kasvattini virallisissa VEPE-kokeissa :) Kantti teki hienot veneestä hypyn ja veneen noudon, mutta vienti ja hukkuvan pelastaminen ei vielä onnistunut kokeessa. Sain kunnian olla Kantin apuohjaaja ja se on ihana vepe-koiran alku! 

Hilda oli lauantaina hieman uuden edessä, kun kokeilin vähän erilaisia suoritustapoja. Toisen veneen noudossa ohjaaja voi valita, onko hän lähettämässä koiraa veneessä vai maalla. Luottaen Hildan paikallaoloon laitoin sen yksin veneeseen 50 m soutumatkan ajaksi. Näin sain sen varmasti lähtemään, mutta niinhän siinä kävi, mikä tässä tavassa on riskinä, ettei Hilda hakenut vinolta linjalta toista venettä, vaan ui suoraan minun luokseni rantaan. 

Hilda_toisen%20veneen%20nouto%20alku1.jp

Hilda_toisen%20veneen%20nouto%20alku2.jp

Hilda_toisen%20veneen%20nouto1.jpg

Hilda_toisen%20veneen%20nouto3.jpg

Hilda_toisen%20veneen%20nouto.jpg

(kuvat: Ari Lehtonen)

Pelastusrenkaan vienti sujui yhtä hyvin kuin pääsääntöisesti treeneissä! Hyvä lähtö, hyvä luovutus eikä mitään siinä välissä :) 

Hilda_viennin%20alkuvalmistelut2.jpg

Hilda_viennin%20alkuvalmistelut1.jpg

Hilda_vientiin%20l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4Hilda_vie%20.jpg

Hilda_vienti.jpg

(kuvat: Ari Lehtonen)

Ohjatussa veneen noudossa kokeilin tokomaista lähestymistapaa, jossa koira olisikin ohjaajan kanssa naamat vastakkain. Olin jutellut parin venetuomarin kanssa tästä eivätkä he nähneet mitään sääntöjen vastaista tällaisessa suoritustavassa, mutta kokeen ylituomari katsoi tämän avustamiseksi ja vähensi 5 pistettä. Muuten liike sujui ongelmitta, minusta Hilda kuuntelee minua paremmin ohjauksen suhteen jos se ei katsele veneitä. Munkki kävi kyllä köyden pudottamisen kanssa, sillä Hildalla pysyi köysi ihan silkasta sattumasta suussa, kun se rupesi ravistelemaan itseään jalkojen osuessa pohjaan juuri ennen maalialuetta... Ikuisuusongelmalta tuntuu pudottelut. Täytynee mietiskellä joku pisteitä vähentämätön vaihtoehto lähettämiseen, ehkä tiukka katsekontakti ohjaajaan sitten?! Pitkästä aikaa vepe-kokeesta videomatskua, kyseisen ohjatun veneen noudon kuvasi Kaisa Heikkerö: https://youtu.be/EbpTA67eD0A 

Hukkuvan pelastamisessa Hildalle sattui työtapaturma. Hilda teki jonkun ihmeellisen kiepautuksen hukkuvan takana tartuttuaan dummyyn. Seurauksena oli dummyn vääntyminen tosi hankalan näköisesti ja näin ollen Hilda päästi irti dummysta ja palasi rantaan. Voipi olla taas vaikutusta puuttuvilla kolmella suurella poskihampaalla, ote ei vain ole sillä hyvä ja saattaa myös tuntua ikävältä tietyissä tilanteissa. Lopputulemana 45 p. eli ei tulosta. 

Seuraavaan päivään sitten taas uudella innolla ;) Herttaa apuohjasi sunnuntaina Disa ja tulos oli taas hyvä 50/50 p. luokkavoitolla. Se oli Hertan viimeinen JUN-koe, joita en aiemmin ollut omien koirieni kanssa käynyt kuin Helvin kanssa yhden 0-tuloksella. Hertan kanssa niinkin monta kuin neljä ja kaikista 1-tulos. 

Hildan kanssa eka liike tuotti aikalaisen virhesuman: maalista ohitse 2 metriä, köyden pudottaminen 1 m ennen maalia ja itsekin käytin ylimääräisen käskyn. Pisteitä jäi 19/25, mutta vene tuli otettua matkaan mukaan ja se on pääasia! Tulen todennäköisesti tekemään jatkossakin näin päin, että jään itse rannalle ja koira on yksin veneessä. Vienti meni vahvasti täysin pistein ja myös sekunnilleen samalla ajalla kuin edellispäivänä :D Sitten meni jännäksi ja punnitsin ohjattua veneen noutoa lähettämistavan kannalta. Päädyin riskinottoon ja lähetin "kaikkien sääntöjen mukaan" koiralla ja itsellä katseet samaan suuntaan ulapalle veneille päin. Oikeanpuoleinen vene piti hakea, joten lähetin Hildan oikealta sivultani. Onneksi se meni sinne, mihin pitikin. Maalin ohituksesta menetettiin yksi piste. Ykköstulos oli nyt todella mahdollinen ja tilanne hieman hermoja raastava - hukkuvan pelastamisessa dummyn kanssa oli suuri todennäköisyys, että Hilda irrottaisi liian aikaisin ennen maalia mikäli liike onnistuisi siihen saakka. Ja se on kallis virhe, kun vähennys on avoimessa luokassa 3 pistettä per metri. Tiesin, että meillä olisi varaa menettää enää 3 pistettä. Päätin käyttää hukkuvan pelastamisessa valjaita. Silloin hukkuvalla ei ole dummya, joka suurta osaa koirista innostaa kovasti hakemaan hukkuvan. Ja valjaita käytettäessä koiran on mentävä tarpeeksi lähelle hukkuvaa, jotta hukkuva saa otteen koiran päällä olevista valjaista. Mutta kerran kun hukkuva saa valjaista kiinni, niin eipähän putoa liian aikaisin matkasta ;) Hilda hyppäsi niin hienosti liikkuvasta veneestä hakemaan hukkuvaa! Kiersi niin hienosti hukkuvan! Olin aivan todella iloinen! Ykköstulos 93/100 p. ja luokkavoiton 1/7 osallistujasta myöten rotumestari 2021 <3  Mikään muu harrastamani laji ei aiheuta minulle niin hyviä fiiliksiä kuin hienosti menevä vepe-koe. Sitä jotenkin tuntuu aika pysähtyvän, kun ei voi muuta tehdä kuin kauempaa katsoa ja ihastella, miten koira osaa ja tekee. 

Virallinen palkintokuva, kuva: Kaisa Heikkerö

rm%20kh.jpg

vielä toinen poseeraus kauniissa järvimaisemassa, kuva: Disa Leppä

rotumestis.jpg

Tärkeä uutinen on myös osaltaan Himokselle lähtöpäivänä Hertalle tehty sydänkuuntelu, joka kertoi kaiken olevan sydämen osalta kunnossa. Auskultaatiokuuntelun voi tehdä virallisena vuoden ikäiselle koiralle ja toki toivoisin kasvattajana myös Hertan sisaruksille sydänkuuntelua - se on vaivaton tutkimus, joka ei edellytä rauhoittamista tms. Pitää vain huolehtia, että auskultaation tekee Kennelliiton hyväksymä eläinlääkäri, jotta tuloksesta saa virallisen. Hildan sydän on auskultoitu terveeksi, mutta pentujen isän sydäntä ei ole virallisesti kuunneltu. Auskultaatiotutkimuksella saadaan selville tilanne synnynnäisten sydänsairauksien osalta.

 

 

 

 

 

tiistai, 24. elokuu 2021

Vepe-leiri 2021

Viime vuonna ei vepe-leiriä järjestetty koronatilanteesta johtuen, enkä olisi sinne viime vuonna päässytkään, kun oli pentuja Hildalla kotona. Tänä vuonna kuitenkin leiri pystyttiin järjestämään ja toki suuntasin sinne Hildan & Hertan kanssa. Matkan varrella kävin katsomassa Seraa ja kaikki oli siellä hyvin :) Minkään varsinaisen kuvaussession pitämiseen emme käyttäneet aikaa, mutta nopsasti räpsäisty kuva Serasta kuitenkin: 

Sera2.jpg

Ahvenlammen leirintäalueella oli perjantaina saapuessani edessä vepe-koe. Hertta junioriluokassa ja Hilda avoimessa luokassa. Hertan junnukoe meni kivasti, veneestä hyppy täysin pistein ja veneen noutaminen 23/25 p. eli JUN1-tulos luokkavoitolla. Virhepisteet veneen noutamisessa aiheutuivat siitä, että Hertta pyöri veneen edessä muutamaan kertaan ja köysi kietoutui kaulan ympärille sen verran ikävän näköisesti, että käskin irroittamaan ja annoin köyden uudelleen. Hilda ei saanut tulosta. Itse asiassa Hilda ei saanut yhden yhtäkään pistettä, koska keskeytin itse kaksi liikettä (viennin ja hukkuvan pelastamisen) ja toisen veneen noudossa Hilda ei lähtenyt veneestä 30 s kuluessa ja ohjatussa veneen noudossa se meni väärälle veneelle tullen sen jälkeen takaisin rantaan. 

Lauantaina aloitimme leirin ja ensimmäisellä rastilla harjoittelin Hildan kanssa tuota toisen veneen hakemista motivointitreeninä eli Hilda sai pallon toiselta veneeltä. Hertta haki veneestä palkkarasiaa ja lelua maista lähtien. Toisella rastilla Hilda teki vientiharjoituksia, jossa pari toistoa meni hyvin, mutta sitten kolmas toisto alkoi tökkiä. Ranta oli sama kuin edellisillan koeranta ja pidimme myös koematkan, koska olen ehkä harjoitellut hieman liian lyhyellä matkalla. Tökkimiseen auttoi yksi pieni kutsu veneeltä. Hertta hyppeli veneestä tällä rastilla. Lauantain päätti ns. klinikkarasti, johon kerääntyi saman aihealueen varanneita koirakoita eri ryhmistä (muut rastit kierretään aina yhdellä ja samalla ryhmällä rastilta toiselle liikkuen). Meillä klinikkarasti oli hukkuvan pelastaminen ja Hildalle taas motivointitreeniä, jossa se sai hukkuvalta ruokaa ja/tai pallon. Hertta haki hukkuvalta palkkarasioita.

Lauantaina illalla mökkimme liepeillä oli pentupainit ja -uinnit, kun leirillä maskottina mukana olevat Huuru ja Hile saivat kolmanneksi pyöräksi Seran visiitille. 

HHS.jpg

Sunnuntaina aloitimme siitä mihin lauantaina lopetimme eli hukkuvarastilta. Toistimme samalla tyylillä treenit. Toisella rastilla taas vientiharjoituksia, ylipitkällä matkalla mutta motivoimalla voimakkaasti. Hertalle taas kivoja veneelle menoja. Leiri päättyi klinikkarastilla, jossa Hilda haki pelastusrenkaan toiselta veneeltä ja Hertta harjoitteli veneestä lähtöä minun luotani. Tämä on syytä ottaa Hertalle säännölliseen ohjelmistoon, koska ounastelen sen olevan sille(kin) vaikeaa. Mukava ja hyödyllinen leiri tälläkin kertaa :) Etenkin Hertalle, jolla on hyvin rajallinen kokemusmaailma vielä ylipäätään. Sen oli tosi hyvä opetella odottelemaan muiden koirien tehdessä ja ollessa lähettyvillä. (kuva: Katja Heinonen)

leiri.jpg

Kauaa ei laakereilla lepäilty, koska yhden huilipäivän jälkeen suuntana oli Porvoo ja rally-tokokisat. Kirsi Petäjä oli suunnitellut kivan radan MES-luokkaan: 

rata.jpg

Hildan suoritus oli täsmällistä tekemistä virheettömästi kyltille 9 saakka. Itse keskityin olemaan kumartelematta ja ohjaamaan selkeästi, luottaen koiran osaamiseen ja tekemiseen kyttäämättä sitä sen kummemmin. 9-kyltillä eteen istuminen oli vino, josta -1 piste. Seuraavaa kylttiä (istu-askel vasemmalle-istu koira oikealla puolella) mietiskelin eniten etukäteen, ettei välttämättä onnistu, kun ollut harjoitellessa vähän tahmeaa oikean rintamasuunnan säilyminen eli ns. pohkeenväistö. Mutta se ja kolme seuraavaakin kylttiä sujuivat ihan oikein. Merkille lähettäminen oli meidän kompastuskivemme, sillä Hilda ei löytänyt merkkiä (vaikka se oli ihan selkeästi erillisenä tötterönään). Yritin muutaman käskyn verran korjata liikettä, mutta sitten otin uusinnan. Hilda meinasi uusista käskyistä sinkoilla vähän mihin sattuu, muun muassa kiertämään tuomaria. Uusinnassa tein ohjaajavirheen, kun kumarruin osoittamaan kädellä Hildalle suuntaa. Sitten merkki onnistui ihan OK. Olisi pitänyt heti aluksi istua pieni hetki pidempään ennen lähettämistä, jotta Hilda olisi rauhassa bongannut merkin. Lisäksi olisi pitänyt uusia suosiolla ilman uudelleen ohjaamisia, koska sääntöjen mukaan tietyt virheet jäävät voimaan uusimisesta huolimatta ja niitä meille tuli juuri kontrollin puutteesta -3 ja puutteellisesta yhteistyöstä -3. Merkkisekoilun jälkeen pari kylttiä meni taas hyvin ja hieman yllättäen liikkeestä maahanmenossa tuli virheellisyyttä epätarkasti suoritetun tehtävän muodossa -3 pistettä kun Hilda jätti kyynärpäät ilmaan. Viimeisen tehtävän käännös olisi pitänyt tehdä tarkemmin ja napakammin, siitä vähennettiin vielä yksi piste. Kaiken kaikkiaan 85 pistettä ja hyväksytty tulos, joten ei huono, mutta ei myöskään valiotulos. 

Hiltunen.jpg

Eelis oli mukana kisoissa, kun Tommilla olikin töitä illalla. Oli sen verran stressaavaa, että en mielelläni ota lasta mukaan ellei ole toista aikuista apunani. Juuri ja juuri pysyi Eelis autossa odottamassa Hildan ratasuorituksen ajan lahjottuna karkilla ja piirrettyjen katsomisella puhelimesta ettei aivan kisakentälle juossut... 

Puhelimesta tuli vastaan vielä pari kuvaa kolmikosta, kun Helle oli meillä hoidossa heinäkuun lopussa. Söpö trio <3 Kyllähän näitä enemmänkin pitelisi, jos olisi aikaa ja tilaa autossa :D 

HHH11.jpg

HHH22.jpg

torstai, 19. elokuu 2021

Kuuluisat kehädebyytit

Pentuluokat jäivät koronan takia koluamatta kasvateiltani, mutta elokuun alkajaisiksi saimme tämänkin lajin avattua kahden juniorin voimin. Ilmoitin molemmat omat koirani Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn ja sain houkuteltua myös Kantin & Kaisan osallistumaan :)  Eniten jännitti etukäteen Hertan käyttäytyminen uudessa tilanteessa, kun missään näyttelyharjoituksissa tai mätsäreissä en ollut sen kanssa käynyt. Onneksi luokassa ei ollut siskon lisäksi muita koiria, niin juokseminen sujui ongelmitta ja yksilöesiintyminen meni myös hyvin. Pari kertaa Hertta haukahteli toisille koirille vuoroamme odotellessa, kun jotain "vääränrotuisia" kulki ohitse. Muita lansuja se ei noteerannut, ihme roturasisti :D Toinen jännityksen aihe oli Hertan pysyminen kevythäkissä sen aikaa, kun olen Hildan kanssa kehässä. Kaisa piti sitä silmällä eikä se yrittänyt rikkoa oviverkkoa tms. joten hyvin meni sekin. 

Kehässä tuomari Annukka Paloheimo Segersven mittasi Hertan ja totesi kasvun olevan hyvällä mallilla. Arvosteluun hän saneli "Sopusuhtainen, sivusta hyvin liikkuva, takaa hieman ahtaasti. Erittäin kaunis pää, hyvä luusto, riittävät kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu." Tuloksena ERI1 on parempi kuin mitä odotin karvansa pudottaneelle ja hyvin laihalle Hertalle! Kantti-siskon arvostelussa sanottiin "Tässä vaiheessa hieman etumatala. Voimakas pää, tasapurenta, hyvä luusto, saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa. Liikkeessä häntä nousee jo lähes kierteelle. Terve liikerata, mutta kaipaa voimaa erityisesti takaa." Kantille EH2 ja näistä on hyvä jatkaa :) Tuo hännän kanto on kyllä tainnut kertautua molemmilta vanhemmilta oikein urakalla, koska monilla pentueesta on varsin korkea häntä... Hildan arvostelu kuului "Aivan koon alarajalla. Voimakas pää, hyvin vaaleat silmät, voimakas luusto, voimakas pitkähkö runko, hyvä matala kinner. Valkoinen runkoväri saisi olla puhtaampi. Mittasuhteiltaan saisi olla parempi." Päivän sana oli siis voimakas - on se hassua, miten Hilda on ollut nuorempana liian kevytrakenteiseksi sanottu, mutta varmaan sitten jotenkin kehittynyt vielä myöhemmällä iällä, vasta 4-5 vuoden ikäisenä?! Mitään kehäkuvia ei tullut otettua, onneksi edes tämän sain muistoksi:

n%C3%A4yttely.jpg

(kuva: Petra Frondelius)

Piti ihan käydä lukemassa Hildan näyttelyarvostelut tuon luuston vahvuuden osalta. Suurimmassa osassa sanotaan kyllä, että sopiva luuston vahvuus ja ihan parissa sanotaan, että keskivahva tai voisi olla vahvempi. Näin se mielikuva vääristyy itselläkin ;) Tämä luuston vahvuus on itselleni hieman vaikea arvioitava jos ei kyse ole aivan ääripäistä eli todella hentoisesta raajaluustosta tai toisaalta erittäin järeästä. 

Näyttelyä edeltäneenä päivänä kävin Hildan kanssa VEPE-kokeessa Ruokolahdella. Ensimmäisessä liikkeessä eli veneestä lähtevässä toisen veneen noudossa Hilda pudotti köyden suustaan juuri ennen maalitolppia, josta -3 pistettä. Toisena liikkeenä oli pelastusrenkaan vienti ja Hilda lähti, mutta kääntyi takaisin. Minusta näytti siltä, että se kävi maalin ulkopuolella, joten en pitänyt kiirettä uudelleen lähetykseen, vaan hain pelastusrenkaan vedestä ja kutsuin Hildan sivulle. Juuri kun olin lähettämässä uudestaan, puhalsi tuomari pilliin lähtöajan ylittymisen merkiksi. Eli ei se sitten mennyt tarpeeksi maalitolppien ohitse... Ohjatussa veneen noudossa Hilda katsoi haettavaa venettä, lähti sinne päin, mutta päättikin vaihtaa suuntaa. Se kävi väärällä veneellä, mutta meni käskystä toiselle veneelle ja toi sen maaliin. Yksi piste vähennettiin ylimääräisestä käskystäni (kolme on sallittu). Hukkuvan pelastamisessa Hilda ei sitten lähtenytkään veneestä. Meinasi lähteä, mutta peruutti takaisin, kun airo tuli suoraan hyppylinjalle eteen. Tosi myöhään kyllä tuomari antoi hukkuvalle merkin pudota ja soutaja souti varsin reipasta tahtia, koska Hildan suunta oli tosiaan aivan airon yli takaviistoon. Näin ollen emme saaneet tulosta, kun pisteitä jäi 46. 

Muutamaan kuvaan oli Hildakin tarttunut, jotka julkaistiin järjestävän yhdistyksen sivuilla:

Ruokolahti1.jpg

Ruokolahti2.jpg

Ruokolahti3.jpg

Ruokolahti4.jpg

Minulla oli tuona viikonloppuna hoidossa Helle ja sehän sitten reissasi mukana vepessä ja näyttelyssä. Vepessä mukana olivat myös Uuno-pentunen ja Riikka sekä Eelis. Riikka ei ollut ennen vesipelastuskoetta nähnyt, mutta eipä tainnut paljoa nähdä nytkään, kun kummipoikansa perässä joutui juoksemaan :D Eelis jaksoi kyllä sinänsä tosi hienosti pitkän koepäivän ja tällä kertaa päivä venyi jotenkin vielä poikkeuksellisen pitkäksi, sillä pääsimme lähtemään kotiin vasta klo 18 ja näin ollen reissu venyi 12 h mittaiseksi. Tosi mukavaa, kun koepaikalle meitä tulivat tervehtimään Hile ja Kimi, joita kumpaakaan en ollut nähnyt luovutuksen jälkeen. Mitään hienoa poseerauskuvaa oli aivan turha kuvitella ottavansa näistä huligaaneista, tässä kuitenkin kasa mustavalkoista (kuva: Riikka Tolvanen); Kuuluisa Suitsait Superhelle, Kuuluisa Huihai Hallayö makkurissa, Kuuluisa Tiktak Tornado ja Kuuluisa Uijui Ukkospuuska siis tapasivat toisensa jälleen.

pennut.jpg

maanantai, 16. elokuu 2021

Vesipelastusta Virossa

Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa reissuun rajojen ulkopuolelle koirien kanssa! Heinäkuun loppupuolella lähdin ystäväni Disan seuraksi Viroon kahteen vepe-kokeeseen ja ilmoitin toki omatkin koirani osallistumaan. Perjantaina aamupäivällä menimme laivalla Tallinnaan ja kävimme ensi töiksemme hakemassa koirille madotukset kuntoon. Majoitus meillä oli samassa hostellissa kuin missä olin edellisen kerran Tallinnassa vepe-kokeessa ollessani v. 2017. Meillä oli Disan kanssa erilliset makuuhuoneet ja yhteinen keittiö-/oleskelutila ja totesimme mun koirien sekä Disan Junnu-landseerin tulevan niin erinomaisen hyvin juttuun, että ne voivat olla vapaasti yhdessä yhteisissä tiloissa. Kävimme vähän shoppailemassa ja syömässä kauppakeskuksessa, sitten Ingridin vinkistä Keilan vesiputousta katsomaan. Se oli hieno!

putous.jpg

Alueella oli myös riippusilta! Kumpikaan koirani ei ollut koskaan aiemmin sellaisella kulkenut ja Herttaa jännitti ensin aika kovasti (Hildaa ei ollenkaan). Varo-varovasti kulkien Hertta selvitti natisevan ja edestakaisin heiluvan sillan, toinen ja kolmas ylitys sujuivat kerta kerralta paremmin. 

silta.jpg

(kuvat: Disa Leppä)

Hertta oli alokasluokassa, jossa tehtäviin kuului esineen nouto veneeltä, veneestä hyppy, veneen nouto, hukkuvan pelastaminen ja yhteisuinti. Matkat olivat noin 25 m rannasta, Hertalla ei riittänyt itseluottamus tehtävien suorittamiseen noin kaukana minusta. Pari kertaa se lähti kohti venettä, mutta kääntyi takaisin. Se teki molempina päivinä vain veneestä hypyn ja tiimiuintimme, nämä sujuivat hyvin. Virossa ei käytetä alokasluokassa omaa apuohjaajaa, kokeessa on yleinen avustaja kaikissa luokissa, joten tässä suhteessa koe on vaikeampi kuin meidän oma alokasluokkamme. Toisaalta noudettavaa esinettä sekä veneen köyttä näytetään koiralle veneestä ennen koiran lähettämistä, mutta tästä ei nyt ollut Hertalle apuja. Lauantaina pisteitä kertyi 33 ja sunnuntaina 31.

4.jpg

8.jpg

9.jpg

Jos ei muuta niin ainakin hieno kontakti koronakakaralla 

1.jpg

Hilda on suorittanut alokasluokan Virossa neljä vuotta sitten, joten nyt starttasimme avoimessa luokassa. Ja hyvin vähäisellä harjoittelulla upeasti 89/100 pistettä! Kaikenlaista säätämistä kuitenkin mahtui tuohonkin koesuoritukseen :D En tiennyt, että liikkeiden suoritusjärjestys oli muuttunut ja luulin ensimmäisenä olevan veneen takana piilossa olevan hukkuvan pelastamisen. Oikeasti ekana liikkeenä olikin ajelehtivan veneen hakeminen. Alkuvalmistelut ovat molemmissa liikkeissä samanlaiset, eli koirakon pitää kääntää selkä veteen päin siksi aikaa, kun vene ajetaan paikoilleen ja köysi/hukkuva asetetaan paikoilleen. Sitten kun koirakko saa kääntyä venettä kohti, on näkymä lähes identtinen, kun näemme vain tyhjän veneen (avustaja menee veneen pohjalle makaamaan). Matka on noin 30 m ja näin veneen keulassa köyden, joka roikkui laidalla - ihmettelin, mutta ajattelin sen olevan siellä jo valmiina, ikään kuin hämäämässä koiraa. Lähetin Hildan kiertämiskäskyllä, no Hildahan bongasi köyden ja otti sen. Minä ajattelin, että turha yrittää käskeä sitä irroittamaan, tulisi vain turhaa painetta ja epävarmuutta seuraavaan tehtävään (eli mun mielestäni siihen oikeaan veneen nouto -liikeeseen) ja oletin tämän liikkeen menneen pieleen. Sitten kun Hilda veti venettä rantaan, huomasin ettei veneen takana piilossa ketään olekaan ja tajusin Hildan tekevän ihan oikeaa liikettä :D Vähän vielä oli hämmennystä, kun Disa oli kuitenkin ollut näkevinään hukkuvan roikkumassa veneen kyljessä kiinni rantaan päin tulemassa - mitä lie näkyjä hän nähnyt sitten :D 

12.jpg

tässä kuvassa näkyy, miten köysi on veneen laidalla - ei siis veteen asetettuna, kuten olimme harjoitelleet... Vene voi myös kääntyä miten päin tahansa ja liikkua, koska kukaan ei pidä sitä paikoillaan.

13.jpg

14.jpg

Ohjaaja saa mennä veteen noin puoleen sääreen saakka koiraa vastaan. Se on pienempi paha kuin jos koira pudottaisi köyden ennen kuin ohjaaja saa sen käteensä. Maalilinjaa ei ole.

15.jpg

AVO-luokassa oli vain kaksi osallistujaa ja Viron systeemissä liikkeet tehdään luokka kerrallaan. Tämä sopi mainiosti Hildalle, että rytmi oli reipas ilman pitkiä odotteluaikoja tai autossa nukkumisia. Seuraavaksi pääsimme sitten tekemään sitä piilossa olevan hukkuvan hakua! Kiertämiskäskyllä Hilda suuntasi merkkipoijulle ja yritti jopa ottaa sitä suuhunsa... Ohjauksesta suuntasi onneksi veneelle, joka oli poijusta oikealla. Hilda yritti kurkotella veneen sisäpuolelle (varmaan etsiskeli köyttä) mutta kuunteli minua kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja kiersi veneen. Näin hukkuva tuli onnistuneesti tuoduksi rantaan. Virossa koira käyttää joko uimaliiviä tai valjaita, josta hukkuva ottaa otteen, ei siis mitään kädenjatketta, johon koira tarttuisi.

16.jpg

17.jpg

18.jpg

19.jpg

20.jpg

Kolmantena liikkeenä on esineen vienti. Tätä olimme harjoitelleet pari kertaa jollakin vähän erikoisemmilla esineillä varmuuden vuoksi, mikäli kokeessa sellainen olisi tullut vastaan. Nyt vientiesine oli kuitenkin dummy. Vastaanottajan toiminta oli erilainen kuin neljä vuotta sitten; silloin vastaanottaja ei tarttunut esineeseen, vaan koiran piti laskea se vastaanottajan käteen ja tähän olin varautunut tälläkin kerralla kun kyttäsin silmä kovana sopivaa luovutushetkeä, mutta ihan kiva, että nykyään esineestä otetaankin kiinni. 

21.jpg

24.jpg

Neljäntenä liikkeenä on ohjattu nouto, jossa koirakon odottaessa heitetään kaksi esinettä noin 10 m rannasta ja tämän jälkeen tuomari ilmoittaa, pitääkö noutaa oikean vai vasemman puoleinen esine. En muista kumpi esine heitettiin ensin, mutta Hildan tuli noutaa oikeanpuoleinen dummy. Se olisi mieluummin lähtenyt vasemmalle, mutta sain sen innostettua oikeaan ennen kuin lähetin ja noudosta tuli ihan nappisuoritus luovutuksineen kaikkineen. 

26.jpg

27.jpg

28.jpg

Viidentenä ja viimeisenä tehtävänä on hukkuvan pelastaminen tiimityönä, jossa koira ja ohjaaja uivat yhdessä hukkuvan luokse ja koira vetää molemmat henkilöt rantaan tai ohjaaja voi halutessaan uida itse.

29.jpg

30.jpg 

31.jpg

Näillä suorituksilla Hilda suoritti avoimen luokan, sai koulutustunnuksen VP2 ja siirrettiin voittajaluokkaan :)

2.jpg

Kuvassa ykkösenä oleva landseeruros asuu Latviassa, Saksan tuonti Pius von Keltenhügel. Oli hienosti vedessä toimiva poika eikä mikään pahan näköinenkään!

Lauantaina illalla kyläilimme Ingridillä ja pääsimme nunnuttelemaan White'n Black O-pentuetta :) 

Toki sitten kokeilimme sunnuntaina ylintä luokkaa, kun kerran matkaan oli lähdetty :D Ihan soitellen sotaan, koska olin vain osaa voittajaluokan liikkeistä Hildan kanssa pikaisesti kokeillut ja tasan yhtenä treenikertana. Luokassa on kuitenkin paljon uusia elementtejä Suomen avo-luokkalaiselle, esimerkiksi hukkuvan pelastamiset pelastusrenkaan kanssa. 

Seitsemästä mahdollisesta liikkeestä arvotaan viisi ja näiden keskinäinen järjestys arvotaan myös. Toivoin rannansuuntaisen viennin ja oman veneen hinauksen jäävän pois, koska Hildalla ei ollut mitään käsitystä veneestä pois hyppäämisestä minun luotani ilman ns. näkyvää syytä eli että vedessä olisi jotain haettavaa. No toiveeni toteutui osittain, mutta rannansuuntainen vienti tuli mukaan suoritettaviin liikkeisiin ja pitkän köyden vienti jäi pois ohjelmistosta. 

Ensimmäiseksi suoritettiin hukkuvan pelastaminen veneestä lähtien. Liikkeessä ohjaaja heittää pelastusrenkaan veneestä kohti hukkuvaa ja lähettää koiran. Koiran tulee viedä pelastusrengas hukkuvalle ja vetää tämä veneelle ohjaajan luokse. Hilda lähti hyvin ja otti pelastusrenkaan köydestä kiinni, mutta tarvitsi useamman käskyn, että hoksasi mennä hukkuvan luokse. Veneelle tuleminen minun luokseni sujui OK, ei ollut lähdössä rantaan. 

32.jpg

33.jpg

34.jpg

Seuraavana liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen rannalta lähtien. Passiivinen hukkuva oli aika kaukana, matkaa sääntöjen mukaan 40 m. Vaikka liike on sama kuin Suomen voittajaluokassa, emme ole harjoitelleet tätä vielä ollenkaan. Harmi sinänsä, koska jos Hilda olisi tämän tehnyt täysillä pisteillä, olisi se saanut kokeesta 1-tuloksen. Hilda ei siis tehnyt tätä liikettä ollenkaan, se kyllä lähti, mutta kääntyi ja tuli takaisin rantaan. 

38.jpg

41.jpg

Ennen rannansuuntaista vientiä pähkäilin, miten ihmeessä saisin Hildan lähtemään veneestä. Epätoivoinen yritykseni heittää sille odotellessa pari kertaa lelua sanoen samalla "hyppy" tuotti tulosta :D Vientiesineenä oli dummy, joista Hilda tykkää heittoleluina todella paljon. Itse asiassa en meinannut saada sitä veneeseen ennen liikettä, kun se jumiutui tuijottamaan veneessä odottanutta dummya "hieman" saalistiltissä... Lähetyshetkellä otin dummyn ja käden liikkeellä olin heittävinäni sen ja niin sinkosi veneestä veteen Hiltsu :D Kutsuin Hildan hakemaan minulta dummyn ja käskytin viemään toiselle veneelle. Muutama ylimääräinen käsky oli paikallaan, mutta hoksasi se homman sitten ja luovutus oli hyvä. 

43.jpg

44.jpg

Ajelehtivan veneen nouto eroaa avoimeen luokkaan verrattuna sillä tavalla, että koira lähetetään veneestä ja ajelehtiva vene myös pitää tuoda lähtöveneessä odottavalle ohjaajalle. En tiedä, miksi Hilda lähti tähänkin tehtävään niin hyvällä draivilla, ehkä se huomasi köyden roikkumassa veneen laidalla ja halusi hakea sen. Liike meni täysin oppikirjan mukaan. 

46.jpg

48.jpg

49.jpg

Viimeiseksi suoritettiin kahden hukkuvan pelastaminen tiimityönä. Tätä liikettä en ollut koskaan kokeessa tehnyt, koska liike jäi Helvin kokeessa v. 2017 arvonnassa pois. Koira ja ohjaaja uivat yhdessä aktiivisesti loiskivan hukkuvan luokse, koira lähtee viemään tätä rantaan ja sillä aikaa ohjaaja ui passiivisen hukkuvan luokse. Rannalta koira kutsutaan hakemaan ohjaaja ja eloton hukkuva. Liikesuoritus meni hyvin, kuvia ei siitä ole otettu. Kaiken kaikkiaan Hilda keräsi hienosti 71/100 pistettä ja oli todella kivaa olla sen kanssa näissä kokeissa kun se työskenteli niin superhyvällä asenteella <3 

 

 

tiistai, 20. heinäkuu 2021

Vihdoin VEPE-kokeita!

Olen viimeksi ollut vepe-kokeessa syyskuussa 2019 ja se tuntuu ihan toiselta ajalta - Helvi oli osa perhettä hyvissä voimissa, Hertasta ei ollut vielä aavistustakaan ja Eelis oli vuoden ikäinen pikkulapsi... Viime kesä meni meillä ilman treenejäkin, pentuhommissa, eikä kokeita lajissa voinut koronaohjeiden takia järjestääkään. Tänä kesänä kokeita sai järjestää heinäkuun alusta lähtien ja heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Landseeryhdistyksellä oli neljän kokeen viikonloppu Kouvolan Verlassa, johon sain Hildalle koepaikan kolmeen kokeeseen ja talkoilin yhdessä kokeessa.

Perjantain iltakokeessa Hilda aloitti ihan hyvin. Hyppäsi minun luotani veneestä ja suuntasi hakemaan toista venettä. Ehti vetää venettä hetken, kunnes jostain syystä päästi irti köydestä. Ainut, mitä havaitsin, oli jonkun koiran haukahdus rannassa. Käskystäni Hilda kuitenkin otti uudelleen veneen hinaukseen ja kainalon alta kulkeneesta köydestä huolimatta veti veneen maaliin ilman virhepisteitä. Loput liikkeet eivät sitten pisteitä tuottaneetkaan, vaan niin viennistä, ohjatusta veneen hausta kuin hukkuvan pelastuksesta, tuomittiin lähtöajan ylitys eli Hilda ei lähtenyt suorittamaan tehtäviä 30 s kuluessa. Viennissä se lähti viemään sitten kun tuomari oli puhaltanut pelin poikki ja veneeltä kutsuttiin. Samoin ohjatussa veneen noudossa ja hukkuvan pelastuksessa Hilda teki liikkeet, kun sai apuja toisesta päästä. Hukkuvan pelastuksessa tosin avut olivat tosi voimakkaita, vasta dummyn heittely ilmaan sai Hildan lähtemään veneestä.

Lauantaina osallistuin koiran kanssa aamukokeeseen ja talkoilin iltakokeessa. Tässä kokeessa Hilda ei tehnyt sitäkään vähää kuin perjantaina; kaikissa liikkeissä lähtöajan ylitys eikä yritetty edes apujen kanssa. Hassu Hilda oli joka kerta rannasta lähtiessämme suuntaamassa palkalle kovalla höökällä - miten se voi kuvitella saavansa palkkaa, kun ei ole tehnyt mitä pyydetään :D Talkoiluhommani oli soutaminen ja se oli oikein kivaa.

Sunnuntaille vein jääräpäisesti Hildan edelleen ja lisäksi ilmoitin Hertan ihan ex temporee junioriluokkaan. Hilda ei tehnyt edelleenkään mitään 30 s puitteissa, mutta lisämotivoituna kyllä. Sitä siis vaivasi valeraskaus, jota tällaisella voimalla ei ole ennen ilmennyt. En ollut tajunnut kokeita edeltävällä viikolla koko valeraskautta, sillä sen laiskuus (mökillä vain makaili) ja kuopan kaivaminen meni helteen piikkiin. Mutta tosiaan juoksusta oli se pari kuukautta, joten ajankohta osui juuri "synnytykseen". 

Hertta yllätti minut totaalisesti suorittaessaan 1-tuloksen arvoisesti! Se hyppäsi epäröimättä veneestä, vaikka sillä ei treeneissä todellakaan ole ollut täyttä 30 m matkaa eikä se myöskään ole lähtenyt noin varmasti ja nopeasti. Veneen haussa menin itse veneeseen kutsumaan Herttaa ja se ui veneelle, otti köyden mutta jäi hieman pyörimään veneelle, jolloin apuohjaaja käytti muutaman ylimääräisen käskyn kutsuessaan Herttaa rantaan. Hienosti Hertta jaksoi vetää veneen maaliin :) Lopputulemana 48,5/50 pistettä! Kaiken kukkuraksi myös Hertan velipoika Hansu osallistui JUN-luokkaan ja teki täydet pisteet! Kasvattajan sydäntä suuresti lämmittää tällaiset keskenkasvuiset vepe-intoilijat <3  

HH.jpg

(kuva: Jukka Lehtinen)

Tästä parin viikon päästä sain koepaikan Hildalle rally-tokokisoista Kouvolassa. Jäi vähän herkistelyt tekemättä sietämättömän kuumuuden ja muiden kiireiden takia. Rehellisyyden nimissä se olin minä, joka radalla mokaili: Liian voimakasta kumartumista ja epäselvää ohjausta muutenkin. Rata olisi ollut ihan tehtävissä, harmillisesti jäimme pisterajan alapuolelle (65/100) ja Hildan muutoin niin komea kisakirja sai nollan.

rata.jpg

Kaksi kymppivirhettäkin tuli: Peruutus ohjaajasta poispäin meni muuten hyvin, mutta koiran olisi pitänyt palata oikealle puolelle, niin Hilda ehti käydä vasemmalla puolella - otan omaan piikkiini, kun en tajunnut ohjata Hildaa kiertämään takakauttani oikealle puolelle. Sarjahypyssä Hilda ehti pyörähtää toisen ja kolmannen hypyn välissä. Ihan en ymmärrä, miksi ja miten noin iso koira ehtiikin tehdä tuollaisia ylimääräisiä liikkeitä tuossa kohtaa :D Tuomari kommentoi liiallisesta kumartamisesta ja kehui kaunista yhteistyötä. Kentällä oli vielä illalla 27 astetta lämpöä, mutta se ei liikaa latistanut Hildaa. Häiriötä siellä oli kylliksi sikäli, että moni koira kiinnitti kovasti huomiota leppeässä tuulenvireessä läpättäviin kehänauhoihin, etenkin niiden häntiin, jotka kutsuvasti heiluivat ja voittajaluokassa tapahtuikin useita kehästä karkaamisia. 

Viiman ja Arunin pennut täyttivät tänään 3 kk ja kaikki laittoivat kasvattajalle kuvan :)

tässä Elma eli Rairai Rankkasade "siskonsa" kanssa

Elma%203%20kk.jpg

Helle eli Suitsait Superhelle 

Helle%203%20kk.jpg

Hile eli Huihai Hallayö

Hile%203%20kk.jpg

Huuru eli Hiphei Hurrikaani

Huuru%203%20kk.jpg

Kimi eli Tiktak Tornado

Kimi%203%20kk.jpg

Mauri eli Puhpah Pyörremyrsky

Mauri%203%20kk.jpg

Mimmi eli Tuitui Taifuuni

Mimmi%203%20kk.jpg

Pyry eli Hiiohoi Hyökyaalto

Pyry%203%20kk.jpg

Sera eli Piupau Pallosalama

Sera%203%20kk.jpg

Uuno eli Uijui Ukkospuuska

Uuno%203%20kk.jpg

Pennut saivat 12-viikkoisrokotukset ja pojilta löytyi edelleen pallit, tosin Huurulla ne olivat liikkuvaiset. Kimiltä kuului vielä sivuääni, Maurilta ja Pyryltä ei enää kuulunut. Olen nähnyt useamman kerran Uunoa, Huurua ja Helleä sekä Mimmin vepeilyn merkeissä. Osa pennuista ui jo "kuin vanhat tekijät", osa vielä totuttelee vesielementtiin.