Kesällä ilmoittelimme kavereiden kanssa koirat neljään elo-syyskuun näyttelyyn innostuksissamme. Kiertueen aloitti Kouvolan näyttely, jossa tuomarina liettualainen Livija Zizevske. Hän teki Hildasta neljä vuotta sitten Latviassa sen maan valion ja sitä myöten Baltian valion, Baltian Voittajan ja antoi CACIB:n jolla kansainvälisen muotovalion arvo - se oli kyllä huikea kehäpyörähdys :D No tällä kertaa menestys oli hieman vaatimattomampi PN4, arvostelu vapaasti suomennettuna: Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Tyypillinen pää, vaaleat silmät. Erittäin vahva runko. Hyvin asettunut häntä. Oikea etuosa. Tarpeeksi vahva takaosa ja kulmaukset. Liikkeissä hyvä tasapaino. Hyvä karvapeite, erinomainen temperamentti. Hertta pisti pykälän äitiään paremmaksi ollen PN3: Hyvä koko ja mittasuhteet. Hieman vaaleat silmät. Vahva kaula. Tarpeeksi vahva ylälinja, luisu lantio. Eturinnasta matala. Hieman suora olkavarsi. Suorat takakulmaukset. Tarpeeksi tasapainoiset liikkeet. Hyvä karvapeite ja temperamentti. Hildan arvostelu oli kyllä parempi kuin Hertalla, mistä lie sijoitukset noin päin?! Seuraavana päivänä suuntasimme Heinolaan, jossa virolainen tuomari Astrid Lundava. Hän antoi arvostelut selvällä suomen kielellä, mikä on aika monen virolaisen tuomarin tapa. SA:ta ei tullut kummallekaan koiristani, Hertta oli valioluokan 2. ja Hilda 3. Hertan arvostelussa luki: 3-vuotias, pienempi narttu. Hyvät mittasuhteet. Kaunis narttumainen pää. Vaaleat silmät. Liian pienet hampaat. Hyvä kaula ja selkälinja. Luisu lantio. Eturinta saisi olla syvempi. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee lisää kulmauksia taakse. Erinomaiset sivuliikkeet. Erinomainen temperamentti. Hildan arvostelu sitten: 7,5-vuotias. Vankka narttu. Vahva pää. Vaaleat silmät. Vahva kaula. Hyvä selkälinja. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee hieman enemmän kulmauksia taakse. Yhdensuuntaiset hyvät liikkeet. Riittävät sivuliikkeet. Tuo on mielestäni ihan käsittämätöntä, että Hildan takakulmaukset eivät olleet tuomarin mielestä riittävät - sillä on suorastaan voimakkaat takakulmaukset...

Miia Hänninen otti kuvan meikäläisestä kasvattieni Kimin ja Hilen sekä omien koirieni kanssa Heinolassa.

Seuraavana viikonloppuna Riihimäellä ei suosinut sää eikä tuomari. Georgialaiselle George Schogolille oli ilmoitettu koiria kuin messariin konsanaan, huimat 19 landseeria! Ei ollut ERI-automaatti todellakaan miekkonen jos joku sellaista uumoili. Kuudelle koiralle SA ja esim. narttujen serti jäi jakamatta. Kovassa kaatosateessa Hildalle EH4, Hertalle pelkkä EH. Hildasta tuomari kirjoitutti, että 7,5 v. Feminiininen narttu. Miten suomennetaan full of substance... No se tarkoittaa että voimakas runko. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Vaaleat silmät. Ylälinja ei tarpeeksi vahva. Täyteläinen etuosa ja tarpeeksi pitkä rintakehä. Hertalle arvostelu 3-vuotias, keskikokoinen ja keskivahva luusto, varpaat kääntyvät hieman sisäänpäin, hieman matala pään kanto, ylälinjan pitäisi olla vahvempi, tasapainoinen seistessään mutta hyvin keskinkertainen liikkeessä. Esitimme tälle tuomarille myös kasvattajaryhmän, jossa Kimi, Hile, Hertta ja Kielo, niin tuomari sanoi, että hänelle vaaleat silmät pilaavat kaiken ja että hän ei tykkää, että koirat juoksevat pää matalalla. Arvostelussa luki, että 4 koiraa joilla samanlaisia vikoja nähtävissä ja joihin tulisi kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Siis ei koirat tokikaan tuomarin mielestä kamalia olleet, koska kasvattajaryhmää ei voi esittää muilla kuin ERI:n tai EH:n saaneilla koirilla ;) 

(kuva: Anne Ikonen)

Ja neljännet kokoontumisajot olivat tästä viikon kuluttua Porvoossa, sää syyskuun alkuun jopa yllättävän kuuma! Tuomarina taas sellainen, joka ei muistaakseni ole lansuja Suomessa arvostellut, portugalilainen Luis Catalan. Hildalle PN3-sijoitus: Tyypillinen, hyvät pään mittasuhteet, oikeanlaiset korvat ja purenta, hyvä eturinta, oikeanlainen etuosa, hyvä runko, säännönmukainen ylälinja, liikkuu hyvin ja oikeanlainen temperamentti. Hertta yllätti olemalla paras narttu ja VSP! Tyypillinen, hyvät pään mittasuhteet, oikeanlaiset korvat ja purenta, hyvä eturinta, säännönmukainen etuosa, hyvä runko, säännönmukainen ylälinja, oikeanlainen karvapeite, liikkuu hyvin, oikeanlainen temperamentti. Melkein oli niin kuin tuomarilla jäänyt copy-paste päälle, tai sitten tosiaan äiti ja tytär ehkä muistuttavat toisiaan ;) Tuomari veivasi näitä paras narttu -kehässä niin kauan, juoksutti moneen otteeseen ja pähkäili päätöstään, että en ole tainnut vastaavassa tilanteessa koskaan olla.

Miia Hännisen ottamassa kuvassa ROP Kuuluisa Tiktak Tornado "Kimi" & VSP Kuuluisa Hertta-Akka "Hertta"

Taas pääsimme esittämään kasvattajaryhmän ja tälle kertaa tuomari katsoi sen kunniapalkinnon arvoiseksi. Lyhyestä virsi kaunis tälläkin kerralla, tyypin ja laadun suhteen yhtenäinen ryhmä, kirjoitti tuomari. Kuvassa kasvattajaryhmäläisten lisäksi toki myös Kuuluisa-kantaäiti Hilda <3

 

Heinäkuun puolelle palataan vielä sen verran, että Hertta kävi juurihoidon vuositarkastuksessa Anidentissa. Toinen kulmahammas oli hyvä, mutta toisesta tuli huonoja uutisia. Vasemman yläkulmurin juuren ympärillä näkyi röntgenkuvassa  periapikaalireaktio, jonka vuoksi siitä otettiin vielä CBCT-kuva ja löydös oli kooltaan samanlainen kuin ensimmäisen juurihoidon aikaan. Anidentin hammaslääkärit palaveerasivat asiasta ja lopputulos oli se, että yritetään vielä pelastaa hammas yhdellä toimenpiteellä, mutta jos se ei auta, pitää kulmahammas poistaa :( Hertan toinen yläkulmuri siis taitaa kuulua valitettavasti siihen 10% joukkoon, johon juurihoito ei toiminut. 

Samaan syssyyn sille tehtiin virallinen polvitarkastus ja 0/0 tuli. Eläinlääkäri kommentoi, että niin ovat tiukasti urissaan kuin olla voivat. 

Vesipelastusleiri oli tänä vuonna pitkästä aikaa muualla kuin Saarijärvellä, nimittäin Ruovedellä. Haapasaaren leirintäalueella olen itse ollut vepe-leirillä vuonna 2010, Helvi silloin juniorina karkasi mökin ikkunasta kun olimme aamupalalla :D Oi näitä muistoja. No vepe-leirin aloitti perinteisesti iltakoe ja minäkin osallistuin siihen Hildan kanssa. Ensimmäinen liike eli veneen nouto, "liikkuvat veneet", meni oikeastaan samalla tavalla kuin edellisessä kokeessa eli Hilda ui köyden luo, mutta ei ottanut siitä kiinni?! Köyden vienti meni täysillä pisteillä. Pelastusrenkaan haussa piti antaa yksi ylimääräinen käsky, jotta Hilda toi renkaan minulle veneeseen eikä mennyt rantaan. Hukkuvan pelastuksessa lähtöaika 30 s ylittyi. Näin ollen 49 pistettä vain kokeesta. Alina Tiensuu otti muutaman kuvan meistä:

Leirillä sitten pureuduttiin näihin kokeissa ilmi tulleisiin ongelmiin ja hyviä ajatuksia, vinkkejä ja treenejä tulikin tehtyä. Jaoin koirieni kesken yhden koulutuspaikan ja Hertan kanssa ehdittiin tehdä 3/4 alokasluokan liikkeistä kokeenomaisesti. Kouluttajien kanssa pähkäiltiin etenkin tuota Hildan köysiongelmaa veneen haku -rastilla ja testailtiin eri tavoin, mikä siinä mättää. Hilda suuntaa haettavalle veneelle, mutta ei välttämättä ota köydestä kiinni?! Jos köyttä molskautettiin veteen, se otti köydestä. Avoimen luokan veneen haku, jossa köysi heitetään koiran uidessa, sujui oikein hyvin, joten tulimme vähän siihen lopputulokseen, että Hilda ei näe aina köyttä eikä silloin tajua sitä etsiä. Sen enempää ei tässä koulutussessiossa ehditty pulmaan paneutua eli ratkaisu jäi vielä odottamaan.

Leirin ainoat treenikuvat otti Disa tai Miia, toisessa kuvassa Hilda odottaa palloaan palkaksi onnistuneesta suorituksesta. Haapasaari Camping oli tosi kiva leirintäalue vepe-leirille; siisti (laajat nurmialueet kuin golf-kentät) ja ennen kaikkea tasainen ;) Saarijärvellä siis on todella paljon korkeuseroja, koko leiri on aina yhtä kiipeämistä ja laskeutumista. Myös Haapasaaren mökit olivat paremmin varusteltuja kuin Saarijärvellä, mökissämme oli esim. ilmalämpöpumppu.

Välissä treenattiin vielä vähän ja sitten oli vuorossa vesipelastuksen rotumestaruuskokeet! Tänä vuonna ne järjestettiin Kouvolassa (Verlassa) ja olin etukäteisjärjestelyissä mukana. Radalle en todellakaan mennyt koepäivinä hommiin, jotta kasvattini pystyivät osallistumaan kokeisiin ja kyllä olin ylpeä kasvattaja, kun Kuuluisat tekivät viikonlopun aikana 9 koesuoritusta! Tässä ryhmäkuva (Huuru puuttuu ja Hilda mukana kuvassa vaikka ei ole Kuuluisa), kuvan otti Suvi Ruotsalainen:

Vasemmalta lukien K. Jukolan Alati Iloinen Timo "Hansu", K. Hertta-Akka "Hertta", K. Huihai Hallayö "Hile", K. Uijui Ukkospuuska "Uuno", White'n Black Gemstone Gilda "Hilda", K. Risti-Akka "Kantti" ja K. Piupau Pallosalama "Sera" 

Kun en voinut talkoillakaan, niin osallistuin molempina päivinä kummankin oman koirani kanssa kokeeseen. Lauantaina VOI-luokassa jaettiin rotumestaruus ja Hilda oli toinen pistein 85/100 :) Hildan paras tulos tähän mennessä voittajaluokasta tämä 2-tulos! Veneen haku onnistui, köysi näkyi tosi hyvin kun veden pinta oli tyyni ja Verlassa on kirkas, vihertävä vesi eikä tumma ja lisäksi köysi oli sinivalkoinen väriltään. Oli vaan ihan siinä ja siinä, ettei Hilda irrottanut liian aikaisin vetoköydestä maaliin tullessaan, mutta täydet pisteet tästä liikkeestä oli tosi kiva saada. Pitkän köyden viennissä yksi virhepiste kun Hilda tuli takaisin väärältä puolelta maalitolppaa. Pelastusrenkaan noudossa minun piti käyttää 3 ylimääräistä käskyä, joista kaksi lähettämisessä (kun Hilda ei lähtenyt ekalla käskyllä veneestä, niin innostin sitä sanomalla "hyvä" ja sitten uuden käskyn) ja yksi lisäkäsky renkaan tuomiseen minulle, kun oli menossa taas rantaan renkaan kanssa. Hukkuvan pelastamisessa lähtö hieman tahmea, johon lisäkäsky, mutta lähti, kierti ah niin hienosti ja sitten voi peeveli sentäs, irrotti vetoköydestä juuri ennen maalia... Voittajaluokassa tämä virhe on kallis, koska jos koira irrottaa alle metrin päässä maalista, vähennetään 10 pistettä ja jos yli metrin päässä maalista, liike menee kokonaan nollille. Hildalla tulee se niin refleksinomaisesti, että kun jalat osuu pohjaan, niin se ravistelee itseään ja samalla suusta putoaa köysi. Yhteiskuvassa lauantain rotumestaruuskilpailijat (kuva: Kaisa Heikkerö)

Hertan koe lauantaina sujui mainiosti, ainoastaan esineen viennissä tuli 2 virhepistettä, kun se pudotti vientiesineen ennen kuin ehdin saada siitä otteen. Näin ollen Hertta sai 98/100 p. ja ALO1-tuloksen :)  Sunnuntaina Hertta jatkoi varmaa työskentelyä ja itsekin olin nopeampi, tuloksena täydet 100 pistettä ja toinen ALO1 eli siirto avoimeen luokkaan. Päivän kruunasi rotumestari-titteli, joka ei suinkaan ollut itsestään selvä edes näillä pisteillä, vaan voittaja ratkaistiin aikavertailulla! Toinen sadan pisteen koira oli oma kasvattini ja treenikaverimme :D Vaikka Hertalla suoritusajoissa vähän edellispäivä painoikin, oli se kymmenen sekuntia nopeampi. 

Kuvan tuomarien kanssa otti Suvi Ruotsalainen, samoin seuraavan kuvan, jossa mukana kaikki hienot palkinnot.

Hildalle ei tullut tulosta sunnuntaina. Veneen haussa se pudotti köyden yli metrin ennen maalia kun oli taas pakko ravistella. Näin ollen tulossarakkeeseen tuli viiva. Mutta olen tyytyväinen, että köysi löytyi ja liike sujui muuten hienosti. Hilda jopa osoitti hyvää pelisilmää, kun se jäi odottelemaan köyden lipumista nenän eteen eikä lähtenyt veneen peräpuolelta kiertämään, jota se on usein tehnyt omaksi hankaluudekseen. Köyden vienti meni täysillä pisteillä, samoin pelastusrenkaan haku. Hukkuvaa ei Hilda meinannut lähteä hakemaan, vaan pudotti vetoköyden suustaan rantavedessä, joten otin sitä pannasta kiinni, astuin veteen ja saatoin sen liikkeelle. Nämä toimeni nollaavat liikkeen, mutta toivon opettaneeni sille, että koe- ja treenitilanteessa ei ole eroa siinä suhteessa, ettenkö puuttuisi asioihin jos sen parhaaksi katson. 

Nyt on vepet tältä vuodelta vepeilty, niin se taas kesä mennä hurahti... 

 

 

Jotain on tehty, vaikka blogin päivityksiä ei niin reaaliajassa ole tullutkaan... Heinäkuussa oli Hildalla kauden ensimmäinen vesipelastuskoe ja se oli Ruokolahdella. Liikkuvilla veneillä alkoi voittajaluokka ja siinä kävi niin, että Hilda ei ottanut köydestä kiinni ja keskeytin liikkeen. Koetoimitsija sanoi, että Hilda oli ollut noin 10 cm päässä köydestä, mutta ei vaan tarttunut siihen. No pitkän köyden viennistä (joka on Hildan vahvin liike) tuli oikea tahtojen taistelu, jonka minä lopuksi voitin. Mutta se vaati uudelleen lähetyksen ja seitsemän ylimääräistä käskyä ja sitten Hilda tuli vielä palatessa neljä metriä maalista ohitse, joten montaa pistettä ei liikkeestä jäänyt. Kolmas liike, pelastusrenkaan haku, tuli tehdyksi täysillä pisteillä. Hukkuvan pelastuksen keskeytin, kun Hilda ei vaan lähtenyt. Se meni maalilinjan tasolle noin suunnilleen, mutta pudotti pelastusrenkaan narun suustaan ja jäi jäkittämään siihen. Näin ollen ei tulosta tullut.

Mejä-kokeessakin käytiin Hildan kanssa. Saimme Miian kanssa koirille koepaikat Haminasta ja lauantaina pakersimme jälkiä muutaman tunnin, sunnuntaina sitten ne ajettiin koirien kanssa. Ja tietysti tuli kuuma keli! Jos joku haluaa varmistaa tietylle päivälle aurinkoisen ja helteisen sään, niin paras keino siihen on se, että minä menen koiran kanssa kyseisenä päivänä jälkikokeeseen. Ei nimittäin yhden yhtäkään viileän sään koetta ole kohdalle osunut touko-elokuussa, milloin olen kokeisiin osallistunut. Hildalle arvottu jälki oli varsin helppokulkuista maastoa, tosin korkeuseroja oli. Jonkun verran koira poukkoili jäljen sivuilla, mutta teki kuitenkin töitä ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen katkokulmaan, koska en havainnut mikä kulmista oli katkokulma eli se ei aiheuttanut suurempia hankaluuksia. Makauksille Hilda pysähtyi pariksi sekunniksi. Harmillisesti yksi jäljen hukkaaminen tapahtui ja siltä reissulta Hiltsu löysi ison hirven jättösarven. Pari kertaa jäljestyksen aikana annoin lisäkäskyjä, kun minusta näytti, että Hilda suunnitteli hukkareissuja... Tässä koeselostus:  Koiralle osoitetaan alkumakaus ja ohjatusti ohjausalue. Alkaa rauhallinen maavainuun tukeutuva jäljestys. Koira etenee hyvin verijäljellä, mutta tekee runsaasti pieniä ja suurempia tarkistuksia. Nämä vaikuttavat etenevyyteen. Lisäksi koira saa ohjaajaltaan neuvoja jäljelle palaamiseksi. Kolmannella osuudella hirven jäljet vievät kauas pois verijäljeltä, hukkaan asti. Toisella kulmalla, jossa katko, verityksen loppuun ja sieltä kaarroksella uudelle osuudelle, muut kulmat takatarkastuksin. Makauksista koira merkitsee kolme hyvin pikaisesti ja ohittaa yhden, kaadolle tullaan tarkistuslenkiltä pitkältä jäljen sivusta ja sorkka kiinnostaa koiraa. Tänään rauhallinen suoritus, jossa yhden hukan lisäksi pisteistä pudottavat runsaat tarkistukset ja makausten puutteelliset huomioimiset. Laukauksen sieto: Hyväksytty. Osa-aluepisteet: a) Jäljestämishalukkuus 4/6, b) Jäljestämisvarmuus 7/12, c) Työskentelyn etenevyys 5/10, d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 8/14, e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3, f) Yleisvaikutelma 3/5. Yhteensä 30/50 p. -> VOI2.

Lisäksi sain vihdoista viimein suoritettua vesipelastuksen koulutusohjaaja- ja koetoimitsijakurssiin kuuluvan harjoittelun eli olin vepe-kokeessa sihteerinä. Aika monta vuotta on siis ollut tarkoitus koetoimitsijan pätevyys hankkia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... 

Ensimmäinen pentueeni, Hildan ja Leonin pentue, täyttää tänään 3 vuotta <3 Tässä ryhmäkuva jännittävän yön jälkeen kaikista 11 pennusta.

Hyväluonteisia ja terveitä landseereja :) Synnyinkodista toivotaan heille kaikille kaikkea hyvää jatkossakin <3 

Omien koirien kanssa kävin kesäkuun alussa Tallinnassa näyttelyssä ja meni uskomattoman hyvin! Paremmin siis ei olisi voinut mennä, kun Hildan oli ROP ja Hertta sai sertin :) Näin ollen Hilda sai Viron Voittaja -tittelin ja Hertasta tuli Viron muotovalio. Kehäkuvia ei ole, hyvä kun sain esittämiseen apuja virolaisilta tuttavilta paras narttu -kehään :D Hertan arvostelu, tuomarina Boris Spoljaric: 2 years old, good bite, nice head, excellent topline, good angulation, strong bone, good colour & coat. AVO ERI1 SA PN3 VASERT VA-CACIB, niin tosiaan sekin on todella kiva, että Hertan vara-CACIB vahvistuu varsinaiseksi CACIB:ksi, koska Hilda on jo C.I.B

Hildan arvostelu: 7 years old, excellent type & head, brown eyes, good bite, excellent top- & outline, good angulations. VAL ERI1 SA PN1 CACIB ROP EEV-23

Näyttelyn jälkeen ehdin käydä Hildan kasvattajan luona katsomassa pentuja, Jägalan vesiputouksella ja rannalla, jossa koirat pääsivät irrottelemaan. Vesiputouksella oli joku äijäporukka ottamassa kuvia ja halusivat lansut kuviin mukaan, joten taas ovat mun mustavalkoiset jonkun kotialbumissa :D Ne ovat kyllä suosittuja maskotteja...

Viron reissusta viikon kuluttua vietimme Kuuluisan vesipelastusviikonlopun. Enemmänkin osallistujia olisi mahtunut, mutta oli todella kivaa ja antoisaa, nähdään taas treenien merkeissä! Kuvassa vas. Uijui Ukkospuuska, Huihai Hallayö, Hertta-Akka, Risti-Akka, Hilda ja Suitsait Superhelle.

Toukokuun loppupuolella Landseeryhdistys järjesti MEJÄ-kokeen Pyhtäällä, olin päävastuussa kokeen organisoinnista. Tuttuun tapaan mun MEJÄ-viikonlopuksi tuli taas kuuma keli! Ja hyttysetkin olivat saapuneet, joten hikeä ja ärräpäitä sisältyi näihin päiviin riittävästi :D Lauantaina kokoonnuimme pienen mutta pippurisen porukan voimin jälkien tekoon. Koko päivä siinä oikeastaan meni, mutta hyvät jäljet tuli tehtyä. 

Sunnuntaina sitten oli vuorossa varsinainen koepäivä. Tuomarin avauspuheen ja jälkien arpomisen jälkeen siirryimme laukauksensietotestiin, joka toteutetaan siten, että koirat kytketään jäljestysvarusteissa liina puun rungon ympärille ja ohjaajat poistuvat ampujan kanssa samaan riviin sanomatta koirille mitään käskyjä. Laukaus ammuttiin haulikolla ja kaikki koirat läpäisivät testin eli ei paukkuarkuutta. 

Hilda jäljesti voittajaluokan jäljen eli jäljen pituus 1200-1400 metriä ja jäljen ikä vähintään 18 h. Ensimmäinen osuus oli tosi vaikeakulkuisessa maastossa, jossa paljon tiheää kuusikkoa ja ojien ylityksiä, mutta sitten selkeni ja loppuosa jopa mukavaa varvikkoa. Katkokulman tunnistin koiran käytöksen perusteella ja muutenkin Hilda teki kulmat parhaiten elämässään, sillä yleensä jäljen hukkaaminen on tapahtunut nimenomaan kulmissa. Vauhtia sillä oli varsinkin aluksi turhan paljon ja sain jarruttaa liinalla ihan tosissaan. Pisteitä tuomari antoi jäljestämishalukkuudesta 6/6, jäljestämisvarmuudesta 9/12, työskentelyn etenevyydestä 9/10, tapahtumien selvittämiskyvystä (eli lähtö, kulmat, makaukset ja katko) 9/14, kaatokäyttäytymisestä 3/3 ja yleisvaikutelmasta 4/5. Oli ihan mahtavaa, että Hilda teki ykköstuloksen! Niin hienoa saada tieto, että se on mahdollista kun koira ei lähde henkseleitä paukutellen hommiin, vaan keskittyi tarpeeksi ja ehkä olosuhteista johtuen joutui olemaan tarkkana eikä takki auki vaan paahda menemään. Koeselostukseen tuomari kirjoitti näin: Alkumakuu tutkitaan hyvin ja kannustaen lyhyellä liinalla ohjaten matkaan. Jälkeä edetään reipasta kävelyvauhtia ilma- ja maavainulla tarkistuksia tehden jälkiuralla tai aaltoillen sen molemmin puolin. Ensimmäisellä osuudella muutama sivulenkki, toinen osuus hyvin. Kolmannella & neljännellä osuudella yhdet lenkit. Kaadolle suoraan sen haistellen ja sille jääden. Ensimmäinen kulma lähes kulman mukaisesti, toinen kulma, jolla katko, veretyksen loppuun ja sitten tausta tarkistaen ja parilla reilulla kaarroksella veretyksen alkuun ja uudelle osuudelle. Kolmas kulma takaa reilusti kaartaen viimeiselle osuudelle tuulen painaessa hajua. Makuista ensimmäinen kävellään yli, toinen ja neljäs ohi ja kolmas koukataan sivulta hyvin haistellen. Hyvä suoritus, mutta makuut voisivat kiinnostaa koiraa enemmän.

Hertalle kyseessä oli ihka ensimmäinen verijälkikoe. Eikä niitä treenikertojakaan ole kuin muutama... Ihan soitellen sotaan siis. Avoimen luokan jälki on 900-1000 m ja minimissään 12 h vanha (Hertan koejäljen ikä oli 20 h). Hän pieni jäljesti sangen tunnollisesti ja tarkasti <3 Välillä vilkuili minua hakien hyväksyntää ja onneksi koiralle saa hymyillä :) Se oli hassua, että vapaana liikkuessa ei haittaa risukot tai mitkään ryteiköt, mutta jälkiliinassa ollessaan Hertalla tuli muutama tenkkapoo että mistäs tämän ja tämän ryteikön kiertäisin, kun en oikein suoraan läpi tohdi mennä. Osa-aluepisteet olivat oikein mukavat: jäljestämishalukkuus 6/6, jäljestämisvarmuus 10/12, työskentelyn etenevyys 10/10, tapahtumien selvittäminen 10/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3 ja yleisvaikutelma 4/5. Nämä yhteensä tekivät 43/50 pistettä eli ykköstulos myös Hertalle :) Tässä vielä koeselostus: Alkumakuu tutkitaan hyvin ja lyhyellä liinalla kehujen saattelemana matkaan. Vauhti on mukavan rauhallinen ja jälkeä edetään aivan uralla tai sen välittömässä läheisyydessä ilma- ja maavainulla. Ensimmäinen osuus hyvin lähes kulmalle, missä jäädään tuumailemaan ja kaivataan pieni kannustus jatkoon. Ensimmäinen kulma oikaistaan hieman sisäkautta jolloin makuu jää huomiotta. Toinen osuus hyvin. Toinen makuu osoitetaan hyvin, kulmalta yli ja laajalla lenkillä seuraavalle osuudelle ja osa kolmannen osuuden alusta jää käymättä. Kolmas osuus hyvin ja ainoastaan loppuosuudelle tehdään pari laajempaa sivulenkkiä. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti ja sille jäätiin. Hyvä ja rauhallinen suoritus, harmittava kulman oikaisu ja pari muuta pientä kauneusvirhettä vähän keventävät tänään pistepottia. 

Ohjaajalle tuottaa välillä pieniä orientoitumisvaikeuksia kahden aivan erilaisen koiran kanssa kisaaminen samana päivänä... Hildalle voi pitää puhuttelun "hampaat irvessä" ennen jäljestystä, että nyt perhana et tee mitään ylimääräistä, vaan keskityt täysillä hommaan tai muuten... Ja Hertalle pitää sitten lirkutella, että voi kun olet hieno ja taitava ja osaat kyllä niin hienosti.