tiistai, 20. helmikuu 2024

Hertan hampaan poisto

Joulukuun lopulla Hertalta piti siis poistaa toinen yläkulmahammas. Alun perin tarkoitus oli poistaa sen juurihoidetun hampaan juurien kärki (ikenen sisällä oleva, ei siis kruunun kärki) kirurgisesti sillä kyseinen hammas ei ollut reagoinut juurihoitoon toivotulla tavalla, vaan tulehduspesäke oli edelleen olemassa. Hammasröntgenissä kuitenkin näkyi hampaassa pystysuunnassa oleva hiusmurtuma. Juurihoidetut hampaat ovat alttiimpia tällaisille murtumille. Tältä pohjalta ei kannattanut enää yrittää pelastaa hammasta, vaan operaatio vaihtui lennossa hampaan poistoksi. Ja niin kivaa kuin olisikin säästää koiralta kulmahammas, niin vastaavassa tilanteessa taipuisin kuitenkin nyt suosittelemaan suoraan poistamista - sen verran tyyriiksi on tullut pelastusyritykset sekä turhia anestesioita, lisäksi juurihoidettu hammas pitää kontrollikuvata kerran vuodessa ja tätä ei tietenkään tarvitse tehdä kun hammas otetaan pois. 

Itse operaatio meni hyvin ja Hertta pääsi kotiin toipumaan. Kuono oli voimakkaasti turvoksissa pari päivää, verta tihkui suusta vain leikkauspäivän iltana. Suun huuhtelu kuului hoitoon aina syömisen jälkeen.

turvotus.jpg

Tikit eivät kuitenkaan pitäneet haavaa kiinni ja hoitoa oli jatkettava avohaavan hoitona. Tähän Hertta sai tueksi antibiootti-kuurin, joka kesti kuukauden verran. Onneksi sen vatsa kesti tämän ihan ongelmitta... Tässä kuvasarjassa paranemisen edistyminen noin viikon välein kuvattuna (Anidentiin piti lähettää viikon välein kuva etäkontrollina).

1.jpg

2.jpg

3.jpg

Näiden kuvien välistä kyllä puuttuu yksi, mutta ei nyt löytynyt riittävän helposti.

4.jpg

Täytyy ottaa vielä kuva "valmiista" ikenestä. No mutta siis Hertalla oli juoksu joulu-tammikuun vaihteessa ja hammasoperaatio lykkäsi pentusuunnitelmia seuraaviin juoksuihin. Odotettavissa aikaisintaan elokuussa.

keskiviikko, 10. tammikuu 2024

TOKO-koe pitkästä aikaa

Hilda suoritti tottelevaisuuskokeiden avoimen luokan jo syksyllä 2021, mutta olen ollut niin kamalan saamaton lajin treenaamisen suhteen, niin vasta nyt yli kaksi vuotta myöhemmin tuli tunne, että on se mentävä seuraavaan luokkaan edes sitten hakemaan se vikalista. Lisäksi oli aikakin jonkun landseerin voittajaluokassa taas kisata, sillä edellisen kerran siellä olen ollut minä Helvin kanssa v. 2018. Näistä lähtökohdista ilmoittauduin ja sain paikan Vantaan kokeesta joulun välipäivinä.

Päivä lähti vähän nihkeästi liikkeelle, sillä auton paksi oli jäätynyt niin tiukasti kiinni, että jouduin laittamaan Hildan takapenkille matkustamaan. Onneksi auto lämpeni sen verran, että kisapaikalle tultaessa Hilda pääsi omalle paikalleen odottelemaan. Halliin sai tulla tilan ahtauden vuoksi vain kolme koiraa kerrallaan eli suorittava koira plus kaksi seuraavaa. Ryhmäliikkeeseen toki kokoonnuimme kaikki koirakot samaan aikaan ja koska luokkaan osallistui seitsemän koiraa, oli paikalla makaaminen kahdessa erässä. Hilda oli oikeassa reunassa. Tätä ennen tuomari tarkasti luoksepäästävyyden ennen kehään menoa. Ensimmäinen uusi juttu olikin kehään meno kytkemättömän koiran kanssa, mutta se toki oli tuttua muista lajeista. Paikalla makaaminen kestää kaksi minuuttia ja alussa koirat käsketään yksitellen perusasennosta maahan, sitten ohjaajat poistuvat kehän ulkopuolelle niin, että ovat koirien näkymättömissä, tästä käynnistyy ajan ottaminen ja 2 min tultua täyteen, palaavat ohjaajat kehään, kävelevät koirien taakse ja kääntyvät siellä ympäri palaten koirien sivulle. Tämän jälkeen koirat käsketään taas yksitellen perusasentoon istumaan. Voin tunnustaa, että Hilda ei ollut milloinkaan tehnyt tätä liikettä koesuorituksen kaltaisena. Olen toki jättänyt sen näkymättömiin joiksikin toveiksi, mutta yksin. Ei kuitenkaan jännittänyt, että se jättäisi paikkansa, koska sillä on tosi vahva paikalla odottaminen. Arvosanaksi saimme 6,5 koska Hilda tarvitsi toistetun käskyn maahan menemiseen, sitten se oli odotellessa vähän haistellut maata ja istumisessa se nousi omasta käskystäni sivulle hieman vinoon ja sitten vieruskaverin käskyllä liikahti vielä enemmän vinoon.

Yksilösuoritukset tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäisenä tehtiin kaukokäskyt ja suorituspaikka oli siitä haasteellinen, että koira oli ihan yleisön ja sihteeripöydän edessä nämä häiriöt selkänsä takana. Asennon vaihdot olivat seiso-istu-maahan-istu-seiso-maahan. Koira on 10 m päässä ohjaajasta ja asentoa vaihdetaan liikkeenohjaajan näyttämän taulun mukaan noin kolmen sekunnin välein. Hildalla meni neljä ekaa asentoa tosi nätisti, takajalat pysyivät ihan paikallaan. Harmi, että istumisesta se ei noussut ylös kolmannellakaan käskyllä syystä x ja siten jäi kaksi asentoa käsittääkseni tekemättä, koska kai tuo viimeinen maahanmeno olisi pitänyt tehdä seisomisesta eikä istumisesta. Arvosanaksi siis jäi vain 5, mutta olen oikein tyytyväinen että vaihdot olivat teknisesti puhtaita ja vielä noin pitkältä matkalta, jota olen tehnyt vain 1-2 vaihtoa kerrallaan palkaten välissä. 

Kaukokäskyistä siirryttiin liikekokonaisuuteen nimeltään kartioryhmän kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu hyppy esteen yli eli kavereiden kesken kiertohyppyhässäkkä. Noin 15 metrin päässä lähetyspaikalta on rykelmä kartioita, jotka koiran tulisi ensin kiertää. Sitten, kun koira on kierron jälkeen tullut vähintään 2 m takaisinpäin, ohjaajan tulee pysäyttää koira tuomarin päättämään asentoon (tässä kokeessa se oli maahan). Pysäytyksen jälkeen liikkeenohjaaja ilmoittaa, kumpi este tulee suorittaa. Esteet ovat siis 10 m päässä kartioista, 5 m päässä ohjaajasta ja niiden keskinäinen välimatka on 5 m. Toinen este on avoeste (rimallinen) ja toinen on umpieste. Hilda ei saanut tästä liikkeestä pisteitä, kun se hyppäsi esteen jo menomatkalla... Yritin kyllä kohdistaa sen huomion kartioille vihjesanan avulla, mutta esteen imu oli liian kova. Pitää harjoitella nopeampaa kartion bongausta, sillä kokeessa siihen on hyvin rajalliset mahdollisuudet ja mikään suunnan näyttäminenhän ei ole sallittua. 

Sitten tunnistusnouto, josta myös 0... Kuusi puukalikkaa, kooltaan 10 cm x 2 cm, joista yksi annetaan ohjaajalle käteen kymmeneksi sekunniksi. Sitten liikkeenohjaaja vie kaikki kapulat 10 metrin päähän ja asettaa ne kuvioon (ympyrä, rivi tai jono) jossa ne ovat 25 cm päässä toisistaan. Koiran tehtävänä on tunnistaa haistelemalla ohjaajan koskema puukalikka ja tuoda se ohjaajalle. Tämä liike on Hildalle vaikein! Sen nenä pelaa kyllä, mutta kun intoa on liikaa eikä tehtäväkään ehkä ihan selvä... Nytkin se vain noukki jonkun haistelematta ollenkaan. Ja väärähän se oli. Toinen ongelma on lisäksi pureskelu, Hildan mielestä tuommoisen pikkupalikan voi pistää päreiksi.

Ensimmäisen osion viimeisenä liikkeenä tehtiin ällä eli jäävät liikkeet eli seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Tuomari oli valinnut suoritettaviksi asennoiksi istumisen ja seisomisen. Nimitys ällä johtuu siitä, että koirakko kulkeen L-kirjaimen muotoisen reitin ja molempien suorien puolivälissä tehdään nuo asennot. Liikkeestä istuminen meni Hildalta hyvin. Seisomisessa se pysähtyi ok, mutta pysähdyksen jälkeen tuli perässä. Näin ollen arvosanaksi tuli 6,5.

Kun kaikki koirakot olivat tehneet ensimmäisen osuuden, olivat vuorossa loput liikkeet ja ensimmäisenä luoksetulon pysäytys. Tässä liikkeessä ohjaaja käskee koiran perusasennosta maahan, poistuu suoraviivaisesti koiran luota noin 30 metrin päähän ja kutsuu koiran luokse pysäyttäen koiran puolivälissä matkaa seisomaan. Hilda sai liikkeestä 7, olisi voinut pysähtyä napakammin ja itselläni jäi käsimerkki liian pitkäksi aikaa päälle. 

Sitten seuraaminen. Voittajaluokassa seuraaminen on jo varsin pitkä (noin 2 min) ja myös tiukasti arvosteltu, joten 8,5 tästä liikkeestä ilahduttaa suuresti! Seuraamista tehdään niin normaalissa kävelyvauhdissa kuin myös hitaassa kävelyssä ja juosten ja kaikissa näissä tempoissa on käännöksiä oikeaan ja vasempaan, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi kaavioon kuuluu askelia eteen- ja taaksepäin sekä noin viiden askeleen mittainen peruuttaminen suoraan taaksepäin. Hildalle sopii tällainen tapahtumarikas seuraaminen, jossa se ei voi olla sunnuntaikävelyllä. Tietenkin rally-hommista on toko-seuraamisessa myös iso apu.

Ohjattu noutaminen oli vuorossa seuraamisen jälkeen. Siinä liikkeenohjaaja vie noutokapulat noin 15 m päähän koirakosta ja 10 m toisistaan ja kaavio on T:n muotoinen. Ensin ohjaaja seurauttaa koiraa, tekee täyskäännöksen, jättää koiran seisomaan noin 5 m aloituspaikalta ja kääntyy koiraa kohti. Sitten liikkeenohjaaja ilmoittaa ohjaajalle, noudetaanko vasen vai oikea noutokapula. Sen jälkeen ohjaaja antaa käskyn ja koira suorittaa noudon. Meidän kohdallamme noudettava kapula oli vasemman puoleinen. Valmisteleva osuus meni ihan hyvin. Noutokäskyssä käsimerkkini oli taas hieman liian pitkä, mutta tämä oli "tarpeen" koska Hilda meinasi kääntyä väärään suuntaan. Tuodessa se vähän pureskeli noutokapulaa. Näiden kera arvosana oli 7,5. 

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo eli lyhyemmin sanottuna ruutu. Koiralla matkaa jotain yli 20 m juostavana ruutuun, joka on siis nauhalla merkitty neliö, jonka kulmissa kartiot. Suuntaa ei saa näyttää. Koiran ollessa ruudussa, ohjaaja saa päättää, pysäyttääkö koiran ensin seisomaan vai käskeekö suoraan maahan. Sitten koiran pitää odottaa, kun ohjaaja kävelee kohti ruutua, kääntyy takaisin lähtöpaikkaan päin kävelemään ja kutsuu koiran seuraamaan. Hildan käsken suoraan maahan ja kaikki meni nappiin, arvosanaksi 10. 

Liikkeiden suorittamisen jälkeen jäädään vielä kuuntelemaan sanallinen palaute tuomarilta ja saadaan kokonaisvaikutuksen arvosana. Meille siitä 9. Tuomari Pernilla Tallberg antoi positiivista palautetta Hildan motivaatiosta suorittaa tehtäviä, joka myös parani loppua kohden. Epätarkkuuksia ja pikkuvirheitä harmitteli todeten, että arvostelu on armotonta jo tässä luokassa. Kokonaispisteet meillä olivat 194,5 ja se tarkoittaa VOI3-tulosta! Oli erittäin kiva yllätys, että ylsimme tulokseen saakka uudessa luokassa ja näin vähäisellä harjoittelulla :) Tämä antoi taas lisää motivaatiota jatkaa treeniä tottelevaisuusvalion arvo siintäen jossakin haavemaailman horisontissa :D 

 

 

 

sunnuntai, 31. joulukuu 2023

Vuosikatsaus 2023

Koirien vuosi olisi saanut olla terveempi. Onneksi kaikki on nyt hyvin, mutta kyllä säikäytti Hildan munasarjakasvain ja lisäksi vielä Hertan kulmahammashoidot, joihin on palanut ihan kiitettävästi rahaa (onneksi sentään vakuutusyhtiö on osallistunut talkoisiin). 

Harrastusvuosi oli mielestäni olosuhteet huomioituna hyvä! Tällä tarkoitan, että minulla ei yksinkertaisesti ollut resursseja treenata koiria tai kisata tämän enempää. Näyttelyissä on helppo käydä ilman erityistä osaamista ja sillä rintamalla tytöille kirjattiinkin neljä uutta titteliä ulkomaan tuliaisina. Suomessa Hilda kävi kehässä kuudesti (kolmesti PN-sijoitus) ja Hertta kävi kahdeksan kertaa (neljä sijoitusta). 

Rally-tokoa harrastimme alkuvuodesta sen verran, että Hilda voitti landseerien rotumestaruuden MES-luokassa ja Hertta suoritti alokasluokan saaden koulutustunnuksen RTK1. Ruotsin rallya teimme kaksi rataa ennen vappua, mutta sieltä jäi vähän pisteitä uupumaan valionarvosta Hildalta ja minulta. Ai niin, kävi Hilda syksyllä vielä piirinmestaruuskisoissakin hyvällä 95 pisteen tuloksella. Olen tosi iloinen, että ehdimme palata tokon pariin Hildan kanssa vielä nipin napin tämän vuoden puolella kahden vuoden kisatauon jälkeen. Eli ensimmäinen koekäynti voittajaluokassa on nyt tehty ja 3-tulos saatu. Eipä siinä luokassa ole lansuja Helvin jälkeen käynytkään.

Jäljestyshommia likat tekivät MEJÄ-kokeissa molemmat kahden kokeen verran. Hildalle VOI1 ja VOI2, Hertalle 2 x AVO1 eli siirto voittajaluokkaan - tosi hienosti oikeastaan molemmilta! 

Vesipelastuksessa Hildan kanssa olisin toivonut enemmän, mutta jälkikäteen ajateltuna sen terveys ei varmaan ollut enää kesällä kasvaimen takia normaalilla tolalla. VOI2-tuloksen Hiltsu silti teki rotumestaruuskokeessa. Hertta taas omalta osaltaan yllätti positiivisesti ja suoritti alokasluokan kahdella superhienolla ykköstuloksella, joista toisella se ansaitsi myös rotumestaruuden. 

Siinäpä meidän harrastusvuosi oli tiivistettynä. Ensi vuodelle en uskalla asettaa mitään tavoitteita, mutta toivon saavani lähteä veteraaniluokkiin näyttelyihin ja toivon myös Hertalle pentuja.

keskiviikko, 20. joulukuu 2023

Liettuan näyttelyreissu

Koska matkailu avartaa ja reissussa on kiva rähjääntyä, niin suuntasin ystävän kanssa Liettuan kolmipäiväisiin kv-näyttelyihin. Mukaan matkalle lähti Hertta ja Hertan tuleva sulhasmies Huuru. Hilda meni hoitoon poikansa Hansun kotiin - lapsistaan ei vaan pääse eroon ;) Ei vaan, Hilda ja Hansu tulivat kuulemma loistavasti juttuun ja Hansu kunnioitti äitiään. Hilda pääsi Repovedelle patikoimaan 

HildaHansu1.jpg

Ja oli häntä myös ihan pikkuisen hemmoteltu, kun sohvalla sai makailla... (kuvat: Päivi Lehtinen)

Hilda%20.jpg

Disa ja Huuru tulivat meille keskiviikkona yöksi. Kävimme koirien kanssa metsälenkillä ja pakkasimme auton mahdollisimman valmiiksi, koska lähtö kohti Vuosaaren satamaa koitti aamuyöllä, herätys klo 2.30. Laiva-aamiaisen jälkeen jatkoimme unia torkkuen Finbo Cargon mukavissa löhötuoleissa Viroon saakka. Torstai meni autossa istuen, muutamalla pysähdyksellä kunnes illalla olimme perillä Vilnassa. Taisi olla heti ensimmäinen pysähdys, kun huomasin Hertalla alkaneen juoksun... Onneksi Huuru on fiksu uros, joka ei turhia kohkannut kun aika ei ole oikea. Näin ollen majoitus samassa hotellihuoneessa sujui erinomaisesti, koirat olivat rauhallisia eikä Huurulta kadonnut edes ruokahalu! Pentuhommiin pariskunta pääsee sitten vasta seuraavan juoksun koittaessa.

Perjantaina lansukehä oli klo 11 ja menimme hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen näyttelypaikalle LitExpo-halliin. Tuomarina meillä oli ruotsalainen Bo Skalin, joka olikin puhelias tuomarismies; kertoili mm. että on asunut seitsemän vuotta Suomessa ja kysyi onko Nygårdin Tainalla vielä landseereja ja Taina on kuulemma hänet lansutuomariksi kouluttanut ja mainitsi myös, että Suomessa on parempia lansuja kuin hänen kotimaassaan Ruotsissa... Niin ja palkitsi hän toki ensin meidän koiramme, molemmista tuli heti ekana päivänä Liettuan valioita, kun saivat N-palkinnot (Winner) eli niin sanotut isot sertit, jollaista laatua riittää yksi kun koira on jo ennestään Suomen muotovalio. Olipa kiva, että jo ensimmäinen näyttely antoi toivotut tulokset! Hertta ja Huuru saivat lisäksi luokkasertit (niitä vaaditaan valioitumiseen kolme kappaletta, on siis vaihtoehtoinen tapa valioitumiseen) ja saivat myös CACIB:t, jota Hertalle myös toivoin tältä reissulta. Lisäksi koska Hertta on jo Viron ja Latvian valio, tuli siitä täten myös Baltian muotovalio :) Alla tuoreen valion poseeraus korokkeella, on se kyllä aika vähässä karvassa...

Hertta.jpg

Tässä toivottavasti tulevat pentueen vanhemmat kimppaposeerauksessa, molemmat kuvat otti Disa Leppä

HerttaHuuru.jpg

Kävimme lounaalla georgialaisessa ravintolassa ja sitten koirien kanssa lenkkeilemään kun vielä valoisaan aikaan ehti. Menimme patikoimaan jonkunlaista näköalareittiä ja sinne kuului useita kertoja laukauksia...? Onneksi ei ole laukausarkoja koiria, kumpikaan ei reagoinut millään tavalla. Loppuilta kului hotellihuoneessa lepäillen ja tapaksilla herkutellen.

Lauantainakin kehä oli klo 11, tuomarina tällä kertaa espanjalainen Carmen Navarro Guisado. Tämä tuomari kysyi lisäselvennystä Hertan hammastodistuksesta, pyysi minua näyttämään ja selittämään tarkemmin. Lauantaina ja sunnuntaina landseereja oli kolme, sillä meidän lisäksemme Helvin kasvattaja Elena oli ilmoittanut juniorinartun, jolla oli sama nimi Indira Grafika kuin Helvin emällä. Elena ei itse ollut paikalla, vaan joku hänen hommaamansa handleri. Tulokset olivat hyvät myös tässä näyttelyssä, Hertta VSP luokkasertillä & CACIB & N ja Huuru ROP samoilla kuorrutteilla. Kirjallisia arvosteluja ei muutes jaettu, joten sen tarkempaa tietoa ei ole. 

Tarkoitus oli käydä vain kevyellä lounaalla ja illalla sitten syödä vähän fiinimmin, mutta kauppakeskuksessa vastaan tullut Vapiano oli vastustamaton eikä se pasta carbonara + mascarpone-jälkiruoka nyt ihan kevyt ollut :D Oli pakko ottaa pieni välikuolema hotellilla, sitten pimeän tultua lähdimme Vilnan vanhaan kaupunkiin ihastelemaan jouluvaloja ja -markkinoita. Koirat olivat mukana kaupunkikävelyllä ja Huuru kävi kakalla presidentin takapihalla. Sitten kun alkoi tuntua, että voisi jotain syödä, veimme koirat autoon ja illallistimme oikein maukkaat annokset liettualaiseen ruokaan keskittyvässä vanhan kaupungin ravintolassa. No en nyt tiedä oliko oma annokseni (kanaa cordon bleu) kovin liettualainen, mutta hyvää oli ja natkut pikkuperunat valkosipulidipin ja hapankaalin kera aivan ihania. Jälkiruualle vaihdoimme paikkaa kahvilaan, jossa valinnan vaikeus upeiden kakkujen parissa ja lopuksi lautaselle päätyi pistaasikakkua. Oli hyvä siirtyä mahan viereen maate.

Sunnuntaina tuttuun aikaan klo 11 kehään, jossa tuomaroi puolalainen Janusz Opara. Kukaan näyttelyn tuomareista ei muuten ollut minulle entuudestaan tuttu. Hänkin piti koiristamme ja kolmannen kerran sama setti koirille, Huuru ROP lisukkeilla ja Hertta VSP lisukkeilla.

Pyysin kehäsihteeriä nappaamaan meistä kuvan tuomarin kanssa:

HerttaHuuru.jpg

Matkamuistoksi saimme läjän ruusukkeita, mutta vain yhdet pokaalit. Näillä arvosteluilla Suomen näyttelyistä olisi saanut aikamoisen kasan pokaaleja, mutta Liettuassa eri meininki. ROP/VSP sai kahdesta näyttelystä ruusukkeen ja yhdestä pokaalin, CACIB:sta sai vain ruusukkeen ja samoin luokkasertistä. Eihän kukaan tavarapalkintojen takia näyttelyissä käy, mutta minusta ne ovat kivoja muistoja. Näyttelyn jälkeen lähdimme ajamaan Riikaan seuraavaksi yöksi. Yöpymisen jälkeen ajoimme sitten loppumatkan Muugaan, iltapäivällä laivalla Suomeen ja illaksi kotiin. Onnistunut reissu kaiken kaikkiaan!

 

 

 

maanantai, 20. marraskuu 2023

Pentusuunnitelmia!

Toiveenani on yhdistää kahden minulle niin tärkeän ja rakkaan koiran suvut eli pentusuunnitelma on:

Kuuluisa Hiphei Hurrikaani & Kuuluisa Hertta-Akka 

Haluaisin yhdistää siis Helvin ja Hildan suvut ja kun Huurun isän isä Nemunas Grafika on oman edesmenneen Helvini (Neris Grafika) veli ja Hertta on Hildan tytär, niin näin saisin näitä linjoja jatkumaan yhdessä. Sukusiitos-% tässä yhdistelmässä on viidellä sukupolvella laskettuna 1,95 ja sen tekee Hildan emän esiintyminen sekä Huurun että Hertan sukutaulussa; Huurulla neljännessä polvessa ja Hertalla kolmannessa polvessa. Kyseinen koira on edelleen elossa virkeänä ja hyvävointisena 12-vuotiaana Hildan kasvattajalla. Sukutaulu suunnitellulla pentueella ei ole täynnä harvinaisuuksia, mutta ei mitään ihan yleisimmästä päästä olevia linjojakaan. Enkä voi väittää tuntevani sukua kuin omia taskujani, koska ainoastaan Huuru ja Hertta ovat Suomessa syntyneitä ja siitä taaksepäin on tuontikoiria (toki tarpeeksi kauas kun mennään, niin näkyy muutama suomalainenkin nimi), mutta sen tiedän, ettei mitään erityisiä luurankoja ole kaapeissa.

Aloitetaan kuitenkin yhdistelmän tiedossani olevilla riskeillä. Huurun pentuesisaruksista on tutkittu 7/10 ja kaksi on sulkeutunut jalostuksen ulkopuolelle kakkosen kyynärpäiden takia ja yksi olkanivelten takia. Kahdella muullakin on jotain muutoksia olkanivelissä, koska ne ovat saaneet lausunnoksi tulkinnanvaraisen. Vastaavasti kuitenkin myös kolmella terveet olkanivelet. Nämä olka-asiat oletan tulevan emän takaa, kun siellä on nöffejä sukutaulussa ja nöffeillä esiintyy OC:tä yleisesti, mutta kyynärnivelet tulivat ns. puun takaa. Kaikki nuo ikävät tulokset tulivat täytenä yllätyksenä, koska koirat eivät ole oireilleet mikä on tietenkin hyvä juttu. Huomionarvoista tässä on se, että lansuilta tutkitaan olkaniveliä erittäin vähän vielä tällä hetkellä eli mitä todennäköisimmin jalostukseen käytetään vielä useita vuosia tulevaisuudessakin koiria, joiden olkanivelten terveydestä ei ole mitään tietoa. Joskus vaan tieto lisää vähän tuskaa, mutta parempi kuitenkin on tutkia kuin ummistaa silmät. Hertan pentuesisaruksista on tutkittu 9/11 ja kaikilla on 0-kyynärät, joten toivon tämän tasoittavan riskejä. Samoin Hertan pentuesisaruksilla on tutkittu olkaniveliä viideltä koiralta ja ne ovat kaikki olleet terveitä. Hertalla ja sen veljellä on lausuttu selästä spondyloosin 1-aste, loput seitsemän terveitä ja Huuru sekä kaikki muutkin tutkitut seitsemän sisarusta ovat selästä saaneet SP0. Purennan osalta laitan sormet ristiin ja toivon parasta. Hertan sisarusparvessa on alapurentaa ja pieniä hampaita, Huurulla on toinen alakulmuri liian tiukasti ikenen reunassa kiinni. Samoja vikoja osapuolilla ei kuitenkaan siis ole suussa. Tässä tuli käytyä lähisuvun asiat läpi, mutta laitetaan nyt erikseen vielä näiden kyseisten jalostukseen suunniteltujen koirayksilöiden omat terveystutkimustulokset:

Kuuluisa Hiphei Hurrikaani "Huuru" lonkat A/A, kyynärät 0/1, selän spondyloosi SP0 (normaali), välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali), nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), olkanivelen osteokondroosi terve, silmät terveet, sydän terve, polvet 0/0 (normaali)

Kuuluisa Hertta-Akka "Hertta" lonkat A/A, kyynärät 0/0, selän spondyloosi SP1 (lievä), välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali), nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), olkanivelen osteokondroosi terve, silmät terveet, sydän terve, polvet 0/0 (normaali)

Jos olisin koirilleni teettänyt vain ja ainoastaan pakolliset terveystutkimukset, niin ne olisivat lonkat A/A ja kyynärät 0/0 & 0/1. Olen kuitenkin halunnut tutkia koirat perinpohjaisesti, jotta voin seistä yhdistelmieni takana 100% parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Huuru ja Hertta ovat perusterveitä, niillä ei ole ruoka-ainerajoituksia, iho-ongelmia tms. immuunijärjestelmään liittyviä häiriöitä. 

Rakenteeltaan molemmat ovat terverakenteisia ja tasoittavat toistensa pieniä puutteita. Molemmat liikkuvat hyvin, pitkällä askeleella ja hyvällä draivilla tehokkaasti. On raajakorkeutta, on luustoa, on selvät sukupuolileimat ja kauniit landseerin päät, tilavuutta rungossa, ok kulmaukset ja suorat eturaajat. Värityksessä molemmilla on reilusti mustia värimerkkejä eikä juurikaan nokisuutta. Näyttelyissä on käyty sen verran, että Huuru valioitui juniorimuotovalioksi ja sitten FI & NO MVA, Hertta taas junnuvalio Liettuasta sekä FI & EE & LV MVA. 

Rakennekuvat molemmista, valokuvaaja Anna Nygård:

Kuuluisa%20Hiphei%20Hurrikaani3.jpg

Kuuluisa%20Hertta-Akka4.jpg

Hertan ravi näyttelyssä (kuva: Mirka Siljander)

394560368_10229194875754952_780426680240

Huuru ja Hertta ovat molemmat aktiivisia harrastuskoiria landseerin mittapuulla tarkasteltuna. Rodunomaisessa kokeessa eli vesipelastuksessa kummatkin ovat suorittaneet alokasluokan Suomessa ja myös Virossa. Huuru suoriutui alokasluokasta hienosti suoraan kahdella ensimmäisellä koekäynnillä, Hertalla meni ensimmäinen kisakesä harjoitellessa, mutta seuraavana kesänä sekin sai kahdella koekäynnillä ykköstulokset plus alo-luokan rotumestaruuden. Avoin luokka on työn alla molempien osalta. Huuru on käynyt nosework-kokeessa haistelemassa, Hertta on haistellut verijälkeä ja siirtynyt siinä voittajaluokkaan. Hertta on suorittanut rally-tokon alokasluokan saaden koulutustunnuksen RTK1. 

Molemmilla on MH-luonnekuvaus käytynä ja sen sekä arkihavaintojen perusteella molemmat ovat ihmisystävällisiä ja avoimia, luoksepäästäviä landseereja. Hertta on monia kertoja ollut vetämässä lapsia kärryillä ja samalla rapsuteltavana ja se on toiminut tässä todella nätisti ollen rauhallinen ja super ystävällinen. Huurulla ja Hertalla on jonkin verran halua leikkiä vetoleikkejä sekä suuri saalisvietti, molemmat ovat päässeet juoksemaan vieheen perässä ja ovat syttyneet siitä suuresti. Hertasta on pakko sanoa tässä yhteydessä, että se on aivan todella nopea koira - aiemmin pidin Hildaa nopeana, mutta Hertta on vielä potenssiin 3. Kumpikin koira osaa rauhoittua hyvin, kun mitään toimintaa ei ole tarjolla. MH-kuvauksen perusteella Hertta oli utelias ja itsenäinen selvittämään pelottavia asioita, Huuru turvautui ohjaajan tukeen enemmän. Laukauksiin suhtautumisessa Huuru osoitti pelkoa MH-kuvauksessa, mutta normaalielämässä se ei ole osoittanut paukkuarkuutta. Hertta ei reagoi laukauksiin pelokkaasti, se on tullut esiin MH-kuvauksen lisäksi myös MEJÄ-kokeissa, joihin sisältyy haulikolla ammuttu laukauksensietotesti.

Pariskunta on kasvanut yhdessä ja ovat säännöllisesti tekemisissä ja vaikuttaa jopa siltä, että ne ovat toisensa valinneet :) Tässä muutamia sekalaisia yhteiskuvia elämän varrelta:

Virossa vepe-kokeessa junnuikäisinä, alokasluokka läpäisty (kuva: Mihkel Rikas)

IMG-20220709-WA0007.jpg

Tuorein yhteiskuva syksyltä (kuva: Suvi Ruotsalainen)

IMG-20230819-WA0001.jpg

Keväisen peltojuoksun jälkeen istuskelua

20230414_133732.jpg

messarin voittajanäyttelyssä kasvattajaryhmässä (kuva: Ingrid Pakats)

20221202_HelsinkiWinner_DSC00793_Kuuluis

Jos kiinnostuit suunnitelmistani, ota rohkeasti yhteyttä, niin jutellaan! 

marika.koski (at) hotmail.com tai 050 322 9183