perjantai, 15. marraskuu 2019

Toiveissa landseerin pentuja

Hilda-pentu_Ingrid%20Pakats.jpg

(Hilda pentuna, kuva: Ingrid Pakats)

Hildan pentusuunnitelmat ovat edenneet ja isäksi olen kaavaillut Hulia. Huli on viralliselta nimeltään Mirtillon Megadeath Indeed ja ikää herralla on jo kunnioitettavat 10,5 vuotta. Viimeisen silauksen suunnitelmille sain, kun Hulin omistaja tutkitutti koiran sperman ja se oli kunnossa. Tavaraa meni myös pakkaseen säilöön. Huli on elänyt suht terveenä koko elämänsä ja viralliset terveystutkimukset ovat kaikki tutkituilta osin priimaa eli lonkat A/A, kyynärät 0/0 eikä perinnöllisiä silmäsairauksia ole todettu. Lisäksi DNA-testit kertovat Hulin olevan geneettisesti normaali niin kystinurian, lihasdystrofian (MD), verenvuototaudin (CTP) kuin lihasrappeumasairauden (DM) osalta eli Huli ei kanna perimässään mitään noista haitallisista geeneistä. 

Ulkomuodoltaan Huli on tarpeeksi kookas uros ja tarpeeksi vahvaluustoinen. Sillä on kaunis uroksen pää, mutta purenta menee alapurennan puolelle. Hulin kahdessa aiemmassa pentueessa (yksi Suomessa ja toinen Virossa) ei kuitenkaan ole kuulemani mukaan purennoissa sanomista, joten toivon tämän trendin jatkuvan. 

71770660_703511826812938_626730745618392

Hulista tuli Suomen muotovalio veteraani-ikäisenä ja samoin Norjan muotovalio. Erikoisnäyttelyssä 2017 Huli oli rodun paras veteraani ja PU2. 

20190218_133411.jpg

Hildalla ja Hulilla ei ole muita samoja ulkomuodollisia heikkouksia kuin ehkä aavistuksen turhan pitkä lanneosa. Huli tasapainottaa Hildan näkyvimpiä virheitä tummilla silmillään ja puhtaalla valkoisella värillään.  

Sukutaulu Hulilla ei ole mitenkään ihmeellinen tai harvinainen. Sen oma sukusiitosprosentti on vielä kuudellakin sukupolvella laskettuna lähellä nollaa (0,98) ja Hilda & Huli -yhdistelmän ss-% on viidellä sukupolvella laskettuna 0,00 %. Sitten kuudennessa sukupolvessa se nousee ollen 0,20 %. Mitään suuria riskejä ei suvuissa pitäisi olla tiedossa. Ikävin asia on varmaan se, että Hulin molemmat vanhemmat ovat menehtyneet vatsalaukunkiertymään. Hulin aiemmista jälkeläisistä 6/15 on kuvattu ja tulokset ovat olleet ihan OK. Joukkoon mahtuu kaksi C-lonkkaista ja toisella näistä on toinen kyynärä 2. Muut kyynärtulokset ovat kaikki 0/0 ja lonkkatulokset A/A tai A/B. 

Parasta Hulissa on sen luonne :) Toimintakykyä ja taisteluhalua löytyy kohtuullisesti, pehmeyttä vain hieman. Ihmisiin suhtautuminen on hyväntahtoista ja avointa ja temperamentiltaan Huli on vilkas. Luonnetestissä kaikki osa-alueet olivat plussan puolella ja koira on laukausvarma - loppupisteet 172. Huli on harrastanut vesipelastusta ja saavuttanut lajissa Suomen vesipelastusvalion arvon. Mainitsemisen arvoinen on myös VEPE:n SM-kisoissa saavutettu neljäs sija pistein 98/100. 

Hildaa en sen enempää ala tässä kohdin esittelemään, sillä kotisivujen puolelta (www.kennelkuuluisa.tarinoi.fi) löytyy perusfaktat ja tätä blogia selaamalla paljon, paljon juttua neidistä. 

Suunniteltu yhdistelmä täyttää kaikki Suomen Landseeryhdistyksen vähimmäisvaatimukset:

-nartun ikä vähintään 24 kk ja korkeintaan 7 vuotta

-uroksen ikä vähintään 24 kk

-nartun penikoimisväli vähintään 10 kk

-lonkkaniveldysplasia: Mikäli käytetään C-lonkkaista koiraa, on sen partnerin oltava A- tai B-lonkkainen

-kyynärniveldysplasia: Mikäli käytetään 1-kyynäräistä koiraa, on sen partnerin oltava 0-kyynäräinen

-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen

-molemmat palkittu vähintään kahdella laatuarvostelun arvosanalla erittäin hyvä (EH) kahdelta eri tuomarilta. Vähintään toinen arvosana saatu yli 24 kk iässä. Vaihtoehtoisesti jalostustarkastuksesta yleisarvosana EH. 

-koiralla saa olla elinaikanaan korkeintaan 30 jälkeläistä Suomessa

-yhdistelmän sukusiitosaste saa olla korkeintaan 5% viiden sukupolven ajalta

-koiralla tulee olla arvio sen luonteesta. Arvioksi käy vesipelastuskoe, luonnetesti, MH-kuvaus, BH-koe, käyttäytymisen tai ulkomuodon jalostustarkastus tai näyttelyarvostelulomakkeessa oleva koiran käyttäytymisen kuvaus vähintään kahdelta ulkomuototuomarilta.

-jos MD-, DM- ja CTP-geenitesti on tehty, sairaita ei saa käyttää jalostukseen. Kantajia voi käyttää jalostukseen terveen partnerin kanssa.

Suunniteltu yhdistelmä täyttää myös kaikki Suomen Landseeryhdistyksen lisäsuositukset:

-MD-, DM- ja CTP-geenitestit

-epilepsiaa sairastavien koirien sisarusten käyttämistä jalostuksessa tulee välttää

-samoin on epilepsiaa koskien vältettävä riskilinjojen yhdistämistä niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta. Riskilinjoina pidetään sukuja, joissa kahdessa ensimmäisessä sukupolvessa on koira, joka sairastaa epilepsiaa tai koira, jonka sisarus sairastaa epilepsiaa tai koira, jonka jälkeläinen sairastaa epilepsiaa.

-lonkka- ja kyynärnivelien alin kuvausikä 18 kk

Tämän pentueen vanhemmista löytyy tekemisen halua ja toisaalta myös tasapainoista luonnetta. Sen vuoksi toivon tulevilta kodeilta kiinnostusta puuhailla koiransa kanssa. Jos ei kilpaileminen kiinnostaisikaan, niin edes harrastusmielessä koiran aktivointi. Koska tunnettu tosiasia on se, että jos aktiiviselle koiralle ei tarjoa tarpeeksi tekemistä, se keksii sitä itse. Ja tämä tekeminen ei välttämättä aina ole ihmisten näkökulmasta toivottavaa käyttäytymistä. Eli tarpeeksi liikuntaa mutta myös aivotyötä! 

Ota rohkeasti yhteyttä jos kiinnostuit - jutellaan lisää. Puhelinnumeroni on 050 322 9183 ja sähköpostini marika.koski @hotmail.com 

Molempiin vanhempiin pääsee tutustumaan samalla kerralla, kun sovitaan kaikille sopiva ajankohta etukäteen.

mainos_05.jpg

perjantai, 8. marraskuu 2019

Uskomaton Latvian-reissu

Vailla odotuksia matkasimme Disan kanssa Riikaan Baltian Voittaja -näyttelyyn. Landseereja oli ilmoitettu viisi ja tiesin, että kaikki ovat Suomesta ja kaikki ovat narttuja. Tiesin myös, ketä ilmoitetut koirat ovat ja olin ihan vakuuttunut, että me tulemme tyhjin käsin kotiin. Epätoivoisena tekona vaihdoin vielä Hildan avoimeen luokkaan tietäen valioluokkaan ilmoitetun koiran toivoen edes luokkasertiä ja kansallisen valionarvon mahdollisuutta :D 

Perjantaina aamupäivällä laiva lähti Vuosaaresta - kyllä, ekaa kertaa Finbo Cargon kyydillä ja vähän pidemmästä matkustusajasta huolimatta voin suositella. Sulon ja Disan otin kyytiin Vantaalta. Tallinnasta ajelimme Riikaan nelisen tuntia ja hotelli oli oikein mukava yllätys! Parkkipaikka vartioidulla sisäpihalla, jossa oli nurmialuetta koirien ulkoilutusta varten (Riian keskusta on muuten aikamoista asfalttiviidakkoa) ja tilava kahden hengen huone alimmassa kerroksessa ihan uloskäynnin vieressä. Kaiken lisäksi respa tinki itse vitosen pois koiramaksusta - hinta kahdelta yöltä yhteensä 105 e sisältäen siis koirat, wifi-yhteyden, parkin ja aamiaisen. 

Lauantaina lansukehä alkoi siinä yhdentoista pintaan. Olimme hyvissä ajoin paikalla messuhallissa, jossa olin käynyt ennenkin ja vielä samalla tuomarilla. Hän oli siis Livija Zizevske Liettuasta. Ensin junioriluokan narttu sai ERI:n ja SA:n ja juniorivoittajan tittelin. Sitten oli Hilda, arvostelu: Good size & format. Well boned. Typical head. Enough dark eyes. Strong body. A little bit loose elbows. Very strong rear & angulation. Good balanced movement. Good coat & temperament. Jes, ERI ja SA! Valioluokan narttu myös ERI ja SA. Veteraaneja oli sitten kaksi: Helvi ja kolme vuotta nuorempi Sissi, jotka ovat varmaan muutaman kymmenen kertaa pyörineet samassa kehässä ja useimmiten Sissi on sijoittunut korkeammin. Tuomari antoi molemmille ERI:n ja niin vaan kävi, että Helvi oli ykkönen!! Veteraanivoittajan tittelillä ja SA:lla pääsy parhaan nartun valintaan kaupan päälle :) Arvostelu: Excellent type, size & bone. Nice head. Very strong body. Deep & long chest. Enough correct front. Enough strong rear & angulation. Excellent balanced movement. Good coat. Excellent temperament. Kannatti puunata sen turkkia koko edellisviikko :D 

Paras narttu -kehässä tuomari juoksutti jokusen kierroksen ja kävi katselemassa koiria läheltä ja kaukaa puntaroiden. Ensin hän siirsi Helvin etummaiseksi, siinä ehdin vähän ihmetellä, että muori ykköseksi vai... Mutta sitten tuomari siirsi valionartun Helvin eteen, siinäkin ehdin vielä ajatella, että nyt on varmaan järjestys valmis - vaan ei, Hilda laitettiin kärkeen!! Juoksua vielä kierros se oli siinä, Hilda PN1 & ROP ja Helvi PN3!! En olisi ikinä arvannut! Disa esitti Hildan, kiitos hänelle siitä ja kaikesta muustakin avusta :) Tässä jännitysnäytelmä vielä videon muodossa, kuvaajana latvialainen landseer-harrastaja Svetlana Cicene: https://www.youtube.com/watch?v=7fYqxySKwio

Paperit saatuani tajusin, että jumankauta Hilda sai myös CACIB:n eli nyt siitä tulee kansainvälinen muotovalio <3 Ja selvisi sekin, että ei Latviassa ole varsinaisia luokkasertejä, vaan junnuille omat ja vetskuille omat, muut luokat kisaavat yhdestä. Mun koirille siis viisi titteliä noin 10 minuutin aikana, huh huh! Hilda kansainvälinen muotovalio C.I.B, Baltian Voittaja -19, Latvian muotovalio ja Baltian muotovalio. Helvi Baltian Veteraanivoittaja -19 (Helvi kun on jo Latvian muotovalio ja veteraanimuotovalio, niin veteraanisertti siirtyi luokan kakkoselle, jokaiselle siis jotakin). Titteli-tyttöset esiintyivät myös loppukehissä sen verran, että kuuluttaja sai rodun kerrottua ;) Eli tack och adjö.

Sunnuntaina oli Sulon vuoro, valitettavasti EH:n kanssa pois kehästä. Sulon kehän jälkeen lähdimme kotimatkalle, joka päättyi vasta aamuyöllä. 

 

tiistai, 22. lokakuu 2019

Kesän viimeinen VEPE-koe

...Oli pisteiden valossa kauden huonoin esitys Hildalta. Koepaikkana oli upea soramonttu Porvoossa, vesi oli turkoosia ja hyvin kirkasta. Syyskuun puolessa välissä nyt ei enää lämmin ollut ja sattui vieläpä tuuli käymään niinkin suojaiselta kuulostavaan paikkaan kuin soramonttu, mutta onneksi odotteluaikaa ei paljoa ollut, kun kyseessä oli kahdeksan koiran koe. Lähtöalue oli sikäli oikein kiva, että kahlausmatkaa ei ollut, mutta sitä ei todellakaan ollut ollenkaan, vaan heti ensiaskeleella oli syvää. Tämä ei sitten Hildaa miellyttänyt - varmaan tottumiskysymys - koska pelastusrenkaan vienti jäi tekemättä. Rantatörmä oli jyrkkä, joten landseerin kokoisella koiralla oli vielä takapää kuivalla maalla, kun etupään olisi pitänyt alkaa uida :D Lähtöasento oli siis hassu, mutta en osannut etukäteen ajatella, että se olisi Hildalle mikään ongelma. Luultavasti se olisi lähtenyt, jos olisin ennen koetta heittänyt jotain lelua sille (koerannan vieressä siis; koerannassa ei saa koiraa uittaa) niin että tämä ei olisi tullut yllätyksenä. Mutta enpä tajunnut. Ne koirat, jotka tunsivat rannan entuudestaan, lähtivät ns. hyppäämällä. 

Hilda ei lähtenyt 30 sekunnin kuluessa myöskään ohjatussa veneen noudossa. Sitten kun tuomari oli puhaltanut pelin poikki, kosketin koiraa kevyesti perästä, että etkö tosiaankaan meinaa lähteä tässä rannasta ollenkaan uimaan - sitten Hilda meni hienosti sinne veneelle mihin pitikin ja toi köyden hienosti minulle käteen saakka. Palkkasin kyllä tästä, koska ennenaikainen kamojen suusta tiputtelu on ollut niin iso synti Hildalla. 

Veneestä lähtevät liikkeet Hilda teki hyvin, paitsi maalista ohi veneen haussa hitusen ja hukkuvan pelastamisessa 8 metriä. Näin ollen pisteitä jäi vaivaiset 40/100. Kisakauden lisäksi myös porukkamme VEPE-treenit jäivät tuon kokeen jälkeen talvitauolle eikä yhtään liian aikaisin, sillä iltaisin alkoi jo olla pimeää ja veden äärellä tuulista sekä kylmää. Olisipa ollut kiva päättää vepeilyt tältä vuodelta vähän tuloksekkaammissa merkeissä, mutta tästä jatketaan sitten joskus ensi vuonna.

Seuraavana päivänä menin takaisin Porvooseen, mutta tällä kertaa näyttelyyn. Koko ajan satoi. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki, uusi tuomari minulle. Oli oikein miellyttävä persoona, vaikka tulos olikin sellainen "haistapaska-ERI" ;) Tarkoitan tällä sitä, että tuomari sanoi minulle koiran olevan oikein hyvä ja kaikin puolin erinomainen, MUTTA kun silmät ovat niin vaaleat hänen makuunsa, niin ei SA. Totta, ovat ne liian vaaleat, ei siinä mitään. Onneksi silmien väri ei vaikuta koiran terveyteen millään tavalla. Näkee niitä korkealle palkittuja, joilla selkeitä anatomisia vikoja, että painotuksensa kullakin. En siis tarkoita tätä tuomaria tosiaankaan! Syö vaan näyttelyjen uskottavuutta minussa, kun niin haluaisin uskoa että ne vielä palvelevat jalostusta eivätkä ole pelkkiä show-tapahtumia. Mutta siis se arvostelu: Hyvin narttumainen erittäin hyvät mittasuhteet & raajakorkeuden omaava narttu, jolla hyvä tasapainoinen rakenne. Liian vaaleat silmät pilaavat ilmeen, muuten hyvä narttumainen pää. Erittäin hyvä ylälinja, hieman suora olkavarsi, eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvä takaosa & häntä, hyvänlaatuinen karvapeite, hyvä väri. Liikkuu edestä hieman epävakaasti tassut sisäänpäin kääntyen, muuten hyvin. Ystävällinen käytös. Tästä arvostelusta olisin hyväksynyt ihan muitta mutkitta SA:n poisjättämisen jos sen olisi perustellut vaikkapa etuosan huonoilla puolilla. Olenpa nyt kriittiinen tuomarointia kohtaan :D 

Sitten Hildalla alkoi juoksu, jota odottelin neljä viikkoa. Eli kuukaudella se pidensi juoksujen väliä, tällä kertaa se oli 7 kk. Seuraavasta juoksusta on pentusuunnitelmia! Näistä kuitenkin lisää myöhemmin :)

 

maanantai, 30. syyskuu 2019

Himoksen tapahtumaviikonloppu

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Landseeryhdistys järjesti sekä vesipelastuskokeen että erikoisnäyttelyn Jämsän Himoksella. Lähdimme Jaanan ja Kaisan kanssa karavaanina matkaan perjantaina iltasella. Lauantaina oli ohjelmassa vepe-koe, jossa olin Hildan kanssa osallistujana ja lisäksi Kaisan koiran apuohjaajana soveltuvuuskokeessa - ihan tarpeeksi jännitettävää siis :D Onneksi Perro-apuohjattava oli yhtä varma kuin treeneissä ja heidän sove-kokeensa meni läpi vain kahdella pistevähennyksellä, mutta ihan ilman yllätyksiä se ei sujunut ja jouduin improvisoimaan yhden kutsun verran hukkuvan pelastuksessa.

Hildan koetulos oli AVO3. Vienti meni täydellisesti, mutta ohjattu veneen nouto meni nollille, koska Hilda meni väärälle veneelle, oli menossa sieltä sitten sinne minne pitikin, mutta muutti mielensä ja tuli takaisin rantaan. Toisen veneen haku veneestä lähtien ja hukkuvan pelastaminen menivät liikesuorituksina ok, mutta molemmissa pieni maalin ohitus sekä juuri ennen maalia tapahtunut suun aukeaminen eli köyden sekä dummyn pudotus hieman ennen aikojaan. 

Sunnuntaina kokoontui hyvä määrä (muistaakseni 65) landseeria Himos Parkin puolelle juhlaerikoisnäyttelyyn, joka oli Landseeryhdistyksen 30. erikoisnäyttely. Juhlan kunniaksi tuomariksi oli kutsuttu Taina Nygård (kennel Washakie). Hilda sai valioluokassa ERI:n! Aiemmin Hilda on saanut Tainalta EH:n, joten olin tosi iloinen tästä tuloksesta :) Taina on tiukka tuomari - se tosin hieman ihmetyttää, miksi luustosta, takakulmauksista tai päästä ei ollut mitään arvostelussa.

White%27n%20Black%20Gemstone%20Gilda1%20

kuva: Anna Nygård

Hyvät nartun mittasuhteet. Tänään kesäturkissa. Hyvän mittainen kuono, mutta melko syvä. Erinomainen pigmentti. Hieman avoimet suupielet. Keskiruskeat silmät. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Riittävän tilava rintakehä. Saisi liikkua tehokkaammalla taka-askeleella ja edestä yhdensuuntaisemmin. Hieman pysty lantio ja lyhyehkö häntä. Hyvä värijakauma, mutta nokisuutta valkealla. 

Niin vaan Helvikin oli vielä kehässä, vaikka alkukesästä olin sitä mieltä, ettei se enää osallistu näyttelyihin. Sanotaan vaikka, että kerta kiellon päälle ;) Eihän sille menestystä tullut, kun veteraaneissa oli juuri veteraani-iän saavuttanut hyvin menestynyt narttu - 3 vuotta ikäeroa on aika iso tekijä veteraaneissa. Erinomainen kuitenkin, VET ERI2.

Helvi1.jpg

Helvi2.jpg

IMG_5286.jpg

IMG_5290.jpg

kuvat: Disa Leppä

11 v. Vankkarunkoinen, voimakasluustoinen, vielä hyvät mittasuhteet omaava veteraaninarttu. Pyöreät silmät. Kuluneet hampaat. Erinomainen pigmentti. Hyvät huulet. Liikkuu pitkällä askeleella. Selkä hieman elää liikkeessä. Ikä alkaa näkyä. Miellyttävä käytös. Koirakolla ihanaa yhteistyötä kehässä.

 

perjantai, 13. syyskuu 2019

Savonlinnan VEPE-kokeet

Elokuun puolivälissä Landseeryhdistys järjesti vesipelastuksen rotumestaruuskokeet Savonlinnassa. Sain Hildalle paikat sekä lauantaille että sunnuntaille, sunnuntain ollen avoimen luokan rotumestaruuspäivä ja lauantain tavallinen koe. Miia lähti minun kyydissäni talkoilemaan kokeisiin, mukavasti meni matka mukavassa seurassa. Eikä tarvinut edes kukonlaulun aikaan lähteä, kun lauantaina koe alkoi vasta klo 13. Koe järjestettiin Liinan & Arin kesäasunnolla Kesamonsaaressa, jonne päästäkseen pitää käyttää lossia. Siellä Hilda oli kaksi vuotta sitten ensimmäisessä vepe-kokeessaan, koealue on muuten loistava, mutta siihen käy aina sivutuuli. Niin oli tälläkin kertaa, muuten keli oli aivan upea ja lämmin. Tuuli tekee tepposia myös koevälineille eikä ilman lyhyitä keskeytyksiä päästy tälläkään kerralla, kun pari kertaa piti kalastaa uponnutta poijua (tuuli painaa poijuun kiinnittynyttä venettä -> pohjassa oleva paino liikkuu syvempään kohtaan pohjassa -> paino vetää pinnalla olevan poijun upoksiin) ja airon kiinnitykset pettivät niin että piti turvautua varaveneeseen. Onneksi sellainen oli varattu paikalle.

Neljästä liikkeestä kolme meni täysillä pisteillä :) Hukkuvan pelastamisessa Hilda meni maalista kolme metriä ohi ja myönnettävä on, että se myös irrotti veneköydestä (kuten hukkuvan dummysta) samalla hetkellä kun tuomari sanoi "aika" merkiksi liikkeen loppumisesta. Mutta koska tuomari oli jo alkanut sanoa, niin tuomitaan koiran eduksi. Pelastusrenkaan vienti ja ohjattu veneen nouto tehtiin molemmat vasemmanpuoleiselta poijulta ja hyvä niin, koska tuuli painoi voimakkaasti oikealle ja näin koirilla oli edes jonkunlainen mahdollisuus tulla maalitolppien väliin. Pistesaldo siis 97/100 pistettä eli ensimmäinen AVO1! Ja luokkavoitto siihen päälle.

Sunnuntaina Hilda ohitteli maalia enemmänkin. Toisen veneen noudossa vain yhden metrin, ohjatussa veneen noudossa kolme metriä ja hukkuvassa peräti kuusi metriä - olisiko jo alkanut väsy painaa... Tällä kertaa se piti hieman pidempään kiinni köydestä ja hukkuvan dummysta, mutta irrotti silti ennen kuin annoin luvan irrottaa. Jos vienti olisi mennyt täysillä pisteillä, olisivat pisteet juuri ja juuri riittäneet ykköstulokseen, mutta Hildapa ei vienyt. Muutaman uudelleen lähetyksen jälkeen pistin pillit pussiin ja keskeytin liikkeen. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt tehdä sille lauantaina niin sanottu korjaava treeni, jossa se olisi saanut palkan veneestä vientimotivaation säilyttämisen varmistamiseksi. Nyt kuitenkin AVO3-tulos eikä sillä rotumestaruutta saanut ;) 

Erittäin kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan ja isot kiitokset järjestelyporukalle, erityisesti tietysti isäntäväelle hienoista puitteista, mukavasta yöpymisestä ja maukkaista ruuista!