tiistai, 20. elokuu 2019

VEPE-leiri vol 13

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koitti taas vuotuinen Suomen Landseeryhdistyksen vesipelastusleiri, joka kokoaa yhteen harrastajia ympäri Suomen eri rotuisten koiriensa kanssa. Leiri järjestettiin tänäkin vuonna hyväksi todetulla Ahvenlampi Campingin leirintäalueella Saarijärvellä. Perjantaina Hiace täyttyi koirista ja kamoista, kun otimme Miian kanssa suunnan Keski-Suomeen, valitettavasti keli oli kylmän puoleinen koko viikonlopun pieniä auringon pilkahduksia lukuun ottamatta. 

Leiri alkoi siis vasta lauantaina, mutta perjantaina Landseeryhdistys järjesti iltakokeen, johon olin Hildan ilmoittanut. Hyppy ja veneen nouto teki pienet tepposet, kun Hilda ei jostain syystä meinannut löytää vetoköyttä. Vesi siellä on tummaa ja pinta väreili tuulesta ja vetoköysi oli tummansininen, joten Hilda ei varmaan yksinkertaisesti nähnyt köyttä (ei ollut ainoa koira, jolla oli vähän vaikeuksia). Se pyöri edes takaisin köyden lähettyvillä ja käytin käskyjä, kun se näytti välillä siltä, että menee rantaan. Neljä käskyä kaiken kaikkiaan piti käyttää, joten yksi ylimääräinen teki virhepisteen. Lisäksi virhepisteitä tuli siitä, että Hilda otti köyden kolmannella yrittämällä. Tämä oli minulle yllätys ja mietin, missä menee raja aina uuden yrityksen kanssa?! Selvää olisi, jos koira tarttuisi köyteen ja päästäisi irti ja tarttuisi taas, mutta tässä tapauksessa koira käytti aikaa köyden etsiskelyyn. 

Pelastusrenkaan viennissä Hilda luuli aivan selvästi, että palkka on veneessä. Se ulisi veneen perään ja lähti ilman vientiesinettä. Uskoi kuitenkin, kun käskin sen takaisin! Toisella lähetyksellä Hilda otti pelastusrenkaan köydestä, mutta pudotti sen suustaan lähtiessään uimaan. Taas käskin takaisin ja kolmas kerta toden sanoi. Luovutus oli todella hyvä, ei irroittanut kuin luvan saatuaan ja olin tosi tyytyväinen. Kahdesta uudelleen lähettämisestä lähti pisteitä ja ylimääräisiä käskyjä tuli kolme. Nämä uudelleen lähetykset ehtii siis tehdä, kun koira on käynyt maalilinjan ulkopuolella, muuten ei varmaan ehtisi, koska silloin olisi kyseessä vielä lähtöajan laskeminen (lähtöaikaa on 30 sek.) Maalilinjan ulkopuolella käytyä aika katsotaan kokonaissuoritusajan mukaan, joka on neljä minuuttia - tosin tuomari kyllä keskeyttää, jos näyttää, että koira on haluton työskentelemään ts. ei tee mitään. Eikä koiraan saa koskea siitä kerran irti päästettyään, mutta onneksi Hilda kuuntelee ja tottelee sen verran, että tulee takaisin sivulle, koska uudelleen lähetys pitää tehdä kuivalta maalta lähtien. 

Ohjattu veneen haku ei onnistunut. Muistaakseni tarkoitus oli hakea oikealla ollut vene ja aluksi näytti, että Hilda menee juuri sinne, mutta jostain syystä muutti suuntaa ja meni vasemmalle. Siellä aikansa pyörittyään köyttä etsimässä luovutti ja tuli takaisin rantaan kuuntelematta yrityksiäni ohjata sitä oikealle veneelle. Hukkuvan pelastaminen meni täysillä pisteillä, siitä sain Jonna Räisäseltä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä ollaan matkalla suorituspaikalle hyvin tarkkaavaisena ja toisessa hukkuvaa tuomassa rantaan.

68608597_10220380148922153_3039174697519

68430102_10220380185643071_7807495733690

Pisteitä jäi 59 (ei oikeuta tulokseen)

Leirillä sain Hildalle todella hyviä harjoituksia ja sen motivaatio tuntui kasvavan ihan silmissä. Tein veneen haku -liikkeiden loppuosia eli köyden kiinnipitoharjoituksia ja vientiharjoituksia vaihdellen pitkän matkan harjoituksista luovutusharjoituksiin ja sitten toki ohjausharjoituksia vasemman ja oikean välillä. Myös pari hukkuvan kiertämisen alkeisharjoitusta mahtui viikonloppuun. Ihan huippu leiri taas kerran, niin seuran kuin treenien osalta!

Molemmat koirat saivat lihashuoltoa; Helvi ennen leiriä osteopaatilla ja Hilda leirin jälkeen hieronnan muodossa. Osteopaatti sanoi Helvin rangan olevan ihan hyvä, eikä suuria murheita ollut muuallakaan. Hildalla oli jumeja etupäässä etupäässä.

maanantai, 12. elokuu 2019

Heinäkuun jälkikokeet

Yritin keväälle/alkukesälle saada MEJÄ-koepaikkaa lähes kymmenestä kokeesta pääsemättä mihinkään. Heinäkuussa sitten onnisti ja sain pari koepaikkaa Hildalle. Ensin kuun puolivälissä menimme Luumäelle, siellä olin parina aloittelevalle jäljentekijälle ja toivottavasti hän sai yhteistyöstämme jotain irti :) Teimme yhden voittajaluokan jäljen ja yhden avoimen luokan jäljen. Koepäivän aloitti laukauksensietotesti, jossa Hilda oli vähän outo. Se tuli todella haluttomasti odotuspaikalle ja ajattelin jo, että onko siitä tullut paukkuarka, koska se oli kuullut avoimen luokan koirille ammutun laukauksen autossa ollessaan. Laukauksen kajahtaessa se ei kuitenkaan reagoinut mitenkään pelokkaasti, korvat jopa nousivat. No, metsään siitä sitten lähdimme.

Hilda jäljesti oikein hyvin, tosin yhden makuun se käveli yli ja yhdestä meni ohi, kun ei ollut aivan jäljen päällä. Pääosin siis jälkitarkasti enkä huomannut, että mikä kulma oli katkokulma, kun se meni jotenkin niin sujuvasti. Mutta sitten! Viimeisellä osuudella jälki kulki jonkunlaisen metsäaukion vierestä ja siellä joku kiinnitti Hildan huomion niin, että se meni aukiolle ja tuomittiin hukka. Harmittaa, etten tajunnut silloin antaa käskyä palata jäljelle :(  Jäljelle palautuksen jälkeen Hilda meinasi mennä uudelleen sinne aukiolle, mutta käskylläni jatkoi jälkityöskentelyä. Kaadolle tultuamme kehuin koiran ns. maasta taivaisiin, olin oikeasti tyytyväinen sen jäljestykseen! Lopputuloksena Hilda sai 34 pisteellä VOI2-tuloksen :)

Seuraavan paikan sain Kouvolan kokeeseen, joka järjestettiin Tirvan ihanan helppokulkuisissa maastoissa. Keli oli vain aika kamala helteen takia, lämpötila taisi olla 30 astetta. Minulle suunniteltu pari oli perunut viime tipassa eikä korvaavaa tulijaa löytynyt, joten minua pyydettiin etsimään oma pari. Onneksi Disa pääsi tulemaan <3 Teimme sitten vain yhden VOI-luokan jäljen, mutta kyllä siinä tuli hikoiltua ainakin kahden jäljen edestä. 

Taas Hilda oli laukauksensietotestiin vietäessä vastahakoinen, mutta nyt minulle tuli oivallus, mistä voi olla kyse: puihin sidotut koirat pitivät aikamoista mekkalaa ja riehumista; luulen Hildan arastelevan niitä toisia koiria. Tätä täytyy vielä kotioloissa testailla. Jäljestys ei mennyt putkeen: kolme hukkaa ja keskeytys. Homma hajosi jo ensimmäisessä kulmassa ja palautuksen jälkeen suora meni vielä OK, mutta katkokulmassa tuli toinen hukka. Sen jälkeen Hilda meni vähän aikaa jälkeä, mutta poistui sitten jäljeltä ja tuomari oli sitä mieltä, että se alkoi ajaa tuomarin näkemiä peuranjälkiä?! Minä olen tähän saakka ollut siinä uskossa, ettei se vaihda riistan jäljelle, mutta ehkä se tosiaan teki sitten niin. En halunnut mennä harjoitellen jälkeä loppuun, koska en halunnut päästää Hildaa kaadolle tuollaisten temppujen jälkeen. Lohdullisesti tuomari oli kirjoittanut arvostelun loppuun kuitenkin, että "koira kuitenkin osaa jäljestää halutessaan" :D

Kuumuudella en huomannut olevan vaikutusta koiran motivaatioon, käytin sen uimassa ennen metsään siirtymistä ja pidin pitkin iltaa märkänä kastelemalla pyyheloimea ja juuri ennen jäljelle lähtöä suihkutin vielä akkukäyttöisellä ns. mökkisuihkulla 20 litran kanisterin vettä. 

Minun ja Disan tekemän jäljen saanut koira ei lähtenyt jäljestämään sääntöjen mukaisen lähtöajan puitteissa, niinpä ajoin Hildan kanssa vielä tämän koskemattoman jäljen samalla kun purkasin sen. En päästänyt sitä haahuilemaan liinan mittaa enempää ja kehuin usein, kun se jäljesti tarkasti. Kun tietäisi, mistä haahuilu johtuu... Motivaation puute / keskittymisen puute ovat varmaan suurimmat syyt? Tuomareiden koeselostukset tallensin kotisivujen puolelle Hildan koetuloksiin.

maanantai, 29. heinäkuu 2019

AVO:n aloituksessa ei hurraamista

Heinäkuun alussa Landseeryhdistys järjesti neljä vepe-koetta viikonlopun aikana Valkealassa. Talkoilin kahdessa kokeessa, toisessa yleisenä avustajana ja toisessa soutajana. Hilda osallistui yhteen kokeeseen eli kyseessä oli ensimmäinen avoimen luokan vesipelastuskoe. Ensimmäinen liike oli uinti ja veneen nouto, jossa minä lähetin Hildan 50 metrin kohdalta hakemaan venettä, joka oli 30 metrin kohdalla viistossa. Köysi heitetään veneestä, kun koira on puolivälissä veneiden välillä. Liike meni muuten hyvin, paitsi että Hilda päästi irti köydestä vähän ennen maalilinjaa kun jalat osuivat pohjaan. Tästä vähennetään kolme pistettä. 

Toisena liikkeenä oli pelastusrenkaan vienti. Vastaanottajana on yleinen avustaja, joka saa ennen lähtöä kutsua koiraa kerran nimeltä, mutta muita apuja ei koiralle anneta. Vientimatka on 30 metriä ja pelastusrenkaassa on kiinnitettynä kolmen metrin köysi, joka annetaan koiralle suuhun. Hilda lähti hyvin, mutta stoppasi siihen, kun olisi pitänyt lähteä uimaan ja pudotti köyden alkaen lipittelemään vettä. Yritin pari kertaa uudelleen lähetystä, mutta ilmeisesti matka oli liian pitkä Hildan osaamiselle tai jotain muuta, mikä sai sen heittämään sijaistoiminnan puolelle. 

Kolmantena liikkeenä oli ohjattu veneen nouto. Tätä en itsekään ollut koskaan aiemmin kokeessa koiran kanssa tehnyt, sillä liike tuli uusien sääntöjen myötä, jolloin Helvi oli jo valioitunut vepestä. Hildan kanssa ohjattu veneen nouto on jäänyt tosi vähälle harjoittelulle ja kaikki tuntuvat vieläpä olevan sitä mieltä, että liike on tosi helppo :D No ei ollut! Hilda meni väärälle veneelle eikä kuunnellut ohjausyrityksiäni, vaan tuli aikansa köyttä odoteltuaan takaisin rantaan. 

Neljäntenä eli viimeisenä liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen. Siinä ohjaajaa ja koiraa soudetaan 30 metrin kohdalla rannan suuntaisesti ja hukkuva putoaa veneestä 50 metrin etäisyydellä. Koira ui siis ulapalle päin ja sillä aikaa ohjaaja soudetaan rantaan odottamaan. Hildalta tämä sujui hyvin lukuun ottamatta samaa virhettä kuin ensimmäisessä liikkeessä eli Hilda päästi irti hukkuvan kädenjatkeesta silloin kun jalat osuivat pohjaan. Kaiken kaikkiaan saldoksi jäi 44 pistettä, eli ei tulosta Hildalle tästä kokeesta. Täytyy sanoa, että meni huonommin kuin mitä ajattelin ja eniten harmitti, että vanhat viat tulivat taas esiin, vaikka niiden karsimiseen on panostettu treeneissä ihan pääosin. 

lauantai, 20. heinäkuu 2019

Rally-TOKO Helvin kanssa

Ennen juhannusta kävin "kotikisoissa" Helvin kanssa KPH:n kentällä vetämässä rally-radan. 

20190615_092846.jpg

Olin radan jälkeen tyytyväinen omaan ohjaamiseeni, esimerkiksi miten osasin kerrankin ottaa tilaa oikealla puolella tehtyihin tehtäviin kylttiin nähden ja siihen, että en jännittänyt. Mutta sitten kun sain arvostelupaperin käteeni, huomasin tekeväni edelleen ohjaajavirheitä edes niitä huomaamatta... Sen tiesin jo ennen kisakirjojen jakoa, että tulokseen saakka eivät pisteet riitä, sillä Helvi teki useamman kerran kääntymisiä väärään suuntaan - mistä lienee johtui, varmaan epäselvästä ohjauksestani. Tein yhteensä kuusi kertaa ohjaajavirheen, josta vähennetään kolme pistettä kullakin kerralla. Lisäksi tein -1 pisteen ohjaajavirheen. Kaksi tehtävää uusin: kyltit 1 ja 8. Kymppivirheitä tuli kylteillä 4 (koiran ylimääräiset liikkeet), 12 (koiran liikkeet väärään suuntaan) ja 13 (eriaikainen käännös). Täysin virheettä sujuivat kyltit 2 (molemmat oikeaan täyskäännös), 3 (liikkeestä seiso ja kierrä koira; koira oikealla puolella), 6 (hyppy; koira oikealla puolella), 7 (360 astetta vasempaan; koira oikealla puolella), 9 (270 astetta oikeaan), 10 (puolenvaihto edessä - jes, tämä ei ole ollut helppoa!), 14 (käännös oikeaan; koira oikealla puolella), 15 (oikea täyskäännös eli saksalainen täyskäännös; koira oikealla puolella) ja 17 (putki; koira oikealla puolella). En olisi ikinä uskonut, että Helvi suorittaa putken ja en voinut olla nauramatta ja hihkumatta ääneen ilosta, kun mummokoira niin tomerasti madalsi itsensä ja tallusteli putken läpi!

Seuraavana päivänä olin samassa paikassa vastaavana koetoimitsijana TOKO-kokeessa, pitkästä aikaa. Toinen kerta tälle vuodelle on tiedossa loppusyksystä. Ehdin toimitsijahommien jälkeen vielä EK-treeneihin, jossa aiheena oli tarkkuusetsintä. Hildalle näytettiin pikkuesineen vieminen alueelle, seuraavaksi pitää kokeilla jo ilman näyttämistä. Lisäksi voisi harjoitella itsekseen pienten metalliesineiden kantamista ja luovuttamista, tosin yllättävän hyvin se toi hylsyn minulle. 

perjantai, 5. heinäkuu 2019

Helvin viimeinen näyttely

Kävin koirien kanssa Virossa näyttelyssä touko-kesäkuun vaihteessa. Lähdin laivalla perjantai-iltapäivällä ja menin Ingridin luo kylään. Lauantaina suuntasimme Ingridin ja Elisabethin kanssa näyttelypaikalle - Elisabeth on Ingridin "kenneltyttö", joka on ollut Hildan elämässä mukana ihan syntymästä saakka :) Näyttely oli Viron voittaja-näyttely, mutta lansuja ei ollut ilmoitettu kuin neljä; kaikki narttuja. Tuomarina toimi venäläinen Viktor Pilikin. Hildalle oli toiveissa saada CACIB, mutta ei se tietenkään sitä saanut :D Kakkoseksi jäi, mutta sertti kuitenkin tuli eli Viron muotovalion arvo! Arvostelu: Big and enough strong, nice format, nice head right lines and proportions, a little bit light colour of eyes, nice angulations and movements, needs more clean white colour of body. VAL ERI2 SA PN2 SERT VA-CACIB

Ingrid otti tytöistä tosi hyvät kuvat kehän jälkeen, Hildasta otetut kuvat ovat ehdottomasti parhaat seisontakuvat, mitä siitä on saatu otettua!

20190601_DSC04735_Ew_03.jpg

Helvi oli ROP-veteraani ja sai Viron Veteraanivoittajan tittelin: Excellent show condition, very good type, with nice format, substance and head, beautiful lines of body, need more clean white colour and strong on the topline. VET ERI1 SA PN3 ROP-VET

20190601_DSC04748_Ew_06.jpg

Olin jo etukäteen päättänyt, että tämä oli Helvin viimeinen näyttely. Todella haikeaa, mutta huipulta on hyvä lopettaa! Suomessa se oli pääsiäisenä Imatralla ROP & ROP-VET & NORD-SERT, sitten Venäjältä RU VMVA ja Virosta EEVV-19, kunniakas päätös upealle uralle. Olisi Helvi varmasti saanut vielä tämän jälkeenkin ERI:ä eli ROP-veteraanin palkintoja olisi voinut tulla jatkossakin, mutta päätin lopettaa nyt, kun se vielä on ollut oikeasti niin hyvä, että sijoittui paras narttu -kehissäkin. 

Kymmenessä vuodessa 124 näyttelyä. Rodun paras narttu 30 kertaa, mainitsen tässä myös tuomarit, jotka ovat Helvin PN1-sijoitukselle nostaneet: Taina Nygård 4 krt, Hannele Jokisilta 4 krt, Natalja Potekhina (Venäjä), Marianne Holm, Igoris Zizevskis (Liettua) 2 krt, Lyubov Terentjeva (Venäjä) 2 krt, Vladimir Verbitskiy (Valko-Venäjä), Ernestas Balsiukas (Liettua), Natalja Skalin (Ruotsi), Anita Whitmarsh (Ruotsi), Maite Gonzalbo Lorenzo (Espanja), Augustin Ionescu (Romania), Pedro Delerue (Portugali), Kari Järvinen, Mstislav Polivanov (Venäjä), Livija Zizevske (Liettua), Elisabeth Feuz (Sveitsi), Tatjana Romanovskaja (Valko-Venäjä), Teija Salmi-Aalto, Salvatore Tripoli (Italia), Paavo Mattila ja Jari Laakso. Maininnan ansaitsee myös Elina Tan-Hietalahti ainoana tuomarina, joka on antanut Helville arvosanan H ;)

On tehty pari tuloksetonta reissua, mutta saldona kuitenkin C.I.B kansainvälinen muotovalio, POHJ MVA Pohjoismaiden muotovalio, BALT MVA Baltian muotovalio, BALT VMVA Baltian veteraanimuotovalio, valionarvot Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Venäjältä ja Sloveniasta, veteraanimuotovalion arvot Virosta, Latviasta, Liettuasta, Venäjältä ja Sloveniasta sekä kuusi veteraanivoittajan titteliä + RKF champion -voittajatitteli Venäjältä.

Ikimuistoiset näyttelyreissut koti- ja ulkomaille, talletan ne syvälle sydämeeni.