Vihdoin ja viimein Hertta aloitti juoksun lokakuun alkupuolella. Edellisestä juoksusta vierähti 10 kk ja elkeiden perusteella odottelin elokuun lopulta saakka, että kohtapuoliin alkaa. No meillä oli suunniteltu Latvian reissu Hildan kanssa Hertan juoksupäiviksi 10-13, joten käytin ihan oman mielenrauhan vuoksi sen progesteronitestissä (testataan verinäytteestä) yhdeksäntenä juoksupäivänä. Tulos oli "ei mitään" kuten odotinkin eli alle 1,5 nanogrammaa progesteronihormonia millilitrassa verta. Toisen progesteronitestin otatin reissusta paluun jälkeen 14. juoksupäivänä ja silloin progearvo oli 5 ng. Näin ollen luteinisoivan hormonin nopea nousu oli jo hyvän matkaa meneillään. Tuo hormoni aiheuttaa ovulaation eli munasolujen irtoamisen ja ovulaatio tapahtuu yleensä 0-3 päivän kuluttua LH-piikistä. Eli progesteroniarvo voi ovulaation aikanakin olla tuon 5-10 ng/ml ja näin ollen olisi varmempaa saada mitattua kahdessa eri verinäytteessä arvo, jossa progesteroni on noususuhdanteinen, vaan ei vielä ovulaatioluvuissa. Tästä mittauksesta myöhästyin, mutta se ei haitannut, koska sain sulhasen Hertalle meille astutusreissulle. Jymy tuli torstaina, joka oli juoksupäivä numero 16. Jymyn omistaja oli vielä paikalla, kun ensimmäinen astuminen tapahtui noin 10 minuutin kosiomenojen jälkeen. Sitten koirat huilivat erillään toisistaan ja myöhään illalla toinen astuminen vielä ennen yöunia. Perjantaina iltapäivällä päästimme vielä koirat yhteen ja illalla vein Jymyn kotiinsa. Kaikki astumiset menivät kahdelta ensikertalaiselta kuin oppikirjan mukaan; narttu oli halukas, uros oli halukas, osasi hommansa ja koirat olivat nalkissa joka kerralla 10-20 minuuttia. Munasolu on valmis hedelmöittymiseen noin 2-3 vrk kuluttua ovulaatiosta ja siittiöt elävät nartun sisällä jopa viikon, eli ajoitus oli ainakin kaikin puolin kohdillaan. 

No Jymystä sitten tietenkin kertomusta! Hertan sulhon virallinen nimi on Ohped Dal Smoke On The Water ja se on nuori uros, vasta 2,5-vuotias. Jymyn sukutaulu ei ole mitenkään harvinainen, mutta en ole nyt sellaista pyrkinytkään hakemaan. Kaksi aiempaa pentuettani ovat olleet tuontikoiravanhemmista, joten tämä on nyt hyvä näin. Tuttuja koiria oman 20-vuotisen landseerhistorian ajalta löytyy viidenteen sukupolveen saakka. Jymyn sisarusparvesta on PEVISA-tutkittu noin puolet (5/11) ja kaikki ovat jalostuskelpoisia, myös selkätulosten osalta. Harmi, ettei olkaniveliä ole sisaruksista tutkittu keneltäkään muulta kuin Jymyltä. Keskenkasvuinen uros on tämän ikäisenä, mutta Jymyllä on hyvät raamit, joihin kasvaa. Se on sopivan kokoinen ja mittasuhteet ovat hyvät. Luuston vahvuus on hyvä ja pää on aivan ihana. Eturinnan leveyttä on jo kivasti ja runko tuosta vielä voimistuu. Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat, mutta tämäkin voi vielä kehittyä. 

(kuvat yllä: Roosa Oinonen)

(kuva: Suvi Ruotsalainen)

Olin aiemmin nähnyt Jymyä muutamissa näyttelyissä ja sen käytös teki suuren vaikutuksen. Ei ole harvinaista, että parivuotias lansu-uros olisi hyvinkin riehakas kehää odotellessa ja kehässäkin, mutta Jymy on ollut täysin lunki ja rauhallinen ilman minkäänlaisia nuoren miehen pullisteluja. Jymy harrastaa myös vesipelastusta säännöllisesti, vaikka ei ole vielä startannut kokeissa. 

(kuva: Pilkanmaan Polskijat)

Muuten Jymy elää tavallista perhekoiran elämää 1-vuotiaan uroslansun kanssa kolmen pienen lapsen perheessä. Se on täysin ihmisystävällinen ja avoin, kuten landseerin kuuluukin olla. Meillä lemmenlomalla ollessaan Jymy sopeutui loistavasti - se oli astutusten välillä aivan rauhakseen ilman mitään vouhotusta, nukkui yön hyvin, söi hyvällä ruokahalulla, oli lasten kanssa kuin kotonaan ja myös meidän aikuisten. Hyvin säyseä, kiltti ja tottelevainen nuori herra <3 

(kuvat: Roosa Oinonen)

Jymy on perusterve ja siltä on tutkittu lonkat, kyynärät, selkä ja olat. Pakollisia ovat vain lonkat ja kyynärät, joten on oikein kiva, että Jymyn omistaja on halunnut tutkittaa koiransa laajemminkin. 

Tässä suunnitellussa yhdistelmässä siis:

Molempien lonkat ovat parhaat mahdolliset A/A ja kyynärät 0/0. Selän osalta Hertalla on SP1 (lievä) ja Jymyllä SP0 (puhdas), Hertalla LTV0 (normaali) ja Jymyllä LTV1 (lievästi normaalista poikkeava), molemmilla VA0 (normaali). Olkanivelet molemmilla terveet. Hertalla lisäksi polvet tutkittu 0/0 (normaali), silmät ja sydän terveet. Geenitestausasiat kummallakin kunnossa eli degeneratiivinen myelopatia DM, lihasdystrofia MD ja landseerien verenvuototauti CTP kaikki N/N eli kumpikaan koirista ei kanna perimässään näiden sairausgeenejä. 

Hertan koe- ja näyttelyarvostelut löytyvät kotisivuilta kennelkuuluisa.tarinoi.fi, mutta lyhyesti sanottuna Hertta on kansainvälinen, Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan muotovalio, suorittanut rally-tokossa alokas- ja avoimen luokan & rotumestari AVO:ssa tältä vuodelta, suorittanut vesipelastuksessa alokasluokan kotimaassa ja Virossa sekä rotumestari ALO:ssa viime vuodelta ja MEJÄ:ssä se suoritti avoimen luokan sekä startannut voittajaluokassa 2-tuloksella. MH-luonnekuvauksen Hertta suoritti noin vuosi sitten. Kotioloissa Hertta on ihmisten paras ystävä, erittäin herttainen ja hellyydenkipeä seurakoira. 

Kuvia syntymästä tähän päivään voi selailla blogista, mutta tässä kootusti muutama:

(kuva: Mirka Siljander)

(kuva: Kaisa Heikkerö)

Kansainvälisen veteraanimuotovalion titteliin vaaditaan kolme vet-CACIB:ia kolmesta eri maasta ja kolmelta eri tuomarilta. Hildan saldon ollessa 2, ilmoitin sen Riian tuplanäyttelyyn lokakuulle. Kyytiin lähti kasvattini Hile ja vaihdossa Hilen kotiin meni hoitoon Hertta. Hertalla kun oli juoksu odotettavissa ja Latviassa osallistumiskielto juoksunartuilla, niin en ilmoittanut sitä - lisäksi kun Hertalla on jo CACIB:t kasassa inttivalioon ja on jo Latvian muotovalio, niin se olisi kilpaillut vain Riga Winner -tittelistä. Hile siis oli meillä yhden yön ja perjantaina aamulla lähdimme laivaan. Tallinnasta parin pysähdyksen taktiikalla ajelu Riikaan kivaan airbnb-majoitukseen ja iltatoimien jälkeen huilimaan. Lauantaina aamupäivällä lansut tuomaroi slovakialainen Martina Ellerova ja rodun edustajia oli ilmoitettu neljä. Hildan arvostelu vapaasti suomennettuna: Keskikokoinen narttu, oikeat mittasuhteet, kiva feminiininen pää, tarpeeksi vahva ylälinja ikäisekseen, hyvä rinnan syvyys, hyvin kulmautunut, liikunta ei ihanteellista, erinomainen näyttelykunto ikäisekseen. Hilda sai liikkeiden takia EH:n :(  Tuomari sanoi, että pitää koirasta suuresti muuten ja että se on erittäin kompakti, mutta hänestä näyttää siltä, että se ontuu hieman. Minä tästä sitten ällistyin ja huolestuin ja vahtasin Hildan liikkeitä loppupäivän huomaamatta mitään ontumista. Kävimme Riian vanhassa kaupungissa kävelemässä ja koirat herättivät huomiota. Taas kävi niin, että satunnaiset ventovieraat ohikulkijat halusivat koirien kanssa samaan kuvaan :D Tässä yksi, jonka itse otin: 

Sunnuntaina olikin sitten tuomarimuutos, joka aiheutti valioitumishaaveiden haihtumisen tällä erää taivaan tuuliin. Alun perin tuomarina piti olla hollantilainen Rob Douma, mutta jostain syystä tilalle oli tullut latvialainen Beata Petkevica. Muuten minua ei olisi haitannut, mutta kun Hildan yksi veteraani-CACIB oli jo häneltä kun hän palkitsi Hildan kesäkuussa Virolahden näyttelyssä. Linja piti ja Hilda oli ROP-VET kuorrutteilla v-CACIB & v-sert sekä myös PN2. Arvostelu oli vapaasti suomennettuna, että 8,5-vuotias, oikea purenta, vahvat leuat, keskiruskeat silmät, keskivahva otsapenger, oikeanlainen valkoinen piirto, musta väri voisi olla parempi mutta hyväksyttävissä, keskipitkä vahva kaula, tasapainoiset kulmaukset, olkavarsi voisi olla parempi, loistavassa kunnossa. Näin ollen Hildalla on nyt yksi "turha" veteraani-CACIB eli puuttuva kolmas voisi olla myös Suomesta. Yhdellä Latvian vetskusertillä ei tee mitään, koska Suomen otettua käyttöön veteraanimuotovalion arvon, teki Kennelliitto tyhmän päätöksen, ettei latvialaisille veteraanivalioille myönnetä Suomen titteliä yhdellä täältä saadulla vet-sertillä ja tietenkin Latvian kennelliitto veti kostosektorin ja vaatii samaten Suomen veteraanivalioilta täydet kolme kansallista vet-sertiä. Aiemmin, kun Suomessa ei vetsku- (ja junnu) valioita ollut, valioitui FI MVA Baltiassa ko. maan veteraanivalioksi yhdellä vet-sertillä. Näin ollen palasimme kotiin ilman titteleitä, Hile sai molempina päivinä EH:n. Ja "ontumisen" syyksi osoittautui ilmeisesti se, että Hilda oli ravannut seuraten. Silloin kun koiran pää on voimakkaasti taipunut ihmistä kohden, sen jalat menevät ihan miten sattuu. Itse en tätä hoksannut, kun en näyttelykehässä liikkeitä esittäessä kauheasti koiraan katsele. Olisipa lauantain tuomari pyytänyt juoksuttamaan enemmän kuin yhden kierroksen tätä ontumaepäilyä katsoessaan. Siinä pienessä kehässä kun ei ehdi montaa juoksuaskelta ottamaan, niin oli ehkä vähän hätäisesti tuomittu.

Otin kuvan Hildasta Jurmalan hiekkarannalla, kun kävimme ennen kotimatkaa luonnonpuistossa lenkillä:

Kaverin kanssa olimme jutelleet jo varmaan vuoden ellei ylikin, että pitäisi mennä kokeilemaan rally-tokoa Viroon. Siellä ehti muuttua kisatehtävätkin tässä välissä ja nyt Virossa noudatetaan FCI:n tehtäviä. Alkuvuodesta tuli myös sääntömuutos, joka sallii ulkomaisten rally-valioiden valioitumisen Viroon yhdellä min 90 pisteen tuloksella. Kesä oli täynnä muita kiireitä emmekä halunneet landseerin ja berninpaimenkoiran kanssa lähteä kuumimpien helteiden aikaan kisaamaan. Näin ollen kalenterista bongattiin koe lokakuun puolivälissä Tallinnassa. Anivarhain aamulla oli lähtö kohti satamaa ja auringon nousua katselimme laivan kannelta. Koepaikalle oli helppo löytää ja se oli tekonurmipohjainen kuplahalli, jonne juuri ja juuri rata ja odotusalue mahtuivat. Jännityksellä menin heti ilmoittautumisen jälkeen katsomaan ratapiirroksia (tuplakisat) ja totta kai heti ensimmäisellä radalla oli kyltti, josta tiesin, ettei tule onnistumaan... Kyltti nro 14, jossa koira ja ohjaaja ovat vastatusten ja molemmat ottavat askeleet sivulle molempiin suuntiin. En saanut opetettua tätä Hildalle ajoissa etteikö se olisi vinottanut. 

Koesuorituksessa on jonkin verran eroavuuksia Suomen sääntöihin. Rata-alueelle mennään lähtökyltille koira jo taluttimesta irroitettuna seuruussa ja lähtökyltti on periaatteessa istumistehtävä, jossa tuomari ei enää anna lähtölupaa erikseen; se annetaan ennen kehänauhan sisäpuolelle tuloa. Lähtö voi myös tapahtua koira oikealla puolella, kuten meidän ekassa radassamme. Muita suurimpia eroavuuksia on uusimismahdollisuuden puuttuminen, -5 virhepistettä ja paljon voimakkaamman body languagen salliminen ohjauksessa (esim. kumartelu on OK myös ylimmissä luokissa). Lisäksi radalta poistutaan vapaana seuraamisessa.  

Ensimmäinen kylttitehtävä oli asennot käännöksillä koira oikealla puolella suorittaen eli käännös-seiso, käännös-istu, käännös-maahan. Käännökset ovat ysikymppisiä paikalla käännöksiä. Suomen rally-tehtävissä tällaista tehtävää ei ole. Tässä meille tuli -1 ja -3, en tiedä mistä, kun palautelomakkeessa ei ole selityksiä. Pyörähdys koira oikealla, ohjaajan ympäri kiertäminen (tehdään toisin kuin Suomessa liikkeessä) vastapäivään ja spiraali sujuivat ilman virheitä, mutta sitten saavuimme viidennelle kyltille. Oletin, että Hilda osaa istu-sivuaskel-istu, kun onhan se tuttu liike meille jo Suomen rallysta, mutta kymppivirhe tuli ja paperiin oli kirjoitettu, että no sidesteps. Eli ilmeisesti, kun Hilda ei tee ihan selkeästi ristiin astuen niin se ei ole hyväksytty tapa vaikka rintamasuunta säilyy. Valkovuokko tyylipuhtaasti ja nyt koira siirtyi vasemmalle seuraamispuolelle. Sitten taas sivuaskel-tehtävä, tällä kertaa liikkeestä kaksi sivuaskelta oikealle ja tästä -5 jostakin. Seuraava tehtävä oli taas uusi, siinä tehdään istu-käännös-askel-istu niin, että koira tulee mukana. Tämä sujui virheettömästi, kuten houkutus (pallo karvahännällä ja herkkurasia), molempien käännös oikealle jossa vaihtui taas seuraamispuoli oikealle, 270 asteen käännös vasemmalle ja 270 asteen käännös oikealle ja peruutus ohjaajasta poispäin. Tuossa piti vaan muistaa, että aina kun ohjaaja ja koira ovat naamat vastakkain, tulee tehtävän jälkeen seuraamispuoli vasemmaksi. Lisäksi koiraa ei kutsuta vierelle, vaan ohjaaja kävelee koiran ohi ja poimii sen vauhdista mukaansa. 

Sitten koitti se kyltti, jonka epäonnistumisen tiesin etukäteen. Kuitenkin tehtävä meni paremmin kuin odotin, koska se oli ollut treenatessa aivan toivottoman tuntuista :D Miinus 10 kuitenkin saatesanoilla no sidesteps. Täyskäännös molemmat vasemmalle meni OK, kyltti 16 oli sellainen, mitä olin harjoitellut uutterasti Ruotsin rallya varten. Tehtävässä koira lähetetään kiertämään kartiota siten, että jos koira on vasemmalla, sen pitää kiertää kartio myötäpäivään ja jos koira on oikealla, sen pitää kiertää vastapäivään. Sillä aikaa ohjaaja pysähtymättä kääntyy oikealle/vasemmalle ja lopputuloksena seuraamispuoli on vaihtunut. Aivoni aiemmin solmuun laittanut tehtävä sujui muuten hyvin, mutta Hilda kaatoi kartion liian tiukalla kaarteellaan. Siitä virhepisteitä -3. Vielä istu-seiso-maahan ja koira jätetään makaamaan ja seuraavalla kyltillä ohjaaja kääntyy ja kutsuu luokse vasemmalle sivulle. Poistuin radalta tosi hyvällä fiiliksellä, koska meillä oli hyvä oma kupla ja Hilda oli todella täpäkkänä ja hyvässä vireessä, se teki iloisesti ja innokkaasti. Sitten kun sain nuo tulokset, niin fiilis vähän karisi, koska luulin meillä menneen paremmin :D Pisteitä jäi 68 joka ei oikeuta hyväksyttyyn tulokseen. Tuomarin kommentit olivat, että very nice cooperation.

Tunnin huilin jälkeen oli vuorossa rata nro 2:

Tuomari oli sama molemmilla radoilla ja tällä toisella radalla olikin vain pienehköjä muutoksia ensimmäiseen rataan verrattuna. Lähtö tapahtui nyt koira vasemmalla. Menimme ykköskyltille, jossa piti pysähtyä, jättää koira istuen odottamaan, ottaa askel eteenpäin, kääntyä vasemmalle ja ottaa vielä yksi askel, jonka jälkeen kutsutaan koira. Simppeli tehtävä, mutta niin vaan sähläsin jotain ekan askeleen kanssa ja olin sitä mieltä, että en ottanut tarpeeksi selvää askelta, mutta ei siitä näköjään kaavakkeeseen tullut merkintää?! Sitten liikkeestä istu ja kierrä koira -tehtävästä miinustettiin kolme pistettä, kolmen askeleen peruutuksesta -3 ja -1 (ainakin Hilda oli vähän vino aluksi)  ja spiraalitehtävästäkin -3. Viitoskyltin tehtävän olin jo luovuttanut ajatuksissani, koska siinä piti ottaa sivuaskeleet koiraan päin eikä Hiltsu osaa sitä siististi. Ylläri, ylläri pistevähennyksiä vain yksi -5 eli näin päin meni paremmin - käsittämätöntä.

Sama valkovuokko kuin aiemmalla radalla (tosin tässä rataversiossa koira vasemmalla) ja samat sivuaskeleet vauhdissa, mutta taas koiraa kohti ja en voi uskoa, että selvisimme sivuaskeleista ilman virhepisteitä! Kahdeksas kylttikin oli edellisellä radalla koira toisella puolella ja nyt tästä tuli -1 jostain epätarkkuudesta. Houkutuksessa oli Hildaa todella kiinnostava iso mäyräkoira-pehmolelu ja se kyyläsi sitä niin, että saimme 2 x -1. Kyltti 11 oli sama tehtävä kuin ekan radan eka kyltti, mutta taas koira eri puolella kuin aiemmin. Nyt kosahti perusasentonopeus, koska Hilda ehti käännöksen jälkeen istua kun olisi pitänyt mennä maahan. Eli -10 wrong position. Seuraavat kuusi tehtävää sujuivat ilman virhepisteitä. Istu-käännös vasemmalle-istu tuttu tehtävä, sen jälkeen uusi liikkeestä maahan ja jätetään koira odottamaan kunnes ohjaaja saavuttaa merkkikartion, jonka kohdalla kutsuu koiran seuraamaan ja uusi oli myös versio ohjaajan kiertämisestä, jossa koira pysähtyy seisomaan ennen kiertämistä ja kiertämisen jälkeen. Täyskäännös molemmat vasempaan tuttuun tapaan ja sitten onnistui tyylipuhtaasti myös kartion kierto päinvastoin kuin aiemmalla radalla eli koira lähti oikealta sivulta ja kiersi vastapäivään. Toiseksi viimeisenä kylttinä perustehtävä istu-eteen istumaan-oikean kautta vasemmalle istumaan ja viimeisenä tehtävänä uusi tehtävä seis-täyskäännös-seis. Vaikeutena meillä se, että Hilda on erittäin hanakka ottamaan perusasentoa toko-taustasta johtuen aina kun ohjaaja pysähtyy. Minun tehtäväni on siis kertoa sille ajoissa, että nyt pitää jäädä seisomaan aluksi ja lopuksi. Liike tapahtuu niin nopeasti, että tämä on yllättävän vaikeaa, mutta onnistui tällä kertaa sen verran, että yksi virhepiste tuli jostakin epätarkkuudesta. Tältä radalta meille jäi pisteitä 71 eli hyväksytty tulos ja tuomarin kommentit "dog is very willing to work". Eipä tullut valiopisteitä, mutta eipä treenattukaan tarpeeksi... Olisi pitänyt treenata uusia liikkeitä enemmän ja aiemmin, mutta turha sitä on jälkikäteen voivotella. Kiva kokemus eikä oltu tänä vuonna käytykään kuin yhdessä rally-kisassa. Kotiin lähdimme iltalaivalla ja hieman ennen vuorokauden vaihtumista oli tämä pitkä päivä ohitse. 

Hilda ja reissukaveri Luca, jolta onneksi toinen rata onnistui riittävän hyvin :)

Syyskuun lopussa Hildasta tuli Suomen toinen kolmoisvalio rodussaan - ensimmäinen oli minun Helvini. Osallistuimme Luumäellä järjestettyyn MEJÄ-kokeeseen, jossa Hilda jäljesti kolmannen ykköstuloksensa voittajaluokasta. Lauantain jäljentekoon sain tuoreen avomieheni jäljentekopariksi :) Ja näin ollen yhden jäljen tekeminen riitti. Maasto oli oikein helppokulkuista ja jäljen sijoittaminen maastoon tästä johtuen helppoa. Sunnuntaina ajelin aamulla varsinaiseen koepäivään Hildan kanssa. Laukauksensietotesti kun oli hyväksytty, niin siirryin odottamaan opastusvuoroani, joka oli ohjelmassa ennen Hildan jäljenajovuoroa. Samoin ehdin myös purkaa jäljen eli kerätä merkit ja peittää makuut. Sitten vasta meidän suoritusvuoroomme, joka oli pitkällä iltapäivän puolella. Sää suosi, oli suht tyyntä ja lämpötila kymmenen asteen tuntumassa eikä satanut vettä. Hilda teki varmaan elämänsä parhaan jäljestyksen! Tuomari Petri Pelkosen koeselostus oli tällainen: Opastetusti liikkeelle alkumakuulta. Sopivavauhtista hyvin määrätietoista etenemistä koko matka, ilman suurempia poikkeamia. Molemmat normikulmat takakautta kiertäen. Katkokulma parilla taustan tarkistuksella ja lopulta isolla rengastuksella uudelle osuudelle. Makauksista 2 hyvin, 2 pikaisesti osoittaen. Sorkalle suoraan ja jääden sen luo. Jäljestyshalukkuudesta Hilda sai 5/6 pistettä, jäljestämisvarmuudesta 10/12, työskentelyn etenevyydestä 10/10, lähdön & kulmien & makausten selvittämisestä 11/14, kaatokäytöksestä 3/3 ja yleisvaikutelmasta 5/5. Hyvin tehty Hilda <3 Muistin kerrankin nauhoittaa kuljetun reitin ja tältä se näyttää, hauskasti näkyy nuo katkokulman pyörimiset :D

Kotimatkalla pysähdyin Hirvikosken rannalle ottamaan kuvan tuoreesta valiosta nimikoidun palkintopyyhkeensä kanssa auringon jo laskiessa

Syyskuun alussa kävimme näyttelyssä, johon olin Hildan ilmoittanut jo kesällä kun tavoittelin veteraanisertejä. No menestystä ei tullut, belgialainen Myriam Vermeire antoi EH:n: 8,5. Scissor bite. A bit low on legs. Lips could be a bit more tight. Good head proportions but eyes should be darker. Well placed ears. Good neck but topline could be stronger. Good length of tail. Well developed in chest with good depth. Well angulated. Good bone and color and also showing some ticks in the white. Moves a little narrow in rear, a bit loose in front. Topline is weak during movement. Vapaasti suomennettuna: Saksipurenta. Hieman matalaraajainen. Huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvät pään mittasuhteet mutta silmien tulisi olla tummemmat. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula mutta ylälinja voisi olla vahvempi. Hyvä hännän pituus. Hyvin kehittynyt rinta, jossa hyvä syvyys. Hyvin kulmautunut. Hyvä luusto ja väritys, jossa jonkin verran nokipilkkuja valkoisessa. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, hieman löysästi edestä. Ylälinja on heikko liikkeessä. Arvostelu on Hildan näköinen kyllä, en tosin ole huomannut ylälinjan notkahtaneen. Tämän näyttelyn jälkeen Hilda (ja Herttakin) saivat hieronnat.

Elokuun ensimmäinen viikonloppu kului Landseeryhdistyksen vepe-leirillä. Olisiko ollut minulle 18. leiri?! Niinpä koulutusanti ei ole mullistava, mutta Hertalle vieraiden rantojen treenit tekevät hyvää. Nytkin saimme erittäin hyvät avoimen luokan hukkuvan pelastukset harjoiteltua. Lisäksi Hertta harjoitteli avoimen luokan kahden veneen liikettä, jossa koira lähtee 50 m päässä rannasta olevalta veneeltä ja hakee lähempänä rantaa olevan veneen vinolta linjalta. Tässä liikeessä ohjaaja saa valita, onko itse koiran kanssa veneessä lähettämässä koiran vai odottaako koira ilman ohjaajaa veneessä ja ohjaaja ohjaa koiraa rannalta käsin. Jos ohjaaja on veneessä, koiran pitää osata irrota ohjaajasta ja viedä vene "tyhjään" maaliin - jos taas ohjaaja on rannalla, koiran pitää osata odottaa veneessä tarpeeksi kauan ja lisäksi riskinä on läpiuinti eli koira ei mene hakemaan venettä vinolta linjalta. Hertta osaa odottaa, mutta tapahtuneiden läpiuintien takia taidan kuitenkin päätyä lähettämään veneestä. Irtoamista ohjaajan luota tarvitaan sitten kuitenkin jos voittajaluokkaan asti pääsee... Hilda teki leirillä nappisuorituksen juuri kyseisestä liikkeestä eli liikkuvan veneen noudosta.

Suvi Ruotsalainen otti meistäkin muutamia kuvia leiriltä:  

Elokuun puolivälissä kävin molempien koirien kanssa näyttelyssä Kouvolassa. Nina Janger oli tuomarina ja hän antoi pari vuotta sitten Hertalle kolmannen, valioitumiseen tarvittavan sertin, joten ajattelin katsoa, pitääkö tuomarilinja. Pääasia oli kuitenkin havitella Hildalle kolmatta vetskusertiä, jotta siitä tulisi Suomen veteraanimuotovalio. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhdeksän landseeria, jotka jakautuivat neljään narttuun ja viiteen urokseen. Kuuma keli oli Kouvolan raviradalla! Ja kehä myöhässä... Molemmat tyttöset esiintyivät kuitenkin iloisesti ja Hilda sai kuin saikin kolmannen veteraanisertin :) Se oli myös PN2 hienolla arvostelulla: 8,5 v. vankkapäinen ja -luinen veteraanirouva. Voisi olla hieman korkeampiraajainen. Hyvä pään malli. Vaaleat silmät hieman häiritsee ilmettä. Täyteläinen eturinta. Tilava runko. Hieno pitkä lantio ja leveä reisi. Tasapainoisesti kulmautunut. Runsas turkki, jossa jo hieman pehmeyttä etenkin raajoissa. Liikkuu varsin hyvin. Tasapainoinen rakenne. Hyväkuntoinen veteraani. Mukava käytös.

Hildan turkki on kertakaikkisen kamala ja teettää kovasti työtä. Hildan turkki takkuuntuu helpommin ja on höttöisempi kuin mitä Helvin sterkatun nartun turkki oli, mutta Helvillä oli paksumpi/tiheämpi karvapeite (tosin saa nähdä minkälaisen talvikarvan Hilda tekee). Olen nyt antanutkin taas kuurina perus-Nutrolinin (Sport) lisäksi myös Skin & coat -öljyä josko se auttaisi, mutta onneksi hoitoaine jeesii myös kivasti. No mutta hulmuavan turkin lisäksi kuvista toivottavasti välittyy myös, miten kivalla asenteella Hilda esiintyi ja on ihanaa, kun veteraanilla askel on kevyt ja edelleen matkaa voittava. 

Tuomari piti linjansa; Hertta oli PN1 ja ROP! Itse asiassa Hilda ja Hertta olivat ainoat landseerit, jotka tuomari katsoi sertifikaatin arvoisiksi ja näin ollen ne kisasivat kahdestaan paras narttu -kehässä, onneksi kumppani oli mukana ja pääsikin sitten ensi kertaa elämässään näyttelykehään Hildan narun päähän :) 

Hertan arvostelu: 4 v. Koon alarajoilla. Oikeat mittasuhteet ja riittävä raajakorkeus. Hyvä pään malli, ilmettä häiritsee kookkaat turhan vaaleat silmät. Erinomainen ylälinja. Riittävä eturinta ja sopiva raajaluusto. Hieman pitkä lanneosa. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu joustavalla, hyvällä sivuaskeleella ja yhdensuuntaisesti edestakaisin. Tasapainoinen kokonaisuus. 

Liikekuvat molemmista koirista otti Kaiku Vatka Photography ja tämän kuvan otti Salla Husu:

Elokuulle mahtui vielä landseerien rotumestaruuskilpailut vesipelastuksessa. Minäkin suuntasin Heinolaan koirien kanssa; Hildan kanssa kokeiltiin vielä voittajaluokkaa molempina päivinä ja Hertan kanssa ohjelmassa oli ensimmäinen avoimen luokan koe viimekesäisen luokkasiirron jälkeen. Hildan lauantain koe oli parempi kuin sunnuntain (VOI-luokan rotumestaruuspäivä) koe, mutta ei se silti tulosta saanut. Sunnuntaina liikkuvissa veneissä Hilda vielä sitkeästi ui veneen perässä, mutta ei tarttunut köyteen. Itse asiassa se ui niin sitkeästi perässä, että ajautui pois koealueelta. Sitten se löi hanskat tiskiin eikä tehnyt enää mitään... Lauantaina sentän liikkuvan veneen haku onnistui muuten loistavasti, mutta irroitus köydestä juuri ennen maalia vei 10 pistettä. Pitkän köyden vientiin Hilda ei lähtenyt 30 sekunnin puitteissa, pelastusrenkaan noutoon tuli ylimääräisiä käskyjä 4 kpl ja hukkuvan pelastuksessa keskeytin liikkeen kun Hiltsu pudotti renkaan köyden ja alkoi juoda vettä. Keskeytyksen jälkeen hukkuva kutsui sitä ja sain sen lähetettyä ja liike tuli tehdyksi - iso kiitos tuomarille, että näin sai tehdä! 

Hildan vepe-kesä oli kyllä umpisurkea. En ymmärrä, mikä mättää, koska treeneissä sillä on hyvä boogie ja tekee kokeenomaisesti myös hyviä suorituksia, tämän takia en usko, että olisi fyysistä laatua. Kai se sitten on henkistä laatua se mättäminen. Olen pettynyt sikäli, että tiedän sillä olevan edellytyksiä ihan valioksi saakka - jos ei liian aikaisin irroittaminen sitten olisi kompastuskivenä. Tässä muutamia kivoja kuvia kokeista, kuvaaja Kaisa Heikkerö:

Hertan rotumestaruuskoe meni paremmin kuin kuvittelin etukäteen. Hertta on nimittäin treenannut lähinnä Hildan kanssa yhtäaikaa, tällä olen yrittänyt luoda sille vauhtia ja motivaatiota, koska se on erittäin kateellinen Hildalle ja yrittää aina olla eka ja mennä Hildan edelle. Kokeeseen ilmoitin sen kannatuksen vuoksi tietämättä ollenkaan, mitä se tekee kun onkin ilman äipän henkistä tukea. Kaiken lisäksi olin vasta vepe-leirin jälkeen päättänyt, että olen ensimmäisessä liikkeessä (toisen veneen nouto) koiran kanssa veneessä kun sitä ennen olin laittanut Hertan odottamaan veneeseen ja kutsunut rannalta. En siis uskonut Hertan edes lähtevän pois minun luotani veneestä... Niin vaan lähti heti ensimmäisestä käskystä, wautsi! Hienosti suuntasi vinoon linjaan haettavalle veneelle ja veti sen maaliin, tosin tolpan väärältä puolelta. Sain sanktiota ylimääräisistä käskyistä ennen varsinaisen liikkeen alkua kahden pisteen menetyksen verran, mutta ei se mitään. 

Pelastusrenkaan vientiä Hertta ei tehnyt, ei ottanut köyttä suuhun, oli kyllä lähdössä veneelle ilman vientiesinettä. Ohjatun veneen noudon Hertta teki niiiin hienosti täysillä pisteillä :) Haettava vene oli oikealla puolella, sinne se lähti yhdellä käskyllä ja toi veneen maaliin naama peruslukemilla. Hertta on kyllä hassu, kun se on niin eleetön :D Se ei näyttänyt yhtään innostusta rannassa, mutta tuli ja teki. Myöskään kehut suorituksen jälkeen eivät näyttäneet sitä juuri liikuttavan, mutta kyllä se ne sydämeensä ottaa, tiedän sen. Hukkuvan pelastus ei onnistunut, enkä odottanutkaan, kun Hertta ei ole vielä harjoitellut hyppäämistä liikkuvasta veneestä ja tässä liikkeessä on vain se pieni hetki hyvä hyppyhetki ennen kuin airo tulee eteen, kun pitäisi hypätä vinoon. Olen kritisoinut tätä ennenkin ja kritisoin jatkossakin; liikeratana on vaikeampi kuin voittajaluokan hukkuvan pelastus.