maanantai, 17. syyskuu 2018

Erkkari ja Mikkelin kansainvälinen

Heinäkuun lopussa kävin koirien kanssa Mikkelissä näyttelyssä ja elokuun lopussa Landseeryhdistyksen erikoisnäyttelyssä Turengissa - molemmat menivät hienosti! Kummassakin näyttelyssä ystäväni veivät koirat kehään; Disa meni Hildan kanssa ja Laura meni Helvin kanssa. Oma kasvanut vatsani kun ei oikein tykännyt juoksemisesta... Mahtavaa, että on näin hienoja, auttavaisia ihmisiä elämässä :) 

Mikkelissä tuomarina oli Paavo Mattila. Hän ei ollut aiemmin arvostellut koiriani, joten yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Kovasti oli poisjääntejä landseereissa, ilmoitettuna taisi olla 11 koiraa, mutta lopulta vain kuusi osallistui - 3 urosta ja 3 narttua. Hilda oli hienosti PN2 ja sai CACIB:n tällä arvostelulla: Hyvin rakentunut narttu. Silmät saisivat olla tummemmat. Sopusuhtainen runko ja hyvä runko. Erittäin hyvä luusto. Riittävät kulmaukset. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin, voisi liikkua takaa paremmin. Miellyttävä käytös. Helvi-muori päihitti edelleen Hildan ja oli PN1, ROP-VET ja VSP: Erinomainen veteraani, jolla on kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä runko ja luusto. Hyvä ylälinja. Sopivat kulmaukset. Karva vielä hyvässä kunnossa. Liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä käytös. 

37997834_10214851480659039_5978643099356

kuvassa ROP Metsätalon Adolf ja VSP, ROP-VET Neris Grafika

Erkkarin tuomarina oli mielenkiintoisesti Marianne Holm. Häneltä Helvi sai viimeisen serttinsä kuusi vuotta sitten eikä Helvi ole sen koommin hänen arvosteltavanaan käynyt. Sää suosi, teltta nousi pystyyn ja oli oikein mukavaa seurata arvosteluja hyvässä seurassa. Omat koirani olivat koko näyttelyn viimeiset arvosteltavat, kun Hilda oli valioluokan viimeinen aakkosissa ja Helvi ainoa veteraaninarttu. Viime vuonna Hilda oli junnuluokassa vielä ja sijoittui luokan neljänneksi - nyt sijoitus oli sama todella kovassa joukossa, 11 menestynyttä valionarttua ja Hilda luokan neljäs, enpä olisi uskonut! SA:ta ei tullut, mutta ne olivatkin todella tiukassa, kun koko näyttelyn yli 50 koirasta vain 11 sai SA:n. Helvi sitten kuului tähän SA:n saaneiden joukkoon ja oli rodun paras veteraani <3 Olen todella ilahtunut tuloksista, hienot tytöt :)

Hildasta muutama kehäkuva alla ja arvostelu tässä: Hyväntyyppinen narttu, hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Oikea silmien muoto, mutta väri voisi olla tummempi. Hyvä kaula ja rintakehä. Hyvät raajat, hieman litteät käpälät. Liikkuu vaivatta ja hyvässä ryhdissä, mutta takaa hieman kapeasti. Hyvä karva. 

40020433_10215065200361898_3697207891070

40094002_10215065198921862_2630771102065

40079689_10215065199161868_4685755199053

40019652_10215065200801909_7193503027418

39753064_10215065198561853_6466456770347

Hilda esiintyi Disan kanssa tosi nätisti, Helvi sen sijaan vähän keuli :D Mutta annettakoon se anteeksi näin lähes 10 vuoden kypsässä iässä olevalle vetskulle, tuomaria ei ainakaan haitannut ja arvostelu oli tällainen: Hurmaavan hyväntuulinen 10-vuotias erinomaista tyyppiä. Hyvä tilavuus. Riittävä raajakorkeus. Vahva pää. Ystävällinen ilme. Erinomainen kaula. Tasapainoisesti rakentunut. Liikkuu edelleen oikein hyvin.

40049757_10215065349605629_8069751719594

40064490_10215065345605529_4835888710052

40158433_10215065349205619_3238283505846

40100074_10215065343685481_2509882328327

Viimeisessä kuvassa vasemmalla on myös VSP-veteraani Raigomillin Exodus. Sitten kuusi päivää erkkarin jälkeen tarkalleen laskettuna aikana syntyi meille poikavauva, joten nyt opettelemme kaikki uudenlaista elämää. Koe- ja kisarintamalla seuraa nyt jonkin aikaa hiljaiseloa - ei yksinomaan vauvan takia, vaan pääosin sen vuoksi, että sain Hildan kanssa suoritettua oikeastaan joka lajissa sen tason, johon taidot tällä hetkellä riittävät. Ainoastaan toko-kokeissa voisimme vielä käydä alokasluokassa koulutustunnusta yrittämässä, mutta katsotaan onko lähistöllä sopivia kokeita. Muuten keskitymme nyt harjoittelemaan uusia juttuja ja luustokuvissa pitäisi käydä. 

 

 

maanantai, 10. syyskuu 2018

Toinen TOKO toden sanoo

Elokuun puolivälissä Karjalan Palveluskoiraharrastajat järjesti TOKO-kokeen samalla ruohokentällä, missä kävin Hildan kanssa kesäkuussa ensimmäisessä kokeessa. Tälläkin kertaa oli lämmin keli, mutta varsinaiseksi häiriötekijäksi olisi jollekin koiralle voinut muodostua matalalla ylitse lentävät pienkoneet, sillä viereisellä lentokentällä oli jonkinlainen näytöspäivä. Hildan kanssa en tästä huolestunut, koska se oli osoittanut piittaamattomuutensa lentokoneita kohtaan jo aiemmassa rally-kisassa. Lisäksi tuomari käytti kentällä rollaattorin tyyppistä apuvälinettä; Hildaan tämä ei vaikuttanut, en tiedä reagoiko kukaan muu koira erikoiseen kulkupeliin. Paikalla makaaminen ryhmäliikkeenä meni kympin arvoisesti ja oli mukava lähteä yksilösuoritukseen tältä pohjalta. 

Ensimmäisenä liikkeenä tehtiin maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Seuraaminen olisi voinut olla parempaa, kumarruin vähän koiran puoleen käskyä antaessani ja käskyn noudattaminen olisi voinut olla nopeampaa ja lisäksi perusasentoon nousemisessa jouduin antamaan kaksi käskyä - arvosana 8. Sitten oli vuorossa noutoesineen pitäminen, josta Hilda sai 10. Kaukokäskyt suoritettiin kolmantena ja se meni meiltä nollille, kun Hilda ei noussut kolmannellakaan käskyllä istumaan... Tuomari kehotti yrittämään lähempää ja pari askelta koiraa kohti auttoikin ja Hilda teki sitten hyvät vaihdot.

Luoksetulossa tuomari otti ihan oikein puoli pistettä pois vinosta loppuperusasennosta. Seuraamiseen olin aika tyytyväinen, siitä tuli 9. Vähän Hildalla oli sellaista rytmin seilaamista, mutta osa johtui varmasti minun omasta muuttuneesta liikkumisestani. Estehypyssä arvosana oli 9,5 ja siinäkin oli vino loppuperusasento. Kokonaisvaikutukseksi tuomari antoi 10 kehuen Hildan iloisuutta ja ehdottaen, että kehuisin sitä liikkeiden lopussa vielä enemmän, mutta sanoi näkevänsä myös, että koiralla saattaa ns. lähteä lapasesta jos kovin innostetaan ;) Lopputulemana pisteitä kertyi 170,5 joka tarkoittaa 1-tulosta! Jes, oli kiva saada nostettua alkukesän 2-tulos paremmaksi ja kaupan päälle tuli vielä palkintojakin sijoituksen ollessa kolmas luokassa.

Totesin ennen koetta kaverilleni, että koiralta on parina edellispäivänä hukkuneet suorat perusasennot ja kauko-ohjauksen istuminen ja niin se piti paikkansa kokeessakin. Kautta koko kokeen Hildan keskittymisen minua kohtaan olisi pitänyt olla paljon parempi, mutta silti se teki ihan OK annetut tehtävät - kuinka hyvä se onkaan työskennellessään täydellä teholla :D 

Videosta kiitos Mia Petroffille: https://www.youtube.com/watch?v=hhTX0MZi-yk&feature=youtu.be

maanantai, 27. elokuu 2018

VEPE:ä vielä vähän

Kausi 2018 alkaa vesipelastuksen osalta olla ohitse. Hildan kanssa kävin heinäkuun loppupuolella Raaseporissa kokeessa, josta saimme toisen ALO1-tuloksen ja siirron avoimeen luokkaan. Hilda on nyt siis avoimessa luokassa niin Suomessa, Virossa, Tanskassa kuin Ruotsissakin - ihan hassua, kun se on ulkomailla ollut kokeissa vaan huvin ja urheilun vuoksi :D Ruotsissa Hilda ei edes ole kisannut, mutta Tanska ja Ruotsi hyväksilukevat toistensa tulokset, joten se tuli kaupan päälle. Toisaalta on hienoa, miten Hilda on toiminut jo nyt ilman koulutusta muiden maiden erilaisilla koesäännöillä tehden Suomen liikkeistä vähän poikkeavia koeliikkeitä. 

Raaseporin ykkönen ei ollut mitenkään itsestään selvä, vaan jännää oli. Veneestä hyppy & uinti meni täysillä pisteillä, mutta esineen viennissä Hilda pudotti esineen veneellä siinä vaiheessa, kun ojensin käteni ja aloin ottaa esinettä. Virhepisteitä tästä siis -2. Veneen nouto oli se, mikä meinasi mennä kokonaan nollille, sillä lähtöaika 30 s. riitti juuri ja juuri! Hilda meni syömään jotain heinää siinä vuoroa odotellessa ja sitten kun lähetin sen hakemaan venettä, piti alkaa kakoa kurkussa ollutta ruohonkortta... Onneksi olimme käyneet apuohjaajana olleen Disan kanssa aika tarkasti läpi mitä tehdään missäkin tilanteessa, joten Disalla pysyi pää kylmänä eikä ylimääräisiä käskyjä tarvittu loppujen lopuksi kuin yksi. Mutta siis käskyjä lähtemiseen yhteensä 7, joista minä annoin rannalta sen viimeisen "köysi"-käskyn, jolla Hilda onneksi riensi matkaan. Takaisin tullessa tuli vielä maalin ohitusta 2 metriä eli 2 pistettä lähti siitä. Viimeiseen liikkeeseen lähdimme sillä tiedolla, että viisi pistettä on varaa menettää - hukkuva tuli kuitenkin pelastettua virheettömästi ja pisteitä jäi 95/100 :) 

VEPE-leirin osallistumisen kanssa olin viimeiseen saakka skeptinen, koska odotin Hildan juoksun alkavan juuri ennen leiriä. Ilokseni kuitenkin juoksu tuli loppujen lopuksi muutama viikko oletettua myöhemmin ja saimme osallistua leirille. Koulutukset rasteilla olivat hyödyllisiä kuten aina, mutta koska Hildalla on tiettyjä perustavanlaatuisia ongelmia, niin olen keskittynyt koko loppukauden työstämään ongelmakohtia enkä ole oikeastaan harjoitellut vielä avoimen luokan liikkeitä. Eli ongelma numero 1 on viennin irrotukset: Hilda pitää opettaa irrottamaan vain käskystä. Lähdimme tässä ihan alkeisharjoittelusta liikkeelle eli vene on maissa, lähetän koiran viemään ja jos se irrottaa ennen irti-käskyä, ei palkkaa tule vaan virhesana kertomaan, että pieleen meni ja uusi yritys. Turhautumisen välttämiseksi käytetään tarvittaessa apusanoja (Hildalla vahvistava käsky on "pidä") niin koiraa päästään palkitsemaan onnistumisesta tarpeeksi usein motivaation säilyttämiseksi. Vaikeutamme irrotustilannetta erilaisilla variaatioilla, jotta irrottamistapahtumasta tulisi luotettava; välillä annan luvan irrottaa nopeasti, välillä vastaanottaja pitää esineestä kauemmin kiinni tai jopa hieman liikuttelee esinettä ennen kuin Hilda saa irrottaa. Ja välillä vastaanottaja on hidas tai epävarma tai muuten vaan "mokailee" koska sellaisia toisinaan sattuu kokeissakin. Olemme edenneet vain kahlaamissyvyyteen tällä hetkellä - kärsivällisyyttä vaaditaan ;) 

Ongelma numero 2 liittyy myös irrottamiseen eli suu aukeaa, kun jalat osuvat pohjaan. Hildalla tähän liittyy vielä tarve ravistaa itseään, eli kun se tulee uimasta rantaan, on muka pakko ravistaa, kun jalat ottavat pohjaan ja ravistaessa on muka mahdotonta pitää tavaroita suussa... Veneen köysi putoaa suusta ja hukkuvan dummy putoaa suusta. Jos olisi hyvä säkä ja maali aina niin syvällä, että koira tulisi uiden maaliin, ei tämä ongelma välttämättä veisi pisteitä (Suomessa). Mutta minusta on parempi opettaa koiralle, ettei tässäkään hommassa saa irrottaa kuin käskystä. Olemme siis harjoitelleet ainoastaan ongelmakohtaa eli vene on niin lähellä, että koira käy siinä uiden, mutta lähes saman tien sen käännyttyä takaisin, osuvat jalat jo pohjaan. Jos suu aukeaa, köyden antaja vetää köyden takaisin veneeseen ja kerron koiralle, että pieleen meni. Sitten uutta yritystä ja Hildalla on ainakin riittänyt motivaatio, kun sitä innostetaan veneeltä ennen kuin lähetän sen ja sitten palkitaan kunnolla onnistumisista. Köyden takaisin vetämisellä ehkäisemme toimintatapaa, että koira pudottaisi, tarttuisi uudelleen, pudottaisi taas jne. Olen vaatinut köyden tuomisen käteeni saakka enkä siinäkään aina anna heti lupaa irrottaa. Varsinaista vetämistä emme ole vielä ottaneet tähän mukaan eli käytössä on irtoköysi. Taakan lisäämisen lisäksi pitää opetella toiminta myös siinä tapauksessa, että minä en ole rannalla vastaanottamassa koiraa. 

Sometimes it's the small things that count! :) 

sunnuntai, 19. elokuu 2018

Kuin varkain voittajaluokkaan

Katselin jo kesäkuun alussa rally-tokon avoimen luokan kylttejä sillä silmällä, että mitä Hilda niistä jo periaatteessa osaisi ja mitä pitäisi harjoitella. Silloin toko-ryhmämme kouluttaja järjesti rally-tokon ratakoulutuksen, johon osallistuin ja kävimme siellä testaamassa avoimen luokan ratasuoritusta. Se meni sen verran ookoo, että ilmoittauduin kokeeseen heinäkuulle ajatellen ehtiväni treenata vielä puutteellisia osuuksia - no ei tullut treenattua, joten koe tuli vastaan sillä yhdellä ainoalla ratatreenillä... Helsingissä Malmin lentokentän lähellä järjestetyssä kisassa pienkoneet lensivät tiuhaan matalalta päältä, mutta onneksi Hildaa ei häirinnyt. Ratapiirros oli tällainen:

Helsinki.jpg

Pujottelussa tuli ensimmäinen virhepiste, kun Hilda nuuhkaisi pujottelukartion virkaa tekevää ämpäriä. Hauska pikku jippo oli, että ämpärit oli täytetty hiekalla ja niihin oli laitettu lasten leluja päälle, vähän niin kuin houkutus-tehtävä samalla ja aika montaa koiraa ne kiinnostivatkin kovasti. Onneksi kielto tehosi ja seuraaminen ei hajonnut sitä sekuntia enempää. Tutulla alokasluokan kyltillä, jossa peruutetaan askelia koira edessä istuen (tässä kyltti 6) tuli useampi yhden pisteen virhe; koira pois asennosta yli puoli metriä jossain kohtaa liikettä, puutteellinen yhteistyö ja vielä kontrollin puutekin. Tästä sähläämisestä en itse toipunut heti, koska seuraavalla kyltillä tein ison ohjaajavirheen enkä muistanut pysähtyä liikkeen lopuksi! Pisteitä lähti siis 10 väärin suoritetusta tehtävästä johtuen.

Kymmenennellä kyltillä uusin tehtävän, mutta en muista mikä siinä ensin meni vikaan. Seuraava kyltti oli oikea virheiden suma, koska Hilda oli ihan liian sählä ja kiepsahti myös uusiessani tehtävää ylimääräisiä kieppejä, jolloin napsahtaa kymmenen virhepistettä väärin suoritetusta tehtävästä ja kolme pistettä lähti vielä kontrollin puutteestakin. Viimeisellä kyltillä menetimme vielä 3 pistettä syystä että koira melkein istui käännöksessä. Virallisesti virhe on nimeltään näköjään epätarkasti suoritettu tehtävä - minun mielestäni melkeistä ei kylläkään tarvitsisi olla ;) Käännyin vissiin liian hitaasti, jos Hilda on ruvennut pistämään pyllyä maahan kesken käännöstä, mutta onneksi ei ehtinyt kuitenkaan istua. Saimme nimittäin vielä hyväksytyn tuloksen 74 pisteellä. 

Helsingin koe oli tiistai-iltana ja jo torstaina olin seuraavassa iltakokeessa Porvoon hallilla. Hallissa oli mukavan viileää, vaikka ulkona oli kamala helle. 

Porvoo.jpg

Ensimmäiset kolme tehtävää menivät virheettömästi ja neloskyltin tehtävän tiesin olevan vielä vaiheessa. No Hilda ei siirtynyt korrektisti uuteen perusasentoon ottaessani askeleen oikealle, vaan jäi erittäin vinoon. Otin sitten uusinnan kautta ja silloinkin tuli vielä yksi virhepiste vinoudesta  - ei ehkä olisi sinänsä kannattanut uusia, mutta tehty mikä tehty. Seuraavat kolme kylttiä menivät taas hyvin ja 8-kyltillä olin tyytyväinen Hildan tekemään siirtymään perusasennosta eteen istumaan (vrt. aiemmin koira ohjattu eteen vauhdista) huolimatta yhdestä virhepisteestä johtuen pompusta, jonka Hilda taas teki siirtyessään vasemman kautta sivulle. 

Ohjaajavirheen tein (-3), kun ohjasin koiran seisomaan kymppikyltillä ja samalla aloin jo itse liikkua, mutta koira ei noussutkaan ylös... Peruutin siis toisen jalkani takaisin ja toistin käskyn, jolloin Hilda nousi ja piti asentonsa minun kiertäessä sen ympäri. Ja tällä kertaa muistin pysähtyä koiran kierrettyäni! Pyörähdys on myös yksi uusista avo-liikkeistä, jotka eivät ole vielä hanskassa varmasti, mutta olisi se voinut onnistua huolellisella käsiohjauksella joten kuten. Ei kuitenkaan onnistunut, uusinnassakaan, joten kymmenen pistettä lähti pois, kun pyörähdystä ei tapahtunut. Viimeisenä liikkeestä maahanmeno hyvin ja Hilda tarjosi samaa vielä pysähtyessäni maalin jälkeen kytkemään koiraa. Kaiken kaikkiaan pisteitä jäi 79 ja joku ystävällinen toimihenkilö kuvasi ratamme, joten tässä linkki: https://youtu.be/VtPVYbpUx2M

Porvoosta reilun viikon kuluttua osallistuin vielä Orimattilassa kisaan, josta Disa kuvasi videon https://youtu.be/4g_p39xQiMA

Orimattila.jpg

Rata alkoi heti pyörähdyksellä eikä Hilda sitä osannut sen paremmin vieläkään, joten en jäänyt yrittämään uusintaa, vaan hyväksyin -10 pistettä. Hyppy ok, istuminen ja koiran kiertäminen ok, mutta saksalaisessa täyskäännöksessä Hilda meni haistamaan kylttiä ja meni kyltin taakse, joten siitä ei olisi mitenkään enää saanut aikaiseksi korrektia täyskäännöstä. Uusin siis tämän kyltin ja sitten se meni kuten pitääkin. Yksi virhepiste tuli vinoudesta 360 asteen käännöksessä kyltillä 6 ja seuraavalla kyltillä vähennettiin 10 pistettä väärin suoritetusta tehtävästä, kun Hilda eteen kääntyessään kiersi koko tehtäväkyltin. En tiedä meninkö liian lähelle kylttiä vai mikä sen aiheutti. Ja tämä olisi varmaan kannattanut uusia, mutta en hoksannut. Seuraavalla 270 asteen käännöksellä Hilda ei ollut alussa ihan täysin yhteneväinen rintamasuunnaltaan ja tarkkaavainen tuomari heti rokotti yhden pisteen vinoudesta. Loput viisi tehtävää vauhdin muutoksineen, täyskäännöksineen ja asennonvaihtoineen sujuivat virheittä. Kun lopputuloksena oli 75 pistettä, tiesi tämä koulutustunnusta RTK2 avoimesta luokasta ja siirtoa voittajaluokkaan! Siellä ei sitten enää tuurilla seilata, joten paljon uutta mukavaa harjoiteltavaa on edessä :) Otin Hildasta sopivan tilannekuvan, kun se seurasi eräänä iltana TV-ohjelmaa, jossa esiteltiin rally-tokoa, joten ehkä se on opetellut ohjelmasta jotain juttuja ;) 

20180722_105026.jpg

torstai, 9. elokuu 2018

Kouvolan VEPE-kokeet

Heti seuraavana päivänä reissusta palattuamme alkoi Landseeryhdistyksen "vepe-superviikonloppu" Kouvolassa. Eli järjestimme neljä koetta: perjantaina 8 koiran iltakokeen, lauantaina 8 koiran aamukokeen ja 8 koiran iltakokeen ja sunnuntaina perinteisen 14 koiran päiväkokeen. Käytäntö toimi hyvin, vuorotellen talkoiltiin ja osallistuttiin omien koirien kanssa. Perjantaina olin yleisenä avustajana ja lauantaina jälkimmäisessä kokeessa soutajana. Lauantain ekaan kokeeseen ja sunnuntaina osallistuin itse Hildan kanssa. Laura oli Hildan apuohjaajana molemmissa kokeissa.

Lauantaina muut liikkeet menivät täysin pistein, paitsi viennin keskeytin. Lähetin itse ja Hilda jäi maalin paikkeille leikkimään vientiesineellä... Pistin sitten muutaman käsky-yrityksen jälkeen poikki ja laitoin koiran viemään. Tuloksena ALO3, 75 p. Sunnuntaina vaihdoimme kuviota niin, että olin itse veneessä vientiliikkeessä ja tämä toimi. Muut liikkeet myös täysin pistein ja tuloksena hieno ALO1, 100 p! Ja sen kerran, kun koirani saa täydet pisteet kokeesta, ei niillä edes sijoitu palkinnoille :D (Kokeessa oli siis kolme nopeampaakin sadan pisteen koiraa)

kuvat hypystä, veneen noudosta ja hukkuvan pelastuksesta: Ari Lehtonen

12.jpg

27.jpg

39.jpg