sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Rotumestis-vepet ja erikoisnäyttely

Tänä vuonna lansujen rotumestaruuksista kisattiin Savonlinnassa. Olin Hildan ilmoittanut toiveikkaasti molemmille päiville ja Helvin VOI-luokan rotumestaruuspäivälle sunnuntaille. Hildan tilanne oli vähän epämääräinen, nimittäin juoksun jälkeen sen into jotenkin lopahti, vaikka se oli ollut koko kesän ennen juoksua ihan todella hyvässä vireessä. Helviä vaivasi toisen takajalan pohje, joka oli jostain syystä mennyt ihan juntturaan. Sain onneksi hierojan sille perjantaille ja hoidosta oli selvästi apua, kun autoon hyppääminen alkoi heti sujua vanhaan malliin.

Lauantaina kuitenkin tehtiin Hildan Suomen vepe-uran ensimmäinen startti ja apuohjaajana toimi Viivi Salomäki. Vieraudestaan huolimatta Viivi oli ihan täysi kymppi apuohjaajana ja Hilda teki paremmin kuin olisin uskonut: 87 pistettä ALO2. Kaikki muut liikkeet täysillä pisteillä, mutta veneen hakemisessa monta erilaista virhettä - työvoitto, että Hilda ylipäätään haki veneen ;) Tarvittiin siis 7 ylimääräistä käskyä ja uudelleen lähettäminen, lisäksi Hilda meni maalista ohitse kaksi metriä ja pudotti vetoköyden metrin ennen maalia eli silloin kun jalat osuivat pohjaan... Veneestä hyppy tehtiin niin, että minä kutsuin maista ja Viivi piteli Hildaa veneessä, muissa liikkeissä minä lähetin ja Viivi oli veneessä. Vientiesineenä olen koko ajan käyttänyt 40 cm pituista köyden pätkää, mutta kokeessa jänistin ja kokeilin hukkuvan pelastusta valjaiden sijaan dummyn kanssa. Hilda lähti hukkuvalle tosi määrätietoisesti ja vauhdikkaasti, mutta sähläsi itsensä dummyn kanssa todella huonoon asentoon ja hukkuvan vetäminen rantaan oli hyvin vaikean näköistä ja jännitti ihan viimeiseen saakka, että päästääkö koira irti. Eipä päästänyt!

Yövyin koirien kanssa teltassa ihan mukavasti lukuun ottamatta pimeän laskeuduttua sinne ryömineitä hämähäkkejä. Ja aamulla heräsin Disan hämmästyneeseen huudahdukseen, kun Hilda oli karannut teltan ulkopuolelle ja oli kököttänyt ovella vähän hämillään. Missä lie seikkaillut, mutta väsynyt oli koiruus. Sunnuntaina meillä oli tuttu apuohjaaja, treenikaveri Jaana, mutta ei auttanut, kun Hildaa ei huvittanut tehdä oikeastaan mitään. No, hyppäsi se veneestä, mutta ei lähtenyt rannasta muissa liikkeissä. Helvi missasi mahdollisuutensa rotumestaruuteen heti ekassa liikkeessä; se lähti hyvin toisen veneen noutoon ja oli suunnilleen metrin päässä köydestä, mutta kääntyi sitten kuitenkin lähtöveneelle. Tummansininen köysi ei erottunut aallokossa oikeastaan ollenkaan, mutta en tiedä oliko se syy epäonnistumiselle... Loput liikkeet sujuivat muuten hyvin, mutta pitkän köyden viennissä Helvi tuli rantaan 7 metriä maalista sivuun ja hukkuvan pelastamisessa myös sivuun, tosin vain metrin. Pelastusrenkaan noudosta tuli täydet pisteet. Kaiken kaikkiaan 67 pistettä VOI3 - vaikka tänä kesänä ei Helville ykköstuloksia tullutkaan, niin ehti se kisata hyvin suorituksin uudetkin vepe-liikkeet. Ensi kesänä ei enää Helviä koerannoilla nähdä, joten todella haikeaa oli lähettää se viimeiseen liikkeeseen.

Seuraavana viikonloppuna matkasin tyttöjen kanssa Tervakoskelle Landseeryhdistyksen järjestämään erikoisnäyttelyyn. Myös Hildan kasvattaja oli tullut Hildan mutsin kanssa paikalle! Hilda kävi edellisenä iltana pesulla ammattilaisen käsittelyssä, koska en useasta jalkojen pesusta huolimatta ollut saanut suo-ojasta tullutta keltaisuutta pois. Kokeilin kahta eri koirien shampoota, mäntysuopaa ja astianpesuainetta... Karhulassa trimmaamo Coco Koira pääsi kuitenkin varmasti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja opinpa samalla, miten korvista nypitään ruskehtavat kuolleet karvat pois :) Erkkarissa tuomaroi Mervi Raisaari, josta minulla ei ollut etukäteen mitään kokemusta tai käsitystä. Hilda oli tosi hienosti junioriluokan kahdestatoista nartusta ERI4! Arvostelu: Erittäin hyväntyyppinen narttu, jolla kokoon sopiva luusto. Feminiininen pää, jonka ilmettä häiritsee vaaleat silmät. Tiiviit silmäluomet. Kuono voisi olla vahvempi. Hyvä eturinta ja rintakehä. Liikkuu kauttaaltaan yhdensuuntaisesti. Erinomainen karva ja väritys. Raajoissa pilkkuja. Hyvä häntä.

21150867_1951282791823962_1149431291_n.j

21175610_1951281915157383_1303272238_n.j

21175028_1951283498490558_1967420300_n.j21175995_1951281998490708_1253229673_n.j

(kuvat: Ingrid Pakats)

Helvi oli upeasti VSP-VET, tosi hienoa saada kokea tämä erikoisnäyttelyssä. Helvin arvostelu: Erinomaisessa kunnossa oleva 8-v. veteraani, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Feminiininen pää ja ilme. Hyvät huulet ja purenta. Hyvä eturinta ja rintakehä. Sopiva luusto. Liikkuu ikäisekseen sujuvasti. Erinomainen häntä seistessä ja liikkeessä. Hyvä karva ja väritys, joskin mustia pilkkuja rungoissa ja raajoissa. 

21208306_1951291438489764_601628918_n.jp

21208623_10212264670630405_471588129_n.j

keskiviikko, 30. elokuu 2017

Laatuaikaa Helvin kanssa

VEPE-leirille matkusti kanssani ainoastaan Helvi, koska Hildalla alkoi juoksu. Olisi voinut vähän pidempi väli olla, sillä ensimmäisestä juoksusta oli 6 kk aikaa ja Hilda oli nimenomaan se, joka olisi tarvinut treeniä vieraissa ympyröissä. Helvin kanssa keskityin enemmän mukavaan yhdessä tekemiseen ja kyllähän se nautti, kun sai päteä ja paljon hyviä herkkuja palkaksi :) Muutenkin leirillä oli taas todella, todella mukavaa, osallistuisin varmaan ilman koiraakin!

Heinäkuun lopulla kävimme Helsingissä näyttelyssä - mainitsemisen arvoista, että Tommi lähti mukaan - ja tuomarina toimi Kennelliiton hallituksen nykyinen puheenjohtaja Harri Lehkonen. Minun mielestäni Hilda esiintyi ihan hyvin, mutta arvostelu alkoi lauseella "Tottumattomasti esiintyvä nuori narttu." Jatko kuului näin: Oikean muotoinen pää, vaaleat silmät häiritsevät, hyvät kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, hieman lyhyt taka-askel, jyrkkyyttä lantiossa, selkä saisi olla jäntevämpi liikkeessä. Laatuarvosteluksi tuli H. Helvin paperissa luki: Hyvin säilynyt veteraani, hyvä pää, erittäin vahva runko, tasapainoiset kulmaukset. Turkki ei parhaassa vaiheessa, oikea-asentoinen häntä, hyvät terveet liikkeet, esiintyy reippaasti. Helvi oli ROP-VET ja PN3.

Näyttelypaikalta ajoimme Mellunmäkeen, jonne jätimme auton ja menimme metrolla Helsingin keskustaan. Koirien ensimmäinen metroajelu ei aiheuttanut mitään erityisiä reaktioita, kuten ei lautalla matkustaminen Suomenlinnaankaan. Ahdasta oli, mutta kukaan ei tuntunut panevan pahakseen ja yritin toki sulloa koirat mahdollisimman pieneen tilaan. Suomenlinnassa kävelimme saaret läpi ja koirat keräsivät paljon huomiota niin koti- kuin ulkomaisilta turisteilta. Useimmat kysyivät luvan silittää koiria, mutta oli niitäkin, jotka vain tulivat rapsuttelemaan tai ohimennessään sipaisivat - onneksi on niin ihmisystävälliset koirat, ettei tarvitse hetkeäkään olla huolissaan niiden reagoinnista tuollaisissa tilanteissa. Erityisen suosittua ulkomaisten turistien joukossa oli se, että he olivat samassa kuvassa koirien kanssa. Ei aivan sellainen päivä, kuin olin kuvitellut, mutta oikein hyvää PR:ää rodulle saimme aikaiseksi :) 

20170729_215426.jpg

maanantai, 7. elokuu 2017

Virossa vesihommissa

Pari viikkoa sitten matkustimme Katjan kanssa koirinemme lahden eteläpuolelle Tallinnaan osallistumaan VEPE-kokeeseen. Ajatus oli syntynyt noin kuusi viikkoa aiemmin, kun saimme käsiimme Viron uudet koesäännöt ja Ailin paikan päälle demonstroimaan liikkeiden suorituksia. Plus tietysti se, että Virossa ei ennen tätä vuotta ole ollut vesipelastusvalion titteliä olemassa, mutta nykyään se on virallinen valionarvo ja Suomen VEPE-valiot pääsevät suoraan ylimpään luokkaan ja valioituvat yhdellä ykköstuloksella. Ilmoitin myös Hildan kokeen järjestäjän suostuteltua ihan kannatuksen ja kokemuksen vuoksi. Hain Katjan & Aavan lauantaina aamulla Vantaalta, jonne Katja oli tullut kotoaan Lahdesta. Aava ei ollut aiemmin matkustanut pakettiautossa tai häkissä ja kyyti aiheutti siinä pientä stressiä, joten Katjaa luonnollisesti jännitti, miten laivamatka menee, kun kuitenkin jätimme koirat autoon meren ylityksen ajaksi. Ilmeisesti stressin Aavalle aiheutti sitten nimenomaan liikkuvassa autossa häkissä oleminen, koska parin tunnin laivassa oleminen ei haitannut mitään, vaan päinvastoin siinä pääsi rauhoittumaan mukavasti. Tallinnassa majoituimme tosi kivassa huoneistohotellissa hyvien lenkkeilymaastojen vieressä, kävimme koirien liikuttamisen lisäksi ostoskeskuksessa pyörimässä ja klinikalla hoitamassa madotukset kuntoon.

Sunnuntaina etsimme tiemme koepaikalle ja heti ilmoittautumisen jälkeen arvottiinkin alimman luokan suoritusjärjestys. Vedin tietysti Hildalle numeron 1 ja tulikin vähän kiire laittaa itsensä ja koiransa valmiiksi. Koejärjestelyt eroavat Suomen järjestelyistä muun muassa niin, että kukin luokka suorittaa kaikki luokan liikkeet kukin koira vuorollaan ennen kuin seuraava luokka aloittaa ollenkaan. Hildan luokassa VP1 (vastaa alokasluokkaa) oli muistaakseni kolme koiraa eli ensin Hilda teki ekan liikkeen, sitten koira nro 2 teki ekan liikkeen ja sitten koira nro 3, jonka jälkeen oli taas Hildan vuoro tehdä toinen liike jne. Ei mitään mahdollisuutta viedä koiraa välillä autoon, vaan odottelualueella ehti palkata koiran kunnes olikin taas oma vuoro. Ensimmäisessä kuvassa Ingrid, joka tuli koetta seuraamaan, Hildan hihnan päässä, minä & Helvi ja Katja & Aava menossa ilmoittautumaan - vakavaksi vetää :D Toisessa kuvassa koira ja ohjaaja sääntöjen edellyttämissä varusteissa odottamassa vuoroaan - tosin panta piti ottaa pois (tämä selvisi minulle vasta ensimmäisen liikkeen jälkeen) ja valjaiden sijaan hukkuva olisi voinut ottaa koiraa myös pelkistä karvoista kiinni. Eikä märkäpuku & pelastusliivit olleet pakollisia, vaan jompi kumpi, joten varustus on sovellettu ja liioiteltu versio ;)  

20617024_1897843310438031_28577297435038

kuva: Kalev Lilleorg

20157211_10211907425899510_6354928676849

kuva: Katja Heinonen

Osallistujille ei Virossa jaeta minkäänlaisia arvostelukaavakkeita. Tuomari kertoi huomionsa, niin positiiviset kuin negatiiviset, suullisessa arvostelussa, mutta silloin ei kerrottu liikekohtaisia pisteitä eikä sitä, mistä virheestä vähennettiin minkäkin verran pisteitä. Pyysin kuitenkin saada koirien pisteet tietoon ja kyllä ne sitten minulle kerrottiin. Ehkä isoin käytännön ero ohjaajan toiminnassa minulle oli se, että koiraa sai kehua kesken suorituksen - eihän sitä ihan kauheasti osaa tällaista mahdollisuutta hyödyntää, kun on niin tottunut Suomen arvosteluun - eikä käskyjä muutenkaan laskettu niin tiukasti kuin Suomessa, mutta jos annoit jonkun käskyn, koiran piti totella sitä tai tuli iso miinus. Eli ohjattavuutta arvostetaan kovasti. 

VP1-luokassa suoritettavat liikkeet ja Hildan pisteet ovat: 1) Esineen nouto veneeltä 14/15 p, 2) Veneestä hyppy 14,5/15 p, 3) Veneen haku 23,5/25 p, 4) Hukkuvan pelastaminen 25/25 p, 5) Yhteisuinti 18/20 p. 

19787505_10211907458060314_5427680544859

kuva: Katja Heinonen

Ensimmäisenä liikkeenä oli esineen nouto veneeltä, matkaa 20 m ja esine oli tällä kertaa dummy. Omaa apuohjaajaa ei Virossa käytetä, mutta yleinen avustaja heilutteli dummya lähtiessä ja vielä silloinkin, kun koira alkoi lähestyä venettä. Hilda haki dummyn ihan innoissaan, mutta virhepisteitä tuli esineen pureskelusta takaisin tullessa ja siitä, ettei koira tuonut esinettä maihin asti ohjaajalle. Olisin kuulemma saanut kävellä veteen puoleen sääreen saakka Hildaa vastaan ja ottaa dummyn ennen kuin se pudottaa. Toisena liikkeenä suoritettavassa veneestä hypyssä Hilda odotti yllättävän nätisti vieraan ihmisen kanssa, kun ottaa huomioon sen, ettei se ole harjoitellut liikettä sellaisenaan kuin ehkä kahdesti. Tässäkin liikkeessä etäisyys rannasta oli 20 metriä ja samoin kaikissa muissakin VP1-liikkeissä, joten matkat olivat lyhyempiä kuin Suomessa. No hypyssä Hilda siis odotti vähän turhankin nätisti ;) Nimittäin se ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta. Ei vissiin ollut ihan kuulolla, kun sitten herättyään hyppäsi ihan ilman mitään epäröintiä varsinaisen hyppäämisen kanssa. 

20045286_10211907500061364_1562151704280

kuva: Katja Heinonen

20543737_1897814393774256_20181954066478

kuva: Kalev Lilleorg

Veneen haku oli pistemäärältään tärkeämpi kuin kaksi ensimmäistä liikettä. Yleinen avustaja heilutteli köyttä vesirajassa koko ajan ja Hilda haki veneen hienosti. Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta oli veneen kääntyminen keula ulapalle päin ennen kuin Hilda sai köydestä kiinni, sillä kuski päästi poijusta irti liian aikaisin - mutta eihän se ole niin justiinsa :D Tässä liikkeessä joku piste lähti viimeistelystä, koska Hildan suu aukesi taas liian aikaisin ja köysi jäi rantaveteen minun käteni sijaan. En siis osannut vieläkään mennä vastaan, jotta olisin saanut köyden koiralta ilman sen pudottamista.

20121418_10211907575663254_2951714473096

kuva: Katja Heinonen

Hukkuvan pelastamisessa ei tainnut olla mitään huomautettavaa. Virossa ei käytetä missään luokassa kädenjatketta hukkuvalla, vaan koira käyttää valjaita tai hukkuva tarttuu karvoista. Hukkuvan pudottauduttua veneen laidan yli veteen, hän loiskutteli hillitysti käsillään ja pari kertaa huusi apua. Hilda lähti vauhdilla, kiersi hukkuvan hienosti ja tuli takaisin rantaan. Itse en ensin muistanut mennä auttamaan hukkuvaa ylös vedestä, mutta tuomarin ohjeistuksella korjasin toimintaani.

20116754_10211907716146766_9130131836628

kuva: Katja Heinonen

Olin aika varma, ettei koiran & ohjaajan yhteinen uintireissu suju ollenkaan, koska olin kokeillut sitä vain pari kertaa ja huonosti oli mennyt, kun Hilda ei halunnut uida minun kanssani... Kääntyi siis monta kertaa takaisin rantaan ja sain maanitella sitä jatkuvasti tulemaan takaisin. Kokeessa tuomari ohjeisti, että meidän pitää uida rinnakkain poijulle saakka ja siitä takaisin niin, että koira vetää ohjaajan rantaan. Pääsimme mahtavan hienosti lähes poijulle saakka, mutta sitten Hilda alkoi kääntyä eteeni ja katsoin paremmaksi kääntyä takaisin kuin että se yrittäisi uida päälleni. Pieni pistemenetys tuli siis liian lyhyestä uintimatkasta ja huomasi tuomari kyllä senkin, että koira puski ohjaajaa lopuksi. Lopputulemana Hilda sai 95 p. / 100 p. ja oli luokan paras! Enpä olisi osannut ollenkaan odottaa näin hyvää tulosta ja sain ansaitun piikin "Ja sinä et meinannut sitä edes kokeeseen ilmoittaa" kokeen järjestäjältä palkintojenjaossa :) Hilda siirrettiin vieläpä avoimeen luokkaan eli VP2-luokkaan.

Ingrid kuvasi molempien koirieni koesuoritukset ja koosti niistä videot, tässä linkki Hildan videoon: https://youtu.be/hnqPb5mFUic

VP3-luokkaan vedin arvonnassa Helville kilpailunumeroksi 4. Sitten arvottiin suoritettavat liikkeet (eli seitsemästä vaihtoehdosta suoritetaan viisi liikettä) ja liikkeiden suoritusjärjestys. Olin etukäteen toivonut mielessäni, että rannansuuntainen vienti ja ajelehtivan veneen nouto jäisivät pois, mutta tietysti ne molemmat olivat koeliikkeinä ja pois jäivät pitkän köyden vienti ja kahden hukkuvan pelastaminen koira & ohjaaja -tiimityönä. Ensimmäisenä liikkeenä tehtiin esineen vienti veneeltä veneelle. Vientiesineenä oli dummy ja veneet ajettiin johonkin noin 30 metriä rannasta, mutta sen jälkeen ne liikkuivat aika vapaasti, kun poijuja ei käytetty. Ohjaaja saa valita, antaako hän koiralle vientiesineen veneessä vai sitten, kun koira on jo hypännyt veneestä veteen. Todellakin käytin tämän hyväkseni, koska Helvi inhosi Suomen vanhoilla säännöillä ollutta rannansuuntaisen viennin esine suussa hyppäämistä. Helvi hyppäsi hyvin käskystä, otti esineen sitten ja lähti viemään sitä toiselle veneelle. 

20023835_10211907816869284_6360750668140

kuva: Katja Heinonen

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä sujuvan todella hyvin. Luovutustilanteessa tuli kuitenkin ongelmia! Vastaanottaja ei tarttunut dummyyn ja minulla ei liikkunut mitään muuta päässä kuin hämmästely, miksei hän ota esinettä. Vastaanottajalla oli siis käsi vesirajassa, mutta ei elettäkään esineen ottamiseksi. Sitten Helvi kääntyi tulemaan takaisinpäin, käskin uudelleen viemään, Helvi meni taas veneen luokse, mutta vastaanottaja ei tarttunut dummyyn, Helvi kiersi veneen toiselle puolelle, lähti taas minua kohti, käskytin viemään ja Helvi meni vielä veneelle. Sitten tuomari sanoi, että minun pitää käskeä koiraa irrottamaan esineestä. Annoin irrotuskäskyn ja Helvi avasi suun heti ja sitten vastaanottaja otti dummyn. Minulle oli siis epäselvää liikkeen tarkka suoritustapa, oletin vastaanottajan tarttuvan vientiesineeseen samalla tavalla kuin Suomessa, jolloin olisin antanut irrotuskäskyn. Ja lisäksi Suomen säännöissä esineen pudottamisesta veteen liike menee nollille ja Helvin kanssa on nimenomaisesti harjoiteltu, ettei esineestä irroteta ennen irrotuskäskyä, joten koira toimi kuten sille oli opetettu. Minä en vain tiennyt, että Virossa liike ei mene nollille esineen pudottamisesta veteen ja että koira olisi voinut pudottaa esineen vastaanottajan kädelle tai sen lähelle. Olo oli aika masentunut suorituksen jälkeen, kun oletin, että Helvi sai nollan tällaisesta säätämisestä ja mahdollisuus ykköstulokseen meni heti kättelyssä.

Toisena liikkeenä suoritettiin veneen vetäminen, joka oli lähes samanlainen kuin Suomen vanhoissa säännöissä avoimessa luokassa ollut oman veneen hinaus. Virossa koiran tuli kuitenkin hypätä veteen ensin ja sitten sille annettiin vetoköysi. Helvi hyppäsi heti ja annoin sille köyden, josta se jostain ihmeen syystä vaihtoi otteen ihan lähelle hakaa. Rantaan Helvi meni vähän vinoon (maalitolppia ei tosin käytetä, mutta siis vinoon tuomariin nähden) ja minua jännitti että irrottaako se köydestä heti jalkojen osuttua pohjaan - tarkoitus siis on, että koira luovuttaa köyden ohjaajalle irrottaen vasta käskystä. Helvi ei kuitenkaan irrottanut omineen ja tunsin miten vene oli sen selässä. Nopeasti otin kiinni köydestä ja annoin luvan irrotukseen. 

20024201_10211907982953436_1546600090911

kuva: Ingrid Pakats

Kolmas liike oli ajelehtivan veneen haku. Veneet ajetaan noin 30 m rannasta ja haettavan veneen kuski laskee köyden huomaamattomasti veteen ja menee veneen pohjalle makaamaan. Ohjaaja lähettää koiran veneestä ja koiran tulee tuoda ajelehtivan vene ohjaajan luokse luovuttaen vetoköysi ohjaajalle. Onneksi tuulet olivat suotuisat eikä köysivene liikkunut juuri mihinkään, ennemmin ehkä vielä lähemmäksi meidän venettämme. Toisella kelillä se olisi kuitenkin voinut mennä vaikka kuinka kauas... Lähetin Helvin matkaan ja se etsi köyden, veti veneen minulle ja se meni ihan nappiin. 

20045466_10211908013954211_3526112533966

kuva: Katja Heinonen

20615824_1897828150439547_87547491892881

kuva: Kalev Lilleorg

20023905_10211908021114390_6253909244650

kuva: Katja Heinonen

Sitten oli vuorossa kaksi versiota hukkuvan pelastamisesta. Ensin rannalta lähtien, joka on hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomen nykyinen voittajaluokan hukkuvan pelastaminen. Pelastusvälineenä Virossa käytettiin kuitenkin renkaan tilalta pelastuslautaa ja ohjaaja menee auttamaan hukkuvan ylös vedestä koiran kahlatessa. Koiran tulee myös luovuttaa pelastuslaudan naru ohjaajalle käteen siinä samalla. Helvi lähti hyvin, kiersi hyvin hukkuvan takaa, tuli rantaan minun kohdalleni, irrotti narusta käskystä. 

20616786_1897828983772797_11497643256762

kuva: Kalev Lilleorg

20121303_10211908060195367_1743006832176

kuva: Katja Heinonen

20121376_10211908074395722_8293864267175

kuva: Katja Heinonen

Viimeiseksi ohjelmassa oli hukkuvan pelastaminen veneestä lähtien. Koko jengi; koira, ohjaaja, tuomari, hukkuva ja venekuski menevät yhdellä veneellä ulapalle. Hukkuva pudottautuu kyydistä, vene jatkaa matkaa. Tuomarin luvalla ohjaaja heittää pelastuslaudan veteen ja lähettää koiran. Koiran tulee ottaa pelastuslauta ja tuoda hukkuva sen avulla ohjaajan luokse veneelle. Kuvasarja kyseisestä liikkeestä on Katja Heinosen ottama.

20117232_10211908084195967_3840884269182

20045537_10211908089276094_8313097591272

20024057_10211908098476324_1074826752766

20232402_10211908115316745_8777140298497

Luulin treeneissä, että minun pitää nostaa hukkuva veneeseen yksin ja harjoittelin sitä epätoivoisesti mm. Lauran ja Yrjön kanssa huonolla menestyksellä. Tai siis hauskaa se oli, mutta meidän treeneissä ensinnäkin hukkuva oli selkä veneen laitaa vasten ja aika veltto, kun todellisuudessa hukkuva ojensi kätensä koiran ohjaajalle ja venekuskille ja helpon oloisesti ponnisti itsensä vedestä veneeseen kyytiin :D 

Palkintojenjako VP3-luokassa oli todellinen suomalaisten juhla, sillä neljästä osallistujasta kolme saavutti Viron vesipelastusvalion arvon - joukossa myös Helvi, joka sai juuri vaadittavat 90 pistettä! Tuomari sanoi ekasta liikkeestä, että koira toimi käskyjen mukaan, vaikka ohjaaja ei tiennyt liikkeen oikeaa suoritustapaa, liike saatiin kuitenkin suoritettua. Huh! Matkakaverini Katja & Aava saivat myös valionarvon, joten kotimatka sujui hilpeissä tunnelmissa :) Kovin paljoa ei kuitenkaan ehditty paikan päällä iloitsemaan, koska päivä oli jo venynyt arvioitua pidemmäksi ja laivaan alkoi olla kiirus. Muutamat palkintokuvat ehdittiin kuitenkin ottamaan erilaisilla kokoonpanoilla, joista tässä minä omien koirieni kanssa.

20157869_10211908267520550_1092852688157

kuva: Ingrid Pakats

Linkki Helvin suorituksiin: https://youtu.be/kDaOOLizEUY ja Helvin liikekohtaiset pisteet ovat: 1) Esineen vienti veneeltä veneelle 11/20 p, 2) Veneen vetäminen 19/20 p, 3) Ajelehtivan veneen kuljetus veneestä lähtien 20/20 p, 4) Pelastusrenkaan vienti hukkuvalle rannalta lähtien 20/20 p, 5) Hukkuvan pelastaminen apuvälinettä käyttäen veneestä lähtien 20/20 p. 

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Veteraani vepeilee

Kävin Helvin kanssa kokeilemassa, kuinka se on omaksunut uudet vepe-liikkeet ja sujuvatko vanhat vielä. Inkoossa oli koe viikkoa ennen juhannusta ja keli oli suht haasteellinen navakan sivutuulen ja isojen aaltojen takia. Voittajaluokka alkaa nykyään toisen veneen noudolla ja liike on suoritustavaltaan ennallaan, mutta ohjaaja voi antaa kaksi käskyä ilman virhepisteitä. Helvi oli luokkansa viimeinen suorittaja ja olin aika saletti köysiveneen vauhtia katsellessani, että Helvi ei tule ehtimään köyteen kiinni. Sitten, kun se hyvästä lähdöstä huolimatta ei edes suunnannut määrätietoisesti suoraan toiselle veneelle, vaan katseli minua, olin viimeistään varma, ettei liike onnistu. Annoin sitten toisen käskyn, joka tehosi ja Helvi sai kuin saikin liikkuvan veneen kiinni ja meni vielä tolppien sisältä maaliin :) Pitkän köyden viennissä ainoa muutos on vino linja eli köysi viedään jommalle kummalle 15 m suorasta linjasta sivussa olevalle poijulle. Ja tietysti käskytyksessä se muutos, että entisten lähetys & irroitus -käskyjen sijaan ohjaaja voi käyttää kaksi käskyä miten parhaaksi näkee. Minä käytän käskyt lähetykseen ja irroitukseen kuten tähänkin asti. Helvi suoriutui hienosti pitkän köyden viennistä täysillä pisteillä.

Kolmantena liikkeenä oleva pelastusrenkaan nouto on uusi liike. Siinä koira hyppää toisessa sivupoijussa kiinni olevasta veneestä, hakee toisella poijulla olevasta veneestä pelastusrenkaan ja tuo sen ohjaajalle. Tässä Helvi hieman epäröi lähdön kanssa, luultavasti siksi, kun aallot keikuttivat venettä sen verran paljon. Annoin siis toisen lähtökäskyn. Sitten vielä varmistin, ettei Helvi lähde renkaan kanssa rantaan ja kutsuin koiraa, joten yksi ylimääräinen käsky tuli annettua. Unohdin kysyä ennen suoritusta venetuomarilta, että odottaako ohjaaja lupaa ottaa rengas vai saako sen päättää itse... Niinpä odotin turhaan hetkisen aikaa ja Helvi ui siinä ajassa veneen viereltä veneen keulaan. Tuomarit miettivät, tulisiko koiralle tuomita luovutus toisella yrittämällä, mutta koska minä en ollut tehnyt elettäkään ottaakseni renkaan eikä koira poistunut veneen luota, oli lopputulos yhtä pistettä vaille täydet pisteet. Viimeisenä suorituksena tehtävä hukkuvan pelastaminen tehdään nykyään pelastusrenkaan avulla. Koira lähetetään rannalta ja sen tulee mennä hukkuvan luokse niin, että hukkuva saa renkaasta kiinni. Hukkuvalla siis ei enää ole dummya, johon tarttumalla koira vetäisi hukkuvan maihin eikä hukkuva myöskään loiskuttele vaan on täysin passiivinen. Minulla oli vähän säätöä lähettämisen yhteydessä, kun tuuli ja aallot kuljettivat renkaan huonoon paikkaan ja köysikin jäi vielä vähän jumiin rantakiviin. Siirsin siis rengasta vielä ennen kuin vastasin olevani valmis ja lähtökäskyn jälkeen nostin vielä köyttä kivien päältä, että Helvi saa renkaan liikkeelle ilman yllättäviä nykäisyjä. Harmillisesti Helvi ei saanut hukkuvaa tuotua rantaan, koska se pyörähti kahdesti hukkuvan edessä, mutta niin kaukana, ettei hukkuva ylettänyt renkaaseen. Sitten kun se ui kohti minua, ei antamillani lisäkäskyillä ollut enää vaikutusta. Kaiken kaikkiaan pisteitä tuli siis 74/100 eli VOI3. 

Helvin kesän toinen vepe-startti tapahtui viikko sitten Luumäellä Landseeryhdistyksen kokeessa. Tällä kertaa toisen veneen nouto ei onnistunut... Helvi lähti hyvin, mutta jäi uimaan lähtöveneen vierelle. Muutaman käskyn jälkeen keskeytin liikkeen ja pyysin kutsumaan koiraa toisesta veneestä, jotta sain Helvin kuitenkin tekemään liikkeen. Köyden vienti sujui täysillä pisteillä, pelastusrenkaan noudossa vähennettiin kolme pistettä ylimääräisistä käskyistä. Kaksi ylimääräistä oli tarkoituksella annettu ja yksi vahingossa. Kutsuin siis Helviä luokse, kun se näytti ihan olevan rantaan menossa pelastusrenkaan kanssa ja kun sain köyden käteeni, kerkesin alkaa kehua ennen kuin tuomari sanoi "aika". Suusta tuli "hyvvvvv" enkä saanut sitä nielaistua, vaikka tajusin heti mokani :D Hukkuvan pelastamisessa en nähnyt Helviä enää lähetyksen jälkeen kuin vasta takaisin tullessa, kun auringon silta vedessä oli niin kirkas. Hyvin oli kuulemma kiertänyt hukkuvan! Tuloksena taas VOI3. Seuraavana päivänä talkoilin soutajana.

TOKO-ryhmä jäi kesätauolle ja pääsin osallistumaan viimeiselle treenikerralle, vaikka muuten kesäkuussa osallistumiseni oli valitettavan harvalukuista. Teimme rally-rataa sateisessa säässä ja sain videot suorituksista. Hildallehan avoimen luokan rata oli haasteellinen, kun ei se osaa vielä alo-luokan liikkeitäkään. Niinpä suoritin radan kahdesti; ensin imuttamalla namin kanssa ja totuus näkyy hyvin sitten toisessa suorituksessa, jossa herkkuja ei sadellut suuhun samaa tahtia ;) Helvi oli äänekkäällä tuulella...

https://www.youtube.com/watch?v=aXHipZcWW0o&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=ZikDmTZWOmw&feature=youtu.be

Hildalle kävi heti Viron reissua seuraavana keskiviikkona mitättömältä tuntunut äksidentti, josta kuitenkin tuli pidempiaikainen ja kolmea eläinlääkärikäyntiä edellyttävä riesa. En nähnyt maassa mitään erikoista, mutta yhtäkkiä Hilda alkoi selvästi ontua vasenta etujalkaansa. Isossa anturassa oli ihan pienen pieni pistohaava ja seuraavana päivänä koira oli ihan kolmijalkainen, joten ei muuta kuin eläinlääkäriin pelkona, että anturaan on mennyt jotain sisälle (lasia, metallia) ja jäänyt sinne vaivaamaan. Hilda rauhoitettiin ja eläinlääkäri viilti sen verran suuremmaksi haavaa, että pääsi pienillä atuloilla vähän kaivelemaan josko jotain löytyisi. Ei löytynyt, joten hoito-ohjeena tarkkailu, kun vierasesineen mahdollisuutta ei voinut poissulkea ja muutaman päivän ajan kipulääkettä. Yleensä elimistö alkaa puskea itsekseen pois päin, jos jotain ylimääräistä on kudoksissa, mutta pahimmassa tapauksessa voi joutua avaamaan koko anturan. Viikko tästä eteenpäin tassussa oli kaksi tulehtunutta aluetta ja ei kun uudelleen klinikalle. Toinen alue oli varpaiden välissä, jossa oli selvä kova patti ja toinen oli välikämmenessä - vieläkään ei eläinlääkäri voinut sanoa, ettei siellä olisi jotain, joka nyt olisi tulossa pois. En kuitenkaan lähtenyt vielä kuvaamaan tassua (pienet vierasesineet eivät näy röntgenissä, vaan pitäisi kuvata tomografialla), vaan päätimme ensin yrittää antibioottikuuria. Onneksi paraneminen alkoi siitä ja nyt kinttu on ihan kunnossa! Luultavasti tulehdukset tulivat nuolemisesta, koska en ensin pitänyt Hildalla kauluria kun ei se ollut minun nähteni ollenkaan kiinnostunut jalastaan. Aina pitäisi vaan sitkeästi iskeä se kauluri koiralle päähän kun jotain tulee... Kysyin muutes eläinlääkärin mielipidettä Hildan hoikkuudesta, kun siitä kerran ulkomuototuomari huomautti. Hilda painaa 43 kg ja eläinlääkärin mukaan on siellä ihannepainon alarajoilla, mutta kuitenkin vielä normaali. Sitähän minäkin. 

Viime sunnuntaina osallistuin koirien kanssa Lindströmin Jennyn vepe-koulutukseen, josta seuraavat kuvat (kuvaajasta en ole varma, luultavasti Yrjö Mäkelä)

IMG_0263.jpg

IMG_0132.jpg

IMG_0142.jpg

IMG_0409.jpg

 

tiistai, 4. heinäkuu 2017

Verlan leiri ja Baltian turneeta

Viime vuoden tapaan kokoonnuimme Verlaan treenaamaan vesipelastusta yhdessä Kouvolan porukan kanssa. Sää ei suosinut suuremmin, vaan kylmä oli satunnaisista auringon pilkahduksista huolimatta, mutta sellaista se tuppaa olemaan kesäkuun alussa. Ulkomaalaisvahvistuksena mukanamme oli Aili Kivinurm Virosta, joka kertoi meille sikäläisistä vepe-liikkeistä ja kokeilinkin niitä Helvin kanssa. Osa ylimmän luokan liikkeistä on lähes samoja kuin Suomessa on tai on ollut, mutta osa on ihan erilaisia. Kahdessa seuraavassa kuvassa Helvi harjoittelee Suomen sääntöjen uutta VOI-liikettä pelastusrenkaan hakua.

18953250_10211479163593220_8222668177083

18953344_10211479163553219_5451334207461

Ja muutama kuva Helvistä hukkuvan pelastuksessa, näissä kuvissa oikeastaan ihannesuoritus koiralta, kun Helvi kiertää hukkuvan oikein hienosti. Hukkuvan pitäisi kylläkin olla kasvot koiraan päin ja minun olisi pitänyt antaa narua lyhyemmin, koska mitäs jos Helvi olisi toisessa kuvassa näkyvästä asetelmasta kääntynyt hukkuvan ja renkaan välistä tiukasti takaisinpäin?! Hukkuva olisi varmaan ollut nipussa naru ympärillään enkä tiedä miten olisi sitten saanut renkaasta kiinni. No kai se silläkin tyylillä olisi rantaan tullut noudetuksi :D  

18920950_10211479295236511_8383196647967

18815266_10211479295156509_1570479335728

18922745_10211479300876652_2279601744019

Hildan kanssa harjoittelen kaikenlaisia liikkeen osasia tai kokonaisia liikkeitä sovellettuina luokkarajoista suuremmin välittämättä. Tarkoituksena on, etten kangistu kaavoihin ja että Hildalle tulee hyvät perusvalmiudet monipuoliseen osaamiseen. Tämä voi tarkoittaa, että valmius alokasluokkaan ei tule niin nopeasti, mutta toivottavasti tavoitellut siirtymät luokkien välillä ovat sujuvampia kuin jos harjoittelisimme luokka kerrallaan eikä mitään liikkeitä tarvitse ns. opettaa uudelleen. Esimerkiksi hukkuvan hakemisen opetan Hildalle alusta asti valjailla tehtäväksi liikkeeksi dummyn sijaan, vaikka todennäköisesti Hilda hakisi hukkuvan jo nyt alo-tasoisesti jos hukkuva läiskyttäisi dummya vedessä. Tässä kuvia Hildan harjoituksista Verlassa - kuvaajasta ei Verlan kuvien osalta ole varmuutta, kun kamerani oli vuorotellen milloin kenelläkin.

vientitreeniä, esineenä alusta alkaen köysi

19667764_1463780706993706_45044727763004

veneen hakua sekä veneestä että rannalta lähtien

18921069_10211479105711773_5913212704436

Käytän Hildalla uimaliivejä, kun sen tekniikka on ainakin vielä niin huono: kiire on ja hartiavoimin tehdään töitä eteenpäin pääsemiseksi, jolloin perä vajoaa

18839793_10211479244795250_7417443497519

Maalitolppien väliin tuleminen pitäisi opettaa kotiläksyinä... Samoin pitotreenit, koska Hilda usein pudottaa tavarat suustaan jalkojen osuttua pohjaan.

18891656_10211479105031756_4972401091880

18880169_10211479330837401_4293381750896

Seuraavana perjantaina lähdimme näyttelyreissulle Latviaan ja Viroon viikonlopuksi. Laura & Uho, Jonna, minä & Helvi & Hilda mahduimme kaikki Hiaceen ja Tallinkin laiva vei meidät Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta ajelimme nelisen tuntia Riikaan, jossa hotelli osoittautui varsin kivaksi, mutta parkkialue hieman arveluttavaksi ja etenkin sen henkilökunnan kanssa kommunikoiminen haasteelliseksi. Uskaltauduimme kuitenkin jättämään koirat + auton siksi ajaksi, että kävimme ravitsemassa itsemme suht nopeasti, ennen kuin vartiokoira otti parkkipaikan yön ajaksi haltuunsa :D 

Lauantaina aamusta ei ollut kiire mihinkään, koska kehä alkoi vasta iltapäivän puolella. Hildalla ei tosiaan ollut mitään kiirettä esimerkiksi pissata, koska se oli suorittanut toimenpiteen edellisen kerran noin 15 h aiemmin pysähtyessämme heti Latvian puolelle pystytetyssä uudessa Super Alkossa... Yritin siis kusettaa koiraa, mutta ei sille kelvannut hotellin korttelissa olevat pienet viheralueet yksittäisten puiden ympärillä, vaikka kuinka kävelytin sitä. No, näyttelypaikkana olleen messuhallin lähellä oli sitten suurempi puisto, jossa kävimme koirien kanssa pyörimässä ja se kelpasi sitten Hildallekin rakon tyhjennykseen. 

Riian näyttelystä minulla on vain yksi kuva, koska hallissa oli huono valaistus kuvaamiselle ja Jonna oli apukäsinä koirien kanssa, tytöt kun olivat peräjälkeen meidän kolmen ollessa ainoita osallistujia rodussa. Siis Hildan kanssa kehässä, kuva Jonna Salomaa:

19113101_10154838423639151_1776249470_n.

Hildan arvostelu liettualaiselta Livija Zizevskeltä: Medium size and bone, good format, good proportioned head, little bit light eyes, good set neck, strong topline, shallow in chest, good front, strong rear and angulation, good balanced movement, good coat and temperament. Arvostelu oli siis hyvä ja Hilda sai Latvian juniorivoittajan tittelin! 

Helvin arvostelu excellent type, well boned, excellent proportions, nice head, strong body, excellent front, strong rear angulation & croup, good balanced movement, excellent temperament & coat tuotti Helville Latvian veteraanivoittajan tittelin ja Latvian veteraanivalion arvon :) Tytöt juoksivat molemmat paras narttu -kehässä ja Hildan osaksi jäi PN2 Helvin viedessä voiton ollen PN1 ja ROP sekä ROP-VET. Ei muuta kuin pystit ja ruusukkeet autoon, toimistoon ilmoitus, ettemme jää loppukehiin ja sitten hieman shoppailua ennen ajomatkaa Tallinnan suuntaan.

Ingridin luokse Raasikuun saavuimme vasta myöhään illalla, niinpä saunan jälkeen hetki seurustelua, koirien huoltoa ja nukkumaan. Aamulla suuntasimme lansujen erikoisnäyttelyyn, jonne olikin ilmoitettu kuulemma Viron mittapuun mukaan ennätyspaljon koiria, 25 yksilöä. Meillä oli oikein näyttelyteltta mukana, jonne koirat majoittuivat häkkeihin - myös Hilda, vaikka pientä vastarintaa oli havaittavissa. Oli hienoa tavata Helvin kasvattaja, jonka olin nähnyt viimeksi vuonna 2011 Liettuassa. Vaikka meiltä puuttuu yhteinen kieli, niin kyllä sen ymmärtää, miten ylpeä hän on Helvistä :) Vielä hienompaa oli nähdä Helvin isä ja juoksuttaa veteraanikehässä tytärtä yhdessä isän kanssa! Hyvin harvinaista! Monte on muutaman kuukauden yli 10-vuotias ja niin vain papa vei voiton tyttärestään ja kaikista muista uroksista ollen näyttelyn paras uros ja VSP!! 

19055032_10211535636685012_3522509110263

(kuva: Jonna Salomaa)

Erkkarissa tuomaroi virolainen Aire-Piret Pärn ja arvostelut olivat viroksi, joten Ingridiltä kysellyn perusteella vapaa suomennos Helvin arvostelusta: Hyvä tyyppi ja koko. Feminiininen pää ja ilme. Kaula voisi olla hieman pidempi. Ylälinja vakaa, luultavasti iästä johtuen (?) Oikeanlainen eturinta ja rintakehä. Hyvä alalinja. Erittäin hyvät liikkeet. Valkoinen väri voisi olla puhtaampi ja karvan laatu rodunomaisempi. Helvi siis VSP-VET ja kymmenestä nartusta PN3!

Tässä Viron lansuyhdistyksen kuvakollaasi. Marmatin vähän Ingridille, kun Helviltä puuttui ne kaikkein eniten arvostamani valionarvot vepestä ja jäljestyksestä ;) 

19143277_1294011620716387_17406855637182

Hildan arvostelussa näytetään keskittyneen huonojen puolien esille tuomiseen, sillä siinä sanotaan suunnilleen, että 14 kk vanha, hyvä koko ja mittasuhteet ikäisekseen ja feminiininen pää, mutta ilmeen pilaa jotkut valkoiset jutut (?) ja vaaleat silmät. Ylälinja on köyry, koska koiralta puuttuu lihakset ja se on äärimmäisen laiha. Eturinnan ja rintakehän tarvitsee kehittyä vielä vahvemmaksi. Hyvät liikkeet. Koiran pitää saada enemmän ruokaa ja liikuntaa. Kaikesta tästä huolimatta tuomari näki jotain hyvääkin Hildassa, sillä se oli luokkansa paras neljästä junnusta ja ainoa junioriluokan narttu, joka sai SA:n. Viron junnusertti tuli siis myös ja näyttelyn ROP-juniori. Yllätyin taas iloisesti :) 19093034_1294010927383123_21835187341643

Suuret kiitokset mukavasta matkaseurasta ja kaikesta avustuksesta Jonnalle ja Lauralle - minun puolestani voidaan lähteä yhdessä reissuun toistekin ;)