Olen tässä toukokuun aikana osallistunut Helvin kanssa kahteen MEJÄ-kokeeseen. Ensimmäinen meni aivan loistavasti ja toinen sitten ei-niin-loistavasti. Tulossaldona siis 1 ja 0. Eka starttimme oli noin kahdeksan kuukauden jäljestystauon jälkeen Luumäellä. Teimme Tommin kanssa lauantaina korvaavan jäljen ja taisi olla aika hilkulla, että tämä koe ylipäätään pystyttiin järjestämään, sillä paikoitellen maastossa oli vielä lunta (jota sitten piti väistellä jälkiä tehdessä). Mutta olipa mukavaa, kun ei ollut hyttysiä ja keli oli viileä! Helvin suorituksesta seuraavanlainen tuomarin koeselostus: Lähtömakaus tutkitaan häntä iloisesti heiluen, samalla suusta kuuluu että valmiina ollaan. Edetään rauhallisesti molempia vainuja käyttäen. Ensimmäinen osuus pienellä lenkillä kulmalle mikä tarkistaen. Toinen osuus mallikkaasti kulmalle missä myös katkos. Kulmakatkos rengastaen. Kolmas osuus mallikkaasti kulmalle, kulma tarkasti. Viimeisellä osuudella tuulen vaikutuksesta edetään pätkä jäljen ulkopuolella ilmavainuisesti suoraan kaadolle mistä on erittäin kiinnostunut ja kantaa autolle asti. Makauksista merkkaa kolme ensimmäistä ja viimeisen ohittaa tuulesta johtuen. Yhteensä pisteitä siis 47/50, osa-aluepisteet löytyvät kotisivujen puolelta Helvin koetuloksista. Jännitti kyllä taas, kun on niin voimaton olo vain koiran perässä kulkiessa. Onneksi sain henkistä tukea, kun näkyi merkkejä ohitettaessa, että jäljellä ollaan. Tosiaan juuri ennen kaatoa Helvi suuntasi pois jäljeltä korkean rinteen päälle ja ajattelin, että nyt tulee hukka. Mutta Helvi kävi rinteen päällä haistelemassa tuulta ja puikotti sieltä määrätietoisesti takaisin jäljelle ja kaadolle. Makausten merkkaukset olivat parasta merkkausta tähän mennessä, mitenhän se nyt yhtäkkiä niin kiinnostunut onkin niistä, että oikein pysähtyy haistelemaan tarkasti... Pitää olla tyytyväinen, koska makausten osoittaminen on tärkeää pisteiden kannalta.

Toinen koe olikin ensimmäinen valmisjälkikoe, johon olen osallistunut. Ajomatkaa oli sitten senkin edestä, sillä koe oli Mynämäellä. Koeselostus tästä suorituksesta: Ohjatusti jäljelle. 1. osuus jälkitarkasti. Katkokulmalla oikaistaan 10 metriä ja jatketaan veretyksen alusta määrätietoisesti pois jäljeltä, josta hukka. Toinen osuus hyvin lähelle kulmaa, jossa kaksi peräkkäistä hukkaan johtanutta tarkistelua. Koe keskeytetään. Makuut 1 ja 2 merkitään hyvin. Harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Koira on tietoinen jäljen sijainnista, mutta muut tuoksut kiinnostivat tänään enemmän. Eli alku näytti oikein hyvältä, mutta katkokulmalla tapahtui jotakin ja Helvi suuntasi pois jäljeltä ja söi myös vähän peuran papanoita... Sitten taas vähän matkaa meni oikein hyvin, kunnes into lopahti ja haahuilua tuli kahden hukan verran. Saimme jatkaa jäljen loppuun harjoitellen ja aika paljon koira tarvitsi kannustusta, että jaksoi jäljestää kaadolle saakka. Opas oli sitä mieltä, että Helvi kärsi kuumuudesta. Ilman lämpötila oli jotain 15 paikkeilla, mutta ei tuullut niin kyllähän se varmasti tuollaisen täydessä talviturkissa olevan koiran kropassa kuumalta tuntuu. Ja tosiaan Helvi on ylipäätään osoittanut olevansa aika huono lämmönkestävyydeltään. Kyllä olin tyhmä, kun en uittanut koiraa ennen jäljelle menoa, kun mahdollisuus olisi ollut - metsästysmajan pihalla oli lampi. Tästä viisastuneena pyrin kastelemaan Helvin tästä lähtien aina ennen jäljestystä, jos siitä olisi pienikin apu suoritukseen.