Yritin vielä tälle syksylle kertaalleen suorittaa Helvin kanssa pelastushakukoetta Akaalla. Tottelevaisuuteen ei tarvinut osallistua, koska se on kalenterivuoden voimassa. Maastosuorituksen toteutus erosi aiemmista kokemuksistani siten, että osallistujat saivat kartat alueesta vasta alueen reunalla ja etsintäsuunnitelma piti tehdä siinä tuomarin ja ratamestarin läsnäollessa. Lisäksi osallistujan piti itse osata mennä valitsemaansa lähtöpisteeseen. Haminan kokeissa olemme saaneet kartat odottelualueelle ja ratamestari on vienyt koirakon valittuun etsintälinjan alkuun.

Alue oli epämääräisen muotoinen, länteen päin kapeneva ja idässä polkuun rajoittuva. Karttamerkkejä näkyi vain pari, nimittäin korkeuskäyriä, kuusikko ja sitten joku jota en tunnistanut :D Googlettelun perusteella se oli ehkä syvyyskäyrä... Valitsin suoran linjan alueen halki, kun en parempaan pystynyt. Mittasin matkan lähtöpisteeseeni ja menin sinne polkua pitkin askelmitalla. Taktikoin sen verran, että en lähettänyt Helviä vasempaan etukulmaan, koska uskoin että se olisi reagoinut mahdolliseen maalimieheen jo polulla kävellessämme. Oikean etukulman tarkastutin toki ja siitä sitten aika jyrkkää heinäistä rinnettä ylöspäin etenimme. Vasemmalla oli vanhaa kuusimetsää ja olisiko ollut toinen pisto vasemmalle, kun Helvi upposi oikein hyvin ja työsti aluetta jonkun aikaa, kunnes alkoi haukku kuulua. Lähdimme paikalle ja haukku pätki vähän kun Helvi jo näki meidät. Varmistin siinä tuomarilta, että en vissiin saa edetä silloin kun koira ei hauku, johon tuomari sanoi että kyllä saat. Niinpä menin piilolle, jossa maalimies oli puoliavoimessa bunkkerityylisessä piilossa.

Takaisin keskilinjalle oli helppo löytää, kun näkyvyys oli hyvä ja ratamestari oli jäänyt lähtöpisteeseeni. Siinä sitten takaraja tuli vastaan eikä toista maalimiestä ollut löytynyt, joten perustelin etsintäsuunnitelman muutoksen sillä, että minulta oli jäänyt epähuomiossa oikeaa puolta liikaa läpikäymättä. Sain sitten ottaa toisen keskilinjan ja minun piti suunnistaa sen alkuun alueen ulkopuolella. Ihmeen kaupalla tämäkin onnistui ja jatkoin koiran lähettelyä, kunnes 20 min etsintäaika tuli täyteen. Valitettavasti siis toisen maalimiehen jääminen maastoon hylkäsi suorituksemme. Maalimies oli tiheässä nuoressa kuusikossa hyvin lähellä keskilinjaani ja olin ohittanut kuusikon molemmilta puolin, mutta enpä ollut lähettänyt Helviä varsinaisesti suoraan kuusikkoon... En tiedä oliko Helvi haistanut maalimiehen ja sekoittanut sen meidän muiden hajujen joukkoon ymmärtämättä, että se pitäisi ilmaista (ei olla pitkään aikaan otettu treeneissä lähi-maalimiehiä) vai eikö se ollut lainkaan saanut hajua maalimiehestä kun kelikin oli aivan tyyni vai eikö se vain halunnut ilmaista sitä (kenties ekan ilmaisun palkattomuudesta johtuen). Luulisin, että olisin nähnyt koirasta, jos se olisi maalimiehen bongannut mutta jättänyt ilmaisematta, kyllä sen elekieli niin kovasti muuttuu.

Kokeesta jäi hylsystä huolimatta hyvä mieli. Olen varmaan kasvanut ihmisenä ;) Tuomari oli todella mukava, vaikka Tapio Toivola Palveluskoiraliiton puheenjohtajana aluksi vähän hirvitti - herran pelko nääs - mutta hän oli metsässä ikään kuin yhteistyössä kanssani sen sijaan että olisi ollut arvostelemassa, sellainen tunne minulla oli metsässä liikkuessani. Sain parannusehdotuksia ja hieman odottamattomia kehujakin, kun kuulemma hyvin osaan kartan ja kompassin kanssa maastossa liikkua. Lisäksi raskasrakenteisen koiran kanssa kannattaisi kuulemma aina käyttää kahta keskilinjaa.