Pekulle kokeiltiin 10.12. alkaen Neurontinia leikatun takajalan liikkeen pieneen epäpuhtauteen kivun poissulkemiseksi. Neurontinin vaikuttavana aineena on gabapentiini ja sitä käytetään yleisesti nivelrikon hoidossa. Tiedossa oli, että lääke voi aluksi aiheuttaa tokkuraisuutta, kunnes elimistö tottuu siihen. Peku alkoi jouluaaton aattona läähätellä ja oli vähän kuutamolla seisoskellen "omissa maailmoissaan" ja tilanne paheni sillä tavalla, että aattona Peku oli lihaksiltaan jäykkä ja jäykemmäksi vain meni. Joulupäivänä koira muistutti jo sahapukkia ja lisäksi löysin sen rintakehästä kovia paukamia, jotka osoittautuivat lähemmän tarkastelun tuloksena mustelmiksi. Etenkin selkälihakset olivat aivan hellänä ja jo kevyt kosketus sai Pekun värähtämään. Myös turvotusta alkoi ilmestyä etenkin etutassuihin, mutta myös yleisenä pöhöttyneisyytenä. Neurontinin pakkausselosteesta löytyikin mahdollisten haittavaikutusten listalta näitä Pekun oireita ja epätavallisten mustelmien muodostuminen oli mainittu otsikon "Nämä oireet saattavat olla vakavan reaktion ensimmäisiä merkkejä, ota heti yhteys lääkäriin" alla.

Ensimmäiseksi soitin Univetin 24/7-eläinsairaalaan Vantaalle, josta sanottiin, että lääkettä ei saa lopettaa yhtäkkiä ja minua neuvottiin vähentämään annostusta vähitellen. Hoitaja sanoi myös, että voinhan tuoda koiran sinne näytille, mutta että päivystysaikaan potilaat hoidetaan saapumis- tai kiireellisyysjärjestyksessä ja ruuhka on kova eivätkä he sille kuitenkaan oikein mitään voi tehdä - täytyisi vain odotella lääkkeen poistumista elimistöstä ja sitä myöten haittavaikutusten loppumista. Peku kuitenkin söi, joi ja teki tarpeensa normaalisti, joten päätin pysyä kotona jos ei tilanne pahene, automatka kun olisi kaiken lisäksi tehnyt varmasti todella kipeää. Ystävilleni soiteltuani olin monelta saanut mielipiteen, että lääkekapseleita ei ole tarkoitettu puolitettavaksi, joten soitin vielä lääkkeiden asiantuntijoille eli apteekkiin. Kotkan päivystävän apteekin farmaseutti ei suostunut kiireessään ottamaan mitään kantaa, kun kerroin kyseessä olevan eläimen. Miian kehotuksesta älysin soittaa Yliopistollisen apteekin lääkeneuvontaan, joka on aina avoinna ja sieltä saikin aivan upeaa palvelua! Sain ohjeen lopettaa lääkityksen ilman muuta heti, koska Pekun oireet olivat rajut eikä se ollut syönyt lääkettä kauaa aikaa ja annostuskin oli suht pieni (2 x 300 mg / vrk).

Viimein koitti arki ja sain Pekulle ajan Kouvolan Univetista. Eipä ollut eläinlääkäri moisia oireita ennen nähnyt ja hän kuulemma paljon hoitaa gabapentiiniä käyttäviä koiria. Toinen, sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri kävi myös katsomassa mustelma-aluetta, mutta ei pitänyt sitä epäilyttävänä mihinkään muuhun sairauteen. Verikoe osoitti maksa- ja munuaisarvojen olevan kunnossa, mutta tulehdussoluarvojen ja etenkin CRP:n olevan huomattavan korkealla (normaali CRP koiralla alle 20, Pekulla 155). Eläinlääkäri sanoi, että jos nyt olisi kesä, hän epäilisi ilman muuta koiraa pistäneen kyy! Diagnoosiksi kirjattiin epäilty lääkeainereaktio ja ensihoitona Pekulle tiputettiin suoneen kortisonia ja annettiin antibioottipistos. Hieman ottaa päähän Vantaan Univetin reagoimattomuus, koska Pekun hoito olisi voitu aloittaa jo kaksi päivää aiemmin... Olisi varmaan itse pitänyt osata vaatia enemmän.

Jatkohoitona Pekulle määrättiin antibioottikuuri kotiin ja minulle ohjeet soittaa joka päivä nyt ennen vuoden vaihteen pyhiä klinikalle Pekun voinnista. Pää koiralla oli selvinnyt jo vuorokausi lääkkeen lopettamisen jälkeen ja selän lihasten kipeys siten, että kosketusta ei enää kavahdettu. Eilen sitten soittelin, että vasen tassu on edelleen turvoksissa ja liikkuminen vielä vaikeaa luultavasti lihaskivuista johtuen, niin eläinlääkäri soitti puhelinreseptin apteekkiin kortisonikuurista. Mustelmat ovat alkaneet sulaa pois ja tänään aamulla Peku käveli jo vuorotahtia etujaloilla, kun se tähän saakka on kävellyt sellaista erikoista ns. katkokävelyä. Toivottavasti paraneminen nyt tapahtuisi ripeästi ja suotuisasti!