Vuoden 2016 alku oli hyvin murheellinen Pekun kuoltua. Luopumisen tuska oli valtava ja ikävä on edelleen voimakas, mutta ei onneksi enää niin musertava. Päätös pennun hankkimisesta muutaman kuukauden suremisen jälkeen antoi jotain odotettavaa tulevaisuudelta ja Helvin puolen vuoden yksinäisyys päättyi juhannuksena Hildan astuttua remmiin. Valitettavasti Hildan elämän alkutaival ei ollut yhtä ruusuilla tanssimista, vaan jouduimme parantelemaan murtunutta leukaa heinä-elokuussa. Onneksi toipuminen oli nopeaa ja lopputulos niin hyvä kuin voi olla. Kolmea hammasta köyhempänä Hilda osoittaa tällä hetkellä mukavaa taistelutahtoa ja suurta ahneutta. Terveysrintamalta iloisia asioita ovat Hildan geneettiset statukset, jotka kertovat, että Hilda ei kanna landseerien CTP-verenvuototaudin geenejä perimässään kuten ei myöskään MD-taudin eli lihasrappeuman tai DM-taudin eli selkäydinrappeuman geenejä.

Uiminen on ollut Hildalle mieluista alusta alkaen, joten vesipelastushommat tulivat tutuksi jo parin kuukauden iästä lähtien. Tottelevaisuutta olen yrittänyt rakentaa luomalla hyvää suhdetta ja opettelemalla perusasioita, kuten perusasentoa, seuraamista, odottamista, luoksetuloa, esineiden pitämistä, maahan menemistä ja istumista. Unohtamatta tietenkään tavallisia arjessa tarvittavia juttuja, esimerkiksi harjausta, pesua, kuivausta, kynsien leikkaamista, hihnassa kulkemista, liikkumista eri paikoissa - paljon on pennulla maailmassa opeteltavaa! Jäljestystä olisi voinut opetella paljon enemmänkin, mutta muutaman kerran sentään pääsi Hilda haistelemaan ihmisen jälkiä ja pari kertaa verijälkeä. Kahdessa mätsärissä käytiin harjoittelemassa kaunista kehäkäyttäytymistä ja taidot testattiin sitten joulukuussa Helsingin messukeskuksen suuressa Koiramessut-tapahtumassa. Pentuluokan näyttelyssä Hilda kävi siis yhden kerran ja sai lupaavan arvostelun, kunniapalkinnon ja rodun parhaan pennun palkinnon. 

Helvi on ollut terve ja hyvinvoiva, ainoastaan helmikuussa kävimme eläinlääkärissä poistamassa selästä ja etujalasta patit, jotka osoittautuivat harmittomiksi karvatupen kasvaimiksi. Teetin syksyllä Helvistä MD- ja DM-geenitestit ja molemmat olivat puhtaat eli Helvi ei kanna kyseisiä geenimutaatioita. Näyttelykäyntejä tein Helvin kanssa vuoden aikana Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa juoksimme kehässä kahdeksan kertaa, joista Helvi oli PN1 kahdesti, PN2 kerran ja PN3 kolme kertaa - lisäksi vielä erikoisnäyttelyssä valioluokan neljäs, kun luokassa oli kaikkiaan 13 narttua ja Helvi oli vanhin! Uskomattoman hienosti :) Tästä lähtien Helvi esiintyy veteraaniluokassa täytettyään joulukuussa 8 vuotta. Ruotsissa heti alkuvuodesta Helvi sai yhden sileän ERI:n ja toisena päivänä PN3-sijoituksen ja kesäkuussa sitten Ruotsin sertin eli muotovalion arvon. Samalla Helvistä tuli myös Pohjoismaiden muotovalio, koska Suomen ja Norjan MVA:t olivat jo plakkarissa. Viimein sain Helvin myös vietyä jalostustarkastukseen! Säkäkorkeudeksi mitattiin 68 cm ja erinomaisia olivat sukupuolileima, pään koko, kuonon pituus, kirsu/sieraimet, huulet, purenta, hampaat, kuononselkä, kirsupigmentti, huulipigmentti, korvien kiinnitys, rintakehä, eturinta, lavat, kyynärpäät, luusto, lantio, hännän kiinnitys, häntä, polvikulmaukset, kinner, kinnerkulmaukset ja luonne. Erittäin hyvää oli pään yleisilme, yleisvaikutelma, koko, kuonon leveys, alaleuka, otsapenger, silmien väri, silmäluomet, kallo, korvien koko, kaula, olkavarsi, eturaajojen asento, ranteet, käpälät, selän pituus, takaraajojen asento, lanneosa, sivuliikkeet, askellus, liikkeet edestä, liikkeet takaa, karvanlaatu ja rungon väritys. Hyvän puolelle jäi mittasuhteet, silmät ja selkä. Näiden lisäksi arvioitiin turkin kunto ja yleiskunto, jotka olivat normaaleja molemmat.

TOKO-kokeissa osallistumisia kertyi vuoden mittaan viisi kappaletta, mutta tulokseen saakka ei näissä kinkereissä päästy. Olisihan se hienoa saada landseerille tulos voittajaluokasta ensimmäistä kertaa vuosikausiin, nimittäin ainakaan oman reilun 10 vuoden rodun harrastamiseni aikana ei ylimmistä luokista ole lansuilla tulosta ollut. Helvi tykkää tokoilusta ja osaa aika hyvin VOI-liikkeet, haasteena on osaamisen esille tuominen kokeessa. Täysin uutena lajina v. 2016 tuli kuvioihin mukaan rally-TOKO, jonka ajattelin sujuvan tokon pohjalta ihan tuosta noin vaan ja niin se koiralta sujuikin, ohjaajan mokaillessa suurimmat pistemenetykset. Alokasluokka meni läpi kolmella koekäynnillä ja koulutustunnuksella RTK1 voin halutessani jatkaa harrastamista avoimessa luokassa. Viimein sain toteutettua pari vuotta muhineen idean jälkikokeesta Ruotsissa ja johtotähtenä ajatus "osaahan se jäljestää" suuntasin kokeeseen ihan vanhoilla pohjilla vailla minkäänlaista harjoitusta. Luultavasti parempi niin, sillä koira oli innoissaan jäljestä ja hieno työskentely palkittiin Ruotsin jäljestämisvalion arvolla.

Helvin harrastuskoiran ura kruunattiin ihan kunnolla kesällä, kun se saavutti kaksi ykköstulosta valioituen VEPE-valioksi ja maailman ensimmäiseksi kolmoisvalioksi lansujen joukossa! Koska kesä oli vasta alussa ja jotain piti keksiä, niin keksinpä sitten harjoitella Ruotsin vepe-liikkeitä. Ne sujuivat sen verran kivasti, että kokeisiin osallistuminen alkoi muuttua vitsistä faktaksi ja neljännellä yrittämällä pisteitä tuli vepe-sertiin oikeuttava määrä. Kirsikkana kakun päällä Helvistä tuli myös Ruotsin vesipelastusvalio. Kertakaikkisen upea harrastusvuosi takana! Olen äärettömän kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut koirien ja koiraharrastamisen myötä elämääni ja kokemuksien kirjaan :)