Koska matkailu avartaa ja reissussa on kiva rähjääntyä, niin suuntasin ystävän kanssa Liettuan kolmipäiväisiin kv-näyttelyihin. Mukaan matkalle lähti Hertta ja Hertan tuleva sulhasmies Huuru. Hilda meni hoitoon poikansa Hansun kotiin - lapsistaan ei vaan pääse eroon ;) Ei vaan, Hilda ja Hansu tulivat kuulemma loistavasti juttuun ja Hansu kunnioitti äitiään. Hilda pääsi Repovedelle patikoimaan 

Ja oli häntä myös ihan pikkuisen hemmoteltu, kun sohvalla sai makailla... (kuvat: Päivi Lehtinen)

Disa ja Huuru tulivat meille keskiviikkona yöksi. Kävimme koirien kanssa metsälenkillä ja pakkasimme auton mahdollisimman valmiiksi, koska lähtö kohti Vuosaaren satamaa koitti aamuyöllä, herätys klo 2.30. Laiva-aamiaisen jälkeen jatkoimme unia torkkuen Finbo Cargon mukavissa löhötuoleissa Viroon saakka. Torstai meni autossa istuen, muutamalla pysähdyksellä kunnes illalla olimme perillä Vilnassa. Taisi olla heti ensimmäinen pysähdys, kun huomasin Hertalla alkaneen juoksun... Onneksi Huuru on fiksu uros, joka ei turhia kohkannut kun aika ei ole oikea. Näin ollen majoitus samassa hotellihuoneessa sujui erinomaisesti, koirat olivat rauhallisia eikä Huurulta kadonnut edes ruokahalu! Pentuhommiin pariskunta pääsee sitten vasta seuraavan juoksun koittaessa.

Perjantaina lansukehä oli klo 11 ja menimme hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen näyttelypaikalle LitExpo-halliin. Tuomarina meillä oli ruotsalainen Bo Skalin, joka olikin puhelias tuomarismies; kertoili mm. että on asunut seitsemän vuotta Suomessa ja kysyi onko Nygårdin Tainalla vielä landseereja ja Taina on kuulemma hänet lansutuomariksi kouluttanut ja mainitsi myös, että Suomessa on parempia lansuja kuin hänen kotimaassaan Ruotsissa... Niin ja palkitsi hän toki ensin meidän koiramme, molemmista tuli heti ekana päivänä Liettuan valioita, kun saivat N-palkinnot (Winner) eli niin sanotut isot sertit, jollaista laatua riittää yksi kun koira on jo ennestään Suomen muotovalio. Olipa kiva, että jo ensimmäinen näyttely antoi toivotut tulokset! Hertta ja Huuru saivat lisäksi luokkasertit (niitä vaaditaan valioitumiseen kolme kappaletta, on siis vaihtoehtoinen tapa valioitumiseen) ja saivat myös CACIB:t, jota Hertalle myös toivoin tältä reissulta. Lisäksi koska Hertta on jo Viron ja Latvian valio, tuli siitä täten myös Baltian muotovalio :) Alla tuoreen valion poseeraus korokkeella, on se kyllä aika vähässä karvassa...

Tässä toivottavasti tulevat pentueen vanhemmat kimppaposeerauksessa, molemmat kuvat otti Disa Leppä

Kävimme lounaalla georgialaisessa ravintolassa ja sitten koirien kanssa lenkkeilemään kun vielä valoisaan aikaan ehti. Menimme patikoimaan jonkunlaista näköalareittiä ja sinne kuului useita kertoja laukauksia...? Onneksi ei ole laukausarkoja koiria, kumpikaan ei reagoinut millään tavalla. Loppuilta kului hotellihuoneessa lepäillen ja tapaksilla herkutellen.

Lauantainakin kehä oli klo 11, tuomarina tällä kertaa espanjalainen Carmen Navarro Guisado. Tämä tuomari kysyi lisäselvennystä Hertan hammastodistuksesta, pyysi minua näyttämään ja selittämään tarkemmin. Lauantaina ja sunnuntaina landseereja oli kolme, sillä meidän lisäksemme Helvin kasvattaja Elena oli ilmoittanut juniorinartun, jolla oli sama nimi Indira Grafika kuin Helvin emällä. Elena ei itse ollut paikalla, vaan joku hänen hommaamansa handleri. Tulokset olivat hyvät myös tässä näyttelyssä, Hertta VSP luokkasertillä & CACIB & N ja Huuru ROP samoilla kuorrutteilla. Kirjallisia arvosteluja ei muutes jaettu, joten sen tarkempaa tietoa ei ole. 

Tarkoitus oli käydä vain kevyellä lounaalla ja illalla sitten syödä vähän fiinimmin, mutta kauppakeskuksessa vastaan tullut Vapiano oli vastustamaton eikä se pasta carbonara + mascarpone-jälkiruoka nyt ihan kevyt ollut :D Oli pakko ottaa pieni välikuolema hotellilla, sitten pimeän tultua lähdimme Vilnan vanhaan kaupunkiin ihastelemaan jouluvaloja ja -markkinoita. Koirat olivat mukana kaupunkikävelyllä ja Huuru kävi kakalla presidentin takapihalla. Sitten kun alkoi tuntua, että voisi jotain syödä, veimme koirat autoon ja illallistimme oikein maukkaat annokset liettualaiseen ruokaan keskittyvässä vanhan kaupungin ravintolassa. No en nyt tiedä oliko oma annokseni (kanaa cordon bleu) kovin liettualainen, mutta hyvää oli ja natkut pikkuperunat valkosipulidipin ja hapankaalin kera aivan ihania. Jälkiruualle vaihdoimme paikkaa kahvilaan, jossa valinnan vaikeus upeiden kakkujen parissa ja lopuksi lautaselle päätyi pistaasikakkua. Oli hyvä siirtyä mahan viereen maate.

Sunnuntaina tuttuun aikaan klo 11 kehään, jossa tuomaroi puolalainen Janusz Opara. Kukaan näyttelyn tuomareista ei muuten ollut minulle entuudestaan tuttu. Hänkin piti koiristamme ja kolmannen kerran sama setti koirille, Huuru ROP lisukkeilla ja Hertta VSP lisukkeilla.

Pyysin kehäsihteeriä nappaamaan meistä kuvan tuomarin kanssa:

Matkamuistoksi saimme läjän ruusukkeita, mutta vain yhdet pokaalit. Näillä arvosteluilla Suomen näyttelyistä olisi saanut aikamoisen kasan pokaaleja, mutta Liettuassa eri meininki. ROP/VSP sai kahdesta näyttelystä ruusukkeen ja yhdestä pokaalin, CACIB:sta sai vain ruusukkeen ja samoin luokkasertistä. Eihän kukaan tavarapalkintojen takia näyttelyissä käy, mutta minusta ne ovat kivoja muistoja. Näyttelyn jälkeen lähdimme ajamaan Riikaan seuraavaksi yöksi. Yöpymisen jälkeen ajoimme sitten loppumatkan Muugaan, iltapäivällä laivalla Suomeen ja illaksi kotiin. Onnistunut reissu kaiken kaikkiaan!