Marraskuun loppupuolella sain vielä Hildalle kisapaikan rally-tokoon Lappeenrantaan. Kirsi Petäjän

tekemä rata tällainen:

Ekalta kyltiltä tuli -1 epätarkkuudesta, mutta en osaa sanoa, mikä oli epätarkkaa. Luultavasti joku pieni yhdenaikaisuusvirhe. Oikealla tehtävässä pyörähdyksessä hidastin kulkuani, josta -3 ohjaajavirhe. Tahaton sellainen. Seuraavassa peruutuksessa vinoudesta -1 ja kontrollin puutteesta (koiran osumisesta ohjaajaan) -1. Seuraava kyltti piti uusia, kun Hilda alkoi kääntyä väärinpäin. Siis saksalainen täyskäännös koira oikealla. Johtui varmaan epäselvästä ohjauksestani, huolimattomuutta... Vielä yksi -1 mahtui joukkoon, kun koiran peruutuksessa ohjaajasta poispäin Hilda pysähtyi kerran. Kaikkiaan 90 pistettä sadasta mahdollisesta ja kommenttina tuomarilta, että taitavaa menoa. On se taitava, oman toimintani kanssa minun pitäisi osata olla vielä tarkempi.

Pari kertaa jäljestimme marraskuussa ja Hilda teki todella hienot jäljen nostot janalta! Hertta harjoitteli ihan perusjuttuja, kulmia ym. Tässä Marja Kurkelan ottamassa vauhtikuvassa Hertta juoksuttaa jälkitreenien päätteeksi hoitolapsiaan eli Uunoa, Helleä ja Hileä.

Taisi Hildalle sitten kuitenkin sattua karkureissulla, nimittäin reilun viikon kuluttua tapahtuneesta Hilda alkoi ontua toista etujalkaa. Kaisa hieroi sitä ja kovasti oli lihaksia jumissa, esim. hauislihas ja ylempi lapalihas. Nivelten taivutuksiin Hilda ei reagoinut eli lihasperäisenä pidämme vammaa tällä hetkellä. Liikunta on ollut hierontojen välillä rajoitettua eli ei vapaana lenkillä yhtäaikaa Hertan kanssa eikä muutenkaan riehumista Hertan kanssa vaikkapa kotipihalla. Yksi takapakki pääsi tulemaan, kun Hilda sitten kuitenkin revitteli itsekseen liikaa ennen kuin ehdin estää ja sen jälkeen se taas ontui vähän aikaa. Ties kuinka kauan kestää paraneminen jos lihas on revähtänyt :( Ja vaikeaa saada liikunnan rasittavuutta nostettua hiljakseen, kun koira kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja on muutenkin kova menijä. Juoksun se alkoi sinänsä sopivaan aikaan, että senkään takia emme voisi osallistua mihinkään rally-kisoihin. 

Tästä syystä minulla ei ollut vetokoiraa, kun Kotkan VEPE-lansut oli tilattu Eläintarvikeliike Tottakain joulutapahtumaan joulukuun alussa. Olin kuitenkin paikalla Hildan ja Hertan kanssa rapsutuskoirien roolissa ja Hertalle kokemus oli tosi hyväksi, kun siellä kävi paljon vieraita koiria. Hertan ensimmäinen reaktio näköpiiriin ilmestyvään koiraan kun on haukku. Tuolla se sai käydä tervehtimässä dalmatialaista, bernejä, tsekinpaimenkoiraa, collieta ja valkoistapaimenkoiraa ja kaikki ne menivät tosi hyvin. Hilda puolestaan toimi turvallisena ja neutraalina tutustumiskoirana leonbergin pennuille :)

Kasvattini saivat lisää terveystuloksia, kun Hertta ja Hansu kävivät silmäpeilauksessa. Molemmilla terveet silmät, Hertalle eläinlääkäri tosin mainitsi että makroblepharon (liian suuri luomirako) ei ole kaukana.

ylhäällä Hertta, alhaalla Hansu (kuva: Päivi Lehtinen)

pari treenivideota Ruukin hallilta; ensimmäisessä Hertta menee A-esteen ensimmäistä kertaa elämässään ja toisessa harjoitellaan hyppyä (videot: Kaisa Sormunen)

https://youtu.be/Vb02QkrjtJE

https://youtu.be/LXUuUMfiNas