Rankin koeviikonloppu, johon olen tähän mennessä osallistunut. Ei muuten, mutta metsässä tallaaminen kilometritolkulla kun tsiljoona hyttystä yrittää kupata kuiviin! Ja mieletön hiki virtasi, vaikka lämpötila pysytteli 20 alapuolella, mutta takkivalinta oli epäonnistunut. Takki kuitenkin piti olla em. hyttysten takia, mutta minulla ei ole sellaista hienoa hengittävää urheilutekstiiliä. Lauantaina siis teimme jäljet pareittain, minä tein parini kanssa AVO-jäljen (väh. 900 m) ja VOI-jäljen (väh. 1200 m) ensin suunnistimme ja merkitsimme jäljet, sitten veritimme ne. Sunnuntaina oma jälki ajettavana, tehty jälki opastettavana ja purettavana. Kävi arpaonni, sillä Helvi sai koejäljeksi jäljen numero 2 ja minä olin tehnyt jäljen numero 3. Saatoin siis aamun rykäisyn jälkeen mennä kotiin huilaamaan pariksi tunniksi ennen tulosten julkistamista. MEJÄ-koepäivät ovat pitkiä, tässä kokeessa oli 18 koiraa ja 3 tuomaria, aloitimme aamulla klo 8.00 ja palkinnot jaettiin klo 16.30 ja se oli kuulemma hyvissä ajoin lopetettu...

Itse kokeesta sitten. Ensin oli laukauksensietotesti, jossa ammuttiin haulikolla. Koirat sidottiin jälkinarusta puuhun ja jätettiin ilman käskyä ohjaajien poistuessa noin 10 m päähän. Ajattelin jo, että Helvi hylätään tässä kohtaa, kun säännöistä olin lukenut, että koira, joka hakee turvaa ohjaajastaan, hylätään. Helvi siis laukauksen kajahtaessa vähän säpsähti ja katseli taivaalle (?Luuliko olevansa lintujahdissa - jossa ei siis tosiaankaan ole koskaan ollut?) mutta sen jälkeen alkoi riekkua ja kiskoa minua kohti. Tässä vaiheessa tuomari kuitenkin sanoi, että lähdetään kaikki metsään, joten ilmeisesti Helvin reaktio ei johtunut pelosta. Jännitti aika kovasti oman koiran suoritus, pakko myöntää. Onneksi mitä hiljaisempi ohjaaja jäljellä, sitä parempi. Tuntui, että en olisi osannut käskeä koiraa tekemään yhtään mitään, että mitään ymmärrettävää sanaa ei olisi suusta tullut. Lähdössä saa ohjata 10 m verran, minä en ole sitä treeneissä tehnyt, joten en kokeessakaan ruvennut sen kummemmin ohjaamaan, ainoastaan pidin jälkinarun lyhyemmällä pikku hiljaa pidentäen. Helvi jäljesti aaltoillen jäljen tuntumassa molemmin puolin ja silloin tällöin huomasin sivusilmällä piilomerkin, joten antoi helpotusta, että ehkä tässä ihan hyvin jäljellä ollaan. En muistanut ollenkaan miten Helvi meni kulmat ja ajattelin jo, että se oikaisi ne ja pieleen meni. Todellisuudessa Helvi oli jäljestänyt ne siististi, mutta ei merkannut makauksia juurikaan, niin ei jäänyt minun jännittyneeseen mieleeni. Yhtäkkiä vaan tajusin, että nyt ollaan jo toisella suoralla ja nyt ollaan jo kolmannella suoralla. Lopuksi luulin, että Helvi oli mennyt kaadosta ohi, mutta sitten se yhtäkkiä olikin kaadolla ja heilutti häntää ja jotain puuhasi siellä pää alhaalla, en nähnyt kunnolla kun jäin liinan mitan päähän tuomarin kehotuksesta. Siinä se - ei tuomarilta mitään kommenttia miten sujui (ainoastaan sen tiesin, että yhtään hukkaa ei tullut) ja sitten heti perään opastamaan oma jälki. Jännää sekin, mutta olin jättänyt merkkejä niin runsaasti, että tiesin varmasti koko ajan missä jälki meni. Eikä paljoa tarvinnut tietääkään, kun jäljen veti hyvä koira, joka tiesi tasan tarkkaan missä jälki meni.

Iltapäivällä sitten saimme tulokset ja olen tosi iloinen, kun Helvi sai AVO-1 tuloksen! Uumoilin, että koe meni hyvin (paitsi kulmien kohtaloa jännitin) mutta tosiaankaan en tiennyt millaista jäljestystä MEJÄ-tuomarit arvostavat. Tuomarikertomus oli lyhyt, mutta ytimekäs: Hyvä lähtö. Koira jäljestää mukavaa vauhtia, maavainua käyttäen. Koira etenee jäljen molemmin puolin aaltoillen koko matkan. Kulmat löytyvät, mutta eivät kauheasti kiinnostaneet. Kaadolle tultiin sivusta ja se kiinnosti. Hieno suoritus. Osa-aluepisteet löytyvät kotisivuilta Helvin koetuloksista. Tulos lämmittää mieltä eritoten siksi, että Helvi ei ole ajanut yhtään puhdasta verijälkeä tänä vuonna. Kerran se ajoi Pekun jälkeen saman jäljen, mutta siinä se treeni sitten oli. Tarkoitukseni oli tehdä kenraali tuossa reilu viikko sitten, mutta hukkasin itse merkkaamani jäljen, ei merkin merkkiä missään näkyvissä, vaikka kiertelin aika lailla ja ne tsiljoona hyttystä kimpussa. En sitten viitsinyt tynkää jälkeä esitellä Helville, vaan jätin asian sikseen.