Viime vuoden tapaan kokoonnuimme Verlaan treenaamaan vesipelastusta yhdessä Kouvolan porukan kanssa. Sää ei suosinut suuremmin, vaan kylmä oli satunnaisista auringon pilkahduksista huolimatta, mutta sellaista se tuppaa olemaan kesäkuun alussa. Ulkomaalaisvahvistuksena mukanamme oli Aili Kivinurm Virosta, joka kertoi meille sikäläisistä vepe-liikkeistä ja kokeilinkin niitä Helvin kanssa. Osa ylimmän luokan liikkeistä on lähes samoja kuin Suomessa on tai on ollut, mutta osa on ihan erilaisia. Kahdessa seuraavassa kuvassa Helvi harjoittelee Suomen sääntöjen uutta VOI-liikettä pelastusrenkaan hakua.

Ja muutama kuva Helvistä hukkuvan pelastuksessa, näissä kuvissa oikeastaan ihannesuoritus koiralta, kun Helvi kiertää hukkuvan oikein hienosti. Hukkuvan pitäisi kylläkin olla kasvot koiraan päin ja minun olisi pitänyt antaa narua lyhyemmin, koska mitäs jos Helvi olisi toisessa kuvassa näkyvästä asetelmasta kääntynyt hukkuvan ja renkaan välistä tiukasti takaisinpäin?! Hukkuva olisi varmaan ollut nipussa naru ympärillään enkä tiedä miten olisi sitten saanut renkaasta kiinni. No kai se silläkin tyylillä olisi rantaan tullut noudetuksi :D  

Hildan kanssa harjoittelen kaikenlaisia liikkeen osasia tai kokonaisia liikkeitä sovellettuina luokkarajoista suuremmin välittämättä. Tarkoituksena on, etten kangistu kaavoihin ja että Hildalle tulee hyvät perusvalmiudet monipuoliseen osaamiseen. Tämä voi tarkoittaa, että valmius alokasluokkaan ei tule niin nopeasti, mutta toivottavasti tavoitellut siirtymät luokkien välillä ovat sujuvampia kuin jos harjoittelisimme luokka kerrallaan eikä mitään liikkeitä tarvitse ns. opettaa uudelleen. Esimerkiksi hukkuvan hakemisen opetan Hildalle alusta asti valjailla tehtäväksi liikkeeksi dummyn sijaan, vaikka todennäköisesti Hilda hakisi hukkuvan jo nyt alo-tasoisesti jos hukkuva läiskyttäisi dummya vedessä. Tässä kuvia Hildan harjoituksista Verlassa - kuvaajasta ei Verlan kuvien osalta ole varmuutta, kun kamerani oli vuorotellen milloin kenelläkin.

vientitreeniä, esineenä alusta alkaen köysi

veneen hakua sekä veneestä että rannalta lähtien

Käytän Hildalla uimaliivejä, kun sen tekniikka on ainakin vielä niin huono: kiire on ja hartiavoimin tehdään töitä eteenpäin pääsemiseksi, jolloin perä vajoaa

Maalitolppien väliin tuleminen pitäisi opettaa kotiläksyinä... Samoin pitotreenit, koska Hilda usein pudottaa tavarat suustaan jalkojen osuttua pohjaan.

Seuraavana perjantaina lähdimme näyttelyreissulle Latviaan ja Viroon viikonlopuksi. Laura & Uho, Jonna, minä & Helvi & Hilda mahduimme kaikki Hiaceen ja Tallinkin laiva vei meidät Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta ajelimme nelisen tuntia Riikaan, jossa hotelli osoittautui varsin kivaksi, mutta parkkialue hieman arveluttavaksi ja etenkin sen henkilökunnan kanssa kommunikoiminen haasteelliseksi. Uskaltauduimme kuitenkin jättämään koirat + auton siksi ajaksi, että kävimme ravitsemassa itsemme suht nopeasti, ennen kuin vartiokoira otti parkkipaikan yön ajaksi haltuunsa :D 

Lauantaina aamusta ei ollut kiire mihinkään, koska kehä alkoi vasta iltapäivän puolella. Hildalla ei tosiaan ollut mitään kiirettä esimerkiksi pissata, koska se oli suorittanut toimenpiteen edellisen kerran noin 15 h aiemmin pysähtyessämme heti Latvian puolelle pystytetyssä uudessa Super Alkossa... Yritin siis kusettaa koiraa, mutta ei sille kelvannut hotellin korttelissa olevat pienet viheralueet yksittäisten puiden ympärillä, vaikka kuinka kävelytin sitä. No, näyttelypaikkana olleen messuhallin lähellä oli sitten suurempi puisto, jossa kävimme koirien kanssa pyörimässä ja se kelpasi sitten Hildallekin rakon tyhjennykseen. 

Riian näyttelystä minulla on vain yksi kuva, koska hallissa oli huono valaistus kuvaamiselle ja Jonna oli apukäsinä koirien kanssa, tytöt kun olivat peräjälkeen meidän kolmen ollessa ainoita osallistujia rodussa. Siis Hildan kanssa kehässä, kuva Jonna Salomaa:

Hildan arvostelu liettualaiselta Livija Zizevskeltä: Medium size and bone, good format, good proportioned head, little bit light eyes, good set neck, strong topline, shallow in chest, good front, strong rear and angulation, good balanced movement, good coat and temperament. Arvostelu oli siis hyvä ja Hilda sai Latvian juniorivoittajan tittelin! 

Helvin arvostelu excellent type, well boned, excellent proportions, nice head, strong body, excellent front, strong rear angulation & croup, good balanced movement, excellent temperament & coat tuotti Helville Latvian veteraanivoittajan tittelin ja Latvian veteraanivalion arvon :) Tytöt juoksivat molemmat paras narttu -kehässä ja Hildan osaksi jäi PN2 Helvin viedessä voiton ollen PN1 ja ROP sekä ROP-VET. Ei muuta kuin pystit ja ruusukkeet autoon, toimistoon ilmoitus, ettemme jää loppukehiin ja sitten hieman shoppailua ennen ajomatkaa Tallinnan suuntaan.

Ingridin luokse Raasikuun saavuimme vasta myöhään illalla, niinpä saunan jälkeen hetki seurustelua, koirien huoltoa ja nukkumaan. Aamulla suuntasimme lansujen erikoisnäyttelyyn, jonne olikin ilmoitettu kuulemma Viron mittapuun mukaan ennätyspaljon koiria, 25 yksilöä. Meillä oli oikein näyttelyteltta mukana, jonne koirat majoittuivat häkkeihin - myös Hilda, vaikka pientä vastarintaa oli havaittavissa. Oli hienoa tavata Helvin kasvattaja, jonka olin nähnyt viimeksi vuonna 2011 Liettuassa. Vaikka meiltä puuttuu yhteinen kieli, niin kyllä sen ymmärtää, miten ylpeä hän on Helvistä :) Vielä hienompaa oli nähdä Helvin isä ja juoksuttaa veteraanikehässä tytärtä yhdessä isän kanssa! Hyvin harvinaista! Monte on muutaman kuukauden yli 10-vuotias ja niin vain papa vei voiton tyttärestään ja kaikista muista uroksista ollen näyttelyn paras uros ja VSP!! 

(kuva: Jonna Salomaa)

Erkkarissa tuomaroi virolainen Aire-Piret Pärn ja arvostelut olivat viroksi, joten Ingridiltä kysellyn perusteella vapaa suomennos Helvin arvostelusta: Hyvä tyyppi ja koko. Feminiininen pää ja ilme. Kaula voisi olla hieman pidempi. Ylälinja vakaa, luultavasti iästä johtuen (?) Oikeanlainen eturinta ja rintakehä. Hyvä alalinja. Erittäin hyvät liikkeet. Valkoinen väri voisi olla puhtaampi ja karvan laatu rodunomaisempi. Helvi siis VSP-VET ja kymmenestä nartusta PN3!

Tässä Viron lansuyhdistyksen kuvakollaasi. Marmatin vähän Ingridille, kun Helviltä puuttui ne kaikkein eniten arvostamani valionarvot vepestä ja jäljestyksestä ;) 

Hildan arvostelussa näytetään keskittyneen huonojen puolien esille tuomiseen, sillä siinä sanotaan suunnilleen, että 14 kk vanha, hyvä koko ja mittasuhteet ikäisekseen ja feminiininen pää, mutta ilmeen pilaa jotkut valkoiset jutut (?) ja vaaleat silmät. Ylälinja on köyry, koska koiralta puuttuu lihakset ja se on äärimmäisen laiha. Eturinnan ja rintakehän tarvitsee kehittyä vielä vahvemmaksi. Hyvät liikkeet. Koiran pitää saada enemmän ruokaa ja liikuntaa. Kaikesta tästä huolimatta tuomari näki jotain hyvääkin Hildassa, sillä se oli luokkansa paras neljästä junnusta ja ainoa junioriluokan narttu, joka sai SA:n. Viron junnusertti tuli siis myös ja näyttelyn ROP-juniori. Yllätyin taas iloisesti :)

Suuret kiitokset mukavasta matkaseurasta ja kaikesta avustuksesta Jonnalle ja Lauralle - minun puolestani voidaan lähteä yhdessä reissuun toistekin ;)