VEPE-kausi alkaa olla lopuillaan, joten mieleen hiipi ajatus, että jos vielä Pekun kokeisiin veisi... Imatran Palveluskoirayhdistys mainosti kokeissaan olevan vielä tilaa, mutta olin juuri samaiselle viikonlopulle saanut Helville paikan MEJÄ-kokeeseen. Niinpä pienen aivoriihen jälkeen asia järjestyi ihanien ystävien ansiosta ja Peku matkasi Jaanan, Miian & Sulon kanssa Ruokolahdelle ja minä suuntasin Heinlahden metsiin. Jaana siis ohjasi Pekua ja vaikka tulosta ei tullut epäonnistuneen viennin ja maalilinjan ohitusten takia, oli Peku kuitenkin tehnyt muuten hommat. Ilmeisesti hieman hämillään oli koira ollut, kun ei totuttuun tapaan ollut haukkunut innoissaan veneessä odottaessaan - sitten kun haukku oli alkanut raikaamaan, olivat rannalla olleet huokaisseet helpotuksesta: Peku is back. Muutenkin se oli kuulemma käyttäytynyt oikein nätisti, ei ollut kiskonut Jaanaa perässään yms. Valitettavasti siruntarkistuksessa (jonka tuomari oli halunnut tehdä kaikille koirille) eräs landseer-uros oli päässyt omistajaltaan irti ja tullut Pekun kimppuun. Tilanne oli ohitse muutamassa sekunnissa, mutta Peku sai puremahaavan jalkaansa. Jouduin hakemaan sille antibiootit, koska koiran suussa on niin paljon bakteereja, että olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulehtunut. Loput kisasuunnitelmat menivät sitten siinä  

No Helvin koetta valmisteltiin lauantaina jälkien tekemisellä. Toivoin kokenutta paria, koska en ole aiemmin tehnyt voittaja-luokan jälkeä. Parini oli tosi mukava ja sain paljon hyviä vinkkejä. Jälkien tekeminenkään ei ollut yhtä rankkaa kuin aiemmin, johtuneeko vähän mukavammista maastoista ja viileämmästä ilmasta, eikä hyttysiäkään ole enää niin paljoa. Sunnuntaina sitten arvottiin jäljet ja Helvin jäljeksi tuli päivän viimeinen. Laukauksensietotesti meni OK, Helvi sähläsi siinä kun sidoin sitä puuhun, mutta kun jätin sen ja ammuttiin, niin se oli ihan nätisti paikoillaan. Odottelua vuorossa ja meidän vuoro tuli iltapäivän puolella. Annoin Helvin nuuhkia lähtömakausta ja sitten annoin jäljestyskäskyn. Jo siinä ohjausalueella Helvi lähti jäljestä sivuun ja pidin sitä ihan lyhyessä hihnassa ohjausalueen loppuun saakka. Nyt jälkikäteen täytyy sanoa, että olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa lähdössä eikä suinpäin lähettää koiraa. Heti aluksi Helvi tekikin sitten hukan: Marjastajien jalanjäljet näkyivät kosteassa sammaleessa ja ne menivät kohtisuoraan ylitse verijäljen. Helvi lähti sitten seuraamaan niitä. Palautuksen jälkeen tuli ensimmäinen kulma, joka oli katkokulma eli uusi juttu Helville. Se meni oikein kivasti, kun Helvi meni veretyksen loppuun saakka ja siitä kahdella rengastuksella löysi kulman ja jatkoi jäljestystä. Sitten Helvi jäljesti vähän aikaa hyvin, mutta sitten taas huolimattomasti ja innottomasti, se vaan lähti pois jäljeltä... Niinpä toinen hukka. Seuraavan kulman (joka myös uusi juttu, ettei kulmassa ole makausta) Helvi meni tarkasti, mutta sitten taas sunnuntaikävely jatkui ja Helvi hukkasi jäljen. Siinä vaiheessa tie meni ihan vieressä ja koira suuntasi sinne. Siihen keskeytyi meidän koe. Harmittaa tietysti, mutta ennen kaikkea kummastuttaa, että mikä sitä vaivasi?! Helvi on ollut aina tosi kiinnostunut verijäljestä ja mennyt tarkasti jäljen päällä. Jos nyt jotain pitäisi epäillä, niin luulen, että kuuma päivä (22 astetta lämmintä) ja pitkä odottelu tekivät Helvistä nuutuneen. Minulla oli vieläpä Tommin auto käytössä (kun Miia oli pakulla) niin Helvi ei ahtaassa paksissa rauhoittunut lepäämään eikä Audia saanut kovin hyvin viilennettyä, vaikka ikkunat olivat auki. Vertaa, miten rauhassa se aina makailee Transporterissa kun on viltti häkin päällä ettei tarvi tarkkailla ympäristöä ja ovi levällään ja vettä koko ajan tarjolla...

Hakua ollaan pari kertaa käyty harjoittelemassa. Ukkojen löytymisessä ei ole vaikeuksia, mutta Helvi on osoittanut vähän turhan itsenäistä päätöksentekoa "Tänne Päin Lähetettiin, Mutta Menen Tuonne, Koska Haistan Jo Tuolla Olevan Ukon" eli suoria pistoja ja hallintaa treeniohjelmassa... VEPE:ssä Peku alkaa osata myös kaikki voittaja-luokan liikkeet paitsi rannansuuntaista vientiä ei olla harjoiteltu. Mutta pitkä köysi menee hienosti veneelle ja liikkuvissa veneissäkin se on hyvin tajunnut veneen jahtaamisen. Helvi alkaa ehkä pikkuhiljaa nopeammin hyppäämään veneestä pois oman veneen hinauksessa jos oikein positiivisesti asiaa katsoo. Lisäksi olen alkanut herätellä Helviä tottelevaisuuden suhteen ja Pekukin on saanut tehdä vähän toko-juttuja tohkeissaan. Kerkesin myös paahtumaan roskiksessa yhtenä lauantaina, kun olin raunio-kokeessa talkoilemassa.