Ja me tietysti mukana! Elokuun viimeisenä lauantaina järjesti yhdistyksemme rodun erikoisnäyttelyn ja sunnuntaina vesipelastuskokeen Kuopiossa. Lähdimme Tommi, minä, Jaana & Ville jo perjantaina puolilta päivin ajelemaan Savoon. Mukaan pakattiin myös Helvi ja Jaanan "vääränrotuiset", Peku jäi tilan puutteen vuoksi porukoille hoitoon. Varaamamme mökki (Hiskin Tupa) oli aivan ihana, suosittelen lämpimästi jos tulee sinne päin asiaa! Tosin ajomatkaa mökiltä pelipaikoille oli puolisen tuntia, mutta meitä se ei haitannut. Erkkarissa oli mukava määrä koiria, lähes 70. Seurasin kehiä parhaani mukaan, mutta en tietenkään pystynyt aivan kaikkia katsomaan, kun piti hoitaa vähän sosiaalistakin puolta eli höpötellä tuttujen kanssa. Lisäksi olin luvannut esittää vepeporukassamme treenaavan Uunon, jonka kanssa sainkin juosta avoimessa luokassa erinomaisen edestä ja sijalle 2. Kävin päivän päätteeksi Uunon kanssa myös Washakie-kennelin kasvattajaluokassa, joka olikin ensimmäinen kertani kasvattajaluokkaa esittämässä ja mukava kokemus hieman pöllöilevistä uroksista huolimatta. Helvi sai tuomarina toimineelta leppoisan humoristiselta Jari Laaksolta ERI:n, mutta ei sijoittunut valionartuissa neljän parhaan joukkoon. Enkä ihmettele, Helvin turkki on aikamoinen turjake steriloinnin haittapuolena ja olihan se myös valioluokan vanhin narttu - missä luuraavat nämä pari vuosikertaa valioiden ja veteraanien välissä? Arvostelu oli kuitenkin hyvä: 5 1/2 v. voimakas, aavistuksen raskas narttu. Hyvä raajaluusto. Erinomainen rungon tilavuus. Tasapainoiset kulmaukset. Ylälinjassa hiukka pehmeyttä. Hyvä kallo. Täyteläinen kuono-osa. Kaula saisi olla kuivempi. Hyvät liikkeet. 

Sunnuntaina suuntasimme vepe-kokeeseen muutaman viikon harjoittelun jälkeen. Mitään ennakko-odotuksia ei taaskaan ollut, koska olen panostanut treeneissä ihan vaan motivaation kasvattamiseen ja hauskanpitoon. En siis osannut yhtään ennustaa, miten käy, kun mennään tosikkomaiseen kokeeseen ilman innostamisia. Ranta oli pitkälle matala, eli maalitolpille oli pitkä matka ja tämä koituikin osaltaan ensimmäisen liikkeen kohtaloksi. Nimittäin Helvi ei jostain syystä lähtenyt ekalla lähetyksellä viemään pitkää köyttä! En tajunnut kutsua sitä nopeammin takaisin, vaan annoin rauhalliselle lähtijälle aikaa lähteä. Sitten se kuitenkin stoppasi ennen maalia ja ehdin kutsua takaisin ja lähettää uudelleen, mutta 30 s. tuli tässä vaiheessa täyteen. Tämä tuli ihan puskista, koska Helvi on tähän saakka tehnyt pitkän köyden viennin hyvin, yhdellä käskyllä hitaasti mutta varmasti. Näin jälkeenpäin suoritusta miettiessä myönnän, etten ollut keskittynyt kovin hyvin. Olin voittajaluokan ensimmäinen, joten purkasin köyden kelasta, menin lähetyspaikkaan seisomaan ja annoin veneelle luvan lähteä. Helvi seisoi vierellä (yleensä se on perusasennossa) ja oli kaiken lisäksi vinossa veneeseen nähden. Miksihän en tajunnut korjata lähtöasentoa ennen kuin vastasin olevani valmis?!

Liikkuvissa veneissä lähetin melkein heti, kun veneet olivat lähteneet liikkeelle. Annoin lähtöön neljä käskyä, en halunnut jäädä odottamaan. Sitten kun koira oli vedessä, annoin vielä yhden käskyn köyden etsimiseen. Ajoitus oli sinänsä aivan nappisuoritus, koska vene oli ihan Helvin kohdalla kun se oli uinut sen parikymmentä metriä. Valitettavasti koerannassa oli aika kova tuuli ja ohituksia tuli rutkasti, Helville tässä liikkeessä kolme metriä. Olen vepeleirin jälkeen tajunnut nostattaa koiran virettä haukuttamalla ja hukkuvan pelastamisessa haukutin Helviä damille. Tässäkin liikkeessä annoin kaksi ylimääräistä käskyä lähetyksessä, jotta koira varmasti hyppää 30 s. kuluessa. Sitten varmistelin vielä parilla lisäkäskyllä, kun Helvi taas vilkaisi pari kertaa taakseen matkallaan hukkuvan luokse, sen mielestä ei ole kivaa, että minua viedään rantaan päin ja etäisyys välillämme kasvaa... No hukkuvan kanssa maalin ohitusta tuli kuusi metriä, vaikka annoin vielä yhden lisäkäskyn, ei vaan koira viitsinyt uida virtaa vastaan. Rannan suuntainen vienti oli ihan sähellystä minunkin osaltani. Helvi pudotti ensin damin suustaan veteen, sitten kun lähtöaika oli jo ylittynyt ja Helvi suostui hyppäämään, niin se hyppäsi ilman damia, no annoin damin veteen sille ja sitten vielä muutaman vienti-käskyn... Voi murhe tuota pudottelua, ollaan käyty mökillä hyppimässä laiturilta dami suussa ja se sujuu. Saiskohan koiraa haukuttaa damille veneessä ennen kuin vastaa olevansa valmis?! Tuo pudottaminen on niin outoa, kun Helvi on aina tykännyt pitää tavaroita suussa ja se tykkää kyllä vientiesineestään. Jotenkin vire vaan lässähtää, Helvi ottaa damin itse siinä kun sille ojennan, mutta kun annan käskyn, niin suu aukeaa. Joka tapauksessa koe meni parhaiten tähän astisista pisteiden perusteella, joten uskon ja toivon, että suunta on nousujohteinen. Tykkään ajatella positiivisesti!