Pääsin vielä toistamiseen tavoittelemaan Helvin kanssa VEPE-valionarvoa Tanskasta, kun siellä sattui olemaan koe kesäloman alkajaisiksi ja Tanska sijoittui suunnittelemamme lomareissun matkan varrelle sopivasti. Lähdimme siis Tommin ja koirien kanssa Turun satamasta laivalla Tukholmaan ja ajoimme seuraavana päivänä Sjellannin saarelle Slagelsen kuntaan Tanskaan yöksi. Koe oli Fynin saarella eli seuraavalla saarella Nyborgissa, heti Iso-Beltin sillan jälkeen ja olosuhteet olivat kuten Suomessakin juhannuksen aikaan hyvin tuuliset. Koepaikka oli siis aavan meren rannalla vanhan telakan alueella ja aallot olivat isoja meriaaltoja, jotka löivät rantaan niin kovasti, että esitin epäilykseni josko Helvi menee edes veteen... Kuva ei koko totuutta näytä, mutta koskaan ei meillä ole ollut sellaisia aaltoja!

Koesuoritus alkoi ryhmäliikkeellä, eli kolmen minuutin paikalla makaamisella koirat rannalla ja ohjaajat vesirajassa - en meinannut pystyssä pysyä, kun aallot löivät jalkoihin. Muuten Helvi suoritti liikkeen hyvin, mutta meni vasta toisesta käskystä maahan ja arvosanaksi tästä johtuen 9,5 (liikkeen kerroin on 2). Yksilösuorituksen ensimmäinen liike oli noutokapulan hakeminen sillalta lähtien. Koepaikalla kun ei ollut siltaa, niin liike toteutettiin veneestä lähtien - silta olisi tuulesta johtuen ollut varmaan helpompi lähtöpaikka tukevamman alustan takia, varsinkin kun Tanskassa veneen perään on tehty laveri, jolta koira hyppää (ei siis veneen pohjalta, johon suomalaiset koirat ovat tottuneet). Yksi avustaja piti venettä vedessä paikoillaan, kun tässä ei ole mitään määriteltyä matkaa rannasta. Helvi epäröi veneestä hyppäämistä ja annoin hätäpäissäni useamman lähtökäskyn, kun en tiedä kuinka herkästi Tanskassa tuomari keskeyttää (vrt. meillä 30 s. lähtöajan ylitys). Puukapulan Helvi haki hyvin ja minut oli viety sillä välin rantaan vastaanottamaan koiraa. Ohjaajan paikka määritellään kumimatolla ja siinä ympärillä saa liikkua noin metrin suuntaansa. Valitettavasti Helvi pudotti noutokapulan kahdesti ennen perusasennossa tapahtuvaa luovutusta ja kaiken kaikkiaan saimme tästä liikkeestä 7,5 ja kerroin on 3. 

Sitten siirryimme suorittamaan kokeen toiseksi tärkeintä liikettä eli 4-kertoimista veneen vetämistä. Aallokon takia vedessä oli yksi ylimääräinen toimitsija pitämässä venettä paikoillaan - Tanskassa ei siis käytetä mitään poijuja, josta soutaja pitäisi kiinni ja rannan mataluudesta johtuen toteutus onnistui näin. Helviä ei ylimääräinen tyyppi vedessä seisomassa häirinnyt, mutta veneestä hyppääminen vaati taas muutaman käskyn. Viime syksynä liike meni meiltä nollille, kun Helvi irrotti köydestä liian aikaisin ja nyt alkukesän olinkin harjoitellut ahkerasti sitä, että venettä vedetään tosiaan niin kauan kuin se suostuu liikkumaan. Ja jes, kun onnistui hienosti! Helvi veti köydestä niin kauan, että soutaja nosti käden ylös merkiksi veneen karahtamisesta pohjaan. Arvosanaksi 9 :) 

Ohjatussa noudossa mokasin vähän itse. Helvi lähti hyvin hakemaan ensimmäiseksi määrättyä oikeanpuoleista dummya, mutta luovutuksessa pudotti sen maahan ja menin itse poimimaan sen maasta - virhe! Olisi mieluummin pitänyt antaa uusi käsky, jolla koira itse nostaisi dummyn minulle käteen.

Sitten vasemmalla olevaa dummyn hakua Helvi hidasteli lähdössä sen verran, että annoin useamman käskyn taas hätäpäissäni, mutta luovutus perusasennossa oli oikein korrekti. Tanskassa arvostelu on siinä mielessä tiukempi kuin Suomessa, että jos ajatellaan jonkun liikkeen maksimipisteiden olevan vaikkapa 30, niin ylimääräisistä käskyistä Suomessa vähennetään yksi piste per käsky, mutta Tanskassa suhteessa enemmän (vaikka säännöissä ei ole täsmällisesti vähennystä määritettykään). 

Arvosanaksi liikkeestä 7,5 ja liikkeen kerroin on 3. Sukellusnoutoa ei kukaan koira tehnyt, koska aaltojen vuoksi esine ei olisi pysynyt pohjassa paikoillaan vaan olisi huuhtoutunut ties minne. Säännöt mahdollistavat, että tällaisessa tapauksessa kaikki saavat liikkeestä 8 (kerroin 3). 

Toiseksi viimeisenä liikkeenä ohjelmassa oli tärkein liike, koska ohjatussa hukkuvan pelastuksessa kerroin on 5. Olemme päässeet Helvin kanssa harjoittelemaan tätä täydestä matkasta tänä vuonna ainoastaan kerran, koska kahta hukkuvaa ei ole ollut saatavilla. Treenit ovat siis olleet hukkuvien kiertämistä kahluusyvyydellä ja minun pähkäilyäni siitä, miten pelastusrenkaan köysi kannattaa asettaa, ettei koira sotkeentuisi siihen... Hukkuvat kahlasivat paikoilleen, minulle ojennettiin pelastusrengas, asettelin renkaan vähän vinoon, koska rannalla oli hiekasta muodostunut kumpu, johon pelkäsin suoraan asetellun renkaan tyssäävän ja sitten liikkeenohjaaja kertoi, että oikean puoleinen hukkuva on haettava ensin. Helvi noudatti hyvin suuntakäskyä ja poimi köyden hiekalta, mutta jostain syystä pudotti sen suustaan pari kertaa ennen kuin sai renkaan veteen saakka. Ensimmäisen hukkuvan kierto meni hyvin, mutta toiselle menoa Helvi (taas) epäröi ja annoin lisäkäskyjä varmistellen koiran menon myös toiselle hukkuvalle. Sitten matkaan päästyään Helvi kiersi toisenkin hukkuvan hyvin, arvosanaksi tuomari antoi 7. 

Viimeisenä liikkeenä oli elottoman hukkuvan pelastaminen, jonka kerroin on 2. Meiltä liike sujui oikein hyvin, tosin Helvi teki kaksi kierrosta minun ja hukkuvan ympärillä ennen kuin suuntasi rantaan, josta tuomari vähensi puoli pistettä eli arvosanaksi jäi 9,5. Vesi oli kylmää, mutta oli kiva, että ranta oli matala, joten pystyin potkimaan itselleni pohjasta vauhtia miltei hukkuvalle saakka.

En katsonut kesken koetta, että mitä pisteitä tuomari antoi mistäkin liikkeestä. Kokonaisvaikutuksen pisteet annetaan suorituksen jälkeen ja siinä näin, että saimme 7,5 (kerroin 3). Hieman ihmettelin, koska itse olin tosi tyytyväinen Helvin suoritukseen sinällään. Palkintojen jaossa sitten en ollut uskoa silmiäni, kun näin arvostelulomakkeesta Helvin jääneen yhtä pistettä vaille valionarvoa! Vepe-sertin raja siis on 200 pistettä (kokeen maksimipisteet ovat 250) ja Helvi sai 199 pistettä :( Eli esimerkiksi puoli pistettä enemmän kokonaisvaikutuksesta, joka on täysin tuomarin subjektiivinen mielipide koirakon työskentelystä, olisi riittänyt siihen, että Helvistä olisi tullut Tanskan ja Pohjoismaiden vesipelastusvalio. En voi olla ajattelematta, että tuomari jostain syystä halusi evätä Helviltä valionarvon, koska kokonaisvaikutuksen arviointia antaessaan tuomari on sihteerin teltassa kirjoituttamassa arvostelua ja varmasti tietää siinä samalla missä mennään yhteispisteiden kanssa. 

Kokonaisvaikutuksen arvostelussa luki, että "Ohjaaja, joka tukee koiraansa hyvin, mutta voisi mielellään olla avuliaampi liikkeiden aikana, esimerkiksi liikkua koiran mukana. Koira ei ole kovin innokas." En muista olenko ikinä valittanut arvostelusta, mutta tämä on mielestäni ihan vääryyttä! Joo, Helvi ei ole sinänsä innokas, se on ns. hallinnassa ja temperamentiltaan matalavireinen ja kenties 9,5-vuotiaana ikäkin jo vähän verottaa ylenpalttista energisyyttä. Mutta se, että minulta vähennetään pisteitä syystä, etten auttanut koiraa, vaikka säännöissä sallitaan ohjaajan liikkuminen ainakin ohjatun noudon ensimmäisen esineen vastaanottamisessa - yksinkertaisesti tuntuu niin epäreilulta! Olisin siis saanut mennä koiraa vastaan, kun se tuo ekaa dummya, mutta en mennyt ja Helvi toi dummyn minun luokseni; omasta mielestäni tuollainen liikkuminen on koiran tehtävän helpottamista ja siitä pitäisi päin vastoin palkita, ettei ohjaajan tarvitse mennä koiraa vastaan... Ja jos säännöissä sanotaan, että ohjaaja SAA MENNÄ koiraa vastaan ei käsittääkseni tarkoita, että ohjaajan PITÄÄ MENNÄ koiraa vastaan. Muuten kehuin ja kiitin Helviä liikkeen lopuksi ja liikkeiden välillä kannustin ja sitten otin hallintaan odottamaan & keskittymään seuraavaan liikkeeseen. Tämä ei ilmeisesti kelvannut Tanskassa, sillä Tommi katsoi muidenkin koirakoiden suorituksia ja siellä oli kuulemma ollut kunnon show-meininki, jossa ohjaajat juoksivat, kiljuivat, pusuttelivat ja päästelivät vaikka minkälaisia ääniä rannalla liikkeiden välissä koiriaan innostaakseen. No, toisaalta voi ajatella, että olisi pitänyt saada reippaasti enemmän pisteitä liikkeistä, niin ei olisi mitään jossiteltavaa. Jäi kyllä niin paska fiilis tuosta kokonaisvaikutuksen arvostelusta, ettei ikinä! 

Hildan ilmoitin alokasluokkaan ihan vain sen takia, että sekin saisi jotain tehdä. Koe meni oikein hyvin - niin hyvin, että Hilda siirrettiin avoimeen luokkaan ja se pätee myös Ruotsissa, kun Ruotsi ja Tanska hyväksyvät toistensa tulokset. Tuomari oli eri tuomari kuin voittajaluokassa. Noutokapulan noudosta Hilda sai 8,5 (kerroin 2) ja pisteistä vähennettiin varaslähtö ja yksi kapulan pudottaminen. Dummyn noudosta, ns. etsintänoudosta, jossa koira ei näe, kun esine heitetään, Hilda suoriutui yllättävän hyvin, koska aalloista johtuen se ei varmastikaan kuullut ollenkaan dummyn loiskahdusta veteen eikä sillä näin ollen ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Niin vaan se bongasi oranssin dummyn aalloista ja lähti innolla sitä hakemaan. Arvosanaksi tuli 8 (kerroin 3) dummylla leikkimisestä johtuen eli Hilda pureskeli sitä ja pudotti useamman kerran poimien aina uudelleen ennen kuin luovutti sen minulle. 

Hukkuvan pelastaminen meni hienosti, siitä täydet 10 pistettä (kerroin 4). Ja valjaiden kanssa, hukkuva ei käytä dummya ärsykkeenä! :) 

Jostain syystä veneen vetäminen on alokasluokassa suurikertoimisin eli kerroin on 5. Hilda pudotti köyden jalkojen osuessa pohjaan, mutta otti sen uudelleen ja veti vielä vähän lisää. Arvosanaksi tästä sille annettiin 9. Viimeisenä liikkeenä teimme yhteisuinnin, eli ulapalle päin mentäessä ohjaaja ja koira uivat rinnakkain ja sitten matkan tultua täyteen, koiran pitää vetää ohjaaja takaisin rantaan. Tästäkin arvosanaksi 9, kun Hilda takaisin kääntymisen jälkeen jotenkin vilkuili minua ja se tulkittiin epävarmuudeksi (kerroin 3). Kokonaisvaikutuksen arvosana meille oli 10 (kerroin 3) eli tämä tuomari tykkäsi ohjaustyylistäni ja koiran toiminnan intensiteetistä.

Hilda oli alokasluokan paras koira yhteispisteillä 183/200. Helvi sijoittui voittajaluokassa toiseksi yhteispistein 199/250. Minua jaksaa hämmästyttää, miten koirani (etenkin nuori Hilda) viitsii suorittaa monta liikettä putkeen ilman muuta palkkaa kuin kehut ja taputukset - kai niillä molemmilla sitten sykkiin sydän sen verran paljon vesityöskentelylle, että myös toiminta itsessään on palkitsevaa :) Tanskasta matkamme jatkui eteenpäin, mutta jääköön se seuraavaan kirjoituskertaan.