Landseerien vesipelastuksen rotumestaruuskisoista ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Liekö väsymys vaivannut koiria, kun ajelin Heinävedelle nelisen tuntia lauantaina illalla ystävän häistä lähdettyäni eli nukkumaan päästiin aamuyön puolella. Hertalla oli sille täysin vieras apuohjaaja, joka osasi kuitenkin erittäin hyvin lukea koiraa ja tilannetaju oli kohdillaan. Hyppy ja uinti meni täysillä pisteillä. Esineen viennissä käytin samaa isoa patukkaa kuin edellisessä kokeessa, mutta nyt Hertta vauhdikkaan lähdön jälkeen pudotti sen siinä kohtaa kun alkoi uimasyvyys ja varmaan hämmentyi kehotuksista ottaa esine, tapahtui jäätyminen. Appari ei saanut haettua esinettä uudelleen lähettämistä varten, sillä tuuli vei sen nopeasti liian kauas rannasta. Veneen noudosta tuli täydet pisteet, mutta hukkuvan pelastamisessa ylittyi neljän minuutin suoritusaika. Menin siis itse veneeseen varmuuden vuoksi jos Hertta olisi epäröinyt lähdössä. No se lähti vauhdilla ilman kutsua heti kun hukkuva oli vedessä, mutta minä olin nyt sille liian suuri magneetti ja se jäi pyörimään hukkuvan kanssa veneen lähettyville. Välillä suuntasi vähän matkaa rantaan päin, mutta sitten taas kääntyi takaisin veneelle. 

Hildan toinen startti voittajaluokassa ei tuonut pisteitä kuin yhdestä liikkeestä. Liikkuvilla veneillä aloitettiin ja Hilda lähti tosi rivakasti. Se ui noudettavan veneen peräpuolen kautta, kiersi hyvin keulaan, mutta ei jostain syystä joko löytänyt vetoköyttä tai ei vain ottanut sitä suuhunsa?! Sitten kun se luovutti ja lähti uimaan minua kohti, keskeytin liikkeen. Luultavasti Hilda olisi joka tapauksessa nollannut liikkeen pudottamalla köyden liian aikaisin, kun rannalla oli todella pitkä kahluumatka maaliin enkä ole osannut sille opettaa, että köysi pidetään kuivalle maalle saakka suussa. Pitkän köyden viennissä yllätyin täysin, kun Hilda ei lähtenyt viemään. Tai lähti se, mutta pitkällä kahluumatkalla yhtäkkiä vaan pudotti köyden ja jäi lipittämään vettä (sijaistoimintaako?). Kahluumatka oli siis sellainen, että koiralla oli noin rintalastan kärkeen saakka vettä kauan aikaa eli vähän kuin olisi vesijuoksumatolla vetänyt. Pelastusrenkaan noudosta saimme pisteitä, tosin ylimääräisiä käskyjä tuli, kun Hiltsu oli menossa rantaan renkaan kanssa. Hukkuvan pelastamisessa kävi sama kuin viennissä eli pitkä kahluumatka "uuvutti" koiran ja se irrotti köydestä jääden veteen touhuilemaan muuta. 

Seuraavalla viikolla oli vipinää, kun tiistai-illan vietin koirien kanssa Landseeryhdistyksen järjestämässä ulkomuototuomarien arvostelukokeessa ja torstaina matkustimme Gotlantiin. Gotlanti on jo pitkään ollut listallani "paikat, joissa haluan käydä" ja lopulta päätös matkustaa sinne tuli aika pikaisesti, kun satuin heinäkuussa huomaamaan siellä olevan elokuun lopussa kaksi näyttelyä. Ensin piti mennä Tukholmaan, jonne siis menimme yön yli laivalla Turusta. Tukholmasta ajoimme noin 60 kilometriä Nynäshamniin, josta lähti lautta Visbyhyn. Se lauttamatka kesti muutaman tunnin eli Gotlantiin saavuimme perjantaina iltapäivällä. Majoituimme ihan kivassa mökissä, mutta kuumuus häiritsi. Ilmat olivat vielä todella lämpöiset, 28-30 astetta. Perjantaina vietimme aikaa ihastuttavalla rannalla, johon myös koirat olivat tervetulleita ja ne kahlailivatkin siellä mielellään. Ranta oli erittäin lapsiystävällinen, koska se oli ihan älyttömän matala; aikuisen uimasyvyyteen saakka oli useampi sata metriä matkaa rannasta :D 

Lauantaina lansujen vuoro oli heti aamusta olla kehässä ja hyvä niin, että vältyimme päivän kuumimmilta hetkiltä. Näyttelypaikka oli sisämaassa maatalousoppilaitoksen alueella nurmikentällä. Omat koirani olivat ainoat rodun edustajat ja tuomarina oli slovenialainen Tatjana Urek. Hertta sai avoimessa luokassa EH:n ja arvostelussa sanottiin, että oikeanlainen pää, hieman vaaleat silmät, oikea purenta, hyvin pienet hampaat, hyvä kaulan pituus, pehmeä ylälinja, tarvitsee enemmän massaa, edessä löysät kyynärpäät, liikkuu hyvin kapeasti takaa, tarpeeksi pitkä karva ja oikeanlaiset mustat merkit, kiva luonne. Hilda oli valioluokassa, sai sertin eli tuli Ruotsin muotovalioksi! Ja oli myös ROP. Arvostelu: 6 vuotta vanha, erittäin hyvässä kunnossa, tyypillinen pää, vaaleamman puoleiset silmät, oikea purenta, vahva kaula, oikeat ylä- ja alalinja, hyvä rungon pituus, oikein asettunut häntä, vahva raajaluusto, hieman kapea liike takana, vuodenaikaan nähden erinomainen karvapeite, kiva luonne. Näyttelyn jälkeen oli vielä koko päivä aikaa kierrellä saarta autolla ja käydä upeissa paikoissa. Sininen laguuni oli suosittu uimapaikka, mutta minusta lähellä oleva meren ranta oli paljon kauniimpi, oheinen Hildan kuva on siellä otettu.

Lisäksi menimme illalla vielä samalle uimarannalle kuin edellisenä päivänä. Sunnuntainakin kehä oli meillä heti aamusta, tuomarina tällä kertaa norjalainen Trond Are Karlsen. Hertta petrasi saaden AVO ERI1. Sen arvostelu oli ruotsiksi ja Hildan englanniksi jostain syystä, mutta suomennan molemmat noin niin kuin suunnilleen. Hertan: Feminiininen. Riittävä vahvuus ikään nähden. Narttumainen pää. Oikea purenta. Hyvä kaulan pituus. Vahva ylälinja. Keskiverrot kulmaukset edessä ja takana. Hyvä raajakorkeus. Tarvitsee aikaa rungon vahvistumiseen. Tehokkaat sivuliikkeet. Hyvät tassut. Hyvä luonne. Hilda oli taas ROP ja sai nord-sertin eli Pohjoismaiden muotovalion arvo tuli viimeisteltyä :) Tai mikä Nordic MVA se nykyään onkaan, mutta siis kolmesta eri Pohjoismaasta pitää saada nord-sert sellaisesta näyttelystä, jossa nord-serttejä jaetaan. Hildan nord-sertit ovat FI: Jurate Butkiene (Liettua), NO: Frank Christiansen (Norja), SE: Trond Are Karlsen (Norja). Niin ja arvostelu sunnuntailta: 6 vuotta vanha. Narttumainen ja vahva. Erinomaista tyyppiä. Kiva pään muoto. Hyvin asettuneet korvat. Oikea purenta. Vahva kaula. Hyvin kehittynyt runko. Hieman jyrkät olat. Hyvin kulmautunut takaa. Tarpeeksi korkearaajainen. Liikkuu helposti ja vapaasti. Hyvät jalat. Kiva luonne. 

Sunnuntaina vaihdoimme majapaikkaa kuumasta mökistä ilmastoituun hotelliin. Mökki oli varattu maanantaihin asti, mutta päätimme kaivaa kuvetta vähän lisää, jotta a) pääsemme viileään nukkumaan, b) pääsemme lähelle satamaa ettei tarvitse herätä niin aikaisin aamulla, c) voimme siivota mökin jo sunnuntaina eikä maanantaina aamuyöllä. Näitä kun ei osannut ottaa huomioon majoitusta suunnitellessa, niin tyhmyydestä sakotettiin nyt sen verran. Onneksi koiramyönteinen hotelli Visbystä löytyi samaksi yöksi ja olipa ihana hotelli tosiaan! Meren rannalla, uima-allas, tilava moderni huone jääkaapilla, minikeittiöllä jne. Näyttelyn jälkeen siis siivosimme mökin ja suuntasimme Visbyhyn. Pieni kaupunkikävely vanhassa kaupungissa, mutta mieluisampi kohde oli Högklintin kallio kaupungin reunalla henkeäsalpaavien näköalojen kera.

 

Hotellin viereisellä rannalla kävimme myös kävelemässä. Se oli jännä, miten isohkosta aallokosta huolimatta sää ei Gotlannissa ollut erityisesti tuulinen - onko rannikon muoto sellainen, että aaltoja syntyy ilman suurta tuulta? Maantieteen osaamiseni ei riitä tietämään syytä, mutta nautin suuresti lopputuloksesta <3 Tuolle kuvassa näkyvälle pitkälle laiturille tuli naisia samaan aikaan kun me olimme laiturilla ja he menivät uimaan. Hämmästyneenä kysyin, että onko se turvallista noin kovassa aallokossa, naiset naureskellen menivät veteen ja näyttivät minulle, ettei siinä ollut vettä kuin vyötäisille saakka :D Eli ranta taitaa olla matalaa vähän joka puolella Gotlantia. Jäi harmittamaan, ettei itse tullut mentyä aaltojen sekaan veteen. Seuraavalla kerralla sitten! Oli nimittäin niin kiva matkakohde, että voi hyvin lähteä uudelleen.