Viikko sitten heräsin normaalisti nukutun yön jälkeen kuten muinakin arkiaamuina. Olin aikeissa päästää koirat pihalle, mutta Peku ei noussutkaan normaalisti. Suurten ponnistelujen jälkeen se pääsi huterasti jaloilleen, mutta koko koira oli aivan vinossa, pää kallellaan ja horjui kuin juovuksissa olisi ollut. Peku säikähti selvästi itsekin omaa avuttomuuttaan, sillä häntä oli syvällä koipien välissä ja se tärisi kovasti eikä halunnutkaan yrittää olla jalkeilla, vaan rojahti maahan makaamaan. Eipä siinä tullut muuta mieleenkään, kuin äkkiä eläinlääkäriin. Onneksi Tommi oli myös vielä kotona, koska Peku piti käytännössä katsoen kantaa autoon, kun ei kävelystä tullut voimakkaasti tuettunakaan oikeastaan mitään. Toinen otti sitten etupään kantaakseen ja toinen takapään - tässä kohdin voi taas olla kiitollinen erittäin ihmisystävällisestä koirasta, sillä joku toisenlainen koira olisi hätäpäissään varmaan iskenyt hampailla kiinni. Kurkkua kuristi ja kovasti, koska näytti siltä, että se on Pekun menoa nyt.

Univetin eläinsairaalaan Kouvolaan on vajaan tunnin ajomatka ja kun pysäköin pihalle, nousi Peku omineen seisomaan autossa. Olin soittanut matkalta klinikan auettua ja ilmoittanut tulostamme, joten siellä oli varauduttu kantamaan koira tutkimuksiin. Avustajat tulivatkin autolle, mutta ei tarvinnut kuin auttaa koira autosta pois ja loppumatkan se kävelikin itse, varovasti ja huojuen mutta kuitenkin. Eläinlääkäri tutki ja tuli siihen tulokseen, että Pekulla oli "old dog vestibular syndrome" eli kohtauksenomainen tasapainohäiriö, jota tavataan suht yleisesti vanhoilla koirilla. Pekulla vielä klinikalla nähtävillä ollut silmäväre viittasi vahvasti tasapainohäiriöön, mutta varmuuden vuoksi sille määrättiin antibioottikuuri, koska välikorvan tulehdus on hyvä sulkea pois. Viruksen poissulkemiseksi Pekulta otettiin myös verikokeet. Varsinaista hoitoa tasapainohäiriöön ei ole ja Pekun tila kohenikin ajan kuluessa. Tukihoitona koiralle annetaan nesteytystä suoneen ja Peku vietti muutaman tunnin sekä torstaina että perjantaina tiputuksessa.

Sattumoisin oli Pekulle sovittu hieronta samalle illalle ja eläinlääkäri sanoikin sen sopivan tukihoidoksi ihan hyvin. Toinen puoli oli oletetusti jäykkä, kun koira oli jännittänyt rankasti lihaksia tasapainoa hakiessaan. Näitä jumeja hieroja sitten hellävaraisesti sulatteli pois. Toinen asia onkin verikokeen tulokset: munuaisarvot olivat koholla. Tämän johdosta Peku joutui erikoisruoka-dieetille, ei mitään muuta kuin Renal-kuivamuonaa. Tasapainohäiriö aiheuttaa pahoinvointia ja vaikka Peku ei oksentanutkaan tms. niin ruoka sille maistui kunnolla vasta parin päivän toipumisen jälkeen.

Kontrolli sovittiin tiistaille, jolloin eläinlääkäri totesi neurologisen tilan normaaliksi. Verikoe uusittiin ja munuaisarvot olivat myös normirajoissa! Syytä hetkelliselle arvojen kohoamiselle ei voi varmasti tietää, osansa voi hyvinkin olla Pekun huonolla juomisella, jota oli jatkunut vähän aikaa niin että minäkin sen olin huomannut. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli syöttämään Renal-säkin loppuun ja ottamaan jonkun ajan kuluttua vielä uudet verikokeet, koska Trocoxilin vaikutusta munaisiin ei voida täysin sulkea pois. Peku on ollut nyt ihan oma itsensä ja vesikin maistuu, joten tältä osin kaikki OK. Tasapainohäiriön esiintymisestä jatkossa ei ole tietoa, voi tapahtua uudelleen tai sitten ei. Toivottavasti ei!