Jo viikon kuluttua ekasta startista olin taas Hildan kanssa rally-radalla. Kisapaikkana oli teollisuushallin osa Raaseporissa ja hallissa oli jonkun verran meteliä jostain ilmastointi- tms. koneesta. Hildakin sitä konetta katsoi radan alussa, missä humina oli kovinta. Viime kerrasta viisastuneena otin käyttöön hieman lyhyemmän hihnan ja suoritus olikin sujuvampi, aika jopa parikymmentä sekuntia nopeampi. Muuten meni kivasti, mutta taas Hilda hypähti edestä istumisesta perusasentoon siirtymisessä! Täytyy kiinnittää siihen huomiota, ettei yleisty, kun sama liikerata tulee vastaan tokossa ja pk-tottiksessa. Etukäteen ajattelin, että onpa helppo rata, kun viimeiset kyltit olivat istuminen ja käännös oikeaan, mutta Hildapa ei ottanut perusasentoa itsestään ja käskystä istui vähän vinoon ja heti käännös-kyltin jälkeen nuuhkaisi maata - ei pidä koskaan olla liian itsevarma :D Vinous ei ollut liiallista, jotta siitä olisi pisteitä vähennetty, mutta maan haistelusta tuli yksi virhepiste puutteellisesta yhteistyöstä ja tästä tuli maali-kyltin virhe, kun edellinen kyltti oli jo suoritettu. Videon sain, mutta kuvaaja jäi tuntemattomaksi. 

https://www.youtube.com/watch?v=RFo5dM43d1k

Ei ihan yhtä hyvin, kuin viime kerralla, mutta 99/100 pistettä ja kolmas sija :) Tässä vielä ratapiirros, tuomarina oli Anna Klingenberg

Sitten viime kirjoittelun, on meillä ollut kahdet EK-treenit, joissa molemmissa on harjoiteltu hakua. Hildan koulutus rullakoiraksi on pitkä ja kivinen tie, mutta periksi en anna! Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että koira menee mielellään maalimiehelle (näköavulla) ja ottaa rullan, mutta rullan tuominen ohjaajalle sujuu hyvin vaihtelevasti... Sitten kun rullan käteeni saan, niin näytölle mennään hurjalla vauhdilla. Kouluttajien kanssa totesimme, että maalimies on nyt vähän liiankin kiva ja Hilda leikkii rullaa heitellen ym. ja odottaa palkkaa maalimieheltä. Korjausta alettiin tekemään sillä tavalla, että maalimies ei nouki rullaa uudelleen kun Hilda on sen kerran ottanut. Ja näyttö jätetään myös joksikin aikaa pois, vahvistetaan vain rullan tuomista minulle ja minä palkkaan siitä lempparipalkalla. Katsotaan jatkossa, mitä tapahtuu ;) 

Viime lauantaina olimme PR-keikalla, kun Porvoon Faunatar oli lähestynyt Suomen Landseeryhdistystä ja kysynyt koiria + ihmisiä landseerin rotuesittelypäivään. Minä ja Disa lupauduimme hommaan ja neljä tuntia paikan päällä sujui aivan mainiosti. Rapsuttelijoita riitti mukavasti; oli isoja koiria pelkäävä koirahieroja pelkoaan voittamassa (onnistui ainakin meidän koiriemme kanssa!), landseer-sekoituksen omistaja, joka seuraavaksi aikoo hankkia puhdasrotuisen lansun ja liikuttava kohtaaminen vuosi sitten oman lansunsa menettäneen tytön kanssa ihan vain muutaman mainitakseni. Pieni hämminki sattui, kun paikalle pelmahti nuori uroslandseer omistajansa kanssa: En tiedä, millainen käsitys omistajalla oli rotuesittelystä, mutta hän vaikutti luulleen, että kyseessä olisi jonkunlaiset koirien treffit. Kommunikointi oli vaikeaa, kun hänen koiransa ei oikein ollut hanskassa, vaan mekasti ja riekkui valjaissaan (jotka kaiken lisäksi olivat niin löysällä, että hyvä kun ei koko koira luikahtanut pois valjaista) ja katsoimme viisaimmaksi väistellä parivaljakkoa väljemmälle maaperälle. Tässä tehotiimimme; minä, Disa, Helvi, Hilda, Yeti ja Junnu :) kuvan otti Faunattaren työntekijä.

Edustushomman jälkeen Disa tuli poikien kanssa meille yökylään, kävimme metsässä hangessa pohrustamassa viitisen kilsaa ja loppuillan koirat makasivatkin hyvin pitkälti reporankoina jaloissamme. Laumadynamiikka toimi muuten hyvin, mutta Hilda arasteli Junnun suorasukaista lähestymistapaa ja piileskeli aina välillä selkäni takana. Helvi oli kuin kala vedessä, komensi poikia ja varmasti ainakin kuvitteli olevansa joukon johtaja! Onhan tämä sydäntä sykähdyttävä näky (kuva: Disa Leppä)