Jokohan nyt uskaltaisi sanoa, että Pekun leikkaus-tulehdus-hässäkkä on ohitse? Heti edellisen kirjoitukseni jälkeen sain puhelun Univetista bakteeriviljelyn tuloksista. Oli käynyt ilmi, ettei Pekulle määrätty antibiootti tepsinyt kyseessä olleeseen bakteeriin ja näin ollen antibioottikuuri keskeytettiin. Lisätestien jälkeen eläinlääkäri osasi antaa sopivan antibiootin nimen, jota en kiireiden takia lähtenyt Kouvolasta asti hakemaan, vaan sovittiin, että lääke järjestetään Oiwalliselle Eläinklinikalle Kotkaan. Kyseessä oli Convenia-niminen ab, joka annettiin pitkäkestoisena pistoksena ja oli muuten suht tyyris suurelle koiralle, nimittäin noin 120 euroa. Vielä jatkettiin kaulurin pitämistä ja puhdistustoimenpiteitä pistoksen jälkeen pari viikkoa, mutta nyt se ruljanssi on ohitse. Täytyy sanoa, että kyllä ovat sopeutuvaisia otuksia nämä meidän lansut, sillä normaalisti koirat ovat arkipäivät tarhassa, mutta nyt ovat olleet sisällä melkein koko alkuvuoden. Ja siis kun Peku ja Helvi ovat niin tottuneet olemaan yhdessä, niin olivat sitten molemmat sisällä, ensin Helvin kynnen vuoksi ja viimeksi Pekun leikkauksen + jälkihoidon vuoksi. Onhan niillä tietysti ikää jo molemmilla, että ihan aikuisia koiria ovat, mutta ei sitä silti voinut aivan varma olla, miten rutiinien totaalinen muutos vaikuttaa.

Eilen olimme Helvin kanssa toistaiseksi viimeistä kertaa TOKO-ryhmämme treeneissä. Ajattelin, että kun kyseessä on ALO-/AVO-ryhmä, niin vapautan jollekin toiselle halukkaalle paikan mukavassa porukassa ja keskityn itse Helvin kanssa nyt pelastuskoiratouhuihin. Yhdet hakutreenit kävimme Ruokosuolla vanhan kaatopaikan kukkulalla kovassa tuulessa ja ainakin sen perusteella vaikutti hyvältä. Tarkoitus on nyt panostaa niin maastoon kuin tottikseen vähän paremmin, haku ja varsinkin jälki ovat olleet tähän saakka aivan sivuosassa harrastuksissamme. Lisäksi Helvi on kunnostautunut tässä viikon sisällä ulosteissa pyörimisessä ihan urakalla; ensin löytyi isot kasat hevosenlantaa ja viimeemmäksi niiiin kuvottavaa ihmisen paskaa... Olkaa onnellisia te, joiden koirat eivät kyseistä harrasta!