Toukokuun ekalle viikonlopulle laitoin ilmoittautumiset tyrkylle MEJÄ-kokeeseen Luumäelle ja Hilda sai paikan avoimeen luokkaan. Miia lähti kanssani tekemään korvaavaa jälkeä voittajaluokan koiralle, josta iso kiitos hänelle! Saimme oikein hienon jäljen aikaiseksi. Loppujen lopuksi myös Helvi pääsi kokeeseen, kun sain tilaisuuden ostaa valmisjäljen jonkun osallistujan jouduttua perumaan. Koirat kävivät kuuntelemassa haulikkoa ja läpäisivät laukauksensietotestin. Ennemmin niiden mielestä oli ärsyttävää, että jätin ne puihin sidottuna yksin, mutta siinä molemmat nököttivät ilman rimpuilua.

Hildan AVO-jälki oli perinteinen laatikko. Tuomarin kertomus tiivistää Hildan jäljestyksen, joten kopioin sen suoraan tähän: Ohjattu rauhallinen lähtö. Koira jäljestää lähinnä maavainulla rauhallista kävelyvauhtia. Se kulkee pitkiä pätkiä jäljen sivussa, kuitenkin jäljen suuntaisesti tehden muutaman hyvin laajan tarkistuslenkin palaten kuitenkin kehoituksilla takaisin veriuralle. Ensimmäinen makaus tulee merkatuksi, mutta kulmalta reilusti yli. Kehoituksin jälleen jälkityöhön. Toinen kulma ja makaus tulevat reilusti kierretyksi, käydään kulman takana ojassa vilvoittelemassa, kehoituksin viimeiselle osuudelle, viimeinen osuus hyvin. Kaadolle tuulen alta ja sorkka kiinnostaa koiraa. Tämä oli loppua kohden paraneva ja varmeneva jäljestys. Osa-aluepisteet: a) Jäljestämishalukkuus 5/6, b) Jäljestämisvarmuus 10/12, c) Työskentelyn etenevyys 9/10, d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 9/14, e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3, f) Yleisvaikutelma 4/5. Oma fiilis jäljestyksen jälkeen oli siinä mielessä hyvä, että yhtään hukkaa ei tullut, mutta tiedän toki hukattomia kakkostuloksiakin saadun ja Hildalle kun tuli niitä tarkistuslenkkejä ja lisäkäskyjä sekä vedessä lutraamista, niin tuloksesta ei voinut olla varma. Loppujen lopuksi Hilda sai pisteitä juuri ykköstulokseen vaaditut 40 ja siirron voittajaluokkaan! Sinne ei todellakaan olla menossa ennen kuin kulmatyöskentely paranee, koska näissä kahdessa AVO-luokan kokeessa Hilda on painattanut kaikki kulmat suoraan pitkiksi ja hetken päästä havahtunut, että missäs se jälki onkaan... Täytyy kai oikeasti harjoitella joskus verijälkeä.

Helvin vuoroon mennessä päivä oli lämmennyt jo huomattavasti - tietenkin sattui kuuma viikonloppu, vaikka voisi olettaa, ettei toukokuun alussa vielä näin kävisi. Maasto oli lisäksi rutikuiva, jälki meni mm. riistapoluilla ja jäkäläisellä kalliolla sekä hakkuuaukolla. Helvi oli niiiiin hieno jälkikoira!! Pari kertaa se pysähtyi vähän puhaltelemaan, kun oli niin kuuma, mutta mitään en sille tarvinut puhua, vaan se jatkoi itsenäisesti työskentelyä, oli jälkitarkka suurimman osan yli kilometrin mittaisella jäljellään ja merkkasi makuut todella kivasti tutkiskellen. Katkokulman sijainnin osasin päätellä koiraa lukemalla ja myös sen Helvi selvitti hienosti molemmat suunnat lenkillä tarkastaen. Sorkan Helvi kantoi pois metsästä syystäkin ylpeänä :) Loppupisteet olivat sen jäljestysuran toiseksi parhaimmat; 46 p. Koeselostus ylituomari Mari Tilleksen kirjoittamana tällainen: Rauhallinen ohjattu lähtö. Koira jäljestää leppoisaa vauhtia lähinnä maavainulla. Jäljen tuulisilla osuuksilla se käyttää ilmavainua ja kulkee jäljen sivulla, muuten hyvin veriuraa seuraten. Ensimmäisellä kulmalla reilu silmukka jäljen takana. Toisella kulmalla, jossa katko, rengastaen molempiin suuntiin uudelle veretykselle. Kolmas kulma sisäkautta hieman oikaisten. Makauksista ensimmäinen merkataan hieman pikaisesti, loput hyvin. Kaadolla tullaan tuulen alapuolelta ja sorkka kiinnostaa kovasti koiraa. Erinomainen rauhallinen jäljestys. Osa-aluepisteet: a) Jäljestämishalukkuus 6/6, b) Jäljestämisvarmuus 11/12, c) Työskentelyn etenevyys 10/10, d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 11/14, e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3, f) Yleisvaikutelma 5/5. Olen niin tyytyväinen Helvin jäljestykseen - viimeksi se on ajanut koejäljen Ruotsissa kaksi vuotta sitten ja Suomessa neljä vuotta sitten!

Helatorstaina menin molempien tytsyjen kanssa Palveluskoiraliiton näyttelyyn Vantaalle. Tuomarina lansuilla pitkästä aikaa Taina Nygård ja ihan mielenkiinnosta halusin Hildalle häneltä arvostelun: 2 v. Keskikokoinen narttu, joka antaa aavistuksen pitkän vaikutelman. Valpas olemus. Hyvämuotoiset, mutta vaaleat silmät. Hyvät, tiiviit huulet. Hyvä pigmentti. Purenta ok. Hieman etuasentoinen lapa. Olkavarsi saisi olla viistompi. Keskivahva luusto. Hieman lyhyt lantio. Reisi saisi olla leveämpi. Hyvä tilava rintakehä. Seistessä hyvä ylälinja. Liikkuu melko pitkällä askeleella riittävän yhdensuuntaisesti. Hyvä värijakauma. Hieman nokisuutta valkealla. Ryhdikäs olemus, mutta toivoisin nartulle paremmat mittasuhteet. Lyhyt häntä. Esiintyy hyvin. EH tuli laatuarvosanaksi ja arvostan Tainan näkemystä! Disa esitti Hildan, kiitos avusta!

Helvin arvostelu: 9,5 v. Hyväkuntoinen veteraani, jolla oikeat mittasuhteet. Ikä alkaa näkyä jo päässä ja selässä. Erinomaiset kuonon ja kallon mittasuhteet. Vankka kuono. Pyöreähköt silmät. Erinomainen raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa, riittävästi edestä. Hyvä tilava runko. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta edestä hieman kerien. Kantaa hännän hyvin liikkeessä. Hyvä värijakauma. Hieman nokisuutta valkealla. Esiintyy hienosti. Erinomainen, paras narttu, rodun paras veteraani ja rodun paras oli Helvi ja näin ollen sain jatkoa viime vuonna alkaneelle kahden PK-juomalasin keräilysarjalle :) Helvistä ja minusta kehässä kuvan nappasi Disa Leppä: