Porvoon näyttelyssä tuomarin katsoessa Hildan purentaa, huomasin ylhäältä päin katsoessani Hildalla ilmestyneen patin ikeneen. No huoli tietysti nousi pintaan mistä on kyse! 

Varasin Lovetista eläinlääkäriajan ja pyysin samalla tutkimaan toista seikkaa, joka minua oli kesän mittaan ihmetyttänyt. Nimittäin Hilda vaikutti "juoksuiselta" ilman varsinaista juoksua - se putsasi itseään ahkerasti, ulkosynnyttimet olivat turvoksissa, se merkkaili, hyppi Hertan selkään (ja Hertta sen). Edellisen kerran juoksu oli huhtikuun lopussa ja silloin se tuli liian äkkiä (5 kk edellisestä normaalivälin ollessa 7 kk) ja lisäksi kaksi edellistä juoksua olivat pitkittyneet kestäen jopa 5 viikkoa normaalin muutaman viikon sijaan. Näiden oireiden perusteella eläinlääkäri katsoi ultraäänellä kohtua ja kystia oli se muutama, mitkä olivat näkyneet jo 3 vuotta sitten pentujen aikaan ultratessa, mutta lisäksi siellä näkyi isohko massa munasarjassa! Kasvainepäily siis :( Sterilointi kiireesti oli siis hoito ja ennen sitä oli syytä kuvata röntgenillä keuhkot sekä ikenen patin takia leukaluu, jotta mahdolliset etäpesäkkeet / muut kasvaimet voidaan sulkea pois. Olipa ahdistavaa odottaa tuloksia...

Onneksi molemmat olivat puhtaat, näin ollen sterkkaukselle varattiin aika seuraavalle päivälle. Operaatio sujui suunnitellusti ja sain kauluripäisen potilaan kotiin toipumaan. Ruoka maistui seuraavana päivänä tokkurasta selviämisen jälkeen normaalisti ja muutenkin Hilda oli oma reipas itsensä. Tikkien ja muun toipumisen takia äkkinäisiä liikkeitä oli vältettävä viikon ajan leikkauksesta, joten Hildan tapauksessa se tarkoitti ulkoilua ainoastaan kytkettynä. Silloinkin se kerran ehti hyppäämään kuistille rappusten vierestä rappusten rauhallisen kiipeämisen sijaan. Pari päivää oli ohjelmassa vain tarpeilla käyntiä ulkona, sen jälkeen sai käydä kävelylenkeillä sentään. Haava tihkutti verensekaista kudosnestettä muutaman päivän ajan ja eläinlääkäri määräsi sitten varmuuden vuoksi antibioottikuurin, vaikka kuumetta, punotusta, turvotusta tms. ei ollut. 

Hilda on kyllä maailman sopeutuvaisin ja helpoin koira. Se tyytyi osaansa hihnassa kulkien, vaikka Hertta sai liikkua vapaana eikä kahden viikon sisällä oleminen työpäivien ajan aiheuttanut mitään vastarintaa, vaikka normaalisti koirat juoksevat aamuisin innolla tarhaan. Myöskään kaulurin pitäminen ei haitannut sitä ollenkaan, se mennä rymisteli ympäriinsä muina Hildoina. Kun operaatiosta oli kulunut 12 päivää, tikit otettiin pois ja nyt Hilda on taas päässyt nauttimaan metsässä kulkemisesta täysin siemauksin. 

Ja ikenen patti sitten jätettiin seurantaan. Suun asioita ei hoideta samaan aikaan pehmytosakirurgian kanssa hygieniasyistä. Lisäksi patti on siinä mielessä hankala, että ikenessä ei ole löysää nahkaa tikkaamiseksi eli pattia poistettaessa hoidetaan sitten avohaavaa. Olisi mahtavaa, jos kyseessä olisi epulis joka saattaisi jopa hävitä itsestään (näin kävi Helville) mutta toistaiseksi ei muutoksia suuntaan eikä toiseen.