Lauantaina oli jännät paikat, sillä osallistuin Helvin kanssa ensimmäistä kertaa hakukokeeseen. Kyseessä siis Palveluskoiraliiton pelastuskoirakoe PEHA A. Ajatuksena minulla oli, että nyt tai ei koskaan se ensimmäinen askel on otettava! Hakua kun olemme treenanneet muutaman vuoden ajan, varsin epäsäännöllisesti mutta kuitenkin. Jotenkin minulla alkaa oma motivaatio harjoitteluun hiipua, jos ei ole mitään konkreettista tavoitetta edessä. Loppukesästä tavoite sitten kirkastui, kun oma seura Kaakon Käyttökoirat päätti järjestää myöhäissyksyn kokeen marraskuussa.

Ennen maastoon pääsyä on läpäistävä tottelevaisuus. Tottiksen osuus koostuu kahdeksasta kentällä suoritettavasta liikkeestä, jotka arvostellaan laatuarvosanoin E (erinomainen), EH (erittäin hyvä), H (hyvä), T (tyydyttävä), P (puutteellinen) tai R (riittämätön). Liikkeiden suoritusjärjestys arvotaan juuri ennen omaa vuoroa ja tottelevaisuus suoritetaan pareittain, jolloin toisen koirakon suorittaessa liikkeitä on toinen koirakko paikallamakuussa. Helville tuli ensin paikallaolo häiriönalaisena, jossa koira jätetään maahan makaamaan ja poistutaan noin 40 askeleen päähän. Lisäksi ohjaaja käy henkilöryhmässä yhtenä henkilönä silloin kun koirakkopari suorittaa vapaana seuraamisen. Helvin osalta paikallaolo meni erinomaisesti, ei mitään huomautettavaa.

Muut suoritukset aloitimme liikkeestä seisomisella ja luoksetulolla. Valitettavasti tässä tuli väärä asento eli Helvi kävi istumaan, arvosana siten puutteellinen. Luoksetulo-osuus oli onnistunut. Olen kovasti harjoitellut jäävien asentojen erottelua ja parin päivän hiomisen aikana tuntui, että hyvin menee, mutta kokeessa koira ei sitten taas ollut ilmeisesti tarpeeksi tarkkaavaisena kuulolla. Toisena liikkeenä teimme tasamaalta noudon ja esineenä minulla oli penaali. Noudon arvosanaksi jäi hyvä, koska Helvi häröili palautuksen kanssa kun tuomari oli tosi lähellä meitä ja sehän muodostui ylitsepääsemättömäksi houkutukseksi. Niin piti sitten vähän esitellä esinettä tuomarille ennen kuin palautus minulle tapahtui. Sitten vuorossa oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Helvi ennakoi maahanmenoa aavistuksen ja luoksetulossa kävi jotain kummallista, eli koira tuli epävarmalla ravilla eikä tullut loppuasentoon omineen vaan jäi vähän katselemaan taakseni ja jouduin käskemään erikseen perusasentoon, näistä virheistä laski arvosana tyydyttävään. Seuraavaksi suoritusvuorossa oli viimeinen jäävä liike eli liikkeestä istuminen, joka meni ihan nappiin, arvosana erinomainen.

Vapaana seuraaminen oli jäänyt arvonnassa häntäpäähän ja etukäteen vähän kammoksuin, miten vireelle mahtaa käydä kokeen edetessä. Huoleni oli turha, nimittäin Helvi kävi aika kierroksilla, vaan ei onneksi liikaa (esim. kesken suoritusten haukkumista ei tapahtunut kuin eteenlähettämisessä). Seuraaminen tehdään kuten BH-kaaviossa erotuksena, että sen aikana ammutaan kaksi laukausta ja henkilöryhmässä on myös vieras koira mukana. Olin varsin tyytyväinen seuraamiseen ja arvosanaksi siitä saimme erittäin hyvän. Viimeisenä liikkeenä tehdään aina eteenlähettäminen, jossa koiran täytyisi käskystä edetä noin 40 askelta suoraan eteenpäin reippaalla vauhdilla ja sitten mennä käskystä maahan. Helvi lähti oikein hyvin eteen, mutta kaarsi lopussa vasemmalle, kun liike tehtiin ihan kentän reunassa ja siinä autojen luona oli ihmisiä katsomassa (lue: houkuttamassa Helviä luokseen). Onneksi koira meni ekasta käskystäni maahan, haukahti minulle kertaalleen purnaten ja arvosana tästä hyvä. Kaiken kaikkiaan tottelevaisuusosuus hyväksytty loppuarvosanalla hyvä.

Ajoimme maastoon lähelle hakualuetta odottelemaan omaa vuoroa numerolla 3. Saimme kartat alueesta etsintäsuunnitelman tekemistä varten ja alue oli sellainen perus suorakaiteen muotoinen, joten ajattelin mennä yhdellä linjalla keskeltä läpi ja asetin kompassisuunnan sen mukaan. Kartta oli peruskartta, josta näki, että alueella on kalliota ja kiviä ja joku pieni kosteikko, mutta eipä siitä muuta irti saanut. Sitten kun minut vietiin valitsemaani aloituspisteeseen huomasin, etten hahmottanut aluetta ollenkaan... Yritin sitten pysyä kompassia välillä vilkaisten omalla keskilinjallani ja lähetellä koiraa etsimään siinä samalla. Taisin pistottaa vähän liian tiheään ja oma eteneminen ei oikein sujunut, olo oli todella epävarma. Olinkin ajautunut aivan liikaa oikealle, josta ratamestari sitten ilmoitti ja yritin korjata kulkuani. Vähän ajan kuluttua ratamestari ilmoitti, että alamme lähestyä alueen takarajaa, josta merkkinä puihin oli solmittu vessapaperin suikaleet. Tässä kohtaa hätäännyin, koska yhtään maalimiestä ei ollut löytynyt ja alue oli menty lävitse ja tein pahan virheen: Kysyin tuomarilta, että saanko muuttaa etsintäsuunnitelmaa ja luvan saatuani otin toisen keskilinjan takaisinpäin - ajatuksenani tietysti, että siinä oikealle ajautumisessa oli Helviltä jäänyt ukot löytymättä alueen toisesta reunasta. Palasimme takaisinpäin kunnes aika loppui. Minulta jäi siis takakulmat tarkastamatta ja siellä olisi ollut molemmilla puolilla maalimiehet! Tunsin (ja tunnen edelleen) itseni niin idiootiksi, kun sorruin tuollaiseen mokaan. Helvin työskentely oli ihan hyvää, tosin jos se olisi ollut yhtä vallaton kuin joskus treeneissä, niin se olisi saattanut edetä itsenäisesti kulmiin saakka ja löytää maalimiehet. Mutta nyt se oli vähän vaisu (ohjaajan jännityksestä johtuen varmastikin) eikä tuulestakaan ollut meille apuja, kun oli kovin tyyntä. Ja yksi jossittelu vielä, nimittäin maalimiehet olisivat olleet toisenlaisella etsintäsuunnitelmalla aivan alueen alussa, että pitikin lähteä "väärästä päästä" keskilinjaa... Tämä koe oli tietysti osaltamme hylätty, mutta olen kuitenkin iloinen, että uskalsin lähteä peliin mukaan. Nyt täytyy kehittää itseään!