Helvi on toipunut täysin sterilisaatiosta ja muistona on vain pieni arpi - ja tällä hetkellä vielä erikoinen trimmi puuttuvien vatsakarvojen muodossa. Ei olla oikeastaan treenattu muuta kuin VEPE:ä. Pekun kanssa tiukka linja sikailun poiskitkemiseksi on jatkunut, eli jos vienti ei maistu, niin sitten autoon häpeämään ja hetken kuluttua uusi yritys. Helvi on tehnyt vientiä jo täydeltä matkalta, vähän olen saatellut matkaan jos on vaikuttanut epäröivältä, mutta aika kivasti on lähtenyt sujumaan. Veneestä on tietty tässä vaiheessa kannustettu runsaasti. Oman veneen hinauksessa olen pari kertaa antanut koiralle vähän vauhtia, jos on alkanut säätämään muuta... Tottista ohjelmaan on kuulunut kotipihalla sen verran, että olen totuttanut Helviä laukauksiin seuraamisen aikana sekä paikalla makaamisen aikana. Itse olen siis ampunut molemmissa tapauksissa starttipistoolilla.

Åsa täytti jo kaksi vuotta viikko sitten! Ovat kuulemma kovasti käyneet uimassa. Sitä laatua mekin olemme harrastaneet, helteet kun eivät innosta lenkkeilemään. Viime viikolla sekä Helvi että Peku kävivät fysioterapeutin käsittelyssä eikä kummallakaan ollut kummempia kireyksiä. Ihanaa, että Peku on voinut hyvin!

Viikonloppuna tein koejäljen PEJÄ A-kokeeseen. Olen tähän saakka onnistunut välttämään koejälkien tallaamisen, mutta olihan se jo aika. Varsinkin kun itseluottamus suunnistuksen kanssa on kasvanut huimasti. Pelastusjälkikokeen A-osan jälki on 1,5 h vanha ja noin 800 metriä pitkä, sisältäen kulmia ja esineitä sekä maalimiehen jäljen päässä. Jäljen tekemisen jälkeen kävelin vielä harhajäljen toiselle koejäljelle ja sitten menin kököttämään kuusen alle oman jälkeni päähän. Hyttysten kanssa - onneksi oli OFF! - reilu 20 minuuttia ja pelastuskoira suoritti jäljen ja minut oli löydetty.