Sain Helville koepaikan Länsi-Kymen Kennelyhdistyksen kauden ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseen Iittiin. Lauantaina menimme Tommin kanssa tekemään korvaavaa jälkeä ja mukaamme tuli myös jäljetekoa opetteleva mies, joka oli itse asiassa jo krepittänyt jäljen meille valmiiksi. Kävelimme kuitenkin aluksi jäljen lävitse suunnitellen tapahtumille paikat ja tarkastaen, että jälki on OK. Sitten veretyskierros perään. Sunnuntai alkoi lupaavasti, kun mutkikkaiden pikkuteiden ja hienoisen kaahaamisen vuoksi koiran häkki oli liukunut sivuoveen kiinni siten, etten meinannut saada ovea auki... Joo, tiedän, että häkit täytyy kiinnittää alustaansa. Ampumistestin jälkeen arvottiin jäljet ja tietysti vedin korttipakasta tuomariryhmämme päivän viimeisen jäljen. Eli ensin odottelua, sitten toimin oppaana tekemälläni jäljellä, josta Donna-labbis veti hienosti kolmannen VOI1-tuloksensa tullen valioksi! Olen kerran ennenkin tehnyt Donna-nimiselle koiralle jäljen (tämä Donna oli cockeri) ja silloinkin Donna valioitui :) Hyvä karma siis Donna-koirilla minun tekemilläni jäljillä!

Helvin jäljestys alkoi hyvin, Helvi oli kiinnostunut alkumakauksesta ja sen tutkittuaan ohjasin sen jäljelle. Lähestulkoon heti tuli vastaan joku kinttupolku, joka piti ylittää. Helvi käveli muutamia askeleita polulla ja ajattelin jo, että mitähän nyt, mutta sitten se siirtyi metsäpohjalle ja jatkoi jälkeä pitkin. Aika jälkitarkasti Helvi meni, kun oransseja pyykkipoikia näkyi sivusilmällä puissa mukavasti ohi mennessä. Katkokulmalla Helvi käytti jonkin verran aikaa, mutta selvitti sen OK. Sitten huomasin, että yhtäkkiä koira pysähtyi ja pomppasi taaksepäin kavahtaen. Heti tuli mieleen käärme ja samassa kuuluikin jo vihaista sihinää. Vedin Helvin äkkiä pois ja tuomari sekä opas menivät katsomaan, että kyy siellä tosiaan oli ja kuulemma suuri sellainen. Tuomari pysäytti ajanoton ja tarkastimme koiran, ettei se vaan ollut saanut puremaa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta Helvin (ja ohjaajan) säikähdys oli kyllä sitä luokkaa, ettei jäljestys jatkunut kovin hyvin. Eli Helvin mielestä jokainen oksanpätkä oli potentiaalinen käärme ja se säpsähteli niitä pitkän aikaa ja eteni tosi varoen. Kolmas osuus jäljestä meni toipumiseen, mutta sitten vauhti palautui normaaliksi ja päästiin kaadolle. Kehuin koiran maasta taivaaseen ja se kantoi sorkan ylpeänä autolle. 

Olinkin viimeinen metsästä palaaja sen jälkeen, kun olin käynyt purkamassa tekemäni jäljen. Helvi oli mukana rennolla juoksulenkillä palautumassa ja purkamassa omaa päätään eikä jälkeäkään arastelusta metsässä liikkumisen suhteen. Ei tarvinut siis kauaa odotella tulosten julkistamista, mutta enhän taaskaan ollut varma mitä sieltä meille tulee, kun jouduin kehottamaan koiraa jäljestämään kyy-episodin jälkeen useaan otteeseen... Ilokseni kuulin Helvin saaneen nippa nappa ykköstuloksen eli VOI1, 40/50 pistettä! Tämä oli Helvin kolmas 1-tulos eli Helvistä tuli Suomen Jäljestämisvalio ja samalla myös kaksoisvalio! Tässä koeselostus: Koiralle osoitetaan lähtömakaus, josta koira lähtee rauhalliseen, pääosin maavainuiseen jäljestykseen. 1. osuudella 2 kaarrosta jäljen sivuun, jolloin makuu ohitetaan. 1. kulma hyvin. 2. osuus jälkitarkasti makuulle asti joka merkataan nopeasti. Loppuosuus pientä suherointia, samoin 2. kulma jolla katko. Lopulta katko ratkaistaan, mutta heti katkon jälkeen koira törmää kiukkuiseen käärmeeseen. Koira pelästyy mutta säästyy puremalta. Koiran toimintakyky heikkenee lähes hukkaan asti, mutta onneksi 3. osuuden loppupuolella jäljestysinto palautuu ja vauhti palaa ennalleen. 3. makaus narunmitan päästä ohi. 3. kulma taustan tarkistuksella. 4. osuus hyvin lukuunottamatta 1 tarkastuskaarrosta. 4. makaus merkaten. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti. Tänään pisteisiin vaikuttaa kaartelut, ohitetut makaukset ja hetkellinen toimintakyvyn heikkeneminen. Osaava jälkikoira, joka onneksi pääsi yli säikähdyksestä ja suoritti tehtävän. Laukauksen sieto: Hyväksytty. Osa-aluepisteet: a) Jäljestämishalukkuus 5/6, b) Jäljestämisvarmuus 9/12, c) Työskentelyn etenevyys 8/10, d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 11/14, e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3, f) Yleisvaikutelma 4/5.

Olen tietenkin erittäin onnellinen saavutetusta tavoitteesta ja haluan kiittää ensinnäkin Iiristä, joka opasti minut lajin pariin. Sitten kiitän Tommia, Jasua ja Jaanaa, jotka ovat helpottaneet urakkaani olemalla kokeissa mukana tekemässä jälkiä. Kiitän myös niitä tuntemattomaksi jääneitä jälkiparejani, jotka avoimen luokan kokeissa ja ekassa voittajaluokan kokeessa olivat kokemattoman jäljentekijän parina neuvomassa ja auttamassa. MEJÄ-kokeet jäävät Helvin osalta tähän, mutta olen informoinut oman kylän hirviporukkaa, että olemme tarvittaessa käytettävissä haavoittuneiden hirvieläinten jäljityksessä.