Minä, Miia, Sulo ja Helvi teimme kolmen näyttelyn matkan Liettuaan. Lähdimme torstaina aamuvarhaisella ensin lautalla Tallinnaan, josta ajoin Viron ja Latvian läpi Vilnaan. Miiaa ei kuskiksi uskaltanut laittaa, koska lompakko oli hukassa ja sitä myöten ajokortti. 14 h kesti se ajomatka ja koirat olivat oikein esimerkillisiä matkustajia. Perjantaina ohjelmassa oli Liettuan Newfoundland- ja Landseeryhdistyksen erikoisnäyttely, tuomarina venäläinen Natalja Potekhina. Kehän kulusta emme ymmärtäneet juuri mitään, toki meitä viitottiin kehään kun tarvittiin, mutta siinä oikeastaan kaikki... Helvi menestyi uskomattoman hyvin ollen paras narttu ja VSP! Tai siis VSP:tä ei oikeastaan kai virallisesti siellä ole, mutta sanotaan sitten voittaja-narttu. Joka tapauksessa Helvi sai sen "ison sertin" jonka tarvitsee valioitumiseen  Palkinnot olivat hienot, kaikki osallistujat saivat mitalit ja kassin jossa koiralle iso pussi herkkuja, hihna tai panta. Helvi sai avoimen luokan voitosta 3 kg koiranruokaa ja luokkasertin ja parhaan nartun sijasta 15 kg koiranruokaa, valtavan paksun koirakirjan, voittaja-nartun taulun ja pokaalin. Noilla luokkaserteillä voi tulla valioksi myös, niitä tarvitaan kolme josta ensimmäisen ja viimeisen välissä pitää olla 1 vuosi ja 1 päivä.

kuvat erkkarista

Lauantaina vuorossa oli kv-näyttely, jossa lansut tuomaroi niin ikään venäläinen Marina Ostrovskaja. Helvi oli PN-2 ja sai vara-CACIB:n ja luokkasertin. Lauantaina illalla vierailimme Helvin kasvattajan luona, jossa olivat myös lähes kaikki muut näyttelyyn osallistuneet. Ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja tarjolla oli syötävää vaikka mitä sorttia. Yhteiskuvia otettiin ja muutenkin jäi oikein mukavia muistoja. Sunnuntaina sitten kv-näyttelyn tuomarina oli puolalainen Maria Bruska ja Helvi jälleen PN-2 ja luokkasertti. Luulisi, että myös vara-CACIB, mutta sitä kohtaa ei kuitenkaan ollut rastitettu arvostelukaavakkeesta. Valitettavasti arvosteluista ei paljoa selvää tullut, kun kaksi oli venäjäksi ja yksi liettuaksi kirjoitettu, ja venäjän kirjoitus vielä niin epäselvää, etteivät venäjää osanneetkaan saaneet oikein tolkkua... Sunnuntaina lähdimme suoraan näyttelypaikasta ajamaan Tallinnaan yöksi ja lautalla maanantaina aamupäivällä kotiin. Oikein kiva reissu, emme edes eksyneet paitsi kerran lenkillä ajauduimme vähän epäilyttävän näköiselle seudulle, onneksi keskellä kirkasta päivää.

Peku oli reissussa ollessani osallistunut ystäväni Jaanan kanssa MEJÄ-kokeeseen. Oli sentään ilmeisesti jäljestänyt kohtalaisesti (vrt. pieleen menneet kenraalit, jossa koira ei lähtenyt Jaanan kanssa ajamaan jälkeä), mutta jotain Peku oli haaveksinut kesken jäljen, koska sille oli tuomittu kolme hukkaa ja tulos 0. Vaikea sanoa, että oliko hukat johtuneet Pekulle tyypillisistä tarkistuskaarroksista vai mistä, mutta ehkä yritän sen kanssa itse vielä joskus uudelleen. Jos tarkistuskaarroksia ei MEJÄ-kokeissa hyväksytä, niin Peku ei koskaan tule saamaan sieltä tulosta, mutta katsotaan.

Olin tiistaina heti reissun jälkeen koirien kanssa pelastusjälkeä treenaamassa, Peku meni hyvin mutta palkkapurkista ohi jäljen lopussa ja olisi jatkanut jäljestämistä ilmeisesti Helville tehtyä jälkeä, joka oli vähän liian lähellä Pekun omaa ja vieläpä saman jäljentekijän tekemä. Helvi sitten kompuroi Pekun sotkemilla alueilla eikä mennyt Helvimäiseen tyyliin tarkasti. Joskus käy näin. Vepessä olin myös keskiviikkona, Helvi kauden ekaa kertaa hyppäsi hienosti veneestä ja haki veneen, Peku vei onnistuneesti sen lyhyen matkan.