Kausi 2018 alkaa vesipelastuksen osalta olla ohitse. Hildan kanssa kävin heinäkuun loppupuolella Raaseporissa kokeessa, josta saimme toisen ALO1-tuloksen ja siirron avoimeen luokkaan. Hilda on nyt siis avoimessa luokassa niin Suomessa, Virossa, Tanskassa kuin Ruotsissakin - ihan hassua, kun se on ulkomailla ollut kokeissa vaan huvin ja urheilun vuoksi :D Ruotsissa Hilda ei edes ole kisannut, mutta Tanska ja Ruotsi hyväksilukevat toistensa tulokset, joten se tuli kaupan päälle. Toisaalta on hienoa, miten Hilda on toiminut jo nyt ilman koulutusta muiden maiden erilaisilla koesäännöillä tehden Suomen liikkeistä vähän poikkeavia koeliikkeitä.
Raaseporin ykkönen ei ollut mitenkään itsestään selvä, vaan jännää oli. Veneestä hyppy & uinti meni täysillä pisteillä, mutta esineen viennissä Hilda pudotti esineen veneellä siinä vaiheessa, kun ojensin käteni ja aloin ottaa esinettä. Virhepisteitä tästä siis -2. Veneen nouto oli se, mikä meinasi mennä kokonaan nollille, sillä lähtöaika 30 s. riitti juuri ja juuri! Hilda meni syömään jotain heinää siinä vuoroa odotellessa ja sitten kun lähetin sen hakemaan venettä, piti alkaa kakoa kurkussa ollutta ruohonkortta... Onneksi olimme käyneet apuohjaajana olleen Disan kanssa aika tarkasti läpi mitä tehdään missäkin tilanteessa, joten Disalla pysyi pää kylmänä eikä ylimääräisiä käskyjä tarvittu loppujen lopuksi kuin yksi. Mutta siis käskyjä lähtemiseen yhteensä 7, joista minä annoin rannalta sen viimeisen "köysi"-käskyn, jolla Hilda onneksi riensi matkaan. Takaisin tullessa tuli vielä maalin ohitusta 2 metriä eli 2 pistettä lähti siitä. Viimeiseen liikkeeseen lähdimme sillä tiedolla, että viisi pistettä on varaa menettää - hukkuva tuli kuitenkin pelastettua virheettömästi ja pisteitä jäi 95/100 :)
VEPE-leirin osallistumisen kanssa olin viimeiseen saakka skeptinen, koska odotin Hildan juoksun alkavan juuri ennen leiriä. Ilokseni kuitenkin juoksu tuli loppujen lopuksi muutama viikko oletettua myöhemmin ja saimme osallistua leirille. Koulutukset rasteilla olivat hyödyllisiä kuten aina, mutta koska Hildalla on tiettyjä perustavanlaatuisia ongelmia, niin olen keskittynyt koko loppukauden työstämään ongelmakohtia enkä ole oikeastaan harjoitellut vielä avoimen luokan liikkeitä. Eli ongelma numero 1 on viennin irrotukset: Hilda pitää opettaa irrottamaan vain käskystä. Lähdimme tässä ihan alkeisharjoittelusta liikkeelle eli vene on maissa, lähetän koiran viemään ja jos se irrottaa ennen irti-käskyä, ei palkkaa tule vaan virhesana kertomaan, että pieleen meni ja uusi yritys. Turhautumisen välttämiseksi käytetään tarvittaessa apusanoja (Hildalla vahvistava käsky on "pidä") niin koiraa päästään palkitsemaan onnistumisesta tarpeeksi usein motivaation säilyttämiseksi. Vaikeutamme irrotustilannetta erilaisilla variaatioilla, jotta irrottamistapahtumasta tulisi luotettava; välillä annan luvan irrottaa nopeasti, välillä vastaanottaja pitää esineestä kauemmin kiinni tai jopa hieman liikuttelee esinettä ennen kuin Hilda saa irrottaa. Ja välillä vastaanottaja on hidas tai epävarma tai muuten vaan "mokailee" koska sellaisia toisinaan sattuu kokeissakin. Olemme edenneet vain kahlaamissyvyyteen tällä hetkellä - kärsivällisyyttä vaaditaan ;)
Ongelma numero 2 liittyy myös irrottamiseen eli suu aukeaa, kun jalat osuvat pohjaan. Hildalla tähän liittyy vielä tarve ravistaa itseään, eli kun se tulee uimasta rantaan, on muka pakko ravistaa, kun jalat ottavat pohjaan ja ravistaessa on muka mahdotonta pitää tavaroita suussa... Veneen köysi putoaa suusta ja hukkuvan dummy putoaa suusta. Jos olisi hyvä säkä ja maali aina niin syvällä, että koira tulisi uiden maaliin, ei tämä ongelma välttämättä veisi pisteitä (Suomessa). Mutta minusta on parempi opettaa koiralle, ettei tässäkään hommassa saa irrottaa kuin käskystä. Olemme siis harjoitelleet ainoastaan ongelmakohtaa eli vene on niin lähellä, että koira käy siinä uiden, mutta lähes saman tien sen käännyttyä takaisin, osuvat jalat jo pohjaan. Jos suu aukeaa, köyden antaja vetää köyden takaisin veneeseen ja kerron koiralle, että pieleen meni. Sitten uutta yritystä ja Hildalla on ainakin riittänyt motivaatio, kun sitä innostetaan veneeltä ennen kuin lähetän sen ja sitten palkitaan kunnolla onnistumisista. Köyden takaisin vetämisellä ehkäisemme toimintatapaa, että koira pudottaisi, tarttuisi uudelleen, pudottaisi taas jne. Olen vaatinut köyden tuomisen käteeni saakka enkä siinäkään aina anna heti lupaa irrottaa. Varsinaista vetämistä emme ole vielä ottaneet tähän mukaan eli käytössä on irtoköysi. Taakan lisäämisen lisäksi pitää opetella toiminta myös siinä tapauksessa, että minä en ole rannalla vastaanottamassa koiraa.
Sometimes it's the small things that count! :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.