Katselin kuvia Ruotsin landseeryhdistyksen vuosikokouksesta ja sydän taisi jättää yhden lyönnin väliin, kun bongasin kahdesta palkinnosta tutun nimen! Helvi oli toiseksi paras VEPE-koira ja allround-landseer Ruotsissa viime vuonna!! Jotain iloa siis siitä, ettei saatu heti ensimmäisellä yrittämällä vepe-sertiä ;) Helvillä oli kolme hyväksyttyä tulosta (yksi niistä sertifikaatti-tulos) ylimmästä luokasta. Allround-palkinto on monipuolisuudesta, me kävimme vesipelastuskokeiden lisäksi viime vuonna Ruotsissa jäljestämässä ja näyttelyssä. Sen enempää en naapurimaan pistelaskusta tiedä, iloisena otin vain myönnetyt palkinnot vastaan ja maksoin postituskulut :) 

Tokossa meillä oli taannoin mölli-koe ja oli hyvä päästä harjoittelemaan pitkää suoritusta ilman välipalkkauksia liikkurin ohjaamana tuomarin tarkkailun alla. Tuomari oli niin höveli, että Helvi sai hienot pisteet, mutta ei se kyllä niin hyvin mennyt :D Ihan liikaa haukahduksia... Ehkä turhautumista palkattomuuteen? Olen jakanut tunnin treeniajan puoliksi Helvin ja Hildan kesken, kun Hilda on edelleen jonossa omalle ryhmäpaikalle. Tämä toimii pääosin oikein hyvin, puolisen tuntia riittää Helville ja Hildaa ei edes olisi tarkoituksenmukaista veivata koko tuntia, keskityn sen kanssa hallilla ihan vaan hyvään fiilikseen, ohjaajaa kohtaan aktivoitumiseen, leikkimiseen ja pieniin ja helppoihin harjoituksiin runsaalla palkkaamisella. 

Viime viikolla olin kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa. Hän on nykyään jo eläköitynyt poliisista, mutta erikoisosaamisena vahvasti ID-jälki eli hajutunnistus. Luento käsitteli hajumolekyylien käyttäytymistä, koiran hajuaistia, hajujen erottelua ja jäljestämistä. Todella mielenkiintoista! Voin hyvin myöntää, että en ollut tullut ajatelleeksi koiran hajuaistin kyllääntyvän, kuten ihmisenkin. Koira tosin palautuu nopeasti esimerkiksi jäljestäessään nostamalla kuonon pois hajusta ja "puhdistamalla" nenän muutamalla hengenvedolla - kätevästi vaikkapa esineilmaisun yhteydessä. Koiran hajuaisti myös kehittyy tietyille hajuille, joita harjoitellaan runsaasti, kasvattamalla näille herkkien hajusolujen määrää. Tämä on hyvä ottaa huomioon muun muassa harjoiteltavien jälkien iässä; mitä hajua haluamme koiran seuraavan (rikkoutuneen maan haju, ihmisen jalanjäljen haju, ihmisestä irronneiden ihosolujen haju)... Ja paljon muuta hyvää asiaa mukavasti kerrottuna :) 

Viime viikon tärkein asia oli Helvin kontrollikäynti eläinlääkärillä. Eturinnan muhkura ei ole hävinnyt, mutta oman näppituntumani mukaan kuitenkin pienentynyt ja eläinlääkäri oli samaa mieltä. Edelleen oletetaan, että se on hematooma, jonka paraneminen on hidasta. Rintalastan kärjen ympärillä ei ole kuulemma juurikaan verenkiertoa, joka edesauttaisi paranemista. Tarkkailua siis jatketaan ja jos ei turvotus toukokuun alkupuolellakaan ole hävinnyt, niin sitten pitää ottaa koepala. Helviä asia ei vaivaa ollenkaan, joten minäkin yritän olla vaivaamatta omaa päätäni.