Pari viikkoa sitten matkustimme Katjan kanssa koirinemme lahden eteläpuolelle Tallinnaan osallistumaan VEPE-kokeeseen. Ajatus oli syntynyt noin kuusi viikkoa aiemmin, kun saimme käsiimme Viron uudet koesäännöt ja Ailin paikan päälle demonstroimaan liikkeiden suorituksia. Plus tietysti se, että Virossa ei ennen tätä vuotta ole ollut vesipelastusvalion titteliä olemassa, mutta nykyään se on virallinen valionarvo ja Suomen VEPE-valiot pääsevät suoraan ylimpään luokkaan ja valioituvat yhdellä ykköstuloksella. Ilmoitin myös Hildan kokeen järjestäjän suostuteltua ihan kannatuksen ja kokemuksen vuoksi. Hain Katjan & Aavan lauantaina aamulla Vantaalta, jonne Katja oli tullut kotoaan Lahdesta. Aava ei ollut aiemmin matkustanut pakettiautossa tai häkissä ja kyyti aiheutti siinä pientä stressiä, joten Katjaa luonnollisesti jännitti, miten laivamatka menee, kun kuitenkin jätimme koirat autoon meren ylityksen ajaksi. Ilmeisesti stressin Aavalle aiheutti sitten nimenomaan liikkuvassa autossa häkissä oleminen, koska parin tunnin laivassa oleminen ei haitannut mitään, vaan päinvastoin siinä pääsi rauhoittumaan mukavasti. Tallinnassa majoituimme tosi kivassa huoneistohotellissa hyvien lenkkeilymaastojen vieressä, kävimme koirien liikuttamisen lisäksi ostoskeskuksessa pyörimässä ja klinikalla hoitamassa madotukset kuntoon.

Sunnuntaina etsimme tiemme koepaikalle ja heti ilmoittautumisen jälkeen arvottiinkin alimman luokan suoritusjärjestys. Vedin tietysti Hildalle numeron 1 ja tulikin vähän kiire laittaa itsensä ja koiransa valmiiksi. Koejärjestelyt eroavat Suomen järjestelyistä muun muassa niin, että kukin luokka suorittaa kaikki luokan liikkeet kukin koira vuorollaan ennen kuin seuraava luokka aloittaa ollenkaan. Hildan luokassa VP1 (vastaa alokasluokkaa) oli muistaakseni kolme koiraa eli ensin Hilda teki ekan liikkeen, sitten koira nro 2 teki ekan liikkeen ja sitten koira nro 3, jonka jälkeen oli taas Hildan vuoro tehdä toinen liike jne. Ei mitään mahdollisuutta viedä koiraa välillä autoon, vaan odottelualueella ehti palkata koiran kunnes olikin taas oma vuoro. Ensimmäisessä kuvassa Ingrid, joka tuli koetta seuraamaan, Hildan hihnan päässä, minä & Helvi ja Katja & Aava menossa ilmoittautumaan - vakavaksi vetää :D Toisessa kuvassa koira ja ohjaaja sääntöjen edellyttämissä varusteissa odottamassa vuoroaan - tosin panta piti ottaa pois (tämä selvisi minulle vasta ensimmäisen liikkeen jälkeen) ja valjaiden sijaan hukkuva olisi voinut ottaa koiraa myös pelkistä karvoista kiinni. Eikä märkäpuku & pelastusliivit olleet pakollisia, vaan jompi kumpi, joten varustus on sovellettu ja liioiteltu versio ;)  

kuva: Kalev Lilleorg

kuva: Katja Heinonen

Osallistujille ei Virossa jaeta minkäänlaisia arvostelukaavakkeita. Tuomari kertoi huomionsa, niin positiiviset kuin negatiiviset, suullisessa arvostelussa, mutta silloin ei kerrottu liikekohtaisia pisteitä eikä sitä, mistä virheestä vähennettiin minkäkin verran pisteitä. Pyysin kuitenkin saada koirien pisteet tietoon ja kyllä ne sitten minulle kerrottiin. Ehkä isoin käytännön ero ohjaajan toiminnassa minulle oli se, että koiraa sai kehua kesken suorituksen - eihän sitä ihan kauheasti osaa tällaista mahdollisuutta hyödyntää, kun on niin tottunut Suomen arvosteluun - eikä käskyjä muutenkaan laskettu niin tiukasti kuin Suomessa, mutta jos annoit jonkun käskyn, koiran piti totella sitä tai tuli iso miinus. Eli ohjattavuutta arvostetaan kovasti. 

VP1-luokassa suoritettavat liikkeet ja Hildan pisteet ovat: 1) Esineen nouto veneeltä 14/15 p, 2) Veneestä hyppy 14,5/15 p, 3) Veneen haku 23,5/25 p, 4) Hukkuvan pelastaminen 25/25 p, 5) Yhteisuinti 18/20 p. 

kuva: Katja Heinonen

Ensimmäisenä liikkeenä oli esineen nouto veneeltä, matkaa 20 m ja esine oli tällä kertaa dummy. Omaa apuohjaajaa ei Virossa käytetä, mutta yleinen avustaja heilutteli dummya lähtiessä ja vielä silloinkin, kun koira alkoi lähestyä venettä. Hilda haki dummyn ihan innoissaan, mutta virhepisteitä tuli esineen pureskelusta takaisin tullessa ja siitä, ettei koira tuonut esinettä maihin asti ohjaajalle. Olisin kuulemma saanut kävellä veteen puoleen sääreen saakka Hildaa vastaan ja ottaa dummyn ennen kuin se pudottaa. Toisena liikkeenä suoritettavassa veneestä hypyssä Hilda odotti yllättävän nätisti vieraan ihmisen kanssa, kun ottaa huomioon sen, ettei se ole harjoitellut liikettä sellaisenaan kuin ehkä kahdesti. Tässäkin liikkeessä etäisyys rannasta oli 20 metriä ja samoin kaikissa muissakin VP1-liikkeissä, joten matkat olivat lyhyempiä kuin Suomessa. No hypyssä Hilda siis odotti vähän turhankin nätisti ;) Nimittäin se ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta. Ei vissiin ollut ihan kuulolla, kun sitten herättyään hyppäsi ihan ilman mitään epäröintiä varsinaisen hyppäämisen kanssa. 

kuva: Katja Heinonen

kuva: Kalev Lilleorg

Veneen haku oli pistemäärältään tärkeämpi kuin kaksi ensimmäistä liikettä. Yleinen avustaja heilutteli köyttä vesirajassa koko ajan ja Hilda haki veneen hienosti. Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta oli veneen kääntyminen keula ulapalle päin ennen kuin Hilda sai köydestä kiinni, sillä kuski päästi poijusta irti liian aikaisin - mutta eihän se ole niin justiinsa :D Tässä liikkeessä joku piste lähti viimeistelystä, koska Hildan suu aukesi taas liian aikaisin ja köysi jäi rantaveteen minun käteni sijaan. En siis osannut vieläkään mennä vastaan, jotta olisin saanut köyden koiralta ilman sen pudottamista.

kuva: Katja Heinonen

Hukkuvan pelastamisessa ei tainnut olla mitään huomautettavaa. Virossa ei käytetä missään luokassa kädenjatketta hukkuvalla, vaan koira käyttää valjaita tai hukkuva tarttuu karvoista. Hukkuvan pudottauduttua veneen laidan yli veteen, hän loiskutteli hillitysti käsillään ja pari kertaa huusi apua. Hilda lähti vauhdilla, kiersi hukkuvan hienosti ja tuli takaisin rantaan. Itse en ensin muistanut mennä auttamaan hukkuvaa ylös vedestä, mutta tuomarin ohjeistuksella korjasin toimintaani.

kuva: Katja Heinonen

Olin aika varma, ettei koiran & ohjaajan yhteinen uintireissu suju ollenkaan, koska olin kokeillut sitä vain pari kertaa ja huonosti oli mennyt, kun Hilda ei halunnut uida minun kanssani... Kääntyi siis monta kertaa takaisin rantaan ja sain maanitella sitä jatkuvasti tulemaan takaisin. Kokeessa tuomari ohjeisti, että meidän pitää uida rinnakkain poijulle saakka ja siitä takaisin niin, että koira vetää ohjaajan rantaan. Pääsimme mahtavan hienosti lähes poijulle saakka, mutta sitten Hilda alkoi kääntyä eteeni ja katsoin paremmaksi kääntyä takaisin kuin että se yrittäisi uida päälleni. Pieni pistemenetys tuli siis liian lyhyestä uintimatkasta ja huomasi tuomari kyllä senkin, että koira puski ohjaajaa lopuksi. Lopputulemana Hilda sai 95 p. / 100 p. ja oli luokan paras! Enpä olisi osannut ollenkaan odottaa näin hyvää tulosta ja sain ansaitun piikin "Ja sinä et meinannut sitä edes kokeeseen ilmoittaa" kokeen järjestäjältä palkintojenjaossa :) Hilda siirrettiin vieläpä avoimeen luokkaan eli VP2-luokkaan.

Ingrid kuvasi molempien koirieni koesuoritukset ja koosti niistä videot, tässä linkki Hildan videoon: https://youtu.be/hnqPb5mFUic

VP3-luokkaan vedin arvonnassa Helville kilpailunumeroksi 4. Sitten arvottiin suoritettavat liikkeet (eli seitsemästä vaihtoehdosta suoritetaan viisi liikettä) ja liikkeiden suoritusjärjestys. Olin etukäteen toivonut mielessäni, että rannansuuntainen vienti ja ajelehtivan veneen nouto jäisivät pois, mutta tietysti ne molemmat olivat koeliikkeinä ja pois jäivät pitkän köyden vienti ja kahden hukkuvan pelastaminen koira & ohjaaja -tiimityönä. Ensimmäisenä liikkeenä tehtiin esineen vienti veneeltä veneelle. Vientiesineenä oli dummy ja veneet ajettiin johonkin noin 30 metriä rannasta, mutta sen jälkeen ne liikkuivat aika vapaasti, kun poijuja ei käytetty. Ohjaaja saa valita, antaako hän koiralle vientiesineen veneessä vai sitten, kun koira on jo hypännyt veneestä veteen. Todellakin käytin tämän hyväkseni, koska Helvi inhosi Suomen vanhoilla säännöillä ollutta rannansuuntaisen viennin esine suussa hyppäämistä. Helvi hyppäsi hyvin käskystä, otti esineen sitten ja lähti viemään sitä toiselle veneelle. 

kuva: Katja Heinonen

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä sujuvan todella hyvin. Luovutustilanteessa tuli kuitenkin ongelmia! Vastaanottaja ei tarttunut dummyyn ja minulla ei liikkunut mitään muuta päässä kuin hämmästely, miksei hän ota esinettä. Vastaanottajalla oli siis käsi vesirajassa, mutta ei elettäkään esineen ottamiseksi. Sitten Helvi kääntyi tulemaan takaisinpäin, käskin uudelleen viemään, Helvi meni taas veneen luokse, mutta vastaanottaja ei tarttunut dummyyn, Helvi kiersi veneen toiselle puolelle, lähti taas minua kohti, käskytin viemään ja Helvi meni vielä veneelle. Sitten tuomari sanoi, että minun pitää käskeä koiraa irrottamaan esineestä. Annoin irrotuskäskyn ja Helvi avasi suun heti ja sitten vastaanottaja otti dummyn. Minulle oli siis epäselvää liikkeen tarkka suoritustapa, oletin vastaanottajan tarttuvan vientiesineeseen samalla tavalla kuin Suomessa, jolloin olisin antanut irrotuskäskyn. Ja lisäksi Suomen säännöissä esineen pudottamisesta veteen liike menee nollille ja Helvin kanssa on nimenomaisesti harjoiteltu, ettei esineestä irroteta ennen irrotuskäskyä, joten koira toimi kuten sille oli opetettu. Minä en vain tiennyt, että Virossa liike ei mene nollille esineen pudottamisesta veteen ja että koira olisi voinut pudottaa esineen vastaanottajan kädelle tai sen lähelle. Olo oli aika masentunut suorituksen jälkeen, kun oletin, että Helvi sai nollan tällaisesta säätämisestä ja mahdollisuus ykköstulokseen meni heti kättelyssä.

Toisena liikkeenä suoritettiin veneen vetäminen, joka oli lähes samanlainen kuin Suomen vanhoissa säännöissä avoimessa luokassa ollut oman veneen hinaus. Virossa koiran tuli kuitenkin hypätä veteen ensin ja sitten sille annettiin vetoköysi. Helvi hyppäsi heti ja annoin sille köyden, josta se jostain ihmeen syystä vaihtoi otteen ihan lähelle hakaa. Rantaan Helvi meni vähän vinoon (maalitolppia ei tosin käytetä, mutta siis vinoon tuomariin nähden) ja minua jännitti että irrottaako se köydestä heti jalkojen osuttua pohjaan - tarkoitus siis on, että koira luovuttaa köyden ohjaajalle irrottaen vasta käskystä. Helvi ei kuitenkaan irrottanut omineen ja tunsin miten vene oli sen selässä. Nopeasti otin kiinni köydestä ja annoin luvan irrotukseen. 

kuva: Ingrid Pakats

Kolmas liike oli ajelehtivan veneen haku. Veneet ajetaan noin 30 m rannasta ja haettavan veneen kuski laskee köyden huomaamattomasti veteen ja menee veneen pohjalle makaamaan. Ohjaaja lähettää koiran veneestä ja koiran tulee tuoda ajelehtivan vene ohjaajan luokse luovuttaen vetoköysi ohjaajalle. Onneksi tuulet olivat suotuisat eikä köysivene liikkunut juuri mihinkään, ennemmin ehkä vielä lähemmäksi meidän venettämme. Toisella kelillä se olisi kuitenkin voinut mennä vaikka kuinka kauas... Lähetin Helvin matkaan ja se etsi köyden, veti veneen minulle ja se meni ihan nappiin. 

kuva: Katja Heinonen

kuva: Kalev Lilleorg

kuva: Katja Heinonen

Sitten oli vuorossa kaksi versiota hukkuvan pelastamisesta. Ensin rannalta lähtien, joka on hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomen nykyinen voittajaluokan hukkuvan pelastaminen. Pelastusvälineenä Virossa käytettiin kuitenkin renkaan tilalta pelastuslautaa ja ohjaaja menee auttamaan hukkuvan ylös vedestä koiran kahlatessa. Koiran tulee myös luovuttaa pelastuslaudan naru ohjaajalle käteen siinä samalla. Helvi lähti hyvin, kiersi hyvin hukkuvan takaa, tuli rantaan minun kohdalleni, irrotti narusta käskystä. 

kuva: Kalev Lilleorg

kuva: Katja Heinonen

kuva: Katja Heinonen

Viimeiseksi ohjelmassa oli hukkuvan pelastaminen veneestä lähtien. Koko jengi; koira, ohjaaja, tuomari, hukkuva ja venekuski menevät yhdellä veneellä ulapalle. Hukkuva pudottautuu kyydistä, vene jatkaa matkaa. Tuomarin luvalla ohjaaja heittää pelastuslaudan veteen ja lähettää koiran. Koiran tulee ottaa pelastuslauta ja tuoda hukkuva sen avulla ohjaajan luokse veneelle. Kuvasarja kyseisestä liikkeestä on Katja Heinosen ottama.

Luulin treeneissä, että minun pitää nostaa hukkuva veneeseen yksin ja harjoittelin sitä epätoivoisesti mm. Lauran ja Yrjön kanssa huonolla menestyksellä. Tai siis hauskaa se oli, mutta meidän treeneissä ensinnäkin hukkuva oli selkä veneen laitaa vasten ja aika veltto, kun todellisuudessa hukkuva ojensi kätensä koiran ohjaajalle ja venekuskille ja helpon oloisesti ponnisti itsensä vedestä veneeseen kyytiin :D 

Palkintojenjako VP3-luokassa oli todellinen suomalaisten juhla, sillä neljästä osallistujasta kolme saavutti Viron vesipelastusvalion arvon - joukossa myös Helvi, joka sai juuri vaadittavat 90 pistettä! Tuomari sanoi ekasta liikkeestä, että koira toimi käskyjen mukaan, vaikka ohjaaja ei tiennyt liikkeen oikeaa suoritustapaa, liike saatiin kuitenkin suoritettua. Huh! Matkakaverini Katja & Aava saivat myös valionarvon, joten kotimatka sujui hilpeissä tunnelmissa :) Kovin paljoa ei kuitenkaan ehditty paikan päällä iloitsemaan, koska päivä oli jo venynyt arvioitua pidemmäksi ja laivaan alkoi olla kiirus. Muutamat palkintokuvat ehdittiin kuitenkin ottamaan erilaisilla kokoonpanoilla, joista tässä minä omien koirieni kanssa.

kuva: Ingrid Pakats

Linkki Helvin suorituksiin: https://youtu.be/kDaOOLizEUY ja Helvin liikekohtaiset pisteet ovat: 1) Esineen vienti veneeltä veneelle 11/20 p, 2) Veneen vetäminen 19/20 p, 3) Ajelehtivan veneen kuljetus veneestä lähtien 20/20 p, 4) Pelastusrenkaan vienti hukkuvalle rannalta lähtien 20/20 p, 5) Hukkuvan pelastaminen apuvälinettä käyttäen veneestä lähtien 20/20 p.