Lauantaina osallistuin Helvin kanssa KKS:n TOKO-kokeeseen omalla treenihallillamme. Lopputulos oli hyvä, AVO1 pistein 172,5. Mutta mutta... Menimme paikalla makaamiseen toisessa ryhmässä ja Helvi ei millään ottanut katsekontaktia siinä suorituksen alkua odotellessamme. Meni kuitenkin käskystä heti maahan ja odotti ongelmitta sen kolme minuuttia, jonka ohjaajat ovat piilossa + siirtymiset sekä nousi hyvin perusasentoon, arvosanaksi siis 10. Vein Helvin autoon odottelemaan, koska olimme avoimen luokan viimeinen koirakko eli meitä ennen oli kahdeksan suoritusta. Lisäksi yritin olla tartuttamatta omaa jännitystäni koiraan, mutta tottakai se ehti sen vaistota, vaikka hain sen vasta kun meitä edellinen koira oli jo tehnyt osan liikkeistä. Eli seuraaminen meni taas aivan pipariksi, Helvi oli ihan kipsissä ja jätätti koko ajan. Eipä siitä todellakaan enempää olisi voinut odottaa, kuin saamamme 6 pistettä. Olen aivan pulassa nyt tämän homman kanssa, koska treeneissä ongelma ei tule esille, vaan koira seuraa rennosti ja useimmiten erittäin hyvällä asenteella. Olen myös alkanut puuttua löysäilyyn, eli jos seuraaminen ei ole priimaa, niin keskeytän toiminnan ja yritämme hetken kuluttua uudelleen. Mielestäni Helvi on hoksannut tämän palkan mahdollisuuden poistumisen ihan toivotulla tavalla ja tsemppaa sitten entistä enemmän. En kuitenkaan haluaisi kokeessa nollata seuraamista täysin keskeyttämällä, koska uskon, että koira on ns. syytön ja se olen minä, kuka aiheuttaa Helvin koomailun. Olen vihainen itselleni, etten osaa olla jännittämättä!

Tässä kokeessa alavireisyys jatkui myös liikkeestä maahanmenossa. Tämän liikkeen Helvi osaa erinomaisen hyvin, mutta niin vaan seuraamisessa jätättäminen jatkui ja maahanmenoon annoin kaksi käskyä, koska näytti siltä, ettei ensimmäinen käsky mennyt perille. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5 pistettä. Sitten tapahtui huima muutos, koira ikään kuin heräsi henkiin ja voi että olin iloinen, kun kauan takkuilleesta luoksetulosta pysäytyksellä Helvi sai arvosanaksi 9. Varmaan pysähdys olisi voinut olla vieläkin nopeampi ja ensimmäisen osuuden Helvi tuli laukalla ja toisen osuuden reippaalla ravilla, mutta hemmetti, että se meni hienosti! Siitä jatkoimme sitten liikkeestä seisomiseen, joka meni ihan niin kuin pitääkin eli 10 arvoisesti. Noutamisessa myös askellaji vaihteli eli esineelle laukalla ja takaisin ravilla, kapulan nosto oli muistaakseni tällä kerralla suht siisti ilman suurempaa tassujen käyttöä ja noutamisesta Helville 9. Kauko-ohjauksessa liikkeenohjaaja oli sijoittunut tosi mukavasti useamman metrin koiran takaoikealle. Asennonvaihdot Helvi suoritti ripeästi, vaikka olin aika varma, että yksi vaihto menee pieleen, kun jotkut koirat hieman rähisivät kehän ulkopuolella ja Helvi sitten käänsi päätään sinne päin juuri kun piti antaa käsky eli se ei ollut kuulolla. Ponnekas maahan-käsky sai sen kuitenkin suorittamaan asennonvaihdon. Arvosanaa laski varmaankin pieni liikkuminen sivusuunnassa eli koira vähän kiertyi, kun piti kontrolloida mitä siellä selän takana tapahtuu, arvosanaksi kaukokäskyistä 8. Estehypyssä Helvi teki parhaan koesuorituksensa tähän mennessä, tuloksena täysi 10. Hypyn jälkeisessä istumisessa maltoin odottaa tarpeeksi, että koira kääntyy minua kohti, jolloin istu-käskyn noudattaminen tapahtuu viiveettä. Ja kiitos järjestäjille siitä, että este oli rauhallisessa paikassa eikä sihteerien teltan edessä kuten viimeksi. Kokonaisvaikutuksesta tuomari antoi meille 8,5. Huomion arvoista on se, että Helvi teki yksilösuorituksensa täysin haukkumatta liikkeiden välissä! Se on harrastanut haukkumista esim. juuri toimihenkilöille esiintyessään tai minulle turhautuessaan kierrosten noustessa, mutta nyt pidin Helvin käskyn alla myös liikkeiden välissä enkä vapauttanut sitä, hieman vain silitin kaulalta merkiksi hyvin tehdystä suorituksesta.

Eilen lenkkeilin kameran kanssa, kun oli niin kaunis aurinkoinen pakkaspäivä ja sattuipa sitten niin, että metsiköstä pinkaisi pellolle peura. Säpsähdin vähän, kun olin odottanut koirien ilmestyvän etsimeen...

Koirat tulivat sitten perässä. Helvi karkuutti elikkoa vähän pidemmän matkan, Pekua ei kauheasti kiinnostanut ja se tulikin kutsusta luokse. Helvi sen sijaan ei ottanut kuuleviin korviinsa, kuulo ei ilmeisesti ole päällä, kun saalistus on käynnissä. Onneksi jahti ei kestänyt kauaa, peura katosi metsän siimekseen ja Helvi palasi laumaan kieli pitkällä.