Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kilpailtiin Laukaalla vesipelastuksen SM-kisassa ja Landseeryhdistyksen ollessa järjestämisvuorossa, pääsin työntekijäksi kokeeseen. Olin yleisenä avustajana eli köyden heittäjänä veneen haussa, köyden vastaanottajana viennissä ja pelastusrenkaan antajana pelastusrengasta haettaessa. Hyvin meni; omasta mielestäni osasin olla tasapuolinen kaikille eikä osallistujiltakaan ole valituksia kuulunut. Kaiken kaikkiaan meillä oli erinomainen tiimi paikalla: Liina veneessä tuomaroimassa ja toisenkin veneen soutajana oli palkintotuomari-tasoinen soutaja Katja, sihteerinä Kaisa, hukkuvana nöffiyhdistyksestä lainattu Aune ja kuuluttajana/seremoniamestarina Disa. Kiitän omasta puolestani kaikkia - teidän kanssanne oli ilo työskennellä :) 

(kuva Ari Lehtonen)

Edellisenä päivänä Lansuyhdistys järjesti tavallisen VEPE-kokeen, johon osallistuin Hildan kanssa ja Hildaa apuohjasi Disa. Piti vielä kokeilla, että miten menee hyvin levänneenä jne... No ei mennyt. Veneestä hyppy täysillä pisteillä, vienti (minä vastaanottajana veneessä) kahdella virhepisteellä, kun Hilda pudotti vientiesineen veneen viereen, mutta veneen haussa ja hukkuvan pelastuksessa ylittyi lähtöaika. Johtopäätös: Hilda ei osaa vielä alokasluokan liikkeitä tarpeeksi hyvin. Se teki veneen haun ja hukkuvankin haki sitten avustettuna. Ensi kesänä siis harjoitellaan lisää. 

SM-viikonloppua edeltäneenä sunnuntaina olin likkojen kanssa Kaunisniemessä, Lammilla treenaamassa sekalaisessa seurassa. Katja siis järjesti yhteiset treenit tuttavilleen monesta eri treeniporukasta ja Kotkan viimeiset sesongin -17 vepeilyt suoritettiin mitalikahvien merkeissä SM-kisojen jälkeen keskiviikkona. Treeniporukastamme Jore teki upean työn voittaen hopeaa :) 

Kerran ollaan ehditty jäljestämään EK-porukan kanssa juuri kesälomani alkajaisiksi ja jestas mitä palvelua sainkaan - Jarno oli tallonut kaikki jäljet valmiiksi, joten ihan valmiiseen pöytään tuli päästyä. Hilda jäljesti pääosin ihan hyvin, pari haahuilua mahtui joukkoon, mutta esimerkiksi hirvien suolakivi ja sen ympärillä tapahtunut liikenne ei aiheuttanut päänvaivaa. Ilmaisustakin oli vähän hajua, mutta keppejä täytyy tehdä toki tärkeämmiksi. Meillä oli tuona viikonloppuna myös hoitokoira Pablo, mutta se ei kylläkään päässyt jäljestämään ;) EK-ryhmään löyhästi liittyy myös neitsyyden menetys, nimittäin täytin Kaakon Käyttökoirien tämän vuoden talkoovelvoitteeni loppuun toimimalla match show -tuomarina ensimmäistä kertaa elämässäni. Yritin löytää isoista koirista koirat, jotka olivat reippaita, nauttivat esiintymisestä ja joilla oli hyvä suhde esittäjänsä kanssa. Kahden muun tuomarin kanssa valitsimme lisäksi yhteistyössä parhaat veteraanit ja koko mätsärin parhaat esiintyjät. Minun suosikkeihin päätyi punaisen nauhan saaneissa flätti, dogo argentino, bracco italiano ja beauceron ja sinisen nauhan saaneissa malamuutti, kaksi aussia ja bokseri - varsin monenkirjavaa porukkaa siis ja oli tosi kivasti eri rotuja mukana mätsärissä ylipäätään. Tiina Suurosen ottamassa kuvassa olemme tuomarikollegoiden kanssa ja pääosassa ansaitusti paras veteraani ja BIS1 australianpaimenkoira Pupi omistajansa Sannan kanssa:

TOKO:n pariin palasin kesätauon jälkeen (kuinka laiska treenaaja voin olla?!) Helvin kanssa osallistumalla seuran järjestämään mölli-tokoon ja ehkä saattoi vähän näkyä, ettei olla harjoiteltu... Sinänsä hyvä treeni Helvin koejännitystä ajatellen, mutta liikkeistä tunnari meni nollille, kun Helvi toi väärän puupalikan ja ruutu nollille syystä, että Helvi ei pysynyt ruudussa... Siis kun maahan olisi pitänyt ruudussa mennä, niin Helvi tuli pois ruudusta - ja tämä toistui muutaman kerran. Muuten saimme liikkeet suoritettua; paikalla makuusta, jäävistä liikkeistä, luoksetulosta ja kokonaisvaikutuksesta 7, seuruusta 7,5 ja kaukokäskyistä 6, ohjatusta noudosta 8,5 ja parhaana suorituksena metalliesineen hyppynoudosta 10. Hyvä oli käydä tekemässä kokeenomainen suoritus!

Seuraavana päivänä sitten kävin Helvin kanssa Porvoossa näyttelyssä, jossa tuomari Hans Almgren (Ruotsista) oli minulle uusi kokemus. Osallistujina oli pelkkiä narttuja viisi kappaletta, hienosti Helvi oli toinen, joka sai SA:n ja paras narttu 2, ROP-VET. Arvostelu ymmärrykseni mukaan vapaasti käännettynä: Suuremman puoleinen narttu, voimakas, oikeanlainen pää, jonkun verran löysää kaulanahkaa, saksipurenta, kohtalainen otsapenger, hyvä luuston vahvuus, vahva selkä, hyvässä karvassa, hieman raskas runko, mutta kantaa itsensä hyvin, piilottaa ikänsä hyvällä tavalla, valkoinen pohjaväri harvoilla suuremmilla mustilla merkeillä, vähän nokipilkkuja.