Hertta kävi Anidentissa juurihoidon kontrollikäynnillä ja samalla rauhoituksella hoidettiin myös virallisten terveystutkimusten tekeminen. Ennen rauhoitusta eläinlääkäri teki pyynnöstäni epävirallisesti polvilumpioille luksaatiotestin. Epävirallisena siksi, että alle 3-vuotiaalle tehty tutkimus ei ole pysyvästi voimassa - tutkitaan virallisesti sitten kun se ikä on täynnä. Ei kuulemma luksoidu. Juurihoito on onnistunut, tulehduspesäkettä ei enää ole ja seuraava kontrolli on ensi kesänä. Juurihoitoa pitää kontrolloida tuon tulehdusriskin takia vuosittain...

Röntgenkuvia otettiin lonkista, kyynäristä, selästä ja olkanivelistä. Näistä kaksi ensin mainittua ovat pakollisia tutkimuksia jalostuskoirille rodussa ja niille on myös asetettu raja-arvot: Rekisteröityä saa pennut, joiden vanhemmilla lonkat ovat astetta A-C ja kyynärät astetta 0-1. Näitä huonommat tulokset karsiutuvat pois jalostuksesta. Ja koiran katsotaan kuuluvan aina huonomman tuloksen mukaiseen kategoriaan, eli jos lonkat ovat vaikkapa B/D, niin koiran katsotaan olevan D-lonkkainen eikä sen jälkeläisiä rekisteröidä. Ehdottomien raja-arvojen lisäksi Landseeryhdistys suosittelee, että C-lonkkaisen koiran partneriksi valitaan parempilonkkainen koira eli A- tai B-lonkkainen ja 1-kyynäräisen koiran partneriksi käytettäisiin 0-kyynäräistä koiraa. 

Hertan lonkat lausuttiin Suomen Kennelliitossa A/A ja kyynärät 0/0 eli parhaat mahdolliset tulokset :) 

Olkanivelen OC:sta on vasta hiljattain alkanut saada virallisia lausuntoja rodussamme. OC tai OCD (tällöin nivelessä on nähtävissä irtopala) eli osteokondroosi on kasvuhäiriö, jossa ruston alainen luutuminen epäonnistuu ja aiheuttaa rustovaurion niveleen. OC-lausunto on annettu tähän mennessä vasta 12 landseerille, joista 7 on ollut terveitä, 1 tulkinnanvarainen ja 4 sairaita. Lisäksi epävirallisia oireilleiden koirien tapauksia on tiedossa muutamia, joissa koira on operoitu olkanivelen irtopalan vuoksi. Toivottavasti tutkimusmäärät nousevat tästä ajan saatossa, koska oireeton koira ei välttämättä ole yhtä kuin terve koira! Itse olin aiemmin siinä uskossa, että jos koira ei oireile 4-9 kk ikäisenä, niin tämä miina on vältetty, mutta sittemmin olen kuullut, etteivät jotkut näistä sairaiksi tutkituistakaan ole oireilleet ja tutkimustulos on tullut yllätyksenä. Ilmeisesti lievemmissä tapauksissa oireilu ei ole aina niin selkeätä. 

Omat landseerini olen kaikki tutkittanut OC:n osalta. Pekun, Helvin ja Hildan olkanivelet on kuvattu virallisten kuvien yhteydessä ja ne on katsonut ortopedi ja terveiksi todennut, Hertta on siis ensimmäinen landseerini, jolle sai virallisen lausunnon ja lausunto oli terve/terve eli ei OC-muutoksia kummassakaan olkanivelessä.

Selkäkuvien osalta Hertta ei ole täydellinen. Spondyloosimuutos löytyi yhdestä kohdasta, L7 eli viimeinen lannenikama. Niinpä status on SP1, lievä. Kennelliiton luokituksessa tämän saa koira, jolla todetaan alle 3 mm kokoisia piikkejä korkeintaan neljässä nikamavälissä tai yli 3 mm kokoisia piikkejä korkeintaan kolmessa nikamavälissä tai saareke korkeintaan kahdessa nikamavälissä. Kysyin kuvat lausuneelta Kennelliiton eläinlääkäriltä lisätietoja, niin hän vastasi, että muutos ei ole tyypillisen spondyloosipiikin näköinen, vaan pullea, mutta kaikki eivät mene kaavan mukaan. 

Välimuotoista lanne-ristinikamaa ei ole eli LTV0 eikä myöskään epämuodostuneita nikamia eli VA-lausunto on myös VA0.

Spondyloosin periytyminen on monigeenistä eikä periytymistapaa tiedetä tarkkaan, joten Kennelliiton näkemys jalostuksessa on samanlainen kuin muiden vastaavanlaisten sairauksien suhteen: partnerin tulisi olla 0 tai vain lieviä muutoksia, SP3 jalostuskäyttöä harkittava tarkkaan ja SP4 pois jalostuksesta. Landseeryhdistyksen jalostussuosituksissa on otettu tiukempi linja spondyloosin suhteen ja yhdistyksen näkemys on, että SP3-landseerit tulisi jättää pois jalostuksesta ja SP1 tai SP2 vain SP0-partnerin kanssa. Mutta tosiaan kyseessä on suositus, mitään selkäkuvauspakkoakaan kun ei ole toistaiseksi. 

Tässähän on juuri se ongelma, että selkää ei tutkita landseereilla muissa maissa kuin Suomessa. Yritämme olla esimerkillisiä, mutta jos kuvauskäytäntö ei leviä, meidän tekemisillämme tai tekemättä jättämisillämme ei ole paljoakaan merkitystä, koska landseerkasvatus on laajempaa tällä hetkellä Keski- ja Itä-Euroopassa ja tuontikoirat ovat aina muodostaneet merkittävän osan suomalaista kasvatustyötä. Omat jalostuskoirani eivät ole tästä poikkeus; ensimmäinen pentueeni on kahden Virosta tuodun koiran yhdistelmä ja toinen pentueeni on Venäjän tuonti yhdistettynä tsekkiläiseen urokseen. Näin ollen vaikka Suomessa asuvat koirat tutkitaan selän osalta, on sukutaulu täynnä tutkimattomia koiria. Ei siis sinänsä kai pitäisi olla suuri yllätys, että jotain voi löytyä. Hertan vanhemmat on kummatkin tutkittu SP0, joten enempää en voinut asian hyväksi tehdä, mutta harmi se SP1 silti on. Toivottavasti pysyy rauhallisena, kun ei ollut kuin yhdessä nikamavälissä ja loput - onko niitä nyt sitten 26 nikamaväliä - pysyvät terveinä. Sisaruksista on selän osalta tutkittu tähän mennessä kuusi muutakin ja ne ovat onneksi kaikki olleet SP0. Hertan jalostuskäyttöä mietittäessä sen partnerin tulee ehdottomasti olla SP0 minun mielestäni. Tässä vielä varmaankin ensimmäinen Hertasta saatu kunnollinen poseerauskuva, kuvan otti Kaisa Heikkerö: