Pitkästä aikaa on taasen henkilöhakua ollut treeniohjelmistossa. Viimeksi oli tarkoitus harjoitella pitkää rataa kahdella maalimiehellä, alue oli näkyvyydeltään parhaasta päästä, joten tarkoitus oli myös havainnoida Helvin pistotyöskentelyä. Suunnitelmaan kuului tarkistaa ensin etukulmat ja sitten lähteä etenemään reippaasti laajoilla pistoilla. Ensimmäisellä lähetyksellä Helvi meni hyvin ja syvälle, mutta kun kutsuin sitä niin se ei tullut luokse. Ihan 50 metriin saakka ei näkyvyys maaston laskemisen vuoksi riittänyt ja mietinkin, että mitähän siellä tapahtuu... Huutelin siinä sitten jonkun kerran, mutta sitten alkoi kuulua ilmaisu. Helvi oli sitten nostanut 150 metrin kohdalla rataa olleen maalimiehen! Riensin paikalle ja pitkä haukkuilmaisu oli kuulemma vähän syönyt koiralta uskoa, että olenko minä ollenkaan tulossa, joten maalimies oli katsonut parhaaksi kehua koiraa välillä.

Palasimme sitten tarkastamaan toisen etukulman. Sinne Helvi vielä upposi hyvin ja eteneminen radalla tehtiin myös. En tiedä olisiko minun pitänyt lähettää koira vielä tarkistamaan radan sitä puolta, missä se jo eteni sinne 150 metriin vai voiko sen katsoa tarkistetuksi?! Lähetin siis kahdesti samalle puolelle. Nyt oli Helvillä jo jano, ja se selvästi etsiskeli kivien koloista vettä eikä irronnut kunnolla. Tarjosin vettä ja lähetin uudelleen, mutta eipä lähtenyt edelleenkään sinne 50 metriin saakka. En halunnut painostaa enempää, vaan etenimme radalla. Toinen maalimies oli takakulmassa eli 200 metrin kohdalla. Lähetin koiran suunnilleen muutamaa kymmentä metriä ennen radan loppua. Helvi oli mennyt jotain 15 metriä syvälle, kun siitä näki selvästi, että nyt se sai hajun. Eli varsin tyynellä säällä maalimies haisi useiden kymmenien metrien päähän. Kai siitä joku ilmavirta tuli sopivasti koiralle päin.

Eipä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta päämäärä saavutettiin eli ukot löytyivät ja ilmaistiin. Muistiin itselle: Luota koiraan. Jos sillä on motivaatio kunnossa, niin se kyllä löytää. Älä paina koiraa tyhjille pistoille, jos se ole halukkaasti sinne menossa. Silloin se todennäköisesti tietää alueen tyhjäksi jo hyvin varhain tai motivaatiossa on vikaa, mutta kummassakaan tapauksessa painostaminen ei ole ratkaisu! Nenä toimii loistavasti, joten on keskityttävä varmaan ja vahvaan ilmaisuun sekä motivaation ylläpitämiseen.

Toinenkin tauolla ollut Helvin harrastus jatkui, nimittäin TOKO ryhmätreeninä. Puoli vuotta sitten jäin pois ryhmästä, kun avoin luokka oli suoritettu ja nyt kun aloin kysellä voittajaluokan ryhmää, päädyin sitten kuitenkin takaisin vanhaan ryhmääni :) Mikäs siinä, mukava oli palata! Aloitettiin tutusti paikalla makaamisella, kesto neljä minuuttia ohjaajat piilossa eikä Helvin suorituksessa ollut mitään huomautettavaa. Se meni lonkalleen maahan ja pysyi siinä asennossa koko ajan, mutta tästä ei ilmeisesti menetä pisteitä jos asento nimenomaan pysyy samana.

Seuraavaksi tarkasteltiin seuraamista niin kuin se suoritetaan voittajaluokassa. Tässä minun pitää tarkkailla sopivan rytmin pitämistä omalta osaltani etenkin juosten suoritettavissa käännöksissä niin, että Helvillä on parhaat mahdollisuudet pitää oikea seuraamispaikka. Lisäksi sivuaskeleet ja peruuttaminen vaativat vielä hiomista - miten voi olla niin vaikeaa ottaa askeleita vasemmalle häiritsemättä koiraa! Sopiva vireystila seuraamisessa on kaiken A ja O kun koira nyt kuitenkin osaa seurata. Tein muutaman ruutuun lähettämisen ja olin yllättynyt miten hyvin Helvi vaikutti tajunneen parit kesällä tehdyt harjoitteet, jossa vein sen oikeaan paikkaan ruutuun maate. Eli nyt se näytti hakeutuvan ihan samaan kohtaan (suhteessa toisen etukulman kartioon) kuin kotitreeneissäkin ja meni siinä maahan.

Noutojen suhteen harjoittelin ihan simppeliä metallikapulan pitämistä/kantamista ja hyppynoudossa sitten paluuhyppyä kapulan kanssa. Lisäksi vielä hieman alkeistreeniä kaukokäskyjen uusiin asennonvaihtoihin maasta seisomaan ja päinvastoin sekä istumasta seisomaan ja päinvastoin. Täytyy olla tarkkana huomio Helvin takajaloissa, että alkuopetus etenkin istumasta seisomaan ja seisomasta istumaan menee oikein niin, että takajalat pysyvät paikoillaan. Lopuksi vauhdikas luoksetulo ja reippaasti autolle - hyvillä mielin kotiin.