Ainakin treenien osalta! Eli lauantaina toko ja sunnuntaina haku. Sillä erolla tosin, että Peku ei päässyt treenailemaan hakua kun oli niin monta koiraa paikalla. No, ruoditaan ensin toko. Hypyn harjoittelu jatkui ja edelleenkään Helvi ei oikein ymmärrä, että käskystä pitäisi yli mennä. Tai ekan kerran se meni, mutta ei sen jälkeen meinannut ei millään. Istui vaan sivulla ja tapitti minua odottaen ohjeita. Sitten kun laitettiin esteen taakse alustalle nami, niin sitten kyllä meni hienosti. Eli ilmeisesti pitää harjoitella vielä lisää tällä tavoin.

Seuraamisen käännöksiä oikealle ja vasemmalle tehtiin vähän aikaa ja otin myös peruuttamisen ja sivuaskelten harjoitteita siinä samalla. Paikalla makaaminen meni oikein hyvin ja samoin luoksepäästävyys - tämän edistyksestä olen tosi iloinen. Luoksepäästävyyden teki kaksi eri ihmistä, ensin meidän oma kouluttajamme ja sitten vieras mies, joka oli siis Öhmanin Jussi. Jussi myös katsoi hampaat ja Helvi istui nätisti paikallaan. Ehkä se siitä!

Haussa olimme treenaamassa palotalolla, mutta ei sisällä vaan ulkona. Minäkin ryömin pari kertaa maalimieheksi talon alle, saakeli kun oli kylmä tuuli värjötellä siellä, mutta onneksi koirat löysivät suht nopeasti. Helvin kanssa otettiin ekalla kierroksella ilmaisua eli irtorullan noutamista maalimieheltä. Edistystä ei suuremmin havaittavissa vielä, pari hyvää noutoa ja pari huonompaa, jossa hösellystä maalimiehen luona eikä mitään kiirettä tuoda minulle rullaa... Pitää kai ajatella positiivisesti, että Helvi on kiinnostunut maalimiehestä. Toisella kierroksella harjoiteltiin pintahakua, jossa koira oli liinassa ja sen kanssa kierrettiin aluetta etsien ukkoja. Kaksi oli Helville piilossa, toinen rakennuksen alla ja toinen rappusilla pressun alla. Helvi löysi ensin pressun alla olevan ja vähän kummastutti kahiseva pressu, mutta häntä heiluen odotti maalimiehen kuoriutumista ja palkkaa. Rakennuksen alla olevan maalimiehen löytyminen oli minusta tosi hieno, kun näki miten koira sai hajun ukosta ja alkoi tarkentaa työskentelyä päättäväisesti, lopulta ryömien talon alle maalimiehen luo. Lopuksi kokeilimme ritiläportaita, jotka Helvi kulki tosi hienosti ylös ja alas. Uskomatonta kun muistan miten se viimeksi tuli alas vasta pienellä pakotteella. Ehkä se huomasi, ettei ollut mikään paha juttu. Hyvä fiilis jäi treeneistä kaiken kaikkiaan!