Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Peku alkoi käyttäytyä hyvin levottomasti: käveli ympäri taloa eikä asettunut makuulle kuin hetkeksi ja läähätti. Ensin mieleen tuli tietysti vatsalaukun kiertymä, mutta ei sitten kuitenkaan vaikuttanut siltä, vatsa ei turvonnut eikä koira ollut niin kipeän oloinen. En sitten alkanut päivystävälle eläinlääkärille soitella, vaan tarkkailin koiran vointia ja soitin Kouvolan Univetiin heti klinikan auettua aamulla. Aamupäivällä Peku tutkittiin ja vatsassa oli jotakin tunnusteltavissa, joten seuraava askel oli ultraäänen kanssa katsominen. Pelkäsin tietysti pahinta, että vatsa olisi täynnä kasvaimia tai jotain vastaavaa ja ei ollut ihan helppoa odotella koiran kanssa rauhoitusaineen vaikutuksen alkamista... Ultrassa näkyi tumma möykky, josta ei pystynyt sen enempää sanomaan, joten Peku piti leikata. Lähdin ajelemaan kotiin, kun arvioitu kotiutusaika oli vasta muutaman tunnin kuluttua. En ehtinyt kuin noin puoli tuntia olla kotona, kun klinikalta soitettiin, että voin alkaa ajella takaisinpäin. Kysyin tietysti, että mitä Pekun vatsasta löytyi, mutta hoitaja ei sanonut muuta kuin, että eläinlääkäri juttelee sitten kanssani, ja että kaikki on ihan hyvin.

Olin aivan ällikällä lyöty, kun eläinlääkäri kertoi Pekun vatsaontelosta löytyneen kaksi piilokivestä! Toinen piilokiveksistä oli kiertynyt ja suurentunut ja aiheutti koiran oireet. Pekulta on poistettu kaksi piilokivestä leikkauksella aika tasan kuusi vuotta sitten, eikä silloin ollut oletettavissa, että niitä olisi enempää, vatsaontelo kun ei ole mitenkään kokonaan auki, jotta leikkauksessa näkisi kaiken mitä siellä on. Eläinlääkärin mukaan tapaus on hyvin harvinainen. Patologille lähetettiin näyte, jonka tuloksia pitäisi tulla viikon kuluttua suunnilleen. Piilokiveksissä on siis kohonnut kasvainriski.

Nyt Peku toipuu jo toisesta piilokivesten kastraatiosta, kauluri on koko ajan päässä lukuun ottamatta ruokailuhetkeä ja hihnassa ulkoilua. Tikit poistetaan, kun leikkauksesta on 10 päivää. Piilokivekset ovat voineet vaivata jo jonkin aikaa, joten toivon, että Pekun huonompi liikkuminen aiemmin olisi johtunut tästä ja paranisi nyt.

Kieltämättä tämä selittää aika monta seikkaa. Peku on ollut hyvin kiinnostunut narttukoirista ja olisi Helvin juoksujen otollisina hetkinä ollut aivan valmis astumaan sen. Kerran eläinlääkärikin ihmetteli, miten suuri eturauhanen sillä on, kun leikatuilla uroksilla sen pitäisi kutistua ihan pieneksi. Pekuhan ei muuttunut v. 2008 poistettujen piilokivesten jälkeen millään lailla luonteeltaan - ei mitään rauhoittumista vilkkaaseen olemukseen - eikä ulkomuodoltaan, karva pysyi valtavan hyvänä, ruokahalu ei kasvanut ja koira pysyi hyvin hoikkana ym. mitä yleisesti voi liittyä kastraatioon. Tommi aina puolitosissaan sanoikin, että onko se nyt oikeasti varmasti leikattu, ettei vaan ole leikkauksessa mennyt jotain pieleen jne... Kuinka oikeassa Tommi olikaan! Itse sitä ei vaan uskonut, että olisi esim. jotakin hormonimittauksia teettänyt, kun minulle silloin kuusi vuotta sitten näytettiinkin kaksi poistettua piilokivestä, ajattelin kai, että johan sitä hulluna pidettäisiin. Mutta tiedänpä tästä lähtien, että me tunnemme koiramme parhaiten ja täytyy vaan rohkeasti esittää omat epäilyksensä!