Helatorstaina suuntasin likkojen kanssa Palveluskoiratapahtumaan eli tutummin pk-erkkariin. Yleensä se on järjestetty Vantaalla, mutta tällä kertaa Helsingissä. Landseereja oli ilmoitettu yhdeksän ja tuomarina toimi omassa erikoisnäyttelyssämmekin v. 2014 tuomaroinut Jari Laakso. Kävi niin yllättävästi, että SA:n arvoisiksi tuomari katsoi tällä kertaa vain Hildan ja Hertan! Hilda oli rodun paras koira ja Hertta sai toisen sertinsä :) Näin ollen Hertta ei voi enää kolmatta sertiä uusien näyttelysääntöjen mukaan ottaa vastaan ennen kahden vuoden ikää. Jari Laakso on sellainen tuomari, että hän kertoo kehässä koiran esittäjälle koiran hyvät puolet ja heikkoudet varsin perinpohjaisesti perustellen näin arvostelunsa. Hertasta hän sanoi, että se vaikuttaa hieman vaatimattomalta, mutta lähemmin tarkasteltuna on erinomainen ja parasta on sen liike, joka on todella hyvää. Saneltu arvostelu tällainen: 23 kk. Riittävän lyhyt. Tasapainoiset kulmaukset. Eturinta voisi olla täyteläisempi. Aavistuksen jyrkkä lantio. Erinomainen kaula. Hyvä pää. Kaunis ilme. Pienehköt hampaat. Terveet vaivattomat liikkeet. ERI1 SA PN2 SERT

Hildasta Jari Laakso jutteli, että sillä voisi olla vähän vähemmän rungon pituutta ja iän myötä se "mataloituu" vielä lisää, kun ylälinja ei enää pidä niin hyvin ja runko on niin syvä. Hildan arvostelu: Aavistuksen pitkä. Erinomainen rungon tilavuus. Eturinta voisi olla hiukan täyteläisempi. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä ylälinja. Kaunis voimakas mutta liioittelematon pää. Riittävän suuret hampaat. Silmät voisivat olla hieman tummemmat. Tehokkaat mutta sopivan raskaat liikkeet. VAL ERI1 SA PN1 ROP

Paras narttu -kehässä tuomarille selvisi, että kyseessä ovat äiti ja tytär. Tuomari totesi, että äiti on vielä tällä kertaa parempi. Sormusen Kaisalle kiitos esitysavusta ja Heikkerön Kaisalle kiitos kuvasta.

Pääsimme esittämään myös kasvattajaryhmän, jossa Hertta, Helle, Hile ja Huuru mukana. Arvostelu: 2 pentuetta. Ryhmä nuoria vielä ymmärrettävän keskeneräisiä koiria. Perusasiat olemassa, mutta kokonaisuus tarvitsee aikaa. Nähdään uudestaan 2 vuoden kuluttua. KP ja ROP-kasvattajan palkinto, tuomarin sanoin kannustuspalkinto :) Tästäkin kuvasta Kaisa Heikkerölle kiitos:

Yhden välipäivän jälkeen menin taas koiranäyttelyyn, tällä kertaa vain Hildan kanssa ja paikkana Riihimäki. Herttaa en ollut ilmoittanut, kun sen piti olla näyttelyn aikaan doping-varoajalla, mutta se rauhoitus siirtyikin kuukaudella eteenpäin. Ilmoitetut koirat olivat täsmälleen samat kuin pk-erkkarissa Hertta pois lukien. Tuomari oli tullut Brasiliasta saakka, Ann Joe Sampaio. Hilda oli taas hienosti PN1 ja VSP: Very correct bitch. Excellent head. Body with lot of substance. Good front and rear. Correct coat and tail. Excellent movement. 

Kuvassa myös ROP Raigomillin Zorron Legenda, kuva: Nina Lehtonen

Edellisellä viikolla pääsin Hildan kanssa MEJÄ-kokeeseen ja kyseessä oli arki-illan koe. Järjestävälle taholle sopi, että minulla oli jäljentekopari omasta takaa, joten teimme yhden voittajaluokan koejäljen. Seuraavana iltana sitten laukauksensietotestin läpäisy ja metsään, jossa Hilda haahuili sen verran, että tulos oli VOI3. Koeselostus: Alkumakaus tutkitaan huolellisesti ja ohjaten matkaan. Ensimmäisellä osuudella tehdään yksi laajempi tarkistelu. Toisella osuudella tehdään laaja tarkistuslenkki ja toinen joka johtaa ensimmäiseen hukkaan. Toiselta kulmalta yli ja kauas taas haahuilemaan, lähes hukan rajoille asti. Toinen & neljäs osuus hyvin. Kaadolle sivulta sen hyvin osoittaen. Ensimmäinen kulma, jolla katko, veretyksen loppuun ja lenkillä jatkoon. Toinen kulma todella kaukaa lenkillä. Kolmas lähes kulman mukaisesti. Makuista ensimmäinen & kolmas osoittamatta, toinen hätäisesti ja neljäs riittävästi. Tänään hukka, merkkaamattomat makuut ja laajat tarkistelut laskevat palkintosijaa. Hilda siis tietää vallan mainosti, missä jälki menee, mutta sen ajatus harhailee ja se käy välillä humputtelemassa pois jäljeltä... Nyt muistelen taas lämmöllä Helvin jälkiuskollisuutta. Mutta kylläpä oli helppoa osallistua kokeeseen, kun tarvitsi tehdä vain yksi jälki ja jäljentekoparini jopa kävi purkamassa tekemämme jäljen minun puolestani sillä aikaa, kun itse olin koiran kanssa suorittamassa. Näin emme olleet yötä myöten metsässä, suuret kiitokset siis työkaverilleni.