Heinäkuun puolelle palataan vielä sen verran, että Hertta kävi juurihoidon vuositarkastuksessa Anidentissa. Toinen kulmahammas oli hyvä, mutta toisesta tuli huonoja uutisia. Vasemman yläkulmurin juuren ympärillä näkyi röntgenkuvassa  periapikaalireaktio, jonka vuoksi siitä otettiin vielä CBCT-kuva ja löydös oli kooltaan samanlainen kuin ensimmäisen juurihoidon aikaan. Anidentin hammaslääkärit palaveerasivat asiasta ja lopputulos oli se, että yritetään vielä pelastaa hammas yhdellä toimenpiteellä, mutta jos se ei auta, pitää kulmahammas poistaa :( Hertan toinen yläkulmuri siis taitaa kuulua valitettavasti siihen 10% joukkoon, johon juurihoito ei toiminut. 

Samaan syssyyn sille tehtiin virallinen polvitarkastus ja 0/0 tuli. Eläinlääkäri kommentoi, että niin ovat tiukasti urissaan kuin olla voivat. 

Vesipelastusleiri oli tänä vuonna pitkästä aikaa muualla kuin Saarijärvellä, nimittäin Ruovedellä. Haapasaaren leirintäalueella olen itse ollut vepe-leirillä vuonna 2010, Helvi silloin juniorina karkasi mökin ikkunasta kun olimme aamupalalla :D Oi näitä muistoja. No vepe-leirin aloitti perinteisesti iltakoe ja minäkin osallistuin siihen Hildan kanssa. Ensimmäinen liike eli veneen nouto, "liikkuvat veneet", meni oikeastaan samalla tavalla kuin edellisessä kokeessa eli Hilda ui köyden luo, mutta ei ottanut siitä kiinni?! Köyden vienti meni täysillä pisteillä. Pelastusrenkaan haussa piti antaa yksi ylimääräinen käsky, jotta Hilda toi renkaan minulle veneeseen eikä mennyt rantaan. Hukkuvan pelastuksessa lähtöaika 30 s ylittyi. Näin ollen 49 pistettä vain kokeesta. Alina Tiensuu otti muutaman kuvan meistä:

Leirillä sitten pureuduttiin näihin kokeissa ilmi tulleisiin ongelmiin ja hyviä ajatuksia, vinkkejä ja treenejä tulikin tehtyä. Jaoin koirieni kesken yhden koulutuspaikan ja Hertan kanssa ehdittiin tehdä 3/4 alokasluokan liikkeistä kokeenomaisesti. Kouluttajien kanssa pähkäiltiin etenkin tuota Hildan köysiongelmaa veneen haku -rastilla ja testailtiin eri tavoin, mikä siinä mättää. Hilda suuntaa haettavalle veneelle, mutta ei välttämättä ota köydestä kiinni?! Jos köyttä molskautettiin veteen, se otti köydestä. Avoimen luokan veneen haku, jossa köysi heitetään koiran uidessa, sujui oikein hyvin, joten tulimme vähän siihen lopputulokseen, että Hilda ei näe aina köyttä eikä silloin tajua sitä etsiä. Sen enempää ei tässä koulutussessiossa ehditty pulmaan paneutua eli ratkaisu jäi vielä odottamaan.

Leirin ainoat treenikuvat otti Disa tai Miia, toisessa kuvassa Hilda odottaa palloaan palkaksi onnistuneesta suorituksesta. Haapasaari Camping oli tosi kiva leirintäalue vepe-leirille; siisti (laajat nurmialueet kuin golf-kentät) ja ennen kaikkea tasainen ;) Saarijärvellä siis on todella paljon korkeuseroja, koko leiri on aina yhtä kiipeämistä ja laskeutumista. Myös Haapasaaren mökit olivat paremmin varusteltuja kuin Saarijärvellä, mökissämme oli esim. ilmalämpöpumppu.

Välissä treenattiin vielä vähän ja sitten oli vuorossa vesipelastuksen rotumestaruuskokeet! Tänä vuonna ne järjestettiin Kouvolassa (Verlassa) ja olin etukäteisjärjestelyissä mukana. Radalle en todellakaan mennyt koepäivinä hommiin, jotta kasvattini pystyivät osallistumaan kokeisiin ja kyllä olin ylpeä kasvattaja, kun Kuuluisat tekivät viikonlopun aikana 9 koesuoritusta! Tässä ryhmäkuva (Huuru puuttuu ja Hilda mukana kuvassa vaikka ei ole Kuuluisa), kuvan otti Suvi Ruotsalainen:

Vasemmalta lukien K. Jukolan Alati Iloinen Timo "Hansu", K. Hertta-Akka "Hertta", K. Huihai Hallayö "Hile", K. Uijui Ukkospuuska "Uuno", White'n Black Gemstone Gilda "Hilda", K. Risti-Akka "Kantti" ja K. Piupau Pallosalama "Sera" 

Kun en voinut talkoillakaan, niin osallistuin molempina päivinä kummankin oman koirani kanssa kokeeseen. Lauantaina VOI-luokassa jaettiin rotumestaruus ja Hilda oli toinen pistein 85/100 :) Hildan paras tulos tähän mennessä voittajaluokasta tämä 2-tulos! Veneen haku onnistui, köysi näkyi tosi hyvin kun veden pinta oli tyyni ja Verlassa on kirkas, vihertävä vesi eikä tumma ja lisäksi köysi oli sinivalkoinen väriltään. Oli vaan ihan siinä ja siinä, ettei Hilda irrottanut liian aikaisin vetoköydestä maaliin tullessaan, mutta täydet pisteet tästä liikkeestä oli tosi kiva saada. Pitkän köyden viennissä yksi virhepiste kun Hilda tuli takaisin väärältä puolelta maalitolppaa. Pelastusrenkaan noudossa minun piti käyttää 3 ylimääräistä käskyä, joista kaksi lähettämisessä (kun Hilda ei lähtenyt ekalla käskyllä veneestä, niin innostin sitä sanomalla "hyvä" ja sitten uuden käskyn) ja yksi lisäkäsky renkaan tuomiseen minulle, kun oli menossa taas rantaan renkaan kanssa. Hukkuvan pelastamisessa lähtö hieman tahmea, johon lisäkäsky, mutta lähti, kierti ah niin hienosti ja sitten voi peeveli sentäs, irrotti vetoköydestä juuri ennen maalia... Voittajaluokassa tämä virhe on kallis, koska jos koira irrottaa alle metrin päässä maalista, vähennetään 10 pistettä ja jos yli metrin päässä maalista, liike menee kokonaan nollille. Hildalla tulee se niin refleksinomaisesti, että kun jalat osuu pohjaan, niin se ravistelee itseään ja samalla suusta putoaa köysi. Yhteiskuvassa lauantain rotumestaruuskilpailijat (kuva: Kaisa Heikkerö)

Hertan koe lauantaina sujui mainiosti, ainoastaan esineen viennissä tuli 2 virhepistettä, kun se pudotti vientiesineen ennen kuin ehdin saada siitä otteen. Näin ollen Hertta sai 98/100 p. ja ALO1-tuloksen :)  Sunnuntaina Hertta jatkoi varmaa työskentelyä ja itsekin olin nopeampi, tuloksena täydet 100 pistettä ja toinen ALO1 eli siirto avoimeen luokkaan. Päivän kruunasi rotumestari-titteli, joka ei suinkaan ollut itsestään selvä edes näillä pisteillä, vaan voittaja ratkaistiin aikavertailulla! Toinen sadan pisteen koira oli oma kasvattini ja treenikaverimme :D Vaikka Hertalla suoritusajoissa vähän edellispäivä painoikin, oli se kymmenen sekuntia nopeampi. 

Kuvan tuomarien kanssa otti Suvi Ruotsalainen, samoin seuraavan kuvan, jossa mukana kaikki hienot palkinnot.

Hildalle ei tullut tulosta sunnuntaina. Veneen haussa se pudotti köyden yli metrin ennen maalia kun oli taas pakko ravistella. Näin ollen tulossarakkeeseen tuli viiva. Mutta olen tyytyväinen, että köysi löytyi ja liike sujui muuten hienosti. Hilda jopa osoitti hyvää pelisilmää, kun se jäi odottelemaan köyden lipumista nenän eteen eikä lähtenyt veneen peräpuolelta kiertämään, jota se on usein tehnyt omaksi hankaluudekseen. Köyden vienti meni täysillä pisteillä, samoin pelastusrenkaan haku. Hukkuvaa ei Hilda meinannut lähteä hakemaan, vaan pudotti vetoköyden suustaan rantavedessä, joten otin sitä pannasta kiinni, astuin veteen ja saatoin sen liikkeelle. Nämä toimeni nollaavat liikkeen, mutta toivon opettaneeni sille, että koe- ja treenitilanteessa ei ole eroa siinä suhteessa, ettenkö puuttuisi asioihin jos sen parhaaksi katson. 

Nyt on vepet tältä vuodelta vepeilty, niin se taas kesä mennä hurahti...